Kuulumisia vuodelta 2010

              23.12.10    Sähköisiä jouluterveisiä kasvateilta...  Tässä muidenkin ihailtaviksi :)

              20.12.10    Joulu lähestyy... Vielä muutama päivä tohinaa ja huisketta erinäisten jouluvalmistelujen kanssa, sitten on lupa rauhoittua joulun viettoon. Monessa perheessä joulu onkin tänä vuonna erityinen siitä syystä, että sitä on  viettämässä uusi perheenjäsen. Meillä kotona ensimmäistä jouluaan viettää pieni tonttutyttömme Pihla, kymmenessä muussa perheessä nelijalkainen luppakorva :-) ...Toivotaan, että kaikki tämän vuoden koiralapsemme viettävät rauhallisen joulun, ilman parempiin suihin kadonneita joulukinkkuja, suklaarasioita ja kuusenkoristeita - ennenaikaisesti avatuista joululahjoista nyt puhumattakaan... :P Uskokaa tai älkää cockerspanielit ovat luovimmillaan samaan aikaan kun tontut liikkuvat... Siinä vanhakin cockeri kummasti nuortuu, ja hämmästyttää taas kerran kotiväkensä notkeudella ja nokkeluudella - pennuista nyt puhumattakaan... *wirn*       

Vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei siis ehkä voi cockerspanielin kanssa joulunpyhinä välttyä, rauhallista Joulua lienee siis ihan turha toivotella... Tasapuolisesti kuitenkin kaikille ystäville ja tutuille Iloista joulunaikaa! Kuvissa Hippu-neiti näyttää mallia, kuinka joulukiireisiin olisi syytä suhtautua... :)
 

              8.12.10    Lenkkeilyä Lammin maisemissa... ;-) Nita ja Heta ulkoiluttivat viime sunnuntaina isäntää koko rahan edestä vuoden viimeisissä metsästyskokeissa. Keli ja maasto osoittautuivat  erityisesti Nitalle rankaksi, ja se hyytyi melko tehokkaasti risukkoisessa maastossa lumihangessa pohlaamiseen. Viimeinen kymmenen minuuttia erän lopusta sen oli jo annettu tehdä hakua lähinnä auratulla tiellä, jotta saatiin vaadittu aika täyteen... Tulos Avo 3 72p. oli siis sinänsä Nitalle tällä kertaa työvoitto. Lisäksi illalla kotona huomasimme, että se sitten aloitti sitten juoksut...  No kokeen kannalta aika täydellinen ajoitus, joskin tämä varmaan osaltaan vaikutti koiruuden tarmokkuuteen. Hetalle keli ei sinänsä tuottanut suuria ongelmia - kiitos sen hommaan sopivan paremman rakenteen ja kestävyyden, mutta se oli sitten muutoin ollut oikein harvinaisen omapäinen. Korvat olivat olleet koristeena niin, että ohjaaja mielessään teki koiruudesta rukkaset erän aikana kerran jos toisenkin. :P Vaan eihän se tietysti koiran vika ole, jos se on isäntäväen toimesta huonosti koulutettu... Tosiasiahan se on, että on pelkkää treenaamisen puutetta, jos koira kuumuu nopeasti nollasta sataan eikä meinaa pysyä käsissä, vaan painelee omapäisesti pitkin peltoja lähinnä korvat lepattaen... *huoh*  Jostain pitäisi vaan löytää nyt motivaatio sen säännölliseen hiomiseen, jotta oikeasti voitaisiin nähdä mihin se kouluttamisen myötä yltäisi. Tälläkin kertaa siis Hetalle kuitenkin kaksi ylösajoa ja noutoa - toinen elävällä linnulla, joka teetti matkalla ylimääräisiä kunniakierroksia. - Ja siis tottelemattomuudesta huolimatta kuitenkin tulos Avo 3 74p. Arvostelut löytyvät koirien omilta sivuilta. :)
 

              21.11.10    Eilen Nita ja Heta kävivät Kimmon kanssa "viettämässä vapaapäivää" metsästyskokeissa, ja tulostakin syntyi. Nitalle Avo 2 87p. ja Hetalle Avo 3 83p. :) Tuloksiin voidaan olla varsin tyytyväisiä, etenkin kun tietää kuinka olemattoman vähän treeniä noiden tulosten takana on... Nitalla oli ekassa erässä ollut hyvä vire päällä ja ekan erän jälkeen ajatus oli, että tästä voisi tänään tulla koiran paras koesuoritus. Toisen erän aikana sää oli kuitenkin sen verran lämmennyt, että lumipalloja alkoi kertyä turkkiin, mikä oli omiaan hyydyttämään koiran työskentelyä. Toisessa erässä ei myöskään saatu lisää riistatöitä, joten ne jäivät lopulta molempien koirien kohdalla sitten siihen yhteen ainoaan ylösajoon ja noutoon. Nouto oli kuitenkin ollut ihan mallikas ja ensimmäisen kerran Nitan arvostelussa komeilee myös rastit kohdissa "pysähtyy käskystä" ja "pysähtyy ylösajolle." :-)

Heta oli tänä vuonna kokeissa (ja ylipäänsä fasaanijahdissa) ensimmäistä kertaa, ja se kyllä näkyi... Ihan pikkuisen oli koira kuumunut ja painellut menemään pitkin peltoja korvat lähinnä koristeena... Onni sinänsä, että se on tällä hetkellä valeraskaana ja siitä on käytännössä vauhti ihan pois. Jos siinä olisi ollut vielä ne kaksi vaihdetta enemmän mitä normaalisti, olisi se ehkä ottanut ja kadonnut maisemaan... Nyt se sentään pysyi käsissä vaikkei mitään ohjeita juuri kuunnellutkaan ;-) No nouto oli kuitenkin Hetalla nätti. Se mitä ollaan sen kanssa harjoiteltu on siis myös tuottanut tulosta :-) Molempien koirien arvostelut löytyvät niiden omilta sivuilta koetuloksista.

             17.11.10    Katsaus kasvattien kuulumisiin... Hetan viimekeväisistä pennuista on pääosin tullut suorastaan huolestuttavan tasaista palautetta. ;-) Kovin ovat olleet kivoja ja kilttejä, eivätkä sen suurempia koiruuksiakaan ole keksineet. Onkohan niissä siis jotain vikaa..? No seitsemän kuukauden virstanpylvään lähestyessä on sentään vähän murkkuilun elkeitä alkanut olla ilmassa... Panu oli viime viikolla yllättänyt kotijoukot ulottuvuudellaan ja näyttänyt kuinka hellasta napsautetaan levyt päälle. Seuraavaksi selvinnee onko hellan lapsilukko myös cockerspanielin pitävä ;-) Koirakoulun päätöskerralla se oli puolestaan näyttänyt kuinka cockerspanielinomistajille opetetaan hieman nöyryyttä, ja esittänyt kaikille läsnäolijoille perinteisen "cockerihepulin." Tämähän siis tarkoittaa täysin päätöntä ja päämäärätöntä juoksemista ja haukkumista, ja sisältää mm. useita äkkikäännöksiä ilmassa. Lopuksi tehdään siisti perusasento täysin pöllämystyneen ohjaajan vasemmalle puolelle ja odotetaan, että tämä kehuu ja palkitsee tästä loistavasta tempusta - jolle sitä paitsi kaikki muut läsnäolijat tuntuvat vatsa kippurassa nauravan. Ainoastaan oma omistaja näyttää jostain kumman syystä siltä, että se haluaisi vajota maan alle tai ainakin sanoa, että ei tää oo mun koira... ;-) 

Vähän samoja fiiliksiä on ollut myös Tessan kotijoukoilla. Minun koirastani on siis kuulemma tullut jästipää ;-) ...No johan niitä on kotona kaksi, joten tähän lauman jatkoksi sopii yksi lisää ;-) Tessan kuulosta on siis viimeaikoina tullut varsin valikoiva. Etenkin tänne-käskyt ovat alkaneet kaikua ajoittain kuuroille korville - paitsi jos kyse on kutsusta ruokakupille ;-) Neitiä on siis kauniin luoksetulon sijasta saatu haeskella niin naapurin koirakavereiden luota kuin merestä uimasilta... Metsässä korvat sentään tuntuvat olevan vielä tallella. Kotiväki on pistänyt  merkille myös jästipäisyyden ja nälkäisyyden välisen vahvan korrelaation. Pöydälle hylätty tai lattialle tipahtanut ruoka katoaa parempiin suihin alle nanosekunnin, jos ei pidä varaansa. Tosin suihkupullo, joka nykyään kuuluu ruokapöydän kattaukseen, saa Tessan ainakin välillä muistamaan, ettei sillä nyt niin kovin kova nälkä ehkä ollutkaan... Toisaalta, vaikka Tessaa nälässä aina pidetäänkin, kolmentoista kilometrin lenkit menevät siltä jo ihan kevyesti. Sen jälkeen on itse asiassa vielä virtaa pistellä poskeensa ainakin parit lasten eteiseen unohtamat kengät... ;-)

...Ja osaa ne samoja temppuja vielä vanhempanakin. ;-) Nellin kotijoukoissa on jo pidempään suosittu lapsilla tupsuttomia pipoja - ja siis nekin joissa tupsu on joskus ollut, ovat varsin nopeasti tupsuttomiksi Nellin toimesta muuttuneet. Melkoisella todennäköisyydellä alle metrin korkeudelle jätetty tupsupipo löytyy siis hetken päästä keittiön pöydän alta, tupsu siististi langanpätkiksi purettuna. :P Viimeisimmän tiedon mukaan Nellillä onkin taas melkoinen määrä pulloja lenkiltä kotiin kerättävänä, jotta se saa omilla viikkorahoillaan maksetuksi sen viime viikolla syömänsä lasten kaverin tupsupipon... *wirn*

Kuvaterkkuja on puolestaan tullut Rokilta ja Moosekselta. Pohjoisen poika Roki on jo jonkin aikaa sitten päässyt nauttimaan ensimmäisiä kertoja lumesta, ja ottanut ilosta myöskin kaiken irti. Syksyn aikana Roki on myös päässyt ensimmäisiä kertoja hieman tutustumaan lintumetsälle. Tositoimiin ei keskenkasvuista koiraa toki ole päästetty mutta ehkä jo vuoden päästä... Roki ei vielä suurempiin murkkuiluihin ole ryhtynyt, vaan on toistaiseksi *kop kop* ollut varsin reipas ja kiltti koiruus. :)

Mooses puolestaan on nyt parin ekan viikon aikana voittanut puolelleen lainalasten sydämet ja saanut Lillynkin ymmärtämään, että se meinaa oikeasti jäädä asumaan... :P Yhdessä voidaan siis jo nukkua ja vähän leikkiäkin. - Eikä epäilystäkään kuka ne vetoleikit meinaa voittaa... ;-) 
 

              16.11.10    Hertan lonkkatulos tuli Kennelliitosta tuloksella C/A. Nyt on koko Hetan ensimmäinen pentue kuvattu, ja varsin hyvältähän se kokonaisuudessaan näyttää :-)

              14.11.10    Heta ja Tahvo avasivat tämän vuoden näyttelykauden eilen Kouvolan ryhmänäyttelyssä... ;-) Näyttelypaikka oli ahdas ja kylmä, kehä 1,5 tuntia myöhässä... Todennäköisesti taas hetken muistamme pysyä kaukana näyttelykehistä... ;-) No mutta joo, Tahvolle tuloksena käyttöluokasta Eh/4 hienolla arvostelulla ja Hetalle Käyttöluokasta Eri/1 Paras narttu luokassa ei sitten kuitenkaan enää sijoituttu, vaikka tuomari Hetasta kovasti tuntuikin pitävän. Arvostelut ja pari kuvaa löytyy koirien nimiä klikkaamalla. :)

Viikonloppuna Imatran kisoissa Aapo kävi taas tekemässä kaksi varsin hienoa rataa medi 3 luokassa. Kartturina Aapolla oli tällä kertaa matkassa lainaohjaaja Johanna Kiviharju. Lähes olemattomasta yhteisharjoittelusta huolimatta hienoa tulosta jälleen kerran. Agiradalta harmittava kontaktivirhe ja pari sekuntia yliaikaa. Tulos siis 7,00 ja sij. 13/19 Hyppyradalta puhdas rata, yliaikaa kuitenkin 3,19. Sijoitus 8/19

              7.11.10    Rauha maassa... Koiramäärämme kotona palautui pitkästä aikaa normaaliksi, kun pennuista viimeinen lähti tänään omaan kotiinsa. Kieltämättä kotona tuntuu nyt hieman oudon, mutta samalla varsin ihanan rauhalliselta. Jospa siis seuraavaksi käännettäisiin taas pitkästä aikaa katse omiin koiriin. Viimeaikoina ne kun ovat jääneet kaiken hulinan keskellä lähinnä pelkälle perushoidolle... Harmi vaan kun nykyään tuo pimeys hiipii jo niin kovin aikaisin. Siinä ei enää arki-iltaisin sen suuremmin harrastella. No jotain pientä voi toki aina treenailla. :) Lisäksi Heta pääsi taas aloittamaan agilityn aktiivisen harrastamisen - Kiitos Marjutin, jonka kanssa Hetan treenikertoja jaamme. Jospa saataisiin vaikka koira jossakin vaiheessa taas treenattua takaisin kisakuntoon :)  

Eilen kävimme Kimmon kanssa Vantaalla Cockerspanielit ry:n 30v. juhlissa, joihin muutama viikko sitten saimme molemmat kutsun. Rehellisesti sanottuna olimme kutsuista enemmän kuin yllättyneitä, joten olihan se nyt sitten lähdettävä selvittämään mistä hyvästä olimme kutsun saaneet... :) No itse tilaisuudessa syytkin sitten selvisivät. Itselleni oli myönnetty Cockerspanielit ry:n hopeinen harrastajamerkki ja Kimmolle yhdistyksen hopeinen ansiomerkki. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen täytyy toki myöntää, että tunnustus tehdystä työstä tuntuu toki hyvältä - etenkin kun se tulee näin yllätyksenä. :) Työ cockereiden harrastustoiminnan parissa jatkukoon, joskin tällä hetkellä lasten asettamissa raameissa.

              3.11.10    Talo hiljenee taas pentujen jäljiltä... Mooses, Late ja Hertta lähtivät jo omiin koteihinsa viime viikonvaihteessa. Hippu-neiti sen sijaan on viihdyttänyt meitä vielä tämän viikon, ja matkustaa omaan kotiinsa Keski-Suomeen ensi sunnuntaina. Ainoaksi pennuksi jäätyään se on saanut liittyä osaksi muuta laumaa, pois lukien päiväunet ja yöt, jolloin se on ollut portin takana kodinhoitohuoneessa. Onneksi "oma dogsitterimme" Karoliina on Hippua päivittäin viihdyttänyt, sillä reippaana pentuna se on kyllä keksinyt itselleen kaikenlaista sellaistakin viihdykettä mistä ei niin väliksi... Pihlan leikkimatto kaikkine peileineen ja killuttimineen on sen mielestä aivan huippupaikka, samoin Juhon huone, josta löytyy kaikkea ihanaa suuhun sopivaa... pikkuautoja, puujunaradanpaloja, vetureita ja junanvaunuja, liikennemerkkejä jne. jne. Noutotreenit ovat siis hyvällä mallilla... *huoh*  Juhon kommentti eiliseltä: (kun Hippu paineli häntä suorana olohuoneeseen junaradan liikennevalo suussaan) "Äiti laittais ton nyt keittiöön..." ;-)

Kaikki omiin koteihinsa lähteneet pennut ovat kotiutuneet hyvin, ja olleet kaikin puolin oikein reippaita cockerinalkuja. Lähelle jääneet Hertta ja Late kävivät myös eilen jo vähän Hippu-siskoa treffaamassa ja pihallamme siis leikkimässä. Mooses sen sijaan on koettanut saada sen kotona asuvan Lilly-cockerin ymmärtämään, että se voi kyllä Mooseksen puolesta edelleen asua kotona. Tosin ehtoihin kuuluu, että kaikki Lillyn tähän saakka yksin omistama omaisuus on nykyään yhteistä... ;-) 

              25.10.10    Pennut kasvavat ja kehittyvät. Ne ehtivät ja keksivät päivä päivältä enemmän ja vaativat hereillä ollessaan huomiota usein varsin kovaäänisestikin. Toissayönä heräsin puoli neljältä siihen, että nyt ei kaikki ole kohdallaan... Laminaattilattialla ropisi selvästi liian pienet tassut ja pieni vikinä kuului aivan liian läheltä... Niinpä niin, nehän olivat porukalla murtautuneet ulos pentuaitauksesta ja tekivät hanhenmarssia pilkkopimeässä kohti makuuhuonettamme. Protestiäänet olivat melkoisia kun palautin ipanat takaisin aitaukseen ja toivotin hyvää yötä... *huoh* No vaikka kaikki pennut niin ihania aina ovatkin, niin kyllä tässä vaiheessa kieltämättä aina jo vähän odottaa, että ne alkavat lähteä omiin koteihinsa. :P Joukossa tyhmyys kun aina tiivistyy, ja mitä isommaksi ne tulevat sitä enemmän ne myös yksilöllisesti jo vaativat. Tyty-emo pääsee omaan kotiinsa ensi torstaina, ja pennuista ensimmäiset perjantaina, kun täyttävät kahdeksan viikkoa. Parin viikon päästä meillä onkin sitten jo varsin hiljaista... Mitenhän me osataan olla?

Lauantaina pennuille tehtiin pentutesti, josta ne kaikki suoriutuivat kivasti ja varsin odotusten mukaisesti. Ei siis mitään suuria yllätyksiä, mutta mielenkiintoista tietoa taas itselle arkistoitavaksi. Sinänsä kuitenkin jännä aina kerta toisensa jälkeen huomata, kuinka samanlaisia asioita pentutestaaja saa testin aikana pennuista esiin mitä itse on viikkojen aikana havainnut. Pentutestaajahan siis näkee pennut siinä kohtaa ensimmäistä kertaa, eikä hänellä ole niistä mitään ennakkokäsitystä. 

              20.10.10    Pennut on tänään tunnistusmerkitty ja eläinlääkärintarkastettu. Kaikki käyttäytyivät eläinlääkärireissulla varsin reippaasti, ja saivat myös tarkastuksessa kaikin puolin terveen paperit. Nyt voidaan laittaa rekisteripaperit Kennelliitosta tilaukseen :-)

              18.10.10    Uutisia Ruotsista... Uusimpien pentujemme isä Nicco on eilen jäljestänyt jälkikokeissa viimeisen puuttuvan ykköstuloksen. Näin ollen Niccosta tuli Ruotsin jälkivalio :-)

              16.10.10    Tänään pidetyissä nouto- ja hakutreeneissä olivat mukana Nitan ja Hetan lisäksi Riitta & Veeti, Jukka & Nelli, Jani & Tahvo, Jari & Tessa sekä "vääränrotuisena" yksi clumberinspanieli. Sää suosi, ja iloinen luppakorvaporukka suoriutui suunnitelluista harjoitteista enemmän kuin hienosti. :-) Harjoitteet oli ennalta räätälöity jokaiselle koiralle yksilöllisesti, koiran koulutustason ja tavoitteiden mukaisesti. Näin jokaisen koiran kanssa voitiin pureutua juuri sen tarvitsemiin asioihin. Toivon mukaan kaikki mukana olleet saivat siis tänään treeneistä ainakin muutaman uuden työkalun oman koiran kouluttamiseen ja ongelmakohtien hiomiseen, sekä taas uutta kipinää jatkaa koiran kouluttamista eteenpäin. -  Ja jos ei muuta, niin ainahan yhdessä on välillä mukavampaa treenata :-) Erityisen ylpeitä olemme junioristamme Tessasta, joka tänään ensimmäistä kertaa näki ja nouti  fasaanin. No riistaotteessa on vielä hiottavaa, mutta eipä ole neidillä vielä ikääkään kuin 6kk. :)

Noutamisen suhteen noin ylipäänsä voimme olla kasvatteihimme tyytyväisiä. Tiedä sitten kuinka paljon on osuutta geeneillä ja kuinka paljon koulutuksella, mutta selvästi tässä asiassa on menty eteenpäin ja paljon! Ehkä oma osuutensa asiaan voi olla myös sillä, että asia on koettu meillä tärkeäksi, ja siihen on pyritty monin tavoin myös panostamaan. Kaikki kasvattimme saavat mm. jo pentuna meiltä lähtiessään mukaan ensimmäisen damin ja ohjeet pentunoudon harjoittamiseen. Ehkä tämäkin omalta osaltaan on jo kantanut hedelmää? No mene ja tiedä, mutta lopputulokseen voimme joka tapauksessa olla tyytyväisiä :-)

              14.10.10    Pennuilla on huomenna ikää kuusi viikkoa. Syksy on ollut säiden puolesta suotuisa, ja ipanat ovat päässeet ulos kuluneellakin viikolla lähes päivittäin. Samalla niiden reviiri on kummasti alkanut laajentumaan. Kaikenlainen kiipeily ja tasapainoilu kiehtoo niitä, ja niinpä ne ensimmäiseksi löysivätkin pihallamme sijaitsevan isohkon kivikon ja tietysti myös siellä olevat kolot... Pentujen ulkoilu kivikon liepeillä loppui siis lyhyeen. Näin nimittäin jo sieluni silmin meidät purkamassa kivi kerrallaan kyseistä kasaa löytääksemme jostain kivikon onkaloista luolakoiraa leikkivän cockerinpennun ;-) Pentujen ulkoilu siirtyi siis ala-pihalle, jossa sinänsä on tällä hetkellä vain tylsää tasaista ruohikkoa, karkeaa sepeliä ja terassi. No nokkelimmat tosin jo keksivät kivan leikin loikkia alas terassin rapuilta. Tytöistä vaaleampi (tyttö2) oli sitten lopulta se, joka ensimmäisenä tuli loikalla alas myös sieltä korkeimmalta portaalta. Samainen neiti havittelee myös pääsevänsä ylös n. metrin korkean ruohopenkereen, jonka päällä se niin kovasti kiehtova kivikko sijaitsee. Toistaiseksi yritykset ovat vielä päättyneet penkereen puolivälistä liukumiseen alas, mutta vartutaanpa muutama päivä, kun taidot vähän kehittyvät... ;-)

               11.10.10    Ryhtyisköhän cockereiden sijasta harrastamaan vaikka postimerkkien keräilyä... *huokaus*

Nelli sai lauantaille peruutuspaikan luonnetestiin, mutta sepä ei sitten mennytkään ihan niin kuin olin etukäteen ajatellut. Kotioloissa niin kaikin puolin reippaasta ja alati häntää huiskaavasta koirasta paljastuikin paineistettuna ihan kotikissa... :-( Se oli sinänsä pettymys, että kyseinen koira on kuitenkin yhdistelmästä, jossa molemmilla vanhemmilla on varsin hyvät luonnetestipisteet. Yhdistelmän perusteella olisi siis ollut odotettavissa jotain ihan muuta. Testissä Nelli eteni tynnyrille saakka vielä kohtuullisesti omin jaloin. Siellä sen toimintakyky kuitenkin loppui tyystin. Se löi pyllyn penkkiin eikä suostunut liikkumaan eteen eikä taakse. Istui vaan ulkoisesti melko rauhallisesti ja hiljaa paikoillaan, mutta löi tassut heti tanaan, kun isäntä koetti sitä mukaansa kohti tynnyriä houkutella. Sen verran koira tilanteessa vielä palautui, että suostui vähän ajan päästä liikkumaan viistosti poispäin ohi paikan jossa tynnyri oli. Testin jatkamista ei kuitenkaan nähty mielekkääksi vaan koiran annettiin poistua vielä tilanteesta omin jaloin, ilman että sille aiheutetaan traumoja. Päätös on varmasti oikea, ja pian testin jälkeen koira käyttäytyikin taas aivan normaalisti.

No koira on tietysti se täysin sama ennen ja jälkeen testin, ei se siinä miksikään muuttunut... Todennäköisesti vähän vanhemmalla iällä, ja siis suuremmalla elämänkokemuksella se myös menisi  testin läpi omin jaloin loppuun saakka - menihän se nytkin ihan loppusuoralle asti. Sitä tosiseikkaa se ei kuitenkaan poista, että toimintakyky koiralla on miinuksella, ja lisäksi se on ehkä pehmeämpi kuin odotin. Muissa osa-alueissa se todennäköisesti yltäisi ihan normicockerin tuloksiin. Tarkempi ruodinta testin kulusta löytyy Nellin koetuloksista. No kaikesta huolimatta hyvä, että tuli koira testiin vietyä. :-) Tulipahan taas kerran todistettua kuinka sokea sitä näissä asioissa itse onkaan, ja kuinka paljon koirissa voi olla myös sellaista mikä ei tavallisessa arkielämässä koskaan tule edes esille. Tieto lisää tuskaa, mutta parempi sekin kuin vaan ummistaa silmät, ja uskotella itselle ja muille että kaikki on ihanasti, ja koira on luonteeltaan täydellinen...

               5.10.10    Nitan koekausi avattiin viime lauantaina. Juu ihan, tosi se oli todella tänä vuonna Nitan eka koekäynti. Tänä vuonna on nyt ollut niin paljon muita projekteja, että tietoinen päätös omien koirien jättämisestä pois kokeista (pois lukien metsästyskokeet) on myös pitänyt. Hyvä niin :-) Lauantaina Nita pääsi kuitenkin Kimmon kanssa metsälle spme-kokeisiin Elimäelle. Niin no, siis treenatahan me ei kyllä ole ehditty - ei sen enempää koiraa metsälle kuin isäntä itseään ampumaradalla. ...ei siis mitään kovin suuria odotuksia koetulosten suhteen. ;-) Tuloksena kuitenkin lauantailta koiralle perussuoritus, isännälle vähän alakanttiin ;-) Samaa fasaania nostettiin siis ylös useampaankin otteeseen, ja lopulta Nita joutui ottamaan kiinni linnun elävältä. Ihan ei siis ollut isännän sihti lauantaina parhaimmillaan. No toisaalta ihmekös tuo, jos viimeisen vuoden aikana on ammuskellut vain mejäkokeiden laukauksensietotesteissä :P Lopputulokseen voimme silti olla varsin tyytyväisiä. Nitalle siis Avo 2 85p. Koko kokeen tasoon nähden tämä oli myös hyvä suoritus, sillä sijoitus Nitalle 2/8. Linnut olivat siis tiukassa, ja Nitallekin hakuerää kertyi 1h 50min. ennen kuin riistatyö lopulta saatiin. Arvostelu löytyy Nitan koetuloksista. 

Aapo-puolestaan oli lauantaina agilitaamassa Mikkelissä laina-ohjaaja Marjutin kanssa. No kun sekä koira että ohjaaja osaa, niin tulosta syntyy ihan yhdessä harjoittelemattakin ;-) Medi 3-luokan Hyppyradalta tulos +0,89 ja sijoitus 5/24 Agilityradalta myös puhdas rata, mutta aikavirhettä 3,25 ja sijoitus 9/21. Ei muuta kuin taas hatunnoston arvoinen suoritus. Se on sitten helppoa kun sen osaa... :)

Pennut puolestaan muuttivat sunnuntaina pentulaatikosta isompaan pentuaitaukseen. Alkuun uusi isompi tila hieman ihmetytti, mutta nopeasti uteliaisuus voitti ja uudet nurkat piti käydä nuuhkimassa. Nyt on tilaa temmeltää ja opetella uusia taitoja, jotka päivä päivältä kyllä kehittyvätkin :-)

               25.9.10    Tänään meillä kotona vietettiin Hetan toisen pesueen pentutreffejä. Kuudesta pennusta mukavasti neljä lähimpänä asuvaa pääsikin paikanpäälle. :-) Ohjelmassa oli trimmaamisen ja pentujen "piha-agilityn" lisäksi jälki- ja hakuharjoituksia lähimetsässä, sekä tietysti vapaata leikkiä ja tarjoilua koirien kotijoukoille.  Tai no, miten sen nyt ottaa... Nita ja Heta nimittäin varotoimista huolimatta onnistuivat aivan treffien lopuksi löytämään pöydänreunalle hylätyn mustikkapiirakan lopun. Arvata siis saattaa kuinka siinä sitten kävi...  Tyhjä lautanen oli kyllä siististi pöydän reunalla paikoillaan, mutta mustikkaiset jäljet laminaatti- ja kivilattialla, sekä parit tahmeat mustat korvat kyllä paljastivat ketkä sen mustikkaviettelyksen lopun suihinsa laittoivat... *hmph*

Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta päivästä. Sää todella suosi meitä ja kuviakin tuli napsittua reilusti. Uusia poseerauskuvia lapsukaisista sekä kuvagalleria päivän tapahtumista tulee nettiin kunhan keritään... Tässä kuitenkin jo pari kuvaa ensialkuun. :-) 

               21.9.10    Pennut alkavat päivä päivältä muistuttamaan enemmän koiria kuin marsuja... ;-) Korvat kasvavat pituutta ja jalat pitävät yhä paremmin alla. Liikkuminen neljällä tassulla tosin vaatii vielä vähän treenausta. Silmät ovat kaikilla jo kokonaan auki, ja ensimmäiset hännänheilautukset ja kaverin korvien nakertamiset on pentulaatikossa jo nähty. Suurimman osan aikaa päivästä pentulaatikosta kuuluu kuitenkin vielä tasainen tuhina, kun lapsukaiset vetelevät sikeitä vatsat maitoa pullollaan. 

               19.9.10    Kulunut viikko on meillä mennyt ristiäisiä järjestellessä, eikä siis viime päivinä juuri ole tullut tietokoneella aikaa vietettyä. Kuvat pennuista kahden viikon iässä löytyvät nyt kuitenkin pentusivulta. Lisää pentupäivityksiä ja kuvia luvassa lähiaikoina...

Tänään vietimme pienen prinsessamme kastejuhlaa. Pikkuneiti sai kasteessa nimekseen Pihla Emilia.  

Tessa on myös kolunnut isännän kanssa metsiä - tosin hieman ikävinkin seurauksin. Viime sunnuntain metsäreissulla Tessa törmäsi maa-ampiaispesään ja sai sen seurauksena ainakin kolme ampiaisenpistoa. No niinhän siinä sitten kävi, että päivystävää eläinlääkäriä oli käytävä morjestamassa. Kortisonin, nesteytyksen ja kipulääkkeen jälkeen koiruus alkoi kuitenkin jo illalla olla oma itsensä.

"Maalaispoika" Mikki sen sijaan on tehnyt retken kaupunkiin, ja käynyt herättämässä hilpeyttä Turun keskustassa. Tässä kooste Mikin matkakertomuksesta ;-)

"Otimme siis suunnan kohti Turun keskustaa... Pikku petomme nautti olostaan ja vastaantulevista ihmisistä siihen malliin, että välillä tuo piti ottaa syliin rauhoittumaan. Ohi ajavat autot ja erityisesti linja-autot kiinnostivat, ja topakasti poika päätti tiirailla linja-autoa tuttavallisemmin ja turvallisemmin istumalla keskelle suojatietä, ja antamalla pontevasti ajo-ohjeita kuljettajalle haukkumalla kuin paraskin asiantuntija. Tässä vaiheessa matkaseurana olleet isäni ja juniori pitivät turvallisen välimatkan meihin tyyliin "emme tunne, emme ole koskaan nähneetkään..." Minä kävin kuljettajan kanssa pikaisen neuvottelun ikkunan kautta ja pyytelin kovasti anteeksi kun kuormallinen matkustajia nauroi vedet silmissä autossa... Matka jatkui ja Mikki oli kovasti onnessaan löydettyään suurkaupungista tuttuja juttuja, päivänkakkaroita. Nenä tuhisten ja häntä heiluen tuo kimposi keskelle kaupungin istutuksia. Houkutusten saattelemana ja kakkara suupielessä matka jatkui, mikä herätti vastaantulevissa vaihtelevia mielipiteitä... Oli niitä, jotka nauroivat ääneen, ja oli niitä jotka yrittivät epätoivoisesti olla nauramatta... Tässä vaiheessa on varmasti syytä sanoa, ettei matkakumppaneista näkynyt enää jälkeäkään. Isä ja junnu pinkaisivat pontevasti eri suuntaan, joten me maalaiset jatkoimme taivallusta kaksistaan...

Vastaan tuleva puisto suihkulähteineen sai Mikin unohtamaan kakkaransa, ja määrätietoisesti tuo halusi altaaseen uimaan... Uimataito on siis kehittynyt kesän aikana valtavasti. Hieman ihmetystä herätti suihkulähde, mutta eipä tuo tahtia olisi haitannut. Kantamalla rimpuilevaa eläinparkaa herätimme huomiota jonkin verran mutta onnistuimme paeta paikalta ennen kuin virkavaltaa näkyi. ;)

Taivallettuamme keskustasta takaisin satamaan löytyi matkakumppanit ja laivakin näkyi jo tulevan... Pikaisesti tein isästäni koiratolpan ja riensin lisäämään autoon uutta pysäköintilappua... Palattuani takaisin totesin japanilaisen turistilauman piirittäneen kielitaidottoman isäni ja nappailevan kuvia ja halailevan Mikkiä minkä ehtii... Hymy isäni kasvoilla muistutti lähinnä irvistystä ja silmissä oli havaittavissa selvää epätoivoa... Junnu yritti selvästi myydä mikkiä turistilauman lemmikiksi... No, kauppoja ei syntynyt vaikka saimmekin hyvän tarjouksen... Japanilaisista pääsimme ja seuraava lauma olikin venäläisiä.... No näitten puheesta emme tajunneet sitten yhtään mitään... Kovasti taas kuvattiin, ja joku naikkonen yritti tehdä selvästi lähempää tuttavuutta isäni kanssa. Siinä vaiheessa isä ottikin autonavaimet ja odotti loppuajan autossa.

Odotimme ja odotimme ja odotimme... Odottaessamme Mikki herätti selvästi hilpeyttä ohikulkijoissa... Poika istui skarppina rinta rottingilla jaloissani ja seurasi tarkasti ohikulkijoita. ...ja voi, kun ne omat sieltä lopulta tulivat ei Mikin riemulla ollut rajoja... Korvat hulmuten tuo vastaanotti tulijat, päästi ilopissat Nicon kengälle, ja taas oli koiranmyynti lähellä...

Mikillä oli siis antoisa reissu kaupungissa, tuli paljon uusia tuttavuuksia ja Turku tutuksi osittain... mutta ehkä seuraavalla kerralla en ole niin suuruudenhullu vaan aloitamme kierroksen pienemmässä kaupungissa ja pienemmässä hulinassa... Mutta koiruus nautti olostaan ja tulomatka meni nukkuessa onnellisena mummin sylissä.... Pojat kävivät kiivasta keskustelua kenelle lopulta Mikin myyvät... Nico pissit kengässään ja Jimmy surren Mikin kotona aiheuttamaa lego-kaupunkinsa totaalista tuhoa... Ai, ja ilmoittihan isä ettei enää lähde Mikin kanssa ihmisvilinään vaan tepastelee metsäpolkuja pitkin..."

Pesueen pentutreffejä vietetään syyskuun viimeisenä viikonloppuna meillä kotona. Uusia kuvia ja lisää kuulumisia tästä pentueesta luvassa siis treffien jälkeen :)

               29.8.10    Kesä alkaa vähitellen kääntyä syksyn puolelle. On aika tehdä kurkkaus viimeisimmän pesueen uusimpiin, vielä varsin kesäisiin kuulumisiin.

Touho on viettänyt kesän aikana paljon aikaa mökillä, ja siinä samalla opetellut myös uinnin aakkosia. Elementteinä niin vesi kuin metsämaasto ovat siis tulleet pikkuherralle kesän kuluessa varsin tutuiksi. Ei muuta kuin ensi kesänä taippareihin :) Kotioloissa Touho on kuulemma innokas puutarhuri ja kukkapenkit ovatkin nyt Touhon ahkeroinnin seurauksena ihan uusissa kuoseissa. Epäilemättä näin syksyn saapuessa Touhosta on apua myös kukkasipuleiden istuttamisessa (... tai sitten niiden ylöskaivamisessa ;-)) Kumisaappaiden jemmaaminen on edelleen Touhon suurinta hupia, mutta niiden lisäksi suussa kulkevat nyt myös muutkin kengät ja ylipäänsä kaikki mahdollinen limsapullosta sukkiin. Noutotreeni on siis hyvällä mallilla ;-)

Panu on aloittanut kesän aikana koirakoulun ja saanut siellä runsaasti kehuja hienosta käytöksestään - Onneksi eivät koirakoulun opet sitä kuulemma ole  kotioloissa nähneet :-P  No mitään suurempia tuhoja ei tosin Panunkaan tilillä ainakaan vielä ole. Vessaharjan noutaminen on edelleen Panun suosikki, ja lempipaikka takan edessä aiheuttaa emännälle ajoittain päänvaivaa; kuinka poistaa valkeasta koirasta nokiläikät ;-) Verijälkeä Panu on käynyt haistelemassa jo kertaalleen, ja tehnyt myös ensiesiintymisen match shown pentuluokassa - saaden sieltä hienosti punaisen nauhan.

Tessa puolestaan on ulkoiluttanut isäntäänsä ahkerasti niin metsässä kuin puiduilla pelloillakin. Jäljestämistä, noutoa ja hakua on siis harjoiteltu varsin ahkerasti. Uimisesta tuli kesän aikana Tessalle mieluisa juttu, mutta kuivan kesän lapsena se ei selvästikään ymmärtänyt että vettä voi tulla myös taivaalta. Ensimmäinen kunnon vesisade saikin sen jo keksimään ratkaisun koiranilmalla lenkkeilyyn...  Tarpokoon muut kuralammikoissa ihan vapaasti, rattaiden alakorissa on kuitenkin Tessan mielestä paikka yhdelle cockerspanielille ;-) Ei tyhmä koira laisinkaan...

Toffen loppukesän ykköspuuhiin puolestaan on kuulunut makkarajäljen seuraaminen. Ohikulkijat ovat siis saaneet Espoon Tapiolan nurmikentillä ihmetellä, kun Toffen kotijoukot ovat siellä makkaranpaloja narussa ulkoiluttaneet. ;-) Damin noutaminen sujuu kuulemma myös jo hyvin, samoin perustottistemput istu, maahan ja anna tassu :-) Seuraavassa lisää Toffen kuulumisia:

Sitten osastolle tuhot :) …Suuremmilta tuhoilta olemme vielä välttyneet, mutta yhtenä yönä Toffe oli kuitenkin aikansa kuluksi nakertanut yölampun johdon käyttökelvottomaksi ja seuraavana päivänä yöpöydän virkaa toimittanut Ikean pahvilaatikko oli käynyt silppurissa. Sen lisäksi keittiön tummaksi petsattu ruokapöytä + tuolit on merkattu ”I was here” – koverruksin. Eteisen puinen kenkäteline on myös maistunut hyvältä."

Mikki puolestaan on jatkanut kotioloissa reipasta menoa, ja ottanut kaiken ilon irti sen kotona asuvista hollanninpaimenkoirista ;-) Vieraskorea koiruus kuulemma osaa olla, ja käyttäytyykin siis varsin moitteettomasti kylässä. tuhannen kilometrin kesälomareissu ja vierailut sujuivat siis vierailta kehuja keräten. Kotiin tultaessa sama vanha kieroutuneella cockerin huumorilla varustettu meno kuitenkin jatkui. :-P Tässä Mikin koottuja kuulumisia... ;)

"Poika kasvaa hirmu kyytiä mikä tietysti aiheuttaa lisää vauhtia ja ongelmia muille nelijalkaisille... Olemme rauhoittaneet isoille tarhan jossa huilata mutta kun silmä välttää on ipana kaivamassa menokuoppaa sisäpuolelle... isommilla on rukoilevat ilmeet naamallaan että ei voi olla totta, tuleeko se nyt tännekin... usko pois, meillä isot menee tarhaan heti kun ovi aukeaa talosta... eivät malta edes ruokakuppejaan odotella... seisovat tarhassa ja odottavat että ovi salvataan mahdollisimman pian ja toivovat että Mikki jää sen oven toiselle puolelle...

Kukkapöytäni on harventunut melkoisesti Mikin tulon jälkeen... samoin kukkapenkkini... koristeheinät saivat saattohoitoa mutta... haudattiin säädyllisesti... johdot on piilotettu vaikkei tuo muista kiinnostunutkaan kun siitä modeemin piuhasta... kenkähyllykin on jotenkin harventunut kesän mittaan... isännän kitarat ja bassot piilotettiin näkyvistä ja taitavat pölyttyä jonkin aikaa kätköissään... meno sen kun jatkuu...

Autossa tuo viihtyy hyvin eikä pode huonoa oloa.... ensimmäisenä on menossa mukana kun lähtöä tehdään.... alkumatkan istuu ylpeänä keskellä takapenkkiä ahdistellen kanssamatkustajat reunoille ja matkan jatkuessa tuo levittäytyy koko pituuteensa ahdistellen entistä ahtaammalle... farkun takatilaan muiden kanssa sitä ei voi laittaa.... siinä käy niin että hollantilaiset istuvat seinillä ja Mikki makailee keskellä tyytyväisenä reissuun..."

               21.8.10    Porvoossa kisattiin tänään cockereiden rotumestaruudesta agilityssa. Aapo oli kisassa mukana medi 3 luokassa, eikä ne kisat ollenkaan hassummin menneet :-) Kaksi puhdasta rataa; agiradalta yliaikaa vajaa sekunti ja hyppyradalta reilu 5 sek. Näillä radoilla irtosi rotumestaruuden kolmas sija. Mielettömän hienoa :-) Isot onnittelut Riitalle ja Aapolle!

               20.8.10    Tytyllä pian seitsemän viikkoa odotusaikaa täynnä ja vatsa alkaa olla jo melkoisen muhkea. Painoa koirulilla on 17,3kg eli himpun enemmän kuin Hetalla edellisen pentueen kohdalla tähän samaan aikaan. Pieni epäilys siitä, josko niitä cockerilapsia onkin useampi ultrassa onnistunut piiloutumaan on kieltämättä jo hiipinyt mieleen... No parin viikon päästä saamme tietää totuuden pentumäärästä :-) Tytyn kuvat: Ella Kamppari

               18.8.10    Takaisin nettiaikaan... Viime lauantaina se kesän ainut salama, joka näillä nurkilla on nähty löysi sitten kotikoneemme ja pimensi sen totaalisesti. :( Tänään olemme lopulta saaneet uudet osat koneen sisuksiin, ja näin ollen mm. hetken täynnä ollut sähköpostini toimii taas.

Viime lauantaina avattiin myös omien koirien koekausi. Tänä vuonnahan ne eivät ole ensimmäisessäkään kokeessa käyneet, eikä koekaudesta taida loppuvuonnakaan niiden osalta kovin kummoinen tulla. Pariin metsästyskokeeseen molemmat on kuitenkin loppuvuodelle ilmoitettu, joten taas kerran oli käytävä näyttämässä vesityökokeessa, että yhä edelleen tänäkin vuonna ne osaavat uida ;) Sekä Nitalle että Hetalla saatiin kokeessa rutiinisuoritus; hyvä markkeeraus linnusta, määrätietoinen uinti linnulle, ja lintu ohjaajalle käteen. Molemmille siis täydet kolme pistettä vesityöstä. :) 

Lisää kotisivupäivityksiä luvassa, kunhan sähköpostisuma on ensin purettu... :)

               10.8.10    Viime sunnuntaina Elimäellä jäljestettiin melkoisissa ääriolosuhteissa. Lämpötila majan pihalla varjossa oli auton mittarin mukaan 33 astetta, ja lisäksi ilma oli häkäränä Venäjän metsäpalojen savusta. Itse olimme tänä vuonna käymässä koepaikalla vain pelkkinä turisteina, mutta kolme kasvattia; Nelli, Tahvo ja Aapo olivat urheasti kokeeseen osallistumassa. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että majalla osallistujajoukkoa ns. sivusta katsellessa ei voinut välttyä ajatukselta, onko tässä enää mitään järkeä?!

Mejä-harrastajat ovat varmasti sitä osaa koiraihmisistä, joiden ajatusmaailmassa sää on vain asenne ja varustekysymys. Sellaista koiranilmaa ei olekaan, etteikö sitä nyt voisi vähän metsässä pyrähtää... ;-) Nyt olosuhteet olivat kuitenkin jo sitä luokkaa, ettei pitkänkään mejä-uran tehneet ohjaajat tainneet olla vastaavaa aikaisemmin kohdanneet. No kulunut kesä on ollut säiden puolesta monessa suhteessa ennätyksellinen, ja toivottavasti se sellaiseksi historian kirjoihin jääkin. Jos sen sijaan tämän kesän olosuhteet alkavat toistaa itseään, on varmasti mejäilynkin suhteen arvokeskustelun paikka, milloin kyse on vain asennoitumisesta säähän, ja milloin mennään järjettömyyden ja eläinrääkkäyksen puolelle... Onneksi nyt ainakin tällä kertaa kaikki selvisivät kokeesta kunnialla, eikä yhdellekään koiralle tai ohjaajalle käynyt kuten löylynheiton MM-kisoissa... Toivottavasti niin ei koskaan tulevaisuudessakaan käy. Nyt ainoastaan tulostaso jäi kokeessa jonkin verran normaalijakaumasta. Vaikka kokeessa toisaalta oli myös hienoja onnistumisia niin vastaavasti myös pitkä rivi metsään uupuneiden koirien nollia. Avoimessa luokassa koirien kokemattomuus paistoi sen verran, ettei sieltä saatu ensimmäistäkään ykköstulosta. Omista kasvateistamme tulokseen ylsivät hienosti Tahvo ja Aapo, Nelli puolestaan ei urakasta tällä kertaa palkintosijoille selviytynyt. Nellin arvostelu löytyy koetuloksista. Poikien arvostelut alla:

Aapon arvostelu:

Tuomarina Leena Kähkönen, ohj. Jari Solla
Tulos:  AVO 2 33/50p
(jäljestämishalukkuus 4/6, jäljestämisvarmuus 5/12, työskentelyn etenevyys 6/10, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskyky 12/14, käyttäytyminen kaadolla 3/3, yleisvaikutelma 3/5)

Koira ohjataan jäljelle. Rauhallista kävelyvauhtia maavainulla maustaen 1. osuus jäljen päällä kulmalle. Makaukselle pysähdytään. 2. osuuden aikana tarkistuksia jäljen molemmin puolin ja pysähdellen. Osuuden loppupuolella koira poistuu määrätietoisesti jäljeltä tarpeilleen. Paluu työhön "venyy pitkäksi" paluujäljen kautta - tuomitaan hukka. Uusi alku. 2. kulmalla tehdään pitkä lenkki ulos, koira palaa kuitenkin itsenäisesti ja osoittaa makauksen. 3. osuudelle heijastuvat edellisen osuuden haparointi niin, että tiheikön läpimeno vaikuttaa ensin mahdottomalta, mutta siitä suoriudutaan. Kaadolle koira pysähtyy osoittaen sen. Tänään koiran työskentelyn etenevyys eikä varmuus ole parasta mahdollista.

Tahvon arvostelu:

Tuomarina Susanna Kallström, ohj. Jani Katajala
Tulos:  AVO 3 23/50p
(jäljestämishalukkuus 2/6, jäljestämisvarmuus 2/12, työskentelyn etenevyys 2/10, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskyky 12/14, käyttäytyminen kaadolla 3/3, yleisvaikutelma 2/5)

Hyvä ohjattu lähtö. 1. osuus erinomaista jäljestystä kulmalle, jonka selvittää tarkasti, hidastaa makuulla, ei pysähdy. Toinen osuus hieman aaltoilevampaa jäljestystä, parilla lenkillä kulmalle, jonka selviää jälleen tarkasti, nuuhkii makuun pysähtyen sen luo. 3. osuuden alkupuolella Tahvo poistuu määrätietoisesti jäljeltä, tuomitaan hukka. Hieman palautuksen jälkeen Tahvo väsähtää ja alkaa tehdä lenkkejä jäljen sivuun. Yksi lenkeistä johtaa hukkaan asti, sillä Tahvo lähtee seurailemaan ojan pohjalta löytyneitä riistajälkiä, eikä löydä jälkeä kovasta etsimisestä huolimatta, tuomitaan hukka. Loppuosuus parilla laajemmalla lenkillä. Hyvin kaadolle, jota haisteli ja jäi sen luo. Erittäin hyvä jäljestäjä, joka viimeisellä osuudella väsähti ja sortui muiden hajujen tutkailuun.

               2.8.10    Tyty on tänään ultrattu ja todettu kantavaksi. Ultran perusteella arvaus pentumäärästä olisi 3-5 mutta aika näyttää. :) Syyskuun ensimmäisinä päivänä kuitenkin siis luvassa uusia cockerivauvoja.

               1.8.10    Huh hellettä... jospa ne kaikkein kuumimmat päivät jo pikkuhiljaa olisivat takanapäin, ja voisi jo edes ajatuksissaan tehdä koiruuksienkin kanssa muuta kuin etsiä varjopaikkaa tai käyttää niitä uimassa.

Tyty sentään on ollut ahkera ja uskaltautunut tänään ensimmäisiin tokokokeisiinsa peruutuspaikalta Orimattilassa. Liekö kuitenkin vähän ramppikuumetta ja jännitystä ilmassa, sillä pari Tytylle varmaa liikettä menivät nolliksi, ja muutenkin oli koiruus ollut hieman unessa. Tuloksena tällä kertaa siis vain kokemusta, mutta hyvää sellaista. Se tärkein askel on otettu, kun ensimmäisen kerran sinne kehään saakka on uskallettu. Seuraavalla kerralla sitten parempaa onnea ja sitä myöten parempia tuloksia. :-) ...Voi toki olla, että hormoneillakin oli osuutensa jo asiaan. Huomenna ultrassa selviää onko Tyty kantavana, ja jääkö se seuraavaksi mammalomalle.  

Tessa-neiti puolestaan kävi meillä yökylässä. Kyllä on kaveri melkoisen lunkki tyyppi, ei voi muuta sanoa. Ei sitä kyllä juuri tunnu hetkauttavan missä ja kenen kanssa se on. Aika näyttää mitä siitä ulkonäöllisesti kasvaa, mutta koiruuden luonteesta pidän kyllä edelleen tosi paljon. Siinä on cockerinalku, joka on toisaalta niin reipas, rohkea ja kontaktinhaluinen mutta sitten kuitenkin kaveri, joka ei turhia hötkyile. Se tuntuu heittävän pitkäkseen samoin tein kun mitään ei tapahdu.

Metsässä retkeilemässä Tessa on käynyt vähän harva se päivä, ja pari kertaa on käyty kuumista keleistä huolimatta iltasella myös vähän jäljestämässä. "Mummo" puolestaan on opettanut Tessalle jo kovasti keppejä. Kaksitoista menee kuulemma jo aika kivasti vasemmalta puolelta ;-) Aapo-enon tassujen jäljissä siis tullaan :)

Kuvaterveisiä on tullut myös Mikiltä ...silloin kun netti vielä siinä osoitteessa toimi ;-) Mikin henkilökohtainen ennätys tähän mennessä on kolme modeemijohtoa kolmeen päivään. No nämä tietoliikennepiuhathan ovat kyllä ihan yleisesti ottaen meidän kasvateille maistuneet... liekö isännän ammatilla osuutta pentujen mieltymyksiin, vai ovatko nyt sitten vaan näitä "nettisukupolven lapsia" *wirn* Mene ja tiedä, mutta laitetaan korvan taakse vinkki, josko pari nettipiuhaa jatkossa voisi sisällyttää myös pentupakettiin ;P

Mutta siis juu, itseluottamusta ei tosiaan Mikiltä tunnu puuttuvan. Tässä on menossa vielä viaton leikki, mutta kertaalleen on hollanninpaimenkoira päätynyt jo Mikin toimesta eläinlääkäriin, kun siinä leikin tiimellyksessä Mikki reippaalla puruotteella oli iskenyt kiinni kaverin sukukalleuksiin... Että näin... ei ihme että Mikki on saanut kotona lempinimen Peto ja isommat kirmailee edeltä karkuun...

               19.7.10    Viimeisin pesue on ehtinyt jo kolmen kuukauden ikään, ja oppineet jo uusissa kodeissaan yhtä jos toista. Kiitos kaikille pentujen kuulumisista. Tässä katsaus kaikkien lapsukaisten arkeen, olkaapa hyvät :) Roki on jo aktiivisesti päässyt harjoittelemaan pienten riistadamien etsintää ja noutamista, sekä pilliharjoituksia maastossa. Myös uimassa on jo käyty :-) Pienen lintukoiranalun koulutus on siis jo hyvässä vauhdissa, hienoa! Siinä sivussa on toki opittu myös mm. "ajamaan ylös" perheen lapsukaiset. Lahkeet ja hameenhelmat ovat Rokin naskalihampaissa olleet useasti ;-) Muutoin Rokista on kuulemma tullut koko kylän yleinen lemmikki, joka rennosti ottaa vastaan kaikkien tarjoamat rapsutukset.

Toffe on myös keksinyt, että sen terävät hampaat saavat liikettä niveliin, ja hetkellisesti aiheuttanut jo mietintää kotijoukoissa miten siitä kiltistä pennusta tällainen piraija kasvoi?! No parin viimeisimmän viikon aikana tämäkin varvaskostaja on saatu jo ainakin osittain ruotuun :-) Muutoin Toffe on edelleen tasaisen ja harkitsevan oloinen otus - mitä se siis on ollut ihan pienestä pitäen. Tästä pentueestahan Toffe oli kaikkein rauhallisin pentu. Rauhallisella, mutta reippaalla olemuksellaan se onkin hurmannut jo puolet Espoon Tapiolan koiraihmisistä. Iltalenkit kestävät kotijoukoilla pitkään, kun joka toinen tahtoo Toffea vähän rapsuttaa :-) No minkäs sille mahtaa jos on niin hurmaava... Metsästä Toffe on löytänyt itselleen uuden herkun, mustikan, joita se suoraan puskista keräilee. Veteen on myöskin käyty jo totuttelemassa, ja lopulta kuluneen viikon hellekelit saivat tämänkin tuumailijan rohkenemaan uimasille.  

Touhoa kävimme tapaamassa toissaviikolla mökkireissulla. Pikku herra oli yhtä sievä ja valloittava kuin meiltä lähtiessäänkin - joskin puolet suurempi :-) Uimamaisteri on tästäkin pennusta tulossa, niin hienosti vedessä jo tässä vaiheessa polskittiin. Tosin Heta-äipän uimisia Touho vielä joutui lähinnä kateellisena rantavedestä katselemaan :-) Touhon intohimoksi on tähän mennessä paljastunut kumisaappaat, jotka kuulemma kulkevat liukkaasti sen suussa paikasta A paikkaan nimeltä Touhon jemma. Ja kun kotiväkeä riittää kuuden hengen edestä niin siinä on yksi jos toinenkin saapikas pöllittäväksi. No onneksi ihan viimeaikoina ei noita saappaita ole kauheasti tarvittu... ;-)

Tessa ja Panu asuvat molemmat varsin lähellä, ja niinpä kutsuin ne jo käymään meillä leikkitreffeillä. Liki 30 asteen lämmöstä huolimatta virtaa riitti yllättävänkin paljon ja kivaa oli :-) Panu on viimeviikkoina opetellut kuka seuraa ja ketä, ja päässytkin jo melko mukavasti jyvälle siitä, ettei se voi mennä vihellellä omineen minne sattuu. (mitä sillä luovutusiässä oli tapana harrastaa...)  - Hitsit että juuri sille sattuikin osumaan tuollainen karkaileva kotiväki, joka saattaa vaikka kadota jos sitä ei pidä silmällä ;-) Panu on selvästi tästä pesueesta saanut myös "vessaharja-geenin" - eli jos vessan oven avoimeksi jätät niin vessaharja lähtee hyvin äkkiä kävelemään... ;-) Vielä niitä ei kuulemma ole tuhottu yhtään, mutta tehdäänpä uusi laskenta vaikkapa parin kuukauden päästä... ;-)
 

Myös Tessa on kuulemma ollut varsin kiltti, eikä tuhoja (vielä) ole sille juurikaan kertynyt. No se ehkä tietää, että sen sijoituspaperi on itse asiassa edelleen jossakin muuttolaatikossa, ja siis vielä  allekirjoittamatta. Vielä kantsiikin siis olla ihan kiltisti ;-) Tämä tuleva agilitykoiran alku on kuitenkin jo kovasti harjoitellut keppejä ja putkea. Lisäksi kertaalleen se on ollut isojen koirien mukana jälkiharkoissakin. Ensimmäinen verijälki on siis jo nuuskittuna :-) Myös uiminen on Tessan mielestä ihan yliveto juttu, ja 12 viikon iässä se hakee jo mukavasti uimalla keppiä vedestä  :)

Mikki puolestaan on laittanut kotona asuvat hollanninpaimenkoirat järjestykseen, ja kietonut vahvasti isäntäväen etutassunsa ympärille. Ja jotta palvelu varmasti pelaa, nettiyhteys on jo Mikin toimesta ainakin kertaalleen katkaistu. ;-) Pentueen pahin riiviö on siis jatkanut samaa rataa myös uudessa kodissaan. Alla oleva kokoelma Mikin kuulumisista kertokoon asiasta enemmän. *wirn*

"Mikki kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia... Lopultakin myönnämme lausumasi todelliseksi... "on koiria ja on cockereita..." Kukaan meistä ei kuitenkaan voi olla pitkävihainen vaikka orastava ikuinen ystävyys olikin koetuksella nuorimmaiseni sekä Mikin välillä... koira söi pojan nettiyhteydet poikki... pojan huoneen oveen ilmestyi kitkerä lappu jossa komeili teksti: MIKILTÄ PÄÄSY KIELLETTY... Kun luppakorva vikisi tarpeeksi kauan suljetun oven takana niin kappas... ovi avautui ja pentu oli onnessaan päästessään kiinni pelijohtoihin....

Omat yhteenottoni taaperon kanssa johtuu kukkien syömisistä, kenkien järsimisistä, pionipenkin tuhoamisesta, vaatehuoneen sekoittamisesta jne. mutta kaikki unohtuu kun lapsukainen tulee viereeni illalla ja käy kaulalleni nukkumaan tassut omistavasti ympärilläni... Mikin ego on sitä luokkaa, ettei se mahdu samaan autoon koiran kanssa. se ei juurikaan omaa itsesuojeluvaistoa vaan vie luut isommilta suoraan suusta. toisten varoittava murina saa sen entistä päättäväisemmin repimään luun itselleen mistä seuraa yleensä isoilla koirilla hölmistynyt ilme... ipana tietää mitä tekee... puhe cockerin pehmeästä suusta ei pidä paikkaansa Mikin kohdalla. Vetoleikeissä se ei todellakaan irrota otettaan vaan haastaa ja roikkuu sitkeästi kiinni patukassa... jälleen ääniefekteillä varustautuneena... Sisäsiistinä pysyy kunhan jaksamme aamuisin herätä puoli viisi avaamaan takaoven... Isommat nelijalkaiset yrittivät säännöllisesti eksyttää sen metsään ja pettyvät sen aina palatessa korvat hulmuten takaisin."

Mutta osaahan Mikki toki muutakin... poika istuu, menee maahan, antaa tassua, tulee luokse käskystä ja seuraa... ruokakuppiaan pitelevää herkeämättä ja upealla katsekontaktilla.... :) Poika osaa ottaa elämän rennosti ja pilke silmäkulmassaan sekä kasvattaa meidän muiden kärsivällisyyttä tempauksillaan... emme tajunneetkaan kuinka rauhallista ja hiljaista elämää vietimme ennen Mikin tuloa…"

               18.7.10    Mejäilyä ja omien koirien päähänpistoja... Päivitettävää kotisivuille olisi taas paljon. Aloitetaan suman purkaminen kuitenkin tällä kertaa tuoreimmista koetuloksista ja vaihteeksi ihan omien koirien tekemisistä. ;-)

Helteisessä kelissä jäljestettiin tänään Pyhtään Myllykylässä ihan kolmen kasvatin voimin. Nelli osallistui ensimmäiseen Voi-luokan kokeeseensa ja jäljesti hienosti ekasta kokeesta tuloksen Voi 2 36p. Itse asiassa yhtään hukkaa ei edes tullut matkaan, mutta Nellin hätäinen kaadon merkkaaminen oli tuomarin mielestä tänään palkintosijan pudottava asia. Nellin koearvostelu löytyy Nellin omalta sivulta koetuloksista. Siskolikka Donna puolestaan paineli kauden ekassa kokeessaan vauhdilla (18min.) suoraan jälkeä pitkin alusta loppuun, ja jäljesti siis siinä samalla itselleen toisen avo-luokan ykkösen pistein 46 ja siirtyi siis voittajaluokkaan! Vaude vau! Onnittelut molempien koirien kotijoukoille! Hyvä että tuli Donnallekin se näyttelytulos keväällä haettua. Nyt vaan vielä tänä vuonna kuono rohkeasti kohti Voi-luokkaa!

Kolmantena koiruutena jäljellä nähtiin tässä lajissa ensikertalainen Aapo, joka vähän viimemetreillä ja vähäisellä harjoittelulla lähti lajia kokeilemaan. Hienosta jälkityöstä huolimatta Aapo kompastui kolmesti riistanjälkiin, joten tuloksena tänään avo-luokan nolla, mutta rutkasti kokemusta. Sen verran hienosti Aapo kuitenkin jäljesti, että koiran lainaohjaaja otti ja hurahti mejäkokeisiin ;-) Uusi koeanomus onkin jo tällä hauvalla vetämässä. :-) Viikko sitten Aapo muuten starttasi ensimmäisissä agilityn kolmosluokan kisoissa. Heti ekalta radalta tuloksena puhdas rata, mutta pari sekuntia yliaikaa. ...Pitäisköhän Aapolle muuten kertoa että mejässä ei sitten tavoitella niitä nollia ;-)

Donnan arvostelu:

Tuomarina Esa Pekkarinen
Tulos:  AVO 1 46/50p
(jäljestämishalukkuus 6/6, jäljestämisvarmuus 11/12, työskentelyn etenevyys 10/10, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskyky 11/14, käyttäytyminen kaadolla 3/3, yleisvaikutelma 5/5)

Donna tutkii alkumakauksen ja lähtee reippaaseen maavainuiseen jäljestykseen. 1. osuus tarkasti. Kulma oikaistaan hiuksenhienosti. Toisella osuudella pieni tarkistus. Kulma osoitetaan hyvin. Kolmannella osuudella pieni tarkistus. Kaadosta ohi ja pienellä takalenkillä takaisin kaadolle, joka kiinnostaa. Erinomainen suoritus raskaassa kelissä.

Aapon arvostelu:

Tuomarina Aila Pekkarinen
Tulos:  AVO 0

Hyvin ohjattu lähtö. Alkumakauksen tutkittuaan aloittaa maa- ja ilmavainuisen jäljestyksen. 1. osuutta jälkitarkasti. 1. kulman makaus tutkitaan ja kulma aivan jäljenmukaisesti. 2. osuudella riistajäljet aiheuttavat pyörimistä lopulta niin kauas, että tulee 1. hukka. Osoitetaan jälki uudelleen ja jäljestys jatkuu jälkitarkkana 2. kulmalle, jossa makuu tutkitaan ja kulma selvitetään tarkistuslenkillä. 3. osuudella riistan juomapaikka aiheuttaa pyörimistä ja lopulta määrätietoinen poistuminen, 2. hukka. Osoitetaan jälki uudelleen ja jälkitarkkaa jäljestystä hetki, mutta sitten pyöriminen johtaa paluujäljelle ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, joka kiinnostaa. Osoitti kykyä jäljestää, joten harjoittelulla varmuus paranee!

...ja sitten niihin omien koirien pöllöilyihin. Pitkäänhän tässä jo ollaankin eletty varsin seesteistä aikaa. Kotona on ollut vain järkeviä aikuisia koiria, jotka eivät mitään typeryyksiä sen enempää keksi. Niinpä niin... No cockeri on aina cockeri se on tullut taas kerran todistettua. Tällä kertaa kaiken takana on ilmeisesti naapurin kissat... Hetahan on tässä jo useamman viikon vahdannut herkeämättä naapurin kahta kissaa, jotka tuntuvat tietävän, ettei Heta heidän pihalleen pääse. Tai niinhän sitä vois luulla... Eilen pihalla istuessamme silmäkulmassani vilahti naapurin puolella mustavalkoinen vilaus, ja kas Heta oli murtautunut läpi aidasta. En tiedä kuinka korkealle se ehti kissat ajaa ennen kuin saimme sen naarattua takaisin kotipihaan. Kimmolle tuli sen jälkeen ns. hieman kivihommia... Pakoreitti on ainakin toistaiseksi tukittu. *hmph*

Osaa ne kuitenkin vielä vanhemmatkin koirat. Nita nimittäin laittoi edellisenä yönä vielä paremmaksi. Kahden aikaan yöllä Kimmo heräsi siihen että Nita haukkuu. Aluksi haukku kuului läheltä ja sitten se loittoni. Mitä ihmettä, molemmat oli kyllä sisällä kun nukkumaan kävimme, eikä talomme nyt sentään niin suuri ole, että sisätiloissa moinen haukun etääntyminen olisi mahdollista. Ei muuta kuin unenpöpperössä ylös tilannetta tarkistamaan. Ja juu, toden totta, Nita tosiaan haukkui pihalla! ...Ja miten se sitten sinne oli päässyt? No ainut vaihtoehto on, että vanha agitykoiramme oli pujahtanut sinne avoinna olleen olohuoneen tuuletusikkunan kautta!! Sohvan selkänojan kautta ikkunalle ei toki ole kuin reilu puolen metrin matka, joten eihän se nyt sinänsä ole temppu eikä mikään - mutta Nita! koira, jota kuitenkin olen pitänyt ihan järkevänä... No eihän sille tietysti kukaan ole kertonut, ettei ikkunasta saa hypätä ulos. ;-) On se vaan hyvä, että ei asuta esim. kolmannessa kerroksessa. *huoh* Mikä sen sitten sai yöjuoksulle lähtemään jäi arvoitukseksi. Epäilys kuitenkin on, että näinköhän naapurin kissa olisi koettanut yön hiljaisina tunteina tulla ikkunan kautta kylään...

Seuraavassa päivityksessä sitten katsaus ja kuvia uusimpien pentujemme tähänastisista edesottamuksista... ;-)   

               15.7.10    Huh hellettä... Sisälämpötila on jo viimeiset pari viikkoa ollut yötä päivää n. 29 astetta :-( Olo alkaa olla tukala yhdellä jos toisella, eikä tietokoneen avaaminen juuri näillä lämpötiloilla kiehdo. Tuuletin kun puskee ulos vielä tulikuumaa ilmaa... Kiitos kaikille kuitenkin kivoista kuvista, joita olen viimeaikoina sähköpostiini saanut. Päivitän niitä nettisivuille heti, kun sisälämpötila laskee alle 25 asteen ;-)
 

               4.7.10    Kesän kuumin (?) päivä tähän mennessä... Se kuuluisi tietysti viettää mukavasti mökin rannassa. Vaan mitä vielä, jotkut hullut suuntaavat silloin mejä-kokeisiin, ja vieläpä ilman omia koiria!!  ...No hulluja on monenlaisia, tosin nämäkin hullut meinaavat vakaasti tilannetta ensi vuonna korjata. ;-) Siinä missä Nita ja Heta päivystivät koko päivän marsujahdissa Leinosilla (aivan pöhelöitä koiria... ovat vakuuttuneesti sitä mieltä, että perheen lemmikkimarsut ovat taatusti ylösajettavia riistaeläimiä, ja piilossa jossakin häkin uumenissa... Tosiasiassa molemmat marsut viettivät kuitenkin aikaa ulkona.)

hikoili Leinosten Nelli- neiti veikkapoika Tahvon kanssa Elimäen metsissä. Rankan kelin vuoksi odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta mitä vielä, sisaruksethan ottivat ja napsivat lopputuloksissa avoimen luokan kärkisijat kotiin! Tahvo palkittiin kokeen parhaana Avo-luokan spanielina Kymen pärske kiertopalkinnolla. Pisteitä Tahvolle kertyi huimat 49!! Isot onnittelut Janille ja Sannalle :-) Nelli-sisko ei jäänyt juuri veikkaa huonommaksi, vaan jäljesti Avo 1 -tuloksen pistein 47. Tämä oli Nellin toinen ykkönen, joten Nelli siirtyi nyt myös voittajaluokkaan. Onnittelut kotijoukoille :-) 

Nellin arvostelu löytyy koetuloksista. Tahvon arvostelu alla:

Tuomarina Seppo Markelin
Tulos:  AVO 1 49/50p
(jäljestämishalukkuus 6/6, jäljestämisvarmuus 12/12, työskentelyn etenevyys 10/10, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskyky 13/14, käyttäytyminen kaadolla 3/3, yleisvaikutelma 5/5)

Hyvä lähtö. Suorat osuudet hyvää, reipasta jäljestystä. Makaukset merkkaa. Ensimmäinen kulma hieman liian isolla lenkillä, toinen pienemmällä lenkillä. Kaadon osoitti nuuhkien. 

Siinä missä Nelli ja Tahvo uurastivat jäljellä, vietti Tyty treffejä Tukholmassa. Tyty on nyt onnistuneesti astutettu. Toivomme risteilytuliaisina cockerilapsia syyskuun alussa :)

               2.7.10    Viimeiset pari kuukautta on mennyt kotisivupäivityksissä melko pentuvoittoisesti, vaikka kyllähän sitä kevään mittaan yhtä jos toista ovat jo aikuistuneet kasvatitkin puuhanneet. Toukokuun lopussa Tyty osallistui Järvenpään näyttelyyn, josta tuloksena käyttöluokasta EH/2 Arvostelu löytyy nyt myös Tytyn näyttelytuloksista. Tokokurssikin tuli Tytyltä läpi ahkeroitua, ja kurssin päätteeksi pidetystä möllitokosta tuli hienosti neljäs sija. Parista "varman liikkeen" nollasta huolimatta pisteitä kertyi vielä 135 eli vahvan Alo 3 tuloksen verran. Hienoa, ei kun kuono kohti virallisia kokeita :-) Ihan seuraavaksi Tyty tosin ottaa suunnan Ruotsin risteilylle, aika näyttää tuleeko siitä lopputulokseksi muutakin kuin pelkkää kesälomamatkailua ;-)

Nelli puolestaan on ahkeroinut agilityharkkojen lisäksi myös jälkimetsissä. Kesäkuun alun viileäksi ajateltu yökoe ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä toivottiin... Yön sijasta koe alkoi aamuvarhaisella ja huonon arpaonnen johdosta Nelli oli jäljellä viimeisenä, juuri kuumimpaan aikaan puolilta päivin. Kuumuus ja pitkä odottaminen ovat selvästi vielä yhdistelmä, josta nuori jäljestäjä kärsii, ja se näkyy myös tuloksissa. Paikoin hienoa jäljestystä, mutta lopputuloksena kuitenkin kolme hukkaa ja nääntynyt koira. Tuloksena tästä kokeesta siis pyöreä nolla. Seuraavan kerran koejäljellä nähdään tulevana viikonloppuna sisarukset Nelli ja Tahvo ...ja kuinkas ollakaan taas on luvattu ihan ennätyksellisen kuumaa keliä! Miten ihmeessä ne helleviikonloput aina sattuvatkin juuri siihen saumaan kun meillä on mejä-koe?!

Kaikki viimeisimmät pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa oikein hienosti, ja ilman minkäänlaisia vaikeuksia tai yöllisiä itkuja.  Hyvä niin, sillä lähtökohtaisesti minusta näin cockerinpennun kuuluu kotia vaihtaakin. Jos sen kanssa joudutaan erilaisia temppuja kotiutumisen eteen tekemään niin silloin sen perusluonteessa on jotain sellaista mikä ei aitoon cockerspanieliin kuulu :-) Kuvaterveisiäkin on maailmalta jo saatu, kiitos niistä :-) Pentujen oma sivu on jo työn alla, jospa se tässä lähipäivinä, yön hiljaisina tunteina valmistuisi. :-)  

               24.6.10    Kotona alkaa olla hiljaista... Maanantaina omaan kotiin Limingalle matkusti Roki-poika, ja keskiviikkona oli Mikin vuoro lähteä Jokioisiin. Tessa-neiti lähtee sijoituskotiinsa sunnuntaina, joten vielä pari päivää se on osana meidän laumaa. Sen jälkeen vedetään ainakin hetki henkeä, ja keskitytään uuden kodin laittamiseen. Kulunut viikko on mennyt muuttolaatikoita pakatessa, ja sen verran paljon tavaraa vielä on muuttamatta, että Juhannussuunnitelmat ovat meillä aika selvät... ;-) Myös nettiyhteys muuttaa uuteen osoitteeseen jollakin aikavälillä, tarkka ajankohta on meille vielä arvoitus... Ainakin ensiviikolla sähköpostin toimivuudessa on kuitenkin varmasti katkoksia. Nettipäivityksiä luvassa seuraavan kerran muuton jälkeen... Mukavaa Juhannusta kaikille!

Tässä kuitenkin vielä 9vk. kuvat Rokista, Mikistä ja Tessasta:

               19.6.10    Pentujoukko harvenee... Omiin koteihinsa ovat jo lähteneet Touho Taipalsaarelle, Panu Haminaan ja tänään Toffe Espooseen. Loput lapsista lähtee omiin koteihinsa ensi viikon aikana. Pentujoukon harvenemisesta huolimatta, meillä ei kotona elämä ole juuri rauhoittunut. Tänään vietettiin lähes koko päivä Juhon 2v synttäreitä ja lisäksi jo vajaan viikon verran olemme tehneet muuttoa. Joskus kun palaset loksahtavat paikoilleen, kaikki sattuu samaan saumaan... Ja niinhän siinä nyt sitten kävi, että se sopiva omakotitalo löytyi pentujen ollessa viikon vanhoja. Tässä penturumban keskellä on siis tullut myytyä myös oma asunto ja tehtyä kaupat uudesta. Uudessa kodissa asumme toivon mukaan jo reilun viikon päästä. :-) Pentujen kahdeksannelta viikolta tuli napsittua paljon kuvia, ja kuvagalleria siitä on tulossa. ...Kun vaan jostain välistä vielä löydetään aikaa sen tekemiseen :-)   

               13.6.10    Vettä on satanut iloisesti miltei koko viikonlopun. Se on käytännössä tiennyt sitä, että pennut ovat joutuneet viettämään paljon aikaa sisällä.  - Ja meno ja meteli on sitten ollut sen mukaista... Tänään sentään on päästy ulkoilemaan jo kahdesti, kun sade on vähän tauonnut. Eipä juuri märkä maa tai vettä tippuvat pensaat ole pentujen menoa haitanneet. Onnellisena ne ovat kirmanneet pitkin pihaa ja olleet hetken päästä tietysti aivan litimärkiä ja kuraisia. No vaikka heppoinen pentuturkki ei vielä juuri lämmitä, kuivuu se myös toisaalta varsin nopeasti. Muutaman tunnin oli siis taas rauha maassa kun väsyneet rapatassut vetelivät sikeitä ja kuivailivat turkkejaan omassa aitauksessaan. :-)  - Nyt ne myös kaikki pysyvät aitauksessa, kun pentuaitaa oviaukon kohdalta korotettiin. Punavalkea Peter Pan "Panu" kun alkoi kulkea aidan yli mennen tullen ihan mihin lystäsi. Yleensä se oli vastassa eteisessä tai keittiössä, tai nukkui olohuoneen koiranpedissä. Tarpeen tullen se kuitenkin siirtyi myös kätevästi aidan yli toiseen suuntaan.  Kun vein ruokakupit aitaukseen, se hetkeäkään empimättä kiipesi aidan yli syömään. - Ja kun kuppi oli tyhjä ei muuta kuin samaa reittiä takaisin olohuoneen puolelle. Vastaavasti eilen tullessamme kauppareissulta kaikki pennut olivat aitauksessa. Jotenkin kummallisesti olohuoneen lattialta löytyi kuitenkin pieni pissalätäkkö... Ilmeisesti Panu oli aikansa alakerrassa seikkaillut mutta päättänyt sitten mennä kavereiden kanssa nukkumaan. No ne seikkailut saivat nyt kuitenkin eilisiltana lopun. Ainakaan toistaiseksi tämä pieni houdini ei ole korotetusta aidasta onnistunut yli selviytymään. ;-) 

Torstaina pennuille tehtiin pentutestit. Mitään suuria yllätyksiä testistä ei itselleni paljastunut, mutta mielenkiinnolla laitan taas kaikki testipaperit talteen odottamaan ehkä tulevia luonnetestejä aikuisena. Kokonaisuudessaan pentutestissä koko pesue osoittautui varsin tasaiseksi. Kaikki liikkuivat testitilassa järkevästi ja rohkeasti, kykenivät keskittymään siihen mitä ympärillä tapahtui, eivätkä esim. millään muotoa lamaantuneet tai osoittaneet ääniherkkyyttä missään vaiheessa testiä. Sujuvasti edettiin siis omin tassuin testiosiosta toiseen :-) Taistelutahto-osioiden suhteen tämä pesue taisi jäädä hieman edellisen pentueen testitulosten taakse, mutta muutoin varsin samoissa pisteissä mennään. Luvassa siis varmasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulevan vuoden aikana... Sohvaperunoita ei siis pentulaatikosta löytynyt ainuttakaan.

               9.6.10    Pennut on tänään eläinlääkärintarkastettu ja sirutettu. Reissu sujui kaikin puolin hienosti, eikä cockerilapsukaiset juuri tainneet koko reissua edes noteerata. No ne olivatkin kyllä juuri ennen eläinlääkärivisiittiä riekkuneet melkein tunnin pihalla, joten uni painoi kovasti kaikkien silmissä. Raukeina ne siis loikoivat vuorotellen pöydällä tutkittavina ja vähän toista silmää raottelivat kun laitettiin sirut niskaan. Varsin yhteistyöhaluisia siis kaikki ;-) Tarkastuksessa kaikki pennut myös todettiin kaikin puolin terveiksi cockerinaluiksi.

               8.6.10    Pennuilla ikää tänään seitsemän viikkoa. Huomenna on vuorossa ensimmäinen automatka, kun koko pesue lähtee moikkaamaan eläinlääkäriä. Samalla laitetaan mikrosirut niskaan ja saadaan rekisteripaperit vetämään. :-) Torstaina on vuorossa sitten pentutesti. Saapa nähdä löytyykö sieltä mitään yllätyksiä. Yksi virstanpylväs saavutettiin joka tapauksessa tänään, kun ensimmäinen pentu keksi miten pentuaitauksen aita ylitetään. Joka pentueessahan meillä on ollut aina se yksi ketterä, joka kerta toisensa jälkeen on itsensä aidan yli kiepauttanut ja saanut siten aikaan pentuaidan korottamisen. Vähän ehkä yllättäen tällä kertaa se oli punavalkoinen poika Peter Pan (poika 1) joka tuon kunnian itselleen sai.

Pihalle energiaa purkamaan pennut ovat päässeet viimepäivinä useammankin kerran päivässä. Samalla reviiri on selvästi alkanut laajentua.  - Hyvä niin, sillä angervojen alaoksat ovatkin jo melko tarkkaan latvottuja ;-) Tosin metsäisen ylärinteen lisäksi nämä lapsukaiset ovat myös päättäneet tehdä selvää saniaisista, maksaruohoista ja jopa havukasveista. Melkoisia puutarhurin alkuja koko porukka. Onneksi kotipihalla ei ainakaan tiettävästi kasva mitään myrkyllistä... Joka tapauksessa melkoisen ketteriä alkavat olla jo kaikki. Ylämäki ja alamäki mennään jo melkoista vauhtia ilman ongelmia ja ulkoraput kiipeää ylös koko sakki nopeammin kuin ehtii kaikki pennut ulos saada. Siinä kun kahta viimeistä kantaa ulos, on jo neljä ensimmäistä ulos kannettua eteisessä häntä heiluen vastassa... :-)

               3.6.10    Veetin lonkkakuvat tulivat kennelliitosta arviolla A/A :-)

               29.5.10    Pennut kasvavat ja kehittyvät. Kyllä muutamassa päivässä on taas tapahtunut paljon :-) Etenkin ulkona ne ehtivät porukalla touhuta jo yhtä jos toista... Koivuangervojen alimmat oksat ovat jo saaneet tuta pienten naskalihampaiden voiman, ja rappusten pielessä oleva alppikärhö ja kurjenpolvet oli jo pakko pelastaa kuusikon hampaista laittamalla aidanpätkä niiden suojaksi. Tyttöpentu on jo kertaalleen löytynyt hiekkalaatikosta leikkimästä ja Mikki (poika 5) puolestaan tuntuu ehtivän ja pääsevän mitä kummallisempiin paikkoihin, ja vieläpä varsin liukkaasti. Sitä on jo pariin otteeseen pihalta suorastaan vähän haeskeltu... No nyt moni ajattelisi, että mitäs et rakenna niille pentuaitausta keskelle pihaa niin sillähän näistä päästäisiin... Totta, mutta siinä samalla jäisi monta asiaa pennuista huomaamatta. Nyt kun ne saavat vapaasti vallata pihamaata, voi samalla tehdä havaintoja esim. siitä miten ne ratkovat vastaan tulevia ongelmia, kuinka ne reagoivat erilaisiin ääniin tai kuinka pitkälle ne uskaltavat itsenäisesti lähteä seikkailemaan. Lisäksi kiivetessään rappusia, liikkuessaan erilaisilla pinnoilla ja mellastaessaan puskaissa niiden motoriset taidot ja valmiudet kehittyvät ihan toisella tavalla, kuin jos ne olisi aidattuna tasamaalle. Tämän vuoksi uhraamme siis jatkossakin pihamaamme, ja tarvittaessa sitten aitaamme ennemminkin ne alppikärhöt sun muut suojelua kaipaavat kasvit ;-) 

               22.5.10   Aapo ja Riitta ovat ahkeroineet agilityssa Santalahden suhinoissa sekä eilen että tänään. ...ja minkälaisilla tuloksilla! Eilen hyppyradalta nollavoitto, jolla sinänsä ei "tehnyt mitään", sillä hyppyradalta vaadittu nousunolla oli jo aikaisemmin tienattu. Tänään kuitenkin agiradalla sama temppu, josta toinen agility sert ja nousu Medi 3 luokkaan!! Isot onnittelut, kasvattajatäti on kyllä teistä enemmän kuin ylpeä :-)
 

               16.5.10    Hetan ensimmäinen pentue täyttää tänään kaksi vuotta! Onnittelut ja rapsutukset tasapuolisesti koko pesueelle. Vaikka harrastusten parissa "ura" onkin monella vielä varsin alkuvaiheissa, ovat pentueen kotijoukot kiitettävän ahkerasti kuitenkin touhunneet koiriensa kanssa jo yhtä jos toista. Iso kiitos siitä jokaiselle :) Näyttelykehässä ovat käyneet näyttäytymässä kaikki viisi, joille näyttelykehät ovat avoimia, eikä tuloksetkaan ole ollenkaan hassumpia. Taippareissa viime kesänä aikana ehti spanielimaiset taitonsa näyttämässä niin ikään viisi lapsukaista, ja kaikki menivät komeasti läpi heti ensi yrittämällä. :) Silmät on tutkittu koko porukalta ja lonkat kuvattu jo viideltä (Veetin kuvat vielä kennelliitossa).

Jälkikokeissa tuloksia on niin ikään ehtinyt kertyä jo neljälle, joista Tahvon ensidebyytti nähtiin tänään 2v syntymäpäivänä Elimäellä. Tottelevaisuuskoulutuksissa on käynyt vähän jokainen, ja Tyty viilailee parhaillaan Alo-luokan liikkeitä kisakuntoon kilpailuvalmennus-kurssilla. Nelli ja Veeti aloittivat agilityn saloihin tutustumisen viime marraskuussa, ja parhaillaan agilityn alkeiskurssia käyvät Tahvo ja Tyty. Hertta puolestaan on toiminut jo koko viime syksyn ansiokkaasti metsästystehtävissä. Varsin aktiivista elämää siis kaikilla. - Hyvä niin, sillä ei näistä pelkiksi sohvakoiriksi olisi kyllä ollutkaan :-P

"Työn merkeissä" viettivät synttäreitään tänään siis Nelli ja Tahvo, jotka molemmat urakoivat kauden ensimmäisissä mejä-kokeissa Elimäellä. Niin kylmä kuin kevät onkin ollut, niin kuinkas ollakaan tänäkin vuonna Elimäen ekat kokeet olivat melkoiset hellekokeet. Helle koitui myös jossain määrin molempien koirien kompastukseksi. Nelli hyytyi erinomaisen hienon ensimmäisen suoran jälkeen ja jäljestys muuttui enemmän ja vähemmän harhailevaksi. Lopulta se teki kolmannen hukan ihan loppumetreillä, kun paineli sorkasta ohi. Näin ollen Nellille ensimmäinen nollatulos jäljeltä. Tahvolle sattui myös matkalla pari jäljen hukkaamista, joista se ei itsenäisesti selviytynyt takaisin. Sorkalle saakka kuitenkin päästiin, ja ekasta kokeesta hienosti tulos Avo 3 28p. Tahvo myös palkittiin kokeen nuorimpana tuloksen saaneena koirana. Siitä se ura urkenee :-)  

               15.5.10    Pyryn lonkkalausunto tuli Kennelliitosta. Lonkat B/A Kiitos Pyryn kotijoukoille kuvissa käymisestä, nyt on Nitan ensimmäinen pesue kokonaisuudessaan lonkkakuvattu :-)

               14.5.10    Nellillä on rankkaa... Ei ole helppoa olla kuusihenkisen perheen ainoa cockerspanieli, ei totisesti... ;-) Helatorstaina lähikentällä järjestettiin Match Show, johon Karoliina tahtoi Nellin kanssa lähteä lapsi-koira kisaan sekä pienten koirien sarjaan. Lapsi-koirakisasta tuli voitto, mutta pienistä punaisista "vain" viides sija ja siten juuri palkinnon ulkopuolelle jääminen. Tästäkös neiti sisuuntui ja vaati päästä samana päivänä järjestettävään toiseen Match Show:hun. Ei muuta kuin koordinaatit navigaattoriin ja auto kohti naapurikaupunkia Haminaa ;-) Nelli tosin tässä vaiheessa oli jo vähän sitä mieltä, ettei se nyt ihan välttämättä enää jaksaisi kiinnostua... - etenkään kun vielä illalla isäntä haluaisi sen harkkajäljelle, ja emäntä epäilemättä iltalenkille... Help! Nelli tarvitsee avukseen kotiin vähintään yhden cockerspanielin lisää ;-)

No, kuuliaisesti Nelli kuitenkin toiseenkin kertaan vielä kehässä esiintyi, ja kävi hakemassa Karoliinan kanssa toisen lapsi-koira kisan voiton ja kolmannen sijan pienissä punaisissa. Ei huono saavutus yhdelle päivälle. Tästä neidistä saamme vielä oivan handlerin oikeisiinkin kehiin, kunhan vähän ikää tulee lisää. Vuoden päästä avautuvat sentään jo osallistumisoikeudet Junior Handler kisoihin :) Ensimmäisessä Match Show:ssa mukana myös velipoika Veeti, saaden myös punaisen nauhan, mutta jääden sen jälkeen sekin palkintosijojen ulkopuolelle. Nellin & Karoliinan sekä Veetin kuvat: Jaana Siltanen. Kiitos Jaanalle kuvista :-) 

               11.5.10    Koiralapsilla tänään ikää kolme viikkoa. Kiinteää ruokaa on jo vähän maisteltu, tassuilla kokeiltu ja kaverin turkkiin sotkettu... No kyllä se taas siitä :-) Ensimmäiset naskalihampaat ovat myös tulleet läpi ikenistä, joten pian tästä kuusikosta paljastunee melkoinen piraijaparvi. *huoh* Varokaa siis kaikki näppejänne ja housunlahkeitanne...

Ensimmäiset "seisotuskuvat" lapsukaisista löytyvät nyt pentusivulta. Vielähän tuossa nyt on vähän hiomista ennen kuin noita nyt poseerauskuviksi voi sanoa. Mutta sanotaan nyt vaikka, että jaloillaan sentään kaikki ainakin suurin piirtein jo kuvissa seisovat. Siitä on hyvä lähteä treenaamaan :-P
 

               8.5.10    Koiralapset kasvavat, ja vielä pääasiassa syövät ja nukkuvat. Silmät on kaikilla jo auki ja hetkittäin voi nähdä jo pientä leikintynkääkin. Eilen toinen punavalkeista pojista heilutti häntää Hetalle ja etenkin tyttöpentu on kova maistelemaan velipoikien korvia. :-) Pentulaatikon väliaita oli jo otettava pois, sillä tyttöpentu ja  manttelipoika ottivat ja kiipesivät jo pariin otteeseen aidan ylitse. Pentujen "reviiri" on nyt siis kasvanut koko pentulaatikon kokoiseksi. Ei mene kuin hetki kun ne hoksaavat että elämää on laatikon ulkopuolellakin. Siitä se vauhti sitten vaan kiihtyy...

               4.5.10    Pennuilla ikää nyt kaksi viikkoa. Kaikki kasvavat ja kehittyvät tasaisesti. Silmät alkavat olla kaikilla jo ainakin hieman raollaan ja kovasti punkeavat ylös neljälle tassulle. Liikkuminen on vielä hataraa, mutta yritys on kova :) Päivä päivältä ne ryhtyvät enemmän muistuttamaan pieniä koiria. Uudet kuvat pennuista on napsittu, ja sivuille ne tulevat kunhan ehdin ne käsitellä. Muutama uusi kuva kuitenkin jo pentusivulla...

               2.5.10    Vuoden toinen näyttely. Aamulla otti taas lievästi sanottuna päähän, että oli tullut ilmoitettua koiria Puumalan ryhmänäyttelyyn. Vettä satoi, koiria oli ennakkotietojen mukaan 35 ja matkaa näyttelypaikalle enemmän kuin riittävästi... Joka paikkaan sitä tuleekin aina paperit laitettua, ihan kun näitä vapaapäiviä nyt ei olisi liian vähän muutenkin *huoh* No ei muuta kuin kukonlaulun aikaan lapsi hoitoon ja avain pentujen hoitajalle, koirat kyytiin ja menoksi. Sijoituskoira Tyty tulisi näyttelyyn "isin mukana" Helsingistä, joten saataisiin sillekin nyt sentään joku virallinen näyttelytulos...

No sade sentään lakkasi ja näyttelyn loppumetreillä paistoi jo aurinkokin. Eikä se näyttelymenestyskään nyt niin kovin huono ollut. :) Nellille ja Nitalle molemmille omassa luokassaan Eri/2, lisäksi Nelli pääsi PN luokassa seitsemän joukkoon. Tyty puolestaan korkkasi näyttelyuransa enemmän kuin kivasti. Ensin nuortenluokan voitto ja sitten vielä PN 2 ja sert! Ei hassummin koiran ekasta näyttelystä ;-) Iso kiitos Pirjolle Tytyn kyyditsemisestä näyttelypaikalle ja takaisin kotiin. :) Arvostelut löytyvät koirien nimiä klikkaamalla.  
 

               24.4.10    Pennuilla ikää neljä vuorokautta, ja pentulaatikossa kaikki hyvin :) Maito tuntui tällä kertaa nousevan Hetalla varsin hitaasti ja parina päivänä lapsikatras onkin nyt saanut vähän lisämaitoa pullosta, jotta on saatu painot nousemaan. Narttupentu ei tosin ole pullosta suostunut ottamaan juuri pisaraakaan - Hän kun ei mitään korvikkeita juo, vaan kasvaa ja kehittyy ihan aidolla emon maidolla, ettäs tiedätte! Melkoinen täti tomera jo heti syntymästä lähtien... No pikkuneidilläkin on kyllä paino lähtenyt nousuun ja varsin topakasti se kyllä onkin aina parhailla apajilla syömässä - ja tiukkaakin tiukemmalla otteella. On siinä velipojat vielä helisemässä kunhan tuosta vähän kasvavat... ;-)

Pennut 4vrk.

               22.4.10    Niinhän siinä sitten taas kävi, että juuri kun ajatteli kaiken olevan kunnossa tuli ensimmäinen takaisku heti tänään :( Toinen narttupennuista ryhtyi päivällä nopeasti kuihtumaan, ja tehohoidosta huolimatta siitä tuli tänään alkuillasta koiraenkeli :'-) Ensimmäiset vuorokaudet ovat toki aina kriittisiä, joten näin vaan voi käydä... Jäljellä olevat viisi poika ja yksi tyttö voivat ainakin toistaiseksi erinomaisesti. Toivotaan parasta, ettei uusia menetyksiä enää tule...

               21.4.10    Hetan pennut syntyivät myöhään eilisiltana. Synnytys sujui hyvin, ja sekä emo että pennut voivat ainakin toistaiseksi hyvin. Koko yöhän siinä tosin itseltä meni, joten työpäivä noin tunnin yöunien päälle oli tänään aika rankka... Pentulaatikossa mönkii nyt kuitenkin seitsemän reilunkokoista cockerinalkua - 3 mustavalkoista poikaa, 2 punavalkoista poikaa ja 2 mustavalkoista tyttöä. parempia kuvia lapsukaisista tulee, kunhan ensin on nukuttu vähän pahimpia univelkoja pois...

               17.4.10    Odottavan aika on pitkä ...ja kaiken lisäksi vatsa vaan jatkaa kasvamistaan. Alla olevista kuvista jokainen voi sitten laskea montako pentua Hetan massussa möyrii ;-) Painoa Hetalla on 19kg - siitäkin huolimatta että viimepäivät se on syönyt jo tosi huonosti.

Pentulaatikko saatiin kuitenkin kasattua eilen, ja pikkuhiljaa olen tänään keräillyt käden ulottuville jo yhtä jos toista tarvekalua pentujen syntymää ajatellen. Hetan suuri koko sai lisäksi minut hankkimaan varastoon myös emonmaidon vastiketta. Toivoa tosin sopii, että sitä ei tarvita... Periaatteessa olemme siis kuitenkin valmiita pennut vastaanottamaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin :)
 

               15.4.10    Hetan lapsista Veeti kävi tänään silmätarkastuksessa. Silmät kaikin puolin puhtaat :-) Nyt on koko Hetan edellinen pentue silmätarkastettu ja kaikilla on terveet silmät :-) Tytyltä löytyi toisesta silmästä pari ylimääräistä ripseä ja hieman liian suuret luomiraot (lisämaininnalla lievä) kaikki muut ovat saaneet täysin puhtaat paperit myös näiltä osin. Hienoa, ja iso kiitos kaikille aktiivisuudesta :)

               11.4.10    Kevättä ilmassa... Vielä kun siitä voisi täysin siemauksin nauttia, tuumii Heta ja laittaa lumen alta paljastuneelle terassille pitkäkseen... Heta alkaa näyttää jo melkoiselta tynnyriltä. Selkä notkottaa ja vatsakarvat viistää maata. Vielä pitäisi jaksaa silti odottaa... Tässä pari tuoretta kuvaa odottavasta mamma-koirasta.

               9.4.10    Johan on ollut viikko... Sen että Lappeenrannan näyttelystä kotiin pääsimme alkoi meillä kotona vatsatauti jylläämään. Oletettavasti Noro-virus kaatoi meidät petiin kaikki vuorotellen, ja vasta nyt alkaa vähitellen näyttää siltä, että ehkä tästä sittenkin henkiin vielä jäädään. Koirat ovat kiitettävästi päivystäneet makuuhuoneessa ja pitäneet seuraa ;-)

Juhon ollessa jo toissapäivänä paremmassa kunnossa (ja vanhemmilta voimat vielä pois...) ajattelin kokeilla, josko se mitenkään viihtyisi vaikka puoli tuntia television ääressä. Tähän mennessä sitä ei asiaan ole millään lailla kannustettu, ja edelleenkin olen varsin kielteisellä kannalla pienten lasten telkkarin tuijottamisen suhteen, mutta tässä tilanteessa se tuntui enemmän kuin hyvältä ajatukselta... Ei muuta kuin se ainut lastenfilmi mikä meiltä edes löytyy, Teletapit, pyörimään... No Juhon mielenkiinto kesti tasan minuutin verran, sen jälkeen se ryhtyi touhuamaan ihan muita leikkejä. Vaan mitä tekikään Heta... Se tassutteli television ääreen, katseli pitkään ja tarkasti pää kallellaan ohjelmaa ja ryhtyi sen jälkeen seuraamaan Teletappeja niille häntää heiluttaen. Yleensä se ei televisiosta kiinnostu juuri lainkaan, mutta Teletapit nyt ilmeisesti iskivät siihen ihan täysin ;-) Hassu koira... No tiedetäänpähän nyt ainakin kuinka sen saa tarvittaessa viihtymään ;-)

Hetan vatsa on viimepäivinä kasvanut taas melkoisesti, ja nyt jo pentujen liikkumisen voi jo tuntea laittamalla käden vatsan päälle. :) Myös painoa Hetalle on kertynyt viimeviikkoina niin paljon, että alkaa olla jo tiukassa että saan sen itse kannettua ulkoilun jälkeen ylös kurapesulle. Ennen astutusta se painoi jotain alle 12kg. Tänään painoa oli jo karvan päälle 17kg! - Eikä sinne kylkiluiden päällä kyllä yhtään ole ylimääräistä kertynyt, eli pian pentujen synnyttyä on koira todennäköisesti taas hetken melkoinen luuviulu, kuten viimekin kerralla... Täytyy nyt vaan toivoa, että Heta suostuu syömään mahdollisimman pitkään. Viimekerralla se kun käytännössä paastosi koko viimeisen odotusviikon...

               5.4.10    Kävimme tänään vuoden ensimmäisessä näyttelyssä Lappeenrannassa. Portilla huomasin, että meillä sitten näköjään olikin viimetipan tuomarimuutos. Tuomariksi oli vaihtunut Virolainen Maret Kärdi, josta itse en aikaisemmin ollut koskaan kuullutkaan. No ei muuta kuin kokeilemaan, mistä tuomari mahtaisi tykätä, tarjolla meillä oli kuitenkin kolme aika erityyppistä koiraa. Eniten tuomarin mieleen oli ensiesiintymisensä virallisessa näyttelyluokassa tehnyt Donna, tuloksella Nuo Eri/1 PN 4 - Eikä siskolikka Nelli kyllä jäänyt kovin paljon huonommaksi tuloksella Käy Eri/1. Nitalle näyttelystä Vet Eh/2. Arvostelut löytyvät omilta sivuiltaan, koiran nimeä klikkaamalla. Kiitos Donnan kotijoukoille näyttelyseurasta. Päivä oli pitkä (kehä reilusti myöhässä) ja järjestäjille voisi lähettää ison nipun risuja suorastaan vaarallisen liukkaasta lattiasta (matot puuttuivat kokonaan, muutama setteri meni aamulla kokonaan kehässä nurin, eikä se ollut kaukana ettei esim. Nitalle käynyt kaarteessa samalla lailla), mutta lopputulokset kuitenkin varsin mukavia. :-) Onhan se tapa tämäkin viettää auringonpaisteista kevätpäivää kylmässä jäähallissa :P    

               2.4.10    Hetan vatsa kasvaa melkoisella vauhdilla. Viimepäivinä se on vielä halunnut lenkille lähteä, mutta kaikki ylimääräinen höyryäminen on kyllä jo lenkeiltäkin jäänyt ;-) Vastaantulijoilta sen sijaan saamme jo runsaasti paheksuvia katseita - ajattelevat varmaan, että kyllä siinä on taas yksi ylensyönyt cockeri, joka käy korttelilenkillä kerran viikossa :P No kolmisen viikkoa pitäisi vielä vatsaa Hetan kasvatella, sen jälkeen siltä osin helpottaa. Kotioloissa Heta menee jo pääosin pitkin lattioita, ja useimmiten loikoo mieliasennossaan täysin selällään. Myös rappusten kohdalla se jo selvästi miettii viitsiikö lähteä yläkertaan, vai jäisikö sittenkin alas maate :)
 

               24.3.10    Miron lonkkakuvalausunto saapui kennelliitosta. Tulos A/A :)

               22.3.10    Heta on tänään ultrattu, ja todettu olevan varsin tukevasti kantavana. Näillä näkymin huhtikuun lopulla on siis odotettavissa enemmänkin vilskettä ja vipinää pentulaatikossa.

Tyty-neiti on viimepäivät ollut muonavahvuudessamme, ja sujahtanut taas lauman jatkoksi ihan sillä asenteella kuin olisi meillä koko ikänsä asunut :) Juhon kanssa Tytyllä tosin menee ajoittain vähän lujaa - Se kun tuntuu jaksavan vaikka kuinka pitkään leikkiä, jossa Juho ensin heittää lelun, Tyty hakee, Juho kaivaa lelun Tytyn suusta, heittää uudelleen ja sitä rataa... Nita ja Heta sentään ymmärtävät lopettaa jatkuvan lelun hakemisen, kun toinen roikkuu vähän väliä suupielissä, mutta nämä kaksi tuntuvat olevan vielä vähän liiankin samalla tasolla keskenään ;-) No Juhon mielestä Tyty on varmasti tosi kiva leikkikaveri, ja Tyty tuntuu olevan samaa mieltä...

             18.3.10  Tytyn lonkkalausunto saapui tänään kennelliitosta - tulos A/A :) Miron lonkkalausunto vielä uupuu, mutta maaliskuussa sille päivittynyt blup. indeksi 117 antaa kyllä viitettä, mikä lopputulos on ;)

Hetalle on varattu ultra-aika ensi maanantaille. Silloin saamme tietää, onko huhtikuun loppupuolella pentuja luvassa. Tosin ilman ultraakin voi jo sanoa, että kantavana tuo mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyllä on.

Hetan menoa vatsan pyöristyminen, krooninen nälkä ja ajoittainen huonovointisuus sen sijaan eivät näytä vielä lainkaan haittaavan, päinvastoin... Viimeisen parin viikon aikana rouva on päivittäin seikkaillut milloin missäkin pihan ulkopuolella, sillä kantavan hangen ja runsaan lumimäärän vuoksi meiltähän pääsee nyt pihasta ihan kävellen aitojen yli. Havahduin tähän tilanteeseen, kun yhtenä iltana katselin ikkunasta oman ja naapurin pihan läpi kulkevia jälkiä. Pimeällä niistä ei saanut tarkemmin selvää, mutta ikkunan lähellä oli selvästi kulkenut orava. No seuraavana päivänä kävin sitten päivänvalossa katsomassa jälkiä tarkemmin... Juu olihan siellä mennyt orava, ja sen oravan jälkien perässä yksi cockerspanieli *huoh* Jo samana päivänä yllätin Hetan hömpöttelemässä reilun kymmenen metriä aidan takana. "Nyt omalle pihalle" toruminen sai sen tosin vain lähinnä katsomaan minua hölmistyneenä ja tekemään sitten kauniin luoksetulon. Se ei selvästikään hahmota missä ne aidat meidän pihassa kulkevat - tai sitten se ei vaan halua hahmottaa ;) Tulis nyt vaan pian kevät ja sulaisi lumet...  

                13.3.10   Nita täyttää tänään vuosia. Mittariin tulee jo kahdeksan vuotta, joten virallisesti rouva siirtyy veteraani-ikään. No ihan taas viime aikoina sitä ei kyllä ole juuri käytöksestä huomannut - virtaa on ollut koirassa niin vimmatusti. Selvästi se kärsii pitkän talven jäljiltä aktiivisen tekemisen puutteesta. No jospa tässä taas valoisan ajan lisääntyessä ja lumivuorten joskus sulettua omakin aktivaatiotaso vähitellen nousisi, ja koirat saisivat muutakin aktiviteettia kuin pelkkää perus lenkitystä :)

              12.3.10   Lisää terveystuloksia... Eilen silmätarkastuksessa Hetan lapsista Hertta. Hertan silmät todettiin kaikin puolin terveiksi :)

             10.3.10   Hetan lapsista nyt myös Tyty on lonkkakuvattu. Eläinlääkärin näkemyksen mukaan lonkat olivat parasta A-luokkaa. Katsellaan nyt sitten, mitä Kennelliitto niistä sanoo :) Donnan lonkkalausunto puolestaan saapui tänään kennelliitosta. Tulos A/A kuten odottelimmekin :)

Viime lauantaina Aapo ja Riitta pinkoivat taas agilitykisoissa Lappeenrannassa - ja hienosti pinkoivatkin :) Ratavirheitä pyöreä nolla ja aikakin -9,46 ihanneajasta. Sijoitus kuitenkin "vasta" viides, joten kolmosluokkaan tällä ei vielä päässyt. Joka tapauksessa isot onnittelut :)

             4.3.10   Hetan lapsista Donna kävi tänään silmäpeilauksessa. Silmät kaikin puolin puhtaat :)

            26.2.10   Eilen tuli terveysuutisia myös pohjoisesta. Nyt myös Miro on käynyt silmä- ja lonkkatutkimuksissa. Silmät olivat terveet ja eläinlääkärin arvio lonkista oli erinomaisen hieno.  :) Aika näyttää mitä Kennelliitto asiasta sanoo.
 

        24.2.10   Lunta tulvillaan... Kotkassa on tänään rikottu paikallinen kaikkien aikojen lumiennätys. Virallinen mittaustulos on nyt 75cm lunta, ja se on kyllä tullut tosiaan huomattua... Pihamme ympärillä olevat aidat ovat jo aikaa sitten hautautuneet lumikinosten alle ja takarajalla olevasta verkkoaidastakin pilkistelee lumen yläpuolella enää muutama hassu sentti. Alla olevat kuvat kotipihaltamme tänään, ennen lumien pudottamista katolta. Nyt nuo lumivuoret vasta komeat pihalla ovatkin, vaikka katolta saatiinkin alas vain murto-osa lumimäärästä. Ihan ihanaa että on kunnon talvi, mutta kyllä tämä lumimäärä nyt jo riittäisi... Taitaa olla heinäkuu, ennen kuin tarvitsee ruohoa ryhtyä ajelemaan ;-)

Eilen saapui hyviä uutisia tekstiviestillä. Hetan lapsista Donna kävi eilen lonkkakuvissa, ja kuvat näyttivät oikein hyviltä. Odottelemme Kennelliiton virallista lausuntoa asiasta :)

        20.2.10   Kotimaan matkailu avartaa... Reilu 700km, yksitoista tuntia ja kertaalleen lumipenkkaan juuttunut, ja penkasta ylös kaivettu farmari Avensis... ;-) Siinä tämän päivän saldo Hetan astutusreissulta. Tai no ei nyt sentään ihan... Tänään ei nimittäin ollut koiraa karvoihin katsomista vaan vähän lyhyemmässäkin turkkimallissa ollut cockeriherra Hetan hetkessä hurmasi. Se oli suorastaan rakkautta ensi silmäyksellä. Toivomme lopputuloksena syntyvän reippaita cockerspanielin alkuja huhtikuun loppupuolella. :)

       1.2.10   Sivujen päivittämisestä on taas kulunut tovi... No eipä tässä kyllä viime viikkoina mitään ihmeempää ole tapahtunutkaan. Vuoroin on tehty urakalla lumitöitä ja vuoroin lämmitetty takkaa, jotta on saatu vähän lisälämpöä tähän 20-luvulta peräisin olevaan asuntoomme ;)

Tänään saapui kuitenkin Kennelliitosta Tahvon lonkkalausunto. Tulos A/B :)

Perinteinen katsaus menneeseen vuoteen on myös vielä kirjailematta, joten tässä se nyt tulee... Vuoden 2009 tavoitteiksi oli asetettu Hetan valionarvo jäljeltä ja Nitan metsästyskoetulosten parantaminen. Metsästyskokeiden puolelta tulos täyttyikin heti alkuvuodesta, kun Nita otti kahdesta peräkkäisestä kokeesta Avo-luokan kakkostuloksen! Syksyllä tuloksiin saatiin sitten kirjata vielä Nitalle kolmas kakkonen, ja mikä hienointa myös Hetalle ensimmäinen Avo 2 tulos!! Hetan debyyttikausi tässä lajissa meni siis paremmin kuin uskallettiin edes ajatella :) Myös jäljeltä tavoitteeksi asetettu valionarvo saavutettiin heti alkukaudesta, kun Heta jäljesti kahdesta ensimmäisestä kokeestaan ne kaksi puuttuvaa ykköstä. Vuoden harrastustavoitteet olivatkin siis yllättäen täyttyneet jo toukokuussa!

Omien koirien lisäksi hienoihin suorituksiin ovat yltäneet myös molempien koirien jälkikasvu. Jäljellä kunnostautui viisi kasvattia, joista avo-luokan ykkösiä Pamille (Blue Phantom) Donnalle (Brownsugar Girl) ja Nellille (White Chocolate) Lisäksi tulos myös Tytylle (Cappuccino) ja Mirolle (Miracle Man), joka viime vuonna myös suoriutui luonnetestistä hienoin pistein, ja aloitti agilityuran virallisissa kisoissa. Agilityssa mainetta ja kunniaa niitti myös Aapo (Apple Thief), jolle vuoden 2009 saldoksi voidaan kirjata kaksi nollatulosta kakkosluokasta - toinen näistä vieläpä luokanvaihtonolla. "Kakkoslajissaan" tokossa Aapo puolestaan saavutti viime vuonna kolme avo-luokan ykköstä ja sai näin ollen koulutustunnuksen TK 2. Aapo sijoittui myös vuoden tokocockerikisassa kolmanneksi. Hyväksyttyjä taipparituloksia saatiin viime vuonna kasaan viisi, kun Tahvo (Coco Pops), Donna (Brownsugar Girl), Tyty (Cappuccino), Nelli (White Chocolate) ja Hertta (Blueberry Fizz) kävivät kokeessa taipumuksensa osoittamassa. Hertta osallistui syksyllä myös nuorten koirien katselmukseen (lajina siis metsästys) ja sai katselmuksesta hienon arvostelun.

Virallisten tulosten lisäksi yhtä tärkeitä kuulumisia ovat olleet kasvattien omistajilta saadut sähköpostiviestit, sekä tapaamiset pentutreffeillä ja koirien trimmausten yhteydessä. Kaikilla tuntuu sujuvan omien koiriensa kanssa varsin mukavasti, se on aina se kaikkein tärkein ja paras asia :) Ihan pelkkää auringonpaistetta ei kuitenkaan tämäkään vuosi 2009 ollut. Mukaan mahtui koirarintamalla myös yksi menetys, kun ensimmäisen pesueemme viimeinenkin koira Laku (Chalkliquorice) lähti syksyllä sateenkaarisillalle kunnioitettavassa 15,5 vuoden iässä.   

Entä mitä tavoitteita on asetettu vuodelle 2010? Se onkin hyvä kysymys. Tällä hetkellä näyttää siltä, että koiraharrasteissa lähdetään ainakin lähestulkoon viettämään välivuotta. Hetan suunniteltu mammaloma vie toteutuessaan muutaman kuukauden hyvää harrastusaikaa. Kun lisäksi suunnitelmissa on muitakin aikaa vieviä projekteja koiraharrasteiden ulkopuolella, alkaa aika vaan yksinkertaisesti käydä kortille. Tänä vuonna koe- ja kilpailutoiminta on siis se kohta, josta sitä aikaa säästetään :) Haaveissa toki on, josko vielä syksypuolella Hetalle saataisiin ainakin muutama agilitystartti, ja hyvässä lykyssä vaikka se luokkanousukin. Samoin syksyn metsästyskokeisiin olisi tavoite ainakin pari kertaa koirien kanssa mukaan päästä. Muutoin taidamme pääasiassa pitäytyä kasvattiemme eteenpäin avittamisessa ja kannustamisessa ;)   

       21.1.10   Silmätarkastuksessa tänään Heta, Nelli ja Tahvo. Kaikkien silmät todettiin kaikin puolin terveiksi. :) Tahvo myös lonkkakuvattiin. Kuvat näyttivät hyviltä, jäämme odottamaan kennelliiton lausuntoa asiasta.

       11.1.10   Nitan jälkikasvusta toinen pesue täyttää tänään 3 vuotta! Onnittelut rapsutusten kera Mirolle ja Jasulle.

       2.1.10   Reipasta Uutta vuotta kaikille! Lunta riittää ja pakkanen paukkuu. Kerrankin näin vuoden vaihteessa on kunnon talvi! Joulupukki toi Nellin kotijoukoille välineet hiihtoharrastukseen, mutta koska innokkaita koirahiihdon harrastajia löytyy kaksin kappalein, on Heta ollut viimepäivinä useampaan otteeseen lainassa Leinosen perheellä. Ja kuten kuvista näkyy, kivaa on kaikilla ollut :-)