Kuulumisia vuodelta 2011
 

        31.12.11   Vuoden viimeinen päivitys... Niin se on taas tämäkin vuosi vierähtänyt, ja uusi kolkuttelee jo ovella. No kotisivutila Soneran palvelimella veteleekin taas jo viimeisiään, joten onkin jo hyvä päästä siirtämään tämä päiväkirja toiselle palvelimelle ja raivata näin taas tilaa uusille kuville ja päivityksille. :)

Eilinen eläinlääkärireissu toi lisävalaistusta Nitan tilanteeseen. Seitsemän tunnin paaston seurauksena verensokeri oli todella alhaalla, kaikki muut arvot täysin normaalit. Sen sekavuustilat siis selvästi johtuvat tuosta sokerin laskemisesta, ja sokeriarvot taas ilmeisesti heilahtelevat hormonitasapainon seurauksena. Voi näitä vanhoja narttuja, ja niiden vaivoja... *huokaus* Nita on siis nyt kolmisen viikkoa selvästi tehnyt juoksuja, ja aloitti ne nyt lopulta eilen. Samalla sen olotila on selvästi nyt kohentunut ja oireet vähän lieventyneet. Tänään ruokailun väli on ollut jo reilu 8 tuntia, ja koira on koko ajan pysynyt ihan tolkuissaan. Jospa sokerit siis tasaantuisivat kohdilleen ihan omineen. Kortisoniresepti olisi tuossa kyllä odottamassa, mutta se kun sitten taas lisää sitä juomista, joka sekin nyt näyttäisi olevan taas vähentymään päin. Seuraamme siis tilannetta...

Hormonitoimintaan liittyy nyt ilmeisesti myöskin Nitan vatsasta pari kuukautta sitten löytynyt leiomyooma. Se nyt sitten mitä ilmeisemmin on kuitenkin tavalla tai toisella kiinni kohdussa, sillä nyt tässä samassa rytäkässä se oli suurentunut noin kaksinkertaiseksi. :( Jos juoksut saavat sen joka kerta kasvamaan tuolla vauhdilla, on selvä, että seuraavia juoksuja Nita ei enää kestä. Jotain päätöksiä on siis tehtävä ennen sitä. Koska kasvaimen kiinnityskohdasta ei ole tarkkaa tietoa, voi olla ettei sitä välttämättä saada kokonaan poistetuksi. Toisaalta, jos se kasvaa vain hormonaalisen toiminnan seurauksena, niin sterilisaation pitäisi kai todennäköisesti pitää huoli siitä, että sitä hormonaalista toimintaa ei enää ole... No leikkauspäätöstä ei kuitenkaan ylipäänsä voi tehdä ennen kuin nämä juoksut on juostu ja sokeriarvot saatu tasapainoon. Nyt siis ensin katsotaan selvitäänkö näistä, ja mietitään sitten asiaa eteenpäin. No aika näyttää... Joka tapauksessa Hyvää Uutta vuotta tasapuolisesti kaikille kotisivujamme seuraaville. :)  

        29.12.11   Heta on tänään ultrattu kantavaksi. Pentuja on siis luvassa helmikuun alussa. :)

...Nitan kohdalla sen sijaan viimeviikot ja päivät ovat tuoneet uusia huolia. Se on jo muutaman viikon juonut vähän reippaammanlaisesti mutta nyt joulunpyhien jälkeen juominen ja sen myötä tietysti myös pissiminen on lähtenyt ihan käsistä. Tapaninpäivänä sille ilmestyi lisäksi uusia oireita, jotka viittaisivat vahvasti verensokerin heittelehtimiseen. Se on ajoittain ihan tokkurainen, törmäilee esineisiin, eikä osaa niitä kiertää. Ulkoa ei löydä takaisin ovelle, kompastuu portaissa... Kaiken kaikkiaan se on sen oloinen, kuin sillä silmissä sumenisi.  Kun Nitalle tässä tilassa tarjoaa ruokaa, palautuu se kuitenkin puolessa tunnissa runsasta juomista lukuun ottamatta täysin ennalleen. No oireet viittaisivat vahvasti sokeritautiin, vaan kuinkas ollakaan, tänään kun tutkittiin siitä pissanäyte, niin se oli kaikin puolin niin puhdas kuin vain olla ja saattoi. Ei siis mitään viitteitä sokeritaudista. Pari kuukautta sitten otetut verinäytteetkin olivat kaikki täysin normaalit, eli niistäkään ei nyt mitään vihjettä ole saatu. No en tiedä... huomenna otetaan nyt vielä uusia verinäytteitä, ja katsotaan löytyisikö niistä jotain selittävää tekijää... Toivotaan nyt kuitenkin, että joku järkevä ja hoidettavissa oleva syy vielä löytyy. Muuten alkaa olla vitsit kyllä sen kohdalla vähissä, jos se ympäri vuorokauden vaatii viiden tunnin välein ruokaa ja kahden tunnin välein ulos... :(

        19.12.11   Panun lonkkalausunto saapui tänään Kennelliitosta tuloksella A/A :)

          9.12.11   Hetan toisen pentueen terveystutkimukset ovat saaneet jatkoa. Panu kävi lonkkakuvissa tiistaina. Kuvanneen eläinlääkärin arvio lonkista oli hienoisen löysyyden vuoksi B. Nyt jäämme odottamaan, mitä Kennelliitto asiasta sanoo. :)

Vihdin metsistä on puolestaan tullut kuvaterveisiä. Hertan kotiutuminen on ollut nopeaa, ja se on jo onnistunut hurmaamaan olemuksellaan kaikki suuret ja pienet kanssaihmiset. Neiti on päässyt nyt myös jo ensimmäisiä kertoja painelemaan metsässä vapaana, ja osoittautunut sielläkin varsin kuuliaiseksi koiraksi. :) 

          6.12.11   Muutama päivä sitten kotisivuillamme oli ilmoitus siitä, että viimeisin sijoituskoiramme "pikku-Hertta" etsii uutta omaa kotia. Varsin moni ehti nähtävästi ilmoituksen nähdä, ja toisaalta myös hoksata, että se nopeasti myös sivuilta poistui. Kysymyksiä aiheen tiimoilta alkoi samalla suorastaan tulvia eri kanavia pitkin. Tässä siis nyt lyhyt katsaus tilanteesta... :) "Pikku-Hertta" tosiaan palautui meille sijoituskodistaan, mutta mitään sen suurempaa dramatiikkaa asiaan ei kuitenkaan liity. Sijoituskoti halusi luopua koirasta, koska koki jokapäiväisen koiran hoitamisen olevan heille liian rankkaa, ja totesi koiran ottamisen alunperinkin olleen heille aivan väärä ratkaisu. Sijoitussopimuksen mukaan vastaanottajalla on kuitenkin oikeus purkaa sopimus ja palauttaa koira. Näin siis Hertan kohdalla tapahtui viime lauantaina. No asioilla on aina taipumus ratketa ennemmin tai myöhemmin, ja tällä kertaa palat napsahtivat kohdilleen varsin nopeasti. Jo eilen alkuillasta Hertta suuntasi kuononsa kohti uutta kotiaan, ja matkusti toisen cockerin kaveriksi Vihdin suuntaan. Ensimmäinen vuorokausi uudessa kodissa on kuulemma mennyt erittäin hyvin, joten ainakin alku näyttää enemmän kuin lupaavalta... :) 

          4.12.11   Kuvaterkkuja kasvateilta... Lappeenrannan poika Joe lähetteli terveisiä metsälenkiltä, velipoika Taavista puolestaan napsittiin muutama kuva tänään parturoinnin jälkeen. Uusi poseerauskuva löytyy pentueen omalta sivulta. Roosa ja Panu puolestaan kävivät lauantaina edustamassa Junior Handler-kisoissa Messukeskuksessa. Vaikka menestystä ei itse kisassa tällä kertaa tullutkaan niin kokemusta senkin edestä. Myös Panu oli osannut käyttäytyä kehässä oikein mallikelpoisesti. Hienoa. :) 

          3.12.11   Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme astuttaa Hetan vielä kertaalleen. Nyt peukut pystyyn, että helmikuun alussa meillä on cockerivauvoja. :)   

          23.11.11  Tessan lonkkalausunto saapui kennelliitosta. Tulos A/A :)

          20.11.11  Harrastusvuosi (siis se vähäinen mitä tänä vuonna nyt ylipäänsä on ehditty...) vetelee viimeisiään. Tälle viikonlopulle saatiin kuitenkin vielä aikaiseksi yksi metsästyskoulutustreeni, ja Hetalle Matiaksen avustuksella kaksi agilitystarttia. Molemmilla radoilla kepit osoittautuvat haastaviksi, kuten tähän mennessä monissa muissakin kisoissa. Jostain syystä niistä on nyt tullut kisatilanteessa se paikka jossa virheitä ropisee, vaikka harkoissa kepit kulkevatkin varsin mukavasti. Sekä agiradalta että hyppyradalta molemmilta siis tänään kymppi kepeiltä, ja sen seurauksena sitten myös molemmilta radoilta yliaikaa. Muuten molemmat, varsin haastavat radat, sujuivat puhtaasti ilman virheitä. Kepeillä säätämisestä huolimatta Heta ja Matias nousivat kuitenkin agiradalta hienosti palkintopalleille toiselle sijalle. Ihan mukava päätös siis tämän vuoden agikisakaudelle. :) Vaikka nollatulos tältä vuodelta jäikin ihan hiuksenhienosti saavuttamatta, on parivaljakko kuitenkin kymmenestä yhteisestä startistaan päässyt kolmesti jo palkinnoille. Ei siis ylipäänsä hassumpi alku. :)

Lauantaina Heta puolestaan vietti vapaapäivää (itse se oli kyllä asiasta ihan toista mieltä... ;)) ja Nita pääsi kolmen Hetan lapsukaisen kanssa treenailemaan hakua ja erilaisia noutoja. Alla muutamia kuvapoimintoja lauantain varsin mukavasti sujuneista treeneistä. :)  

          18.11.11  Hetan toinen pesue alkaa olla sopivassa iässä terveystutkimuksia ajatellen. Kolmelta on nyt jo silmät tutkittu (kaikki puhtaita) ja tänään ensimmäisenä Tessa kävi lonkkakuvissa. Lonkkanivelet näyttivät hyviltä, katsotaan mitä Kennelliitto niistä tuumaa... 
 

          11.11.11  Hetan lapsista Toffe on käynyt tänään silmätarkastuksessa. Silmät kaikin puolin terveet. :)

          5.11.11  Nitan vatsassa olevasta muodostumasta otetun koepalan tulokset saapuivat. Koepalan perusteella kyseessä on hyvin erilaistunut sileälihaskasvain, Leiomyoma. Kyseinen kasvainlaatu on siis hyvänlaatuinen, se ei lähetä etäpesäkkeitä, eikä lähtökohtaisesti uusiudu, jos se saadaan kokonaan poistettua. Nitan tapauksessa on kuitenkin edelleen epäselvää missä tämä kasvain on kiinnittyneenä, sillä vaikka se varsin irtonaiselta vaikuttaakin, niin kyllähän se nyt jossain on kiinni... Mikäli se on kiinni jossakin syvällä lantio-ontelon alueella, niin siellä operoimisessa on aina omat riskinsä. Kyseinen kasvain on siis periaatteessa täysin vaaraton, eikä se tule Nitan elämään vaikuttamaan muutoin kuin siinä tapauksessa, että se esim. kasvaa puolikkaan jalkapallon kokoiseksi. Silloin se luonnollisestikin ryhtyy painamaan sisäelimiä. Nyt siis ihan seuraavaksi seuraamme kasvaimen kasvunopeutta. Muutaman viikon päästä ultrataan uudestaan, ja katsotaan missä mennään. Tosiasiassahan me emme tiedä vaikka kyseinen kasvain olisi ollut koirassa jo monta vuotta, sillä mitään oireitahan siitä ei siis koiralle ole tähän päivään mennessä ollut. Mikäli kasvain osoittautuu hidaskasvuiseksi, se saa jäädä elämään omaa elämäänsä. Sen sijaan jos se on jo muutaman viikon päästä suurentunut, niin sitten täytynee harkita myös mahdollisuutta poistaa se. No aika näyttää... Mitään välitöntä hengenlähtöä kasvaimen takia koiralla ei siis kuitenkaan ole näköpiirissä, hyvä niin. :) 
 

          26.10.11  Eläinlääkärissä taasen... Tänä syksynä on nähtävästi tullut käytettyä eläinlääkärin palveluita enemmän kuin ehkä viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä. Viimeisimmän kuukauden aikana huolta ja murhetta on ollut Nitasta, vanhuus ei nähtävästi tule yksin... Koko episodi alkoi oikeastaan syksyn sateista, ja sen myötä korviin ja varpaiden väliin pesiytyneestä hiivasta. Kävin sitä eläinlääkärissä näyttämässä ja korvatipat ja lääkeshampoon hakemassa. Siinä samalla sitten pyysin, että josko nyt katsottais koira kokonaisuudessaan läpi. Vaikka mitään oireita ei olekaan ollut niin alkaahan tuota ikää pikkuhiljaa tulemaan. No sieltähän sitten löytyikin tunnustelemalla vatsasta selkeä muutos, jota oli syytä lähteä tutkimaan tarkemmin. Ei muuta kuin seuraavalla viikolla aika toiselle klinikalle, josta löytyisi tutkimiseen tarvittava välineistö. Ultra kertoi, että vatsasta löytyi n. 4x8cm kokoinen muodostuma, jonka tarkkaa sijaintia oli vaikea määrittää. Ehkä kiinni virtsarakossa tai sitten kohdun kaulalla? Päädyttiin ottamaan vatsanpeitteiden läpi muodostumasta ohutneulanäytteet, ja lisäksi verinäytteet. Sitten ei muuta kuin tuloksia odottelemaan...

Verinäytteet olivat kaikki normaalit, ohutneulanäytteet puolestaan lähinnä epäonnistuivat. Niistä löytyi lähinnä verisoluja, yhdestä näytteestä ihan pieni määrä limaista eritettä, jossa neurofiilisia granulosyyttejä. Tämän perusteella muodostuman arveltiin olevan kohdussa. (eli kyseessä olisi ollut märkäkohdun esiaste...) Ei siis muuta kuin koira antibioottikuurille (josta se ne hiivakorvat toki kovasti tykkäsivät.) ja koiralle leikkausaika syyslomaviikolle. Eilen sitten toiveikkaana lähdimme viemään Nitaa leikkaukseen, toivoen että tälle asialle saataisiin nyt piste.  ...vaan toisin kävi. Leikkausta lähdettiin tekemään tähystämällä, jotta ensin varmistettaisiin onko muodostuma kohdussa vai ei. No eipä sitten ollut... Päinvastoin, kohtu näytti kaikin puolin normaalilta ja oikein siistiltä, kuten kaikki muutkin sisäelimet. Virtsarakon alapuolelta kyllä löytyi sileäpintainen muodostuma, mutta sen alkuperä on edelleen täysin mysteeri. Se on irtonainen, eikä ole kiinni sen enempää kohdussa kuin virtsarakossakaan - ellei sitten ole kiinnittynyt ihan rakon taka-osaan, lähelle lantio-onteloa. Mitään tulehdukseen viittaavaa ei myöskään löytynyt. Jos siellä jotain sellaista on ollut niin antibiootti on sen ilmeisesti jo mennessään vienyt. Koirassani on siis nähtävästi vaan yksi sinne kuulumaton "ylimääräinen osa." *huoh* No nyt sitten taas kerran otettiin näytteitä. Muodostumasta on nyt kuulemma saatu hyvä koepala, ja sen tuloksia odotamme ensi viikolla. Tuloksen perusteella päätetään jatkosta. Nitan kannalta tilanne on nyt sinänsä hyvä, että sen lisäksi että sillä ei ainakaan toistaiseksi ole edelleenkään minkäänlaisia oireita, se myös tähystysmenetelmän ansioista toipuu tästä episodista nopeasti. Vatsassa on siis vain pari pientä tähystyshaavaa. Kukkaroa tämä pelkkä kahteen kertaan tehty näytteiden otto sen sijaan on keventänyt jo vähän yli 950 euroa... En uskalla edes ajatella mikä on loppusumma, jos tässä vielä päädytään operoimaan. ...Tuli taas vaan mieleen, että kun aina on niitä, jotka kauhistelevat jo pelkkää pennun hintaa. Kuitenkin se sama raha voi tänä päivänä helposti huveta jo parilla eläinlääkärikäynnillä, eikä välttämättä riitäkään. Vaan kuinka moni siinä tilanteessa sitten jättäisi perheenjäsenensä hoitamatta? No onneksi itsellä on olemassa oma tili mm. näitä yllättäviä koirakuluja varten. Viimeviikkojen kokemuksella suosittelen sitä kyllä kaikille muillekin. :)

          23.10.11  Kuuden vuoden tauon jälkeen vietimme eilen päivän Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Päivä oli pitkä, ja vaati taas melkoista turnauskestävyyttä. Vaikka tämä olikin etukäteen tiedossa, niin silti narttujen käyttöluokan lopulta alkaessa jo suorastaan toivoin, että Heta saisi EH:n, ja pääsisimme sen ansiosta kenties tuntia aikaisemmin kotimatkalle. Näin myös Hetan kohdalla kävi, joten ehdimme kuin ehdimmekin kotiin vielä vähän ennen lasten iltapuuroaikaa. :) Ensiesiintymisensä näyttelykehissä Hyvinkäällä teki myös Lilli, joka oli pentuluokan (7-9kk) kolmas, saaden kunniapalkinnon. :) Lisäksi Heta ja Karoliina kävivät nappamassa Junior Handler -kisassa kolmannen sijan 10-13 -vuotiaiden sarjassa.  Hetan arvostelu löytyy sen omilta sivuilta. Lillin oma sivu on vielä vähän työn alla, joten tässä Lillin arvostelu: "Attractive puppy, shown in good coat and condition. Nicely shaped scull and muzzle of good pigmentation. Well laid shoulders with good return of upperarm. Good rear angulation and well laid down hocks Moved merrily on neat feet. Pek 3 KP"

          11.10.11  Vihdoin ja viimein, kuvaterveisiä kasvateilta kotisivuille saakka. :) Tällä kertaa kuvaterkkuja on tullut molemmilta Hertoilta. Pikku-Hertta toimittaa lapsiperheessä perhekoiran virkaa, kun taas isompi Hertta on tänäkin syksynä ollut aktiivisesti metsästyspuuhissa. Kolmen vuoden ikäisenä Hertasta onkin jo kehittynyt varsin taitava kaveri metsästykseen :-) Tositoimissa tänä syksynä ovat kasvateistamme olleet Hertan lisäksi ainakin siskolikka Donna, sekä Nitan lapsista Miro. Mahdollisesti myös muitakin. :)

Omat koiramme sen sijaan eivät ainakaan toistaiseksi ole tänä syksynä metsälle päässeet. Syynä tähän on ollut puhtaasti krooninen aikapula. Vielä alkuvuodesta metsästyskokeissa sen sijaan oli tarkoitus startata. Meneillään oleva keskustelu (vai pitäisiköhän sanoa suoraan, että  farssi...) metsästyskokeen sääntöjen muuttamisesta vei kuitenkin  tänä vuonna tyystin maun koko koetoiminnasta. Vaikka säännöt vielä tällä hetkellä ovatkin ennallaan, jäivät meiltä tänä vuonna koirat pois vesityökokeista ja syksyn metsästyskokeista pitkälti henkilökohtaisena kannanottona uusia sääntöjä vastaan. Typerää ehkä sinänsä, sillä tavisten saaminen ulos kokeista on selvästi sääntömuutoksen yksi tavoite. Toisaalta miksi osallistua sellaiseen toimintaan, josta tällä hetkellä on mielessä lähinnä painokelvottomia ajatuksia... Kyllä harrastusten kuitenkin ensisijaisesti pitäisi aina tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Toki toivomme, että järki tässä asiassa vielä voittaa, ja menee ohi tiettyjen tahojen oman edun tavoittelun. Näin uusista säännöistä voitaisiin oikeasti saada sellaiset, jotka palvelisivat tasapuolisesti kaikkien spanielirotujen käyttöominaisuuksien jalostusta. Pitää muistaa, että kyseessä kuitenkin on (tai ainakin pitäisi olla...)  spanieleiden RODUNOMAINEN koe, eikä ihan mikä tahansa laji, johon voi halutessaan vaikka monirotuisen koiran kanssa lähteä kilpailemaan. Olisi hienoa, jos spanieliväen yhteisenä tavoitteena voisi olla metsästyskäytössä hyvin toimiva, mutta myös kyseisen rodun edustajaksi maallikonkin helposti tunnistettava yksilö. Valitettavasti motiivit sääntöjen uudistamiseen taitavat olla ihan päinvastaiset...  
 

          2.10.11  Nellin lapset täyttivät tänään 5kk. ja sitä olikin hyvä juhlistaa pentutreffien merkeissä. Mukaan treffeille pääsivät ilahduttavasti kaikki lapsukaiset. Lisäksi mukana säätämässä olivat tietysti myös Lilli, sekä Nelli-äiti - joka tosin ei ollut enää ollenkaan kovin vakuuttunut siitä, että haluaa koko katraan takaisin kotiin. ;-)

Aluksi kahviteltiin, ja siistittiin kaikki lapsukaiset kuosiinsa. Tämän jälkeen oli aika siirtyä lähimaastoon tekemään jälki- ja hakuharjoituksia. Kaikille pennuille tehtiin sekä laahausjälki että verijälki. Lopputuloksena löydettiin viisi sorkkaa ja viisi fasaania ;-) Nenä toimi kaikilla siis hienosti. Välillä haukattiin vähän evästä, ja lopuksi tehtiin vielä lyhyt taipparihakuharjoitus. Tässä vaiheessa alkoikin sitten olla jo kaikista pennuista virta melko vähissä, ja oli aika toivottaa kaikille hyvää kotimatkaa. :) Iso kiitos kaikille treffeille osallistuneille, oli enemmän kuin mukavaa saada teidät kaikki paikalle. :) Uudet poseerauskuvat kaikista pennuista löytyvät jo nyt pentueen omalta sivulta, ja kuvagalleriakin treffipäivästä on tekeillä... Seuraavat treffit ovatkin sitten varmaan taas kaikille kasvateille suunnatut kylpylätreffit. Tavataanko tammikuussa Hyvinkäällä? :)

vas. Luca, Mauno, Joe, Eppu, Lilli, Taavi ja Nelli

          1.10.11  Sää suosi, kun cockeriporukkamme lähti viettämään aamupäivää mejäilyn merkeissä. :) Mukana metsässä olivat tänään aloittelevista koiruuksista veljekset Mooses ja Late, nuorin jäsenemme Lilli, sekä "ulkopuolisina" vahvistuksina punaiset cockerit Ada ja Oodi. Ennen varsinaisten treenien alkua katkokulmaa kävivät vielä treenaamassa sisarukset Tessa ja Panu.

Kimmo ja Jari olivat jo eilisiltana ahkeroineen metsään viisi jälkeä, ja tänään vedettiin vanhojen jälkien lisäksi vielä maastoon saman verran tuoreita. Samalla aloittelevien koirien ohjaajat saivat itselleen jäljenteko-oppia, ja kotilukemiseksi vielä kirjallista materiaalia. Kiitos kaikille kanssamme metsään lähteneille, ja parkkipaikalla seuraa pitäneille. :) Parkkialueelle syntyikin suorastaan pienimuotoinen leikkikenttä, kun nuorimmaiset mukana olleet viihdyttivät itseään leikkikuorma-autoin ja traktorein. :)   Huomenna metsäily jatkuu Nellin pentujen pentutreffien merkeissä.

          28.9.11  Tänään silmätarkastuksessa Heta, ja Hetan lapsista Tessa ja Panu. Kaikkien silmät todettiin kaikin puolin terveiksi. :-)
 

Viikko sitten Matias kävi Hetan ja Nellin kanssa kisaamassa Agi-Kotkien seuranmestaruudesta. Nellille tällä kertaa hylky, mutta Hetan kanssa tulokseksi medien seuranmestaruushopeaa. :) Möllikisamenestystä parivaljakoille on tullut viimeaikoina muutenkin; 1.9. Nellille ja Hetalle toinen ja kolmas sija. 7.9. kisoissa matkassa oli vain Nelli, joka kävi mölliradan voittamassa. :) Joskohan pian viralliset radat kutsuisivat... :)

Lilli puolestaan on kuluneella viikolla järjestänyt eläinlääkärimatkailua. Sen rautainen vatsa, joka tähän mennessä on kestänyt niin hajuvesipullon kuin desinfiointiaineen syömisen, kohtasi nyt jotain sellaista, joka oli sille liikaa. Keskiviikkoaamusta Lilli alkoi ripuloida ja myöhemmin päivällä myös oksentaa. Ikävä puoli näissä taudeissa on se, että koira menee jo muutamassa tunnissa tosi huonoon kuntoon, ja niin kävi nyt Lillillekin. Alkuillasta Lilli oli tosi kipeän oloinen, ja kun vesikään ei pysynyt sisällä on lähdettävä hakemaan apua päivystävältä eläinlääkäriltä. Tarkoitus oli nesteyttää koira, ja aloittaa sille antibioottikuuri. Huonoksi onneksemme päivystävä eläinlääkäri oli nesteytyksen yhteydessä tuntevinaan suolistossa peukalonpään kokoisen vieraan esineen. Koska koiran kuvaamismahdollisuus oli keskellä yötä lähimmillään Helsingissä, tiesi se yöllistä reissua pääkaupunkiseudulle. No kuvissa epäily osoittautui aiheettomaksi. Hyvä niin, mutta harmittava turha reissu siis kuitenkin... Kaiken lisäksi se antibiootti jäi sitten lopulta kummankin eläinlääkärin toimesta Lillille antamatta, minkä seurauksena Lilli oli taas seuraavana aamuna kotona ihan henkitoreissaan. :( Helsingissä annettu nesteytys ei siis lopulta kuitenkaan ollut riittävää, vaan jo ihan muutaman tunnin kuluttua viimeisestä nesteytyksestä limakalvot olivat taas vitivalkeat ja koirasta liikkui lähinnä vain silmät. Ei muuta kuin taas eläinlääkäriin nesteytykseen, ja tällä kertaa myös ponnekkaasti pitämään huoli siitä, että se antibiootti nyt koiraan myös pistetään. Tämän reissun jälkeen Lilli alkoi onneksi toipumaan, ja oli jo muutaman tunnin kuluttua tukevasti omilla jaloillaan. :) No se oli tällä kertaa sellainen  reilun 400 euron vatsatauti... Pääasia kuitenkin että säilyi koiralla henki, senkään meneminen kun ei lopulta tainnut olla kovin kaukana... 

          11.9.11  Vuoden toinen näyttelykäynti tehtiin eilen Porvooseen. Rotukehä saatiin vietyä läpi aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, josta Hetalle tulokseksi Käy Eri/2. Iltapäivällä Heta osallistui vielä Karoliinan kanssa Junnukisaan. Juuri kehän alkaessa myös taivaat aukenivat, ja varttitunnin ajan vettä tuli aivan kaatamalla. Hetkessä uitettuja olivat siis niin koira kuin handlerikin. Vaikka sijoitusta ei eilen suurilukuisessa kisassa tullutkaan, Heta ei onneksi säästä välittänyt, vaan esiintyi kauniisti ja kuuliaisesti myös kaatosateessa. :) 

          4.9.11  Kaunis sää houkutteli tänään lähikentällämme järjestettyyn match show:hun useita tuttuja. :) Pienissä koirissa esiintyivät Heta, Nelli, Panu ja Late. Pentukehässä puolestaan nähtiin Lilli ja ensikertalainen Taavi, joka tänään kävi myös ekaa kertaa trimmissä. Lisäksi Heta osallistui Karoliinan kanssa lapsi-koira kilpailuun.

Varsinainen menestys jäi tänään Karoliinan vastuulle, mutta viis siitä. :) Ensin Karoliinalle ja Hetalle ison lapsi-koira kisan voitto, ja lopuksi Karoliinalle ja Lillille vielä pentujen pun. 3. sija. Heta ja Late olivat parina, josta Hetalle punainen ja Latelle sininen. Panu, Nelli ja Taavi puolestaan tulivat palkituksi punaisella nauhalla. No olipahan kerrankin kamera matkassa, ja kun ei yhtään koiruutta tarvinnut itse kehään viedä, oli aikaa napsia myös kuvia. Tässä päivän kuvasatoa. :)
 

          3.9.11  "Kahvi"-pentueemme täyttää tänään yhden vuoden :-) Onnittelut Moosekselle, latelle, Hertalle ja Hipulle!

Pari viikkoa sitten Riitta ja Aapo ylsivät Kotkan agikisoissa ensimmäistä kertaa medi 3 -luokan palkinnoille. Hienoa! Puhdas rata, joskin pieni ohjausvirhe ja kontaktien varmistelu toivat muutaman sekunnin yliaikaa. No haastava rata veti toisaalta monet lankaan, ja hylkyjä kertyi iso liuta. Niinpä Aapolle ja Riitalle hienosti toinen sija. Ei ollut se nollavoittokaan kaukana... :-)

          29.8.11  Lilli liruttaja täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta. Tässä pari kuvaa neidistä reilu viikko sitten otettuna:

          20.8.11  Eilen taipparitreeneissä kävivät veljekset Late ja Mooses. Late esitti lähimaastossa nättiä hakua ja teki varmaotteisen jäljestyksen. Uiminen sen sijaan vaatii vielä Latelta varmuutta. Halukkaasti se vedessä kyllä kahlailee, mutta uimiseen lähteminen vaatii varmasti vielä ensi kesän, jotta siihen saadaan varmuutta. No vajaa vuosikkaalla koiralla on vielä aikaa harjoitella :) Mooses sen sijaan osoittautui melkoiseksi vesipedoksi, ja pienellä harjoittelulla kiinnostui myös riistapukista. Vesityö ei taipparissa tuota siis sille ongelmia. Haussa ja jäljestyksessä puolestaan näkyi vähän nuoren koiran kokemattomuus metsästä. Haku oli silti ihan nättiä, joskin aavistuksen ohjaajaan tukeutuvaa. Ihan kelpo suoritus siis kuitenkin. Fasaanilla tehty jälki sen sijaan Moosesta jännitti, eikä se halunnut omatoimisesti moisen hajun perään metsässä lähteä. No fasaania Mooses ei kuitenkaan pelännyt, joten ei todennäköisesti tarvita kuin pari kolme lyhyttä harjoitusjälkeä niin jäljestys ei ole sille enää mikään ongelma. Fasaani lähtikin Mooseksen matkaan harjoituskappaleeksi. ...Jos siis lähipäivinä törmäätte Helsingin kaivopuistossa siivetöntä fasaania ulkoiluttaviin henkilöihin, niin siellä vaan Mooses treenaa taippareihin :P Mooses on varapaikalla ensi viikonlopun taippareihin. Katsotaan aukeaako paikka, vai jääkö Mooseksenkin taipparit odottamaan vielä ensi kesää. :) 

          13.8.11  Tessa tänään spanieleiden taipumuskokeessa Oitissa. ...Ja hyvinhän se taipui. Tuloksena siis SPA 1 :)

          9.8.11  Kuvia ja kuulumisia kasvateilta on sähköpostiin tullut eri puolilta Suomea. Tässä terveisiä kuvien muodossa. :)

          7.8.11  Panu osallistui tänään taippareihin Lapinjärvellä, ja suoriutui hyväksytysti kaikista osa-alueista. Näin ollen tulos SPA 1 Onnittelut!! :)

Sisarukset Hertta ja Nelli puolestaan olivat tänään nuuskuttelemassa jälkiä, Hertta Lapualla ja Nelli Ruotsinpyhtäällä. Hertalla ekasta voi-luokan kokeesta hienosti Voi 2 36p. millä irtosi myös Lakeuden spanieleiden kerhonmestaruus. Onnittelut Hertta ja Ulla! Nelli puolestaan jatkoi tämän kesän linjaa jälkikokeissa. Haastavassa maastossa (mm. kaksi hakkuuaukiota ja suo) ensin kaksi hukkaa ja sitten lopulta ajan ylitys, joka pudotti lopputuloksen nollaan. No tämä kausi on nyt mennyt tulosten valossa Nelliltä vähän penkin alle, mutta jospa se tuloskunto ensi keväälle saataisiin nostettua, ja ykkösputki sitä myöten auki :)

          6.8.11  Eviralta on tullut vastaus Tytyn kuolinsyystä. Tyty menehtyi bakteeriperäiseen infektioon. Bakteereita löytyi sekä sydämestä että keuhkoista, lisäksi koiralla vettä keuhkoissa. Bakteerilöydöksinä olivat Streptococcus ja S.intermedius. Lääkitystä Tytylle ei ehditty aloittaa. Tyty oli eläinlääkäriin lähdettäessä kärsinyt pahoista hengitysvaikeuksista, ja perillä ei valitettavasti ollut enää mitään tehtävissä. 

          6.8.11  Viimevuoden pentueista ensimmäiset osallistuivat tänään taippareihin. Pyhännällä taitojaan olivat esittelemässä Roki ja Hippu. Rokille mallikas suoritus kalkkiviivoille asti. Sitten se teki "Nitat", eli ui kyllä, mutta jätti riistapukin noutamatta. Samanlainen työtapaturma sattui siis aikanaan Nitalle sen ekoissa taippareissa. No ei muuta kuin vähän lisää treeniä vesinoutoon niin seuraavalla kerralla onnistuu varmasti. :) Hipulle työtapaturmia ei sen sijaan tänään sattunut, vaan se tuli hyväksytyksi kaikista osa-alueista. Näin ollen Hipulle tulos SPA 1 Onnittelut!! :) Seuraava taipparisuoritus olisi määrä nähdä jo heti huomenna, kun Panu lähtee koettamaan taipumistaan Lapinjärvelle.

          31.7.11  Taipparitreeneissä tänään mukana neljä koiruutta; Lilli, Veeti, Panu ja Tessa. Näimme ensin metsässä neljä varsin mallikelpoista hakua ja hienoa jäljestystä. Myöskin rannassa uimahalukkuutta löytyi kaikilta. -Lilliltä ja Veetiltä jopa niin paljon, että siinä jo jouduimme miettimään kuinka ne saadaan pois vedestä... :) Lilli on vielä tänä kesänä alaikäinen taippareihin, joten se joutuu odottelemaan ensi kesää. Veeti puolestaan pitää saada uimaan vielä riistapukin kanssa suoraan rantaan ilman kymmenen minuutin ylimääräisiä kunniakierroksia :P niin se menee taippareista läpi ihan heittämällä. Tessalle ja Panulle puolestaan on taipparipaikka anottuna elokuulle. Toivotaan, ettei käy mitään työtapaturmia, sillä tämänpäiväisen perusteella läpimeno ei tee heikkoakaan. :)

Kaikille taipparitreeneistä kiinnostuneille tämä päivämäärä ei sopinut. Omia "yksityisiä" taippariharkkoja on kuitenkin mahdollista saada erikseen sopimalla muulloinkin. Parit yksityisharkat onkin sovittu jo trimmien yhteyteen, ja uusiakin aikoja voidaan vielä sopia :)

"Pikkusisko" Lillin treenatessa taippareita varten, nuuskutteli Nelli Luumäen Mejä-kokeessa. Onnea ei kuitenkaan ollut tänään matkassa, vaan tuloksena kaksi hukkaa kulmilta, ja kolmas hukka kun Nelli paineli puoli metriä kaadosta ohi. Normikulmat ovat tänä kesänä osoittautuneet Nellille vaikeiksi paikoiksi, ja se on tehnyt niillä kaikki kauden hukat. Ne kun saataisiin kuntoon - ja lisäksi vähän kuntopohjaa lisää, (pentujen jäljiltä kun Nelli on vielä vähän laiskanpulskea ;-)) niin olisi lupa odottaa hyviäkin pisteitä. Katkokulma on selvästi auennut Nellille, ja se tulee selvitetyksi helposti joka kerta. Samoin makuut löytyvät, ja koira pysyy ylipäänsä nykyisin jo aika kivasti jäljen päällä. Tavallisilta kulmilta mennään kuitenkin nyt jostain syystä määrätietietoisesti yli ja pitkäksi... No jospa tämäkin ongelma syksyn mittaan treenaamalla paranisi, niin ensi keväänä voisi sitten käydä poimimassa tarvittavat ykköset plakkariin. Kyllä ne sieltä vielä tulee, kun vaan ensin saadaan ykkösputki auki. :)

          28.7.11  Heinäkuu vetelee viimeisiään... Omat koirat ovat kuluneen kesän lähinnä vetäneet lonkkaa ja harrastaneet uintia. Tähän on ollut oikeastaan kaksikin syytä. Toinen on kesän lämpötila... Tänäkin kesänä hellepäiviä on piisannut enemmän kuin tarpeeksi, joten niin oma kuin koirienkin motivaatio sen suurempaan harrastamiseen on ollut aika kadoksissa. Päivittäiset aktiviteetit ovatkin olleet lähinnä myöhäisten iltalenkkien ja uimisten varassa. Eilen Heta sentään pääsi Matiaksen matkassa agilityn möllikisoihin. Vähän oli koira vielä kesäterässä, mutta muuten kulki Matiaksen kanssa ihan mallikkaasti. Video Hetan ja Masan radasta löytyy täältä. Kiitos tästä Siltasen Jaanalle! :) ... Ja siis lopputuloksena oli medi-kisaavien sarjassa kaksoisvoitto sisaruksille Aapolle ja Hetalle. :) Tessa puolestaan osallistui mölliradalle.

...Se toinen syy kesän aktiviteettien puuttumiseen puolestaan löytyy Luumäeltä, Taavetista. Sinne on tänä kesänä rakentunut meille oma kesäpaikka. Vaikka sisäneliötä ei ole kuin 20, niin niiden rakentamiseen on silti mennyt päivä jos toinenkin. Urakka alkoi kesäkuun alussa, ja tällä hetkellä viimeistellään sisäpintoja. Vielä siinä on melkoisesti nakerreltavaa ennen kuin on täysin valmista, mutta voiton puolella taidetaan silti jo olla. :) Sen verran tehokkaasti tämä mökkiprojekti koko kesän nyt kuitenkin söi, että kasvattien kesätreffeistä päätettiin suosiolla luopua, ja tehdä sen tilalle kolmiosainen koulutustarjonta. Ensi sunnuntaina järjestetään taipparitreenit ja myöhemmin syksyllä on tavoitteena saada pidettyä mejä-koulutus sekä metsästyskoulutus, mikäli kiinnostuneita osallistujia löytyy.
 

          22.7.11  Surullisia uutisia Helsingistä... Saimme viestin, että viime torstaina 14.7. Crab Apple's Cappuccino "Tyty" on äkillisesti, ja täysin ennalta arvaamattomasti menehtynyt, ollessaan omistajien kesälomamatkan aikana hoidossa. Evira tutkii Tytyn kuolinsyytä. Osanotto kotijoukoille, mittaamattoman suureen suruun. :'(

                17.7.11  Mejäilyä Pyhtään metsissä... Tänään peräti viisi Hetan lasta oli näyttämässä jäljestäjän taitojaan Pyhtään mejäkokeissa. Voi-luokassa nuuhkuttelivat sisarukset Tahvo, Donna ja Nelli, ja Avoimessa luokassa Hetan toisesta pentueesta Tessa ja Panu. Tulostasosta voisi sanoa, että se ei enää paljon parempi olisi voinut olla... :) Tahvolle ekasta voi-luokan kokeestaan Voi 1 45p. Donnalle Voi 1 42p. (yhtä uupuu vielä...) ja Nellille Voi 2 34p. Harmittava tapaturma viimeisellä kulmalla pudotti palkintosijan muuten hienosta suorituksesta. Avoimessa luokassa ensikertalainen Panu joutui kohtaamaan jäljellä marjastajia, ja heidän kultaisennoutajansa, mutta selvisi siitäkin kunnialla. Omistajien suurista ennakkoepäilyistä huolimatta Panulle tänään tulos Avo 1 46p. Ihan loistavaa!! Yhtään huonommaksi ei sitten jäänyt kyllä siskolikkakaan. Tessalle myös Avo 1 46p. ja siirto voittajaluokkaan. Onnittelut tasapuolisesti kaikille. :) Tämä oli tänä vuonna viimeinen järjestämämme mejäkoe, ja mikäs sen mukavampaa kuin saada koejärjestelyille vielä tuloksellisesti tällainen päätös. :) Seuraavaksi laitetaan sitten ensi vuoden mejäkokeet harkintaan. ...Jos lupaatte ilmoittautua mukaan, niin ehkä me sitten kuitenkin luvataan joku koe ensi vuonnakin järjestää... :P  Koirien arvostelut löytyvät nimiä klikkaamalla.

                 15.7.11  Pentumietteitä...  Pentuaitauksen palaset ja pentujen teddyalustat palautuivat meille kotiin varastoitavaksi. Kun aitauksen palaset saatiin nostettua piiloon autotallin kaappien päälle, ja alustat sullottua kodinhoitohuoneen kaapin uumeniin saattoi taas kerran todeta, että yksi prosessi on saatu onnellisesti päätökseen. Siellä ne ovat nyt odottamassa, kun seuraavan kerran on tarvetta pentulaatikon kasaamisen. :) Se, milloin se ajankohta seuraavaksi on, onkin sitten jo ihan toinen juttu. Se riippuu monesta asiasta...

Pentuja voidaan teettää monilla erilaisilla intresseillä, ja niiden hoitamiseen voi myös käyttää hyvinkin eri tavoilla aikaa ja vaivaa. Itselleni pentuprojekti on aina ollut antoisaa, mutta kuitenkin myös tosi rankkaa aikaa. Käytännössä se on tarkoittanut, että aina pentuetta kohden kalenterista on kadonnut helposti kolmisen kuukautta, jolloin juuri muuta elämää ei sitten ole ollutkaan. Kolme viimeisintä pentuettamme on syntynyt nyt vajaan 13kk:n sisällä, joten siitä voi jokainen laskea kuinka monta kuukautta viimeisen vuoden aikana on eletty ns. normaalielämää :P ...No tämä viimeisin pentue ei tosin ollut meillä kotona, joten sen kohdalla pääsin itse paljon helpommalla. Joka tapauksessa nyt on kuitenkin korkea aika vähän vetää henkeä, ja keskittyä maailmalle lähteneiden kasvattien seuraamiseen, ennen kuin edes ryhdytään vakavissaan suunnittelemaan uusia. :)

Jos pentueita on liian usein, ei niihin yksinkertaisesti enää pysty yksilöllisesti ja täydestä sydämestä paneutumaan, vaan pentueiden hoitamisesta ja kotien etsimisestä tulee väkisinkin rutiinia. Siihen en itse henkilökohtaisesti halua tämän harrastuksen kanssa päätyä. ...Toisaalta näillä narttumäärillä siitä ei kyllä taitaisi olla edes pelkoa. ;) Laskeskelin tuossa juuri vähän masentuneena, että kolmessa viimeisessä pentueessa on ollut 15 pentua ...ja niistä ihan kokonaista kolme on ollut narttuja! ...Ja jotta yhtälö olisi täydellinen, niin tokihan näistä kolmesta kahdelle tuli hampaiden vaihdon yhteydessä alapurenta... että näin. *huoh* Sijoituskoiralleni Hertalle ei siis ainakaan pentuja tulla alapurennan takia tekemään, vaan nuoremmista koiristani toiveet jalostuskäytön suhteen ovat siis tällä hetkellä pelkästään Tessan ja Lillin harteilla. No aika näyttää niidenkin kohdalla... Kuten parille tulevista pentusuunnitelmista kysyneillekin olen vastannut, ehkä ensi vuonna, ehkä ei... Pelkästään myyntiin en näe mitään intressejä pentuja teettää, joten ensi vuoden suunnitelmat riippuvat pitkälti siitä onko ajankohtaista miettiä pennun jättämistä kotiin tai sitten valmiiksi hyvä, harrastushenkinen sijoituskoti olemassa. Tosin ainahan siinä on olemassa sekin riski, että tulee taas vaan pelkkiä poikia... niistä on narttuja paha jättää kotiin... :(

                9.7.11   Mauno lähti tänään kohti omaa kotia Mikkeliin. Nyt on pesä tyhjä, ja kaikki pennut maailmalla. Tähän mennessä ensiaskeleet uusissa kodeissa ovat sujuneet kaikilta hienosti, mitä kyllä oikeastaan osasimme odottaakin. :) Luca-poika oli itse asiassa jo heti ensimmäisenä päivänä saanut aikaan pientä sydämentykytystä kotijoukoissa, kun se oli löytänyt rakosen josta pääsi terassin alle vilvoittelemaan. Harmaita hiuksia emännälle aiheutti se, kuinka saadaan pentu sadan neliön terassin alta pois siitä samasta, yhdestä ja ainoasta rakosesta. Purkaako terassia vai kutsuako palokunta hätiin?! ;) No pentuajan pilliopetus osoittautui taas kerran hyödylliseksi. Puhallus pilliin rakosen kohdalta, ja kas Luca ilmestyi paikalle. Nyt tuo aukko on kuulemma sattuneesta syytä tukittu ;-) Onni koira puolestaan sai uudessa kodissaan myös uuden nimen, ja tottelee jatkossa nimeä Joe. Onnea kaikille uusiin koteihin, kuvia ja kuulumisia odottelemme nyt vuorostamme tässä suunnassa. :)

Alla olevat kuvaterveiset puolestaan tulevat Moosekselta, ja ovat tosiasiassa odottaneet sivuille päivittymistä jo jonkin aikaa...  Tässä kuitenkin nyt lopulta kesäiset terkut Mooseksen ensimmäisestä venereissuista. Homma sujuu heti kuin vanhalta tekijältä. :) Kuvat: Salla Nuotio.

               7.7.11   Onni-koirakin löysi oman rakastavan kodin, ja lähti tänään kotimatkalle kohti Imatraa. Muutaman viikon päästä Onni tulee vielä hieman lähemmäs meitä, kun se oman emäntänsä kanssa muuttaa Imatralta Lappeenrantaan. :) Mauno odottaa omaa kotiväkeään vielä lauantaihin saakka. Pariksi päiväksi se saa nyt siis liittyä osaksi muuta laumaa, eli sen reviiri laajenee nyt sisätiloissakin. :) 

                 6.7.11   Omaan kotiin Seinäjoelle lähti tänään Luca -poika. Lillin kaverina Leinosen mansikkapenkkejä (tai mitä niistä nyt vielä on jäljellä... :P) harventaa vielä veljekset Mauno ja Onni.

Myös Lilli-koiruus on jo kasvanut kovasti. Neidillä on ikää nyt 17vk. Tässä tuoreet kuvat:

                   3.7.11   Viimehetken peruutuksen vuoksi luovutusikäinen "Onni" - poika on nyt ilman omaa kotia.  Jos kiinnostuit ota yhteyttä puhelimitse. Kesäaikana olemme vuoroin kotona, vuoroin mökillä, ja sähköpostia pääsen lukemaan vain kotoa käsin. :)

Lähes kolmenkymmenen asteen painostavassa ja ukkosellisessa helteessä jäljestivät tänään Savitaipaleella Tessa ja Nelli. Tessalle suorastaan huikaisevan hieno jälkityö ...paitsi se viimeinen 30m, jossa se onneton teki hukan. No toisaalta, positiivisesti ajatellen on hyvä että vuosikas koira ei siirry liian nopeasti voi-luokkaan. Tänään Tessalle siis tulos Avo 2 38p. Tessan arvostelu löytyy täältä. Myös Nelli aloitti hyvin kauden ensimmäisen jäljestyksen mammaloman jälkeen. Katkokulma teetti kuitenkin töitä, ja vaikka se tulikin selvitettyä, uuvutti Nelli siinä itsensä. Kaksi seuraavaa kulmaa meni pitkäksi, joista molemmista hukat. Kolmas hukka ja kokeen keskeytys tuli viimeisellä suoralla, kun lopen väsynyt koira päätti lähteä kohti jäljeltä näkynyttä tietä. Tänään siis Nellille Voi 0. Toivottavasti seuraavalla kerralla osuu vähän viileämpi keli... Nellin arvostelu löytyy täältä.

                  2.7.11   Pennuista blue roan pojat Taavi ja Eppu lähtivät vajaa viikko sitten omiin koteihinsa, ja "Team orange" jäi vielä vähäksi aikaa viihdyttämään Lilliä ja jatkamaan puutarhatöitä. Kuluneen viikon hellekelit ovat kuitenkin ajaneet myös pienet puutarhurinalut läkähdyksiin, joten viilennystä on haettu merenrannalta. Ensimmäisellä kerralla Mauno ja Luca tyytyivät kastelemaan tassut ja sen jälkeen keskittyivät rantahiekan kaivelemiseen. Onni puolestaan porhalsi saman tien kainaloita myöten veteen. Seuraavilla uimareissuilla rohkeus kasvoi ja koko kolmikko on ottanut jo vähän autettuna ensimmäisiä uimavetojakin. :) Uimareissujen jälkeen maistuu ruoka, ja on taas vähän aikaa mukavan viileää. :)

                  27.6.11   Aika rientää... Nellin pennut täyttävät tänään jo kahdeksan viikkoa. Ensimmäinen pennuista lähti jo omaan uuteen kotiinsa, ja huomenna pentujoukon on määrä harventua yhdellä. Kolme veljestä jää vielä vähäksi aikaa harventamaan Leinosen perheen kukkapenkkejä ja mansikkapuskaita, ja lähtevät omiin koteihinsa vasta parin viikon sisällä.

                  22.6.11    Soneran FTP-palvelin toimii taas lopulta, eli nyt saatiin päivityksetkin taas nettiin :)

                20.6.11    Viime viikonlopun tulossatoa... Kotkan koiranäyttelyn päätimme itse jättää tänä(kin) vuonna väliin, mutta Heta ja Hetan poika Panu sen sijaan osallistuivat sekä lauantaina että sunnuntaina Junior Handler -kilpailuun. Lauantain kaatosateessa  Karoliina ja Heta sijoittuivat neljänsiksi, Roosalle ja Panulle sen sijaan tuloksena hyvää kokemusta. Sunnuntaina Karoliina ja Heta olivat toisia ja Roosa ja Panu hienosti neljänsiä. :) Ahkerasti ovat kyllä molemmat neidit treenanneet kiertämällä kaikki lähitienoon Match Show:t ...Niissä menestystä onkin viimeaikoina tullut niin useasti, että kaikissa tuloksissa ei tässä enää edes perässä pysy. Suuremmista sijoituksista mainittakoon kuitenkin Karoliinan ja Hetan BIS 4 sijoitus viime torstailta. :)
 

Karoliina & Heta JH 2 ja Roosa & Panu JH 4

Sunnuntai-iltana myös pohjanmaan lakeuksilta tuli iloisia uutisia. Hetan tytär Hertta osallistui toiseen jälkikokeeseensa ja sai toisen ykkösen pistein 48! Näin ollen Hertta siirtyi kahden kokeen jälkeen voittajaluokkaan. Onnittelut kotijoukoille! Hetan ekasta pesueesta on nyt neljä koiraa jäljestänyt itsensä voittajaluokkaan. Tässähän käynnistyi nyt sitten ilmiselvästi pentueen sisäinen valiopeli. *wirn* Jännä nähdä kuka valioituu ensimmäisenä. Tällä hetkellä Donna johtaa tätä kisaa yhdellä Voi-ykkösellä :-) 

                 18.6.11    Kuluneen viikon kuulumisia... Meidän porukka on viettänyt viimepäivät metsän keskellä mökillä, joten kotisivut eivät juuri ole uusilla kuvilla tai kuulumisilla päivittyneet.  No kuvia on runsaasti, nettiin niitä on siis tulossa, kunhan vaan ehditään. :)

Pennut pentutestattiin torstaina. Mitään suuria yllätyksiä testi ei pennuista tuonut esiin, ja testin keskiarvot ovat ihan samassa linjassa kaikkien aikaisempien pentueidemme kanssa. Kaikki pennut siis tassuttelivat pentutestin läpi tukevasti omilla jaloillaan, ja erot pentujen välillä olivat lähinnä yksittäisissä testiosioissa. Hyvillä mielin voidaan siis kaikki pennut maailmalle laittaa - uskon että ne pärjäävät vaikeuksitta uusissa ympyröissään. :) Yksi pieni yllätys testissä kuitenkin nähtiin... Ensimmäistä kertaa löytyi nyt pentu, joka koetti jopa räminäpurkin käydä noutamassa! Tähän mennessä kaikki ovat sitä enemmän tai vähemmän käyneet tutkailemassa, mutta ei sitä kukaan ole vielä lähtenyt konkreettisesti kantamaan. :) Tämän kunnian sai nyt itselleen Poika 5, eli Crab Apple's Milk Shake.

Poika 1, eli Crab Apple's Toblerone puolestaan oli sitten hieman yllättäen se pentu, joka ensimmäiseksi tuli pentuaitauksen aidan yli viime yönä. Lilli-neiti, joka nyt on siirtynyt osaksi Leinosen perhettä, heräsi aamuyöstä pentujen mellastukseen ja päätyi pihalle pissille. Lillin lisäksi terassin rappusilta löytyi kuitenkin hetken päästä myös tuo poika 1, joka nähtävästi myös päätti lähteä yöjuoksulle *wirn* Aitaukseen palautuksen jälkeen se oli puolestaan hetken päästä olohuoneessa, rappusten yläpäässä heiluttamassa häntää... Sattuneesta syystä, pentujen aita on tänään saanut korotuspalan ;-)

Kuvia ja kuulumisia on tullut viimeaikoina myös monelta kasvatilta. Kiitos niistä. :) Kooste näistä on luvassa myös nettisivuille, viimeistään sitten kun saadaan pentukuvagalleriat yms. ajan tasalle. Huomenna kuitenkin juhlitaan Juho pojan 3v. synttäreitä, joten kuvagalleriatkin saavat nyt juhlien yli odottaa. :)

                 8.6.11     Neiti Rapa-Ripa, kuten Lilliä tuttavallisemmin nykyään kutsutaan, vietti pari päivää kanssamme mökkielämää. Lilli on selvästi jo hyvin omaksunut cockerspanielin sielunelämään kuuluvan ajatuksen "Ei hommaa missä ei cockeria tarvittaisi..." Se oli avuliaasti auttamassa niin mökin perustusten teossa, oksien kantamisessa, riippumaton asentamisessa, lasten hiekkaleikeissä ja sitä rataa... - Ja kuten pikkulapsilla yleensäkin, niin kaikki menee suuhun... Häntä suorana se paineli pitkin metsää milloin suussaan käpy, hiekkalapio, purkin kansi, Pihlan tutti, kenkä, ruokakuppi, dami... Juu hyvin kantaa siis jo tavaroita, kyllä siitä noutava koira siis vielä kasvaa. ;)

Lempinimen Rapa-Ripa koiruus on saanut siitä, että se tuntuu oikein hakeutumalla hakeutuvan kaikkiin märkiin ja kuraisiin paikkoihin. Kotipihamme nurkassa on pieni lähde, joka talven jäljiltä vaihtoi hieman paikkaa ja sai pihallemme aikaan pienen mutakuopan. Sattuneesta syystä se on nyt väliaikaisesti peitetty levyllä, sillä tämä pieni riiviö tuppasi uimaan siellä päälakea myöten vähintään kolmesti päivässä. No, onneksi se pitää myös pesemisestä :P ...ja nähtävästi myös uimisesta. Sinne se sujuvasti isompien vetoavulla pulahti taas järveen  useamman kerran. Eilen ei tarvittu enää edes niitä isompia vaan neiti teki 13 viikon iässä nätin taipparinoudon ihan yksinään. No, 28 asteen ilman lämpötilalla tosin lienee osuutta uintihalukkuuteen. :)   

                  29.5.11     Tänään mejä-kokeissa Pyhtäällä sorkkaa metsästä olivat etsimässä Aapo ja Tessa. Aapolle sattui ensimmäisellä kulmalla pieni työtapaturma. Se meni kulmasta ensin yli, palasi kulmalle ja otti kokemattomuuttaan siitä paluujäljen. Muutoin hieno jälkityö, ja tulos Avo 2 39p. Tessalle sen sijaan ei työtapaturmia tänään sattunut vaan vuosikas koira otti hienosti tänään ensimmäisen ykkösen pistein 47. Tessa oli tänään myös avo-luokan paras koira. Onnittelut kotijoukoille. :)

Mukana mejä-kokeiden ilmapiiriä oli haistelemassa myös pikkuneiti Lilli. Neiti ehti päivän aikana yhtä jos toista, ja paineli häntä suorana milloin kenenkin kanssa. Siinä samalla tuli sitten talviturkkikin heitettyä. Sinne se paineli lampeen labradorinnoutajan perässä ja näytti pinnalla pysyvän. :)

Pentulan viikonloppuun on sen sijaan mahtunut taas yksi valvottu yö, ja melkoinen määrä huolta... Lauantaina tummempi blue roan pentu alkoi aivan yllättäen voida huonosti. Vielä puolilta päivin se oli kunnossa ja leikki ja touhusi muiden kanssa. Muutama tunti myöhemmin se tärisi ja oli selvästi huonovointinen. Hetken päästä se ryhtyi oksentamaan. Onneksemme päivystävä eläinlääkäri sattui olemaan paikalla, sillä näin pienen pennun ollessa kyseessä kotikonstein ei vielä yleensä selvitä. Pennun nopea kuivuminen on siis vielä kovin suuri riski. Pentu sai eläinlääkärissä nesteytystä ja suolistoon vaikuttavan antibioottipistoksen. Sitten ei auttanut muu kuin toivoa parasta. Yöllä pennun vointi alkoi onneksi kohentua, ja tänään se on jo hyvällä ruokahalulla imenyt maitoa, ja jaksanut leikkiä ja touhuta lähes normaaliin tapaan. Mistä pentu vatsapöpön sai on täysi kysymysmerkki, huonoa tuuria, ei voi muuta sanoa... Kuumetta pennussa ei ole ollut, joten mitään infektiota ei siis ole syytä epäillä.  No nyt sitten tehostamme taas käsien pesua, ja tarkkailemme toki silmä kovana kaikkien pentujen vointia. Tällä hetkellä pentulassa voidaan kuitenkin kaikin puolin hyvin. :)

                 26.5.11     Pennut ovat kuluneella viikolla saaneet jalat allensa ja hoksanneet että elämää on myös pentulaatikon ulkopuolella. Oli enää ajan kysymys koska ensimmäinen pääsisi laatikon laidan yli. Tällä kertaa kilpajuoksussa välillä pentu yli laidan - uusi pentuaitaus valmiiksi, voiton vei kuitenkin jälkimmäinen. :) Aitaus valmistui tänään, ja pennut pääsivät  iltasella tutustumaan uusiin neliöihinsä. Varsin reippaasti ne myös ottivat uuden tilavamman alueen haltuunsa. Liikkuminen on vielä vähän haparoivaa ja tassut luistaa sanomalehden päällä, mutta muutaman päivän päästä meno on kuitenkin jo ihan toista. :) Myös kiinteän ruuan syömistä on pikkuhiljaa ryhdytty harjoittelemaan. Tästä se sotkeminen sitten taas alkaa... ;-)

                 25.5.11     Vihdoin ja viimein... Oma tulossivu kasvattien koetuloksista on ollut työn alla jo pitkään. Nyt se on viimein netissä :-) Joitakin arvosteluja sieltä vielä puuttuu, mutta suurimmaksi osaksi arvostelut löytyvät sivulta. Koetuloksia tehneiden koirien kohdalta (pois lukien vuoden -94 pentue, jonka kaikkia arvosteluja ei enää ehkä ole jäljitettävissä...) löytyy sivulle oma linkkinsä. Kokonaisuudessaan sivua pääsee katselemaan täältä. Omien koirien ja sijoituskoirien koetulokset löytyvät edelleen niiden omilta sivuilta.

               22.5.11     Hienoja uutisia Pohjanmaan suunnalta! Hetan ensimmäisistä lapsista Hertta osallistui tänään ensimmäisiin jälkikokeisiinsa. Ja tulos... no vaatimattomasti heti alkuun Avo 1 49p. !! Vaude, mikä aloitus. Isot onnittelut kotijoukoille :-)

Eilisen näyttelyn arvostelut on nyt lisätty sivuille. Nitan ja Hetan omat löytyvät niiden omilta sivuilta, Laten, Panun ja Tessan puolestaan täältä. Heta jatkoi tänään näyttelyturneetaan uudestaan Haminassa, ja osallistu Karoliinan kanssa junnu-kisaan. 10-13v. sarjassa irtosi myös tänään viides sija.

              21.5.11    Omalta osaltamme vuoden ensimmäinen näyttelykäynti tehtiin tänään Haminaan. Ensi kertaa näyttelykehässä esiintynyt Late oli hienosti Rop-pentu. Junnuluokassa puolestaan debytoivat karvattomat kaveruksemme Panu ja Tessa. Molemmille oltiin lähinnä hakemassa näyttelypalkintoa, joka tarvittaessa oikeuttaisi sitten aikanaan mejä-kokeen voi-luokkaan. Panulle tulos Jun Eri/3 ja Tessalle Jun Eri/1 SA. Nyt voidaan siis rauhallisin mielin odotella sitä turkin kasvamista, ja suunnata nenä sinne metsään :-) Ja kun nyt kerran oli näyttelyreissuun lähdetty, niin olihan siellä mukana sitten omat kotona asuvat koiratkin. Heta Käy Eri/1 SA PN 4 Va-sert ja Nita Vet Eri/2 Karoliina puolestaan korkkasi Junior Handler uransa. Harmistukseksi junnukehä oli kuitenkin sen verran myöhässä, että se meni päällekkäin Hetan rotukehässä esiintymisen kanssa. Panu sai siis lähteä Karssun kanssa kehään. Lainakoiran kanssa Karssulle kuitenkin kisassa viides sija. :)

              17.5.11    Eilen 3v. synttäreitään juhlivat Hetan ensimmäiset lapsukaiset. Myöhästyneet onnittelut Tahvolle, Veetille, Donnalle, Tytylle, Hertalle ja Nellille. - Näistä Nelli tosin saa synttärilahjansa vasta huomenna... ;-)

              15.5.11    Tänään Elimäellä pidettyihin mejäkokeisiin osallistui Hetan jälkikasvua ihan kolmin kappalein. Ja täytyy sanoa, että kyllähän ne lapsukaiset jäljestää osasivat. :) Tahvo otti ja jäljesti varmoin ottein itselleen toisen avo-luokan ykkösen ja siirtyi voittajaluokkaan. Tulos oli upea 49p. mikä oli tänään myös avoimen luokan paras suoritus. Avo-luokan parhaana Tahvo palkittiin lisäksi Oskun vati -kiertopalkinnolla. Viime kesänä Voi-luokkaan siirtynyt Donna sisko puolestaan lähti tänään ensimmäistä kertaa Voi-jäljelle. Ja tulos... no se oli kyllä mykistävän hieno. Voi 1 47p. ja Voi-luokan kolmanneksi paras cockeri! :) Täysin ensikertalaisena puolestaan starttasi tänään Hetan toisesta pesueesta sijoituskoiramme Tessa. Pitkän talven seurauksena kovin paljon jälkitreeniä ei vuosikkaalle koiralle ollut toki kertynyt, joten lähinnä kokemusta oltiin hakemassa. Tessa kuitenkin otti ja yllätti. Heti ensi yrittämällä Tessalle tulos Avo 2 36p. ja avo-luokan jaettu kakkostila. Tessa myös palkittiin kokeen nuorimpana tuloksen saaneena koirana. Iso kiitos aktiivisuudesta kaikkien koirien kotijoukoille. :) ...Täytyy myöntää, että parin viimevuoden ajan oman motivaation löytäminen kokeiden järjestämiseen on ollut usein aika hukassa. Omien koirien takia kokeita ei tarvitsisi järjestää, ja talkootyön tekeminen pelkästään muille tuntuu vähän huonolta kannustimelta. Etenkin kun sitä talkootyötä kotona ja koepaikalla avustaa yksi uhmaikäinen ja toinen konttausikäinen... Toistaiseksi se motivaatio on kuitenkin löytynyt juuri aktiivisista kasvatinomistajista, jotka iloksemme ovat koiriensa kanssa kokeisiin halunneet tulla mukaan. :) Ehkä siis taas tämän päivän kannustamana laitamme vielä ensi vuodenkin koejärjestelyt ainakin mietintään. :)
 

Jari & Tessa Avo 2 36p. Jani & Tahvo Avo 1 49p. Lasse & Donna Voi 1 47p.
 

Pentulaatikossa puolestaan on vielä rauhallista. Pennut lähinnä syövät ja nukkuvat - sekä kasvavat kohisten. Silmät ovat jo kaikilla vähän rakosillaan, ja korvat ovat kummasti taas venähtäneet kuluneen viikon aikana.  Alla tuoreita kuvia sunnuntai-illalta. :)

              9.5.11    Lauantaisten pentutreffien kuvagalleria löytyy näy täältä.

Pentulaatikkoon puolestaan kuuluu hyvää. Ensimmäinen viikko on jo vierähtänyt ja pienistä punanenäisistä vastasyntyneistä on jo kasvanut tuuheaturkkisia marsunpoikasia ;-) Syntymäpaino alkaa kaikilla olla kaksinkertaistunut, ja elämä pentulaatikossa on kaikin puolin hiljaista ja rauhallista.  

              7.5.11    Tänään vietettiin viime syksynä syntyneen "kahvi"-pentueen pentutreffejä. Sää suosi ja ilahduttavasti kaikki neljä pentua, sekä pentujen Tyty-emo pääsivät mukaan treffeille. Ohjelmassa oli ensin lähimaastossa taipparihakutreeniä sekä jälkiharjoitus. Metsäosuuden jälkeen täytettiin meillä kotona kurnivia vatsoja, sekä harrastettiin piha-agilitya. Iso kiitos kaikille mukana olleille. :-) Kuvagalleria treffeistä on tulossa, tässä kuitenkin vähän esimakua...

Nellin pennut voivat hyvin ja kasvavat kohisten. Pennuista suurin painaa jo karvan yli 600g. Muut pennut vähän yli tai alle 500g. Nelli hoitaa lapsukaisiaan hienosti, joskin poistuu jo ihan mieluusti pois pentulaatikostakin kun jälkikasvu on vatsat pullollaan käynyt nukkumaan. Ihan täysin vakuuttunut pentulaatikon sopivuudesta pesäksi Nelli ei ilmeisesti kuitenkaan vielä ole, vaan se harrastaa yhä "asuntoesittelyissä" käyntiä ;-) Se on siis melkoinen kolopesijä, minkä lempinimen se on viimepäivinä saanut ;-) Poistuessaan pentulaatikosta se siis sisällä pääsääntöisesti kaivautuu sänkyjen alle, ja ulkona sen lempipaikka on hiekkalaatikon rakenteissa oleva kolo. Hassu koira... vaan sehän ei toki ylitä edes uutiskynnystä. :)

Kaikki pennut ovat nyt alustavasti varattuja. Aika sitten toki vasta näyttää, miltä lapsukaiset alkavat kasvaessaan vaikuttaa.   

              3.5.11    Kuten osasimme pelätä, pienen tyttöpennun voimat eivät riittäneet, vaan siitä tuli viime yönä pienen pieni koiraenkeli. :-(  Vaikka se kovin epäreilulta tuntuukin, niin todennäköisesti luonto tiesi, että näin olisi parempi. Viisi veljestä sen sijaan ovat saaneet tänään mukavasti painoa, ja ovat kaikin puolin reippaan ja jäntevän oloisia. Nelli-äiti hoitaa jälkikasvuaan hienosti ja antaumuksella ja maitoa tuntuu kaikille riittävän. :-)
 

            27.4.11   Ei, ei pentukuvia vieläkään... ei vaikka niitä jo moni kuumeisesti odottaakin... Nelli on kuitenkin päättänyt ottaa ilon irti aurinkoisista ja lämpimistä kevätpäivistä -  ja ilmeisesti siis päättänyt lykätä pentujen tekoa siihen kunnes säätila muuttuu ;-) Niin no, kuka sitä nyt näillä keleillä viitsisi pentulaatikosta lapsia hoitaa... :P No, huomenna tulee 63 vuorokautta täyteen, joten jospa jo seuraavassa päivityksessä niitä pentukuvia sitten...
 

            25.4.11   Odotus jatkuu vielä... Painoa Nellille on kertynyt kunnioitettavat 19 kg. ja puhti on koiruudelta jo täysin poissa. Lämpimästi saa siis laittaa päälle, jos meinaa lähteä sen kanssa vielä korttelia kiertämään. ;-) Vauhti ei todellakaan enää päätä huimaa, ja sadan metrin jälkeen alkaa jo miettiä mahtaako se jaksaa kävellä vielä sen toisen sata metriä takaisin kotiin... Pentulaatikko Nellille kasattiin muutama päivä sitten. Nelli tosin itse on viimepäivät katsastellut nenä mullasta mustana myös vaihtoehtoisia pesäpaikkoja pihamaalta. Pitkällisen harkinnan jälkeen parhaaksi pesäpaikaksi osoittautui kuulemma alue kompostin takaa. No jospa me nyt kuitenkin päästäisiin yhteisymmärrykseen mihin ne pennut olisi parasta tehdä... :-) Ruuan suhteen Nelli on jatkanut nirsoiluaan, mutta herkut toki kelpaavat. - Ja siis jos nyt ei muuta niin jäätelöä odottavan äidin on ainakin saatava ;-) Toivottavasti jo ihan lähipäivinä saamme ihastella pieniä cockerilapsia pentulaatikossa. 

            20.4.11   Hetan toinen pesue täyttää tänään vuoden! Rapsutukset Panulle, Rokille, Toffelle, Touholle, Mikille ja Tessalle. :)
 

           12.4.11    Nelli loikoo ja leviää pitkin lattioita... Vatsa kasvaa nyt sen verran reipasta tahtia, että mistään ylimääräisestä Nelli ei oikein jaksa enää innostua. Mukaan ulkoilemaan se vielä pääsääntöisesti haluaa lähteä, mutta saattaa tulla toisiin ajatuksiin jo parinsadan metrin jälkeen.  " Äh antaa olla, en taida jaksaa..." tuntuu Nelli tuumivan, ja kääntää nenän kohti kotia.  Vielä pitäisi kuitenkin pari viikkoa jaksaa. Ruokahalu on Nellillä edelleen vaihtelevan heikkoa, mutta painoa kuitenkin koiralle on kertynyt 17,9kg. Pieniä annoksia Nelli on myös päivittäin suostunut vielä syömään, kun nappuloiden joukkoon on lisätty ruokalusikallinen jauhelihaa. Eilen tosin jauhelihapatakin alkoi jo tympiä, mikä sai palvelusväen jo miettimään muita kulinaristisia vaihtoehtoja nappuloiden kyytipojaksi. Tuskin uskallan edes ajatella kuinka laaja menu sille vielä ehtiikään rakentua... Voi olla että sivutuotteena tässä valmistuu vielä viidenkymmenen sivun Bon apetit -keittokirja kantaville cockerspanieleille :P

... Ruokahaluttomuudesta ei sen sijaan ole kärsinyt Heta. Se oli eilen suoranainen porsas! *huoh* Teimme lähtöä agiharkkoihin, ja pakkasin Hetan auton takatilaan yhdessä avaamattoman ruokasäkin kanssa ajatuksella, että muutaman minuutin matkan ruokasäkki ja Heta kykenisivät matkustamaan rauhanomaisesti rinnakkain. ;-)  Perille saavuttuamme kaikki myös näytti siltä miltä pitikin; koira paksissa, ehjän täyden säkin kanssa. No radalla päästyään Heta vaikutti kuitenkin vähän laiskanlaiselta ja haluttomalta hyppäämään. Hassua sillä kotoa lähtiessä se oli ihan erilainen... 40cm meni vielä yli mutta nelivitoset se systemaattisesti kiersi. Mieleen jo hiipi ajatus, että nyt se on jostain kipeä. Venytin ja taivutin... ei kipeitä kohtia. hmm... Sitten käteni osui Hetan pinkeään vatsaan. Miten se tällaiseksi oli ihan yhtäkkiä muuttunut?! Se ruokasäkki... Paluu rikospaikalle vahvisti epäilyn. Reikää säkistä ei tosin löytynyt, vaan se oli siististi avattu sieltä mistä pitääkin. En käsitä, itse aina taistelen sen repäisynauhan ja lankaompeleen kanssa kynsin ja saksin, jotta saan pussin auki. Saman teki kuitenkin siististi ja äänettömästi, muutamassa minuutissa pelkillä hampailla nälkäinen cockerspanielini! - Ja siis epäilemättä ruokaa oli kadonnut parempiin suihin ainakin litran verran (No kotona se olikin saanut ruoka-aikana vain nimeksi ruokaa, juuri agiharkkojen takia...) joten ei ihme, että hyppääminen ja kiipeäminen täydellä vatsalla oli himpun kankeaa.  ;-) 

           10.4.11    Kymmenen parasta syytä kasvattaa koiria... Pienellä viilauksella tästä samaisesta listasta saisi tehtyä myös listan: Kymmenen parasta syytä hankkia koiranpentu. ;-)

                 3.4.11    Kuulumisia kategoriassa rimpsessa Nelli ja hänen hovinsa... "Voi pyhä jysäys, ette oo tosissanne..." oli ensimmäinen kommenttini kun eilen puhelimessa kuulin Leinosen perheen askartelusuunnitelmista. Ja se seuraava lause oli, että "Juu en kyllä varmasti päivitä tätä ainakaan kotisivuille... menee muuten se viimeinenkin uskottavuus." ;-) No kun sitten illalla sain kuvia rakennelmasta sähköpostiin, ajattelin että no pitkään aikaan sivuilla ei toki ole ollutkaan mitään hassunhauskaa päivää piristävää viihdykettä, joten menköön... Mistä siis oikein on kyse?  

                28.3.11    Kävimme tänään Nellin kanssa ultrassa, ja lopputulos oli se mitä jo osasimme aavistellakin. Nelli on tukevasti kantavana! :) Cockerilapsia on siis odotettavissa pian pääsiäispyhien jälkeen.

                20.3.11    Kuluneella viikolla ilmassa alkoi olla jo kevään tuntua. Aurinko paistoi päivisin ihanasti, ja paikoitellen kotikadulla pilkottava asfaltti antoi jo lupausta lumien sulamisesta. :) Siinä samalla tosin yöpakkaset tekivät taas kotipihan kinoksista kantavia, ja kas kuinkas ollakaan Heta jo yhtenä iltana kinosten päällä kirmaili. Nyt on taas pakko pitää koiruuksia silmällä kun takapihalla lurputtelevat, jotta eivät häivy vähin äänin naapuriin kissajahtiin...

Logoa klikkaamalla voi käydä tarkistamassa oman kotiseutunsa merkatut roskikset, ja halutessaan lisätä sinne myös omansa. Ehkä siitä saa samalla myös uutta intoa kakkojen keräämiseen. - Lisäksi oman roskiksen merkkauttamalla oma kotiympäristö pysyy ehkä jatkossa muiden koiranomistajien toimesta siistimpänä. :)

                14.3.11    Kuvagalleria eiliseltä koirakylpyläreissulta löytyy nyt täältä :)

               13.3.11    Nita täytti tänään 9 vuotta! ...ja kuten kaikki ikäihmisetkin, myös Nita vietti merkkipäiväänsä lähisukulaisten kanssa kylpylässä ;-) Hyvinkäällä Nitan kanssa oli tänään uimassa sen kolme lasta, viisi lapsenlasta ja kolme lapsenlapsenlasta. Lisäksi kun pari vapaata uimapaikkaa vielä jäi jäljelle niin kemuihin mukaan pyydettiin myös Hetan ekojen lasten isä Tico, sekä Toffen paras kamu - jack russeli, joka kuulemma luulee olevansa cockeri. ;-) Ja kun synttäreistä kerran oli kyse niin uinnin jälkeen oli tietysti tarjolla possunkorvia :-)

...No tosiasiassa nuo Nitan synttärit sattuivat kyllä ihan vahingossa samalle päivälle kuin kasvateille suunnatut uintitreffit. :-) Mukavaa kuitenkin oli treffata pitkästä aikaa isommalla porukalla, ja vaikka viimehetken esteitä, ja sitä myöten peruuntumisia muutama tulikin, niin silti saatiin tänään Hyvinkäälle varsin kiva joukko kasvatteja kasaan. Iso kiitos siis kaikille mukana olleille! Erityisen mukavaa oli nähdä niitä kasvatteja ja omistajia, joita ei muutoin säännöllisesti tule pitkän matkan takia nähtyä. Harmi vaan, että aina tämän tyyppisiin tilaisuuksiin mahtuu niin paljon yhtä jos toista säpinää, että kuulumisten vaihtaminen jää sitten kuitenkin melko vähiin. Ensi vuonna kuitenkin ehkä taas treffataan samoissa merkeissä uudestaan... Ja sitä ennen taitaisi olla taas kesätreffien aika. :-) Jospa ensi kesä ei olisi yhtä lamaannuttavan kuuma kuin viime kesä... :-) Kuvia kylpyläreissusta on tulossa kuvagallerian muodossa. Tässä kuitenkin alkuun muutamia...   

               4.3.11    Uusintakuvia parin vuoden takaa... Niinpä niin, tämähän on jo nähty. Heta osoitti jo pari vuotta sitten Juhon kanssa olevansa mitä kärsivällisin ja halukkain lapsenvahti. Se ei kovakouraisistakaan hellyydenosoituksista hätkähdä, vaan vastaa niihin korkeintaan märillä pusuilla. Sama meno jatkuu nyt Pihlan kanssa. Kun lapsen lattialle laittaa, on yksi mustavalkoinen karvainen kaveri välittömästi pitämässä kaverista huolta. Kylki kyljessä nuohotaan lattialla, ja Pihla saa halutessaan viedä Hetalta vaikka puruluut suusta.

Niin ja Nita... No sen rooli on edelleen olla se perheen toinen koira ;-) Ei se kyllä vaivaudu väistämään jos lasten jalkoihin meinaa jäädä. Eikä sitä nyt suuremmin haittaa vaikka joku karvoissa roikkuisikin. Varsinaiset lapsenvahtihommat se kuitenkin antaa Hetan suosiolla hoitaa. :) Nelli-koiruus sen sijaan on kyllä perinyt äitinsä lapsirakkaus-geenin. Kylässä käydessään se olisi vähintään yhtä innokas lapsenvahti kuin Hetakin. Kaksi lapsenvahtia yhtä aikaa on kuitenkin Pihlan mielestä vielä vähän liikaa. :) ...Mutta varttukaas kun neiti vähän kasvaa ja saa jalat alleen... ;-) Alla olevat kuvat eivät sitten tälläkään kertaa ole millään muotoa lavastettuja. (...ja ne samanlaiset aikaisemmat kuvat löytyvät päiväkirjoista loppuvuodelta 2008 ja alkuvuodesta 2009)

               26.2.11    Takana reilu 1300km kotimaanmatkailua... - ei siis tosin meillä, mutta Nellillä ja kotijoukoilla, joiden hiihtolomareissu tänä vuonna tehtiin Kajaanin kautta Ouluun. Sukset tosin jäi tyystin matkasta, ja luntakin olisi ollut kotipihalla enemmän kuin määränpäässä. Kainuun sukulaisia lähdettiin siis tapaamaan ihan muista syistä... Nellille oli viime torstaina sovittuna treffit hurmaavan Oululaisen herrasmiehen, Heebon kanssa. Treffien tuloksena toivomme cockerilapsia huhtikuun viimeisellä viikolla. Lisää aiheesta pentu-sivulla.   

                  25.2.11    Heta tänään kuusi vuotta! Onnittelut myös sisaruksille; Aapolle, Pamille, Pyrylle ja Sissille :-)

                18.2.11    Kuvia ja kuulumisia... Hetan viimevuoden pennut ovat ehtineet kymmenen kuukauden ikään, eli ne ovat murkkuiässä parhaimmillaan ja pahimmillaan... ;-) Kotijoukoilta onkin monesti tarvittu pitkää pinnaa, hyvää huumorintajua ja kohdillaan olevaa verenpainelääkitystä, jotta arjen pikku ylläreistä on selvitty :-) Parempiin suihin ovat kadonneet välillä niin eväsleivät, kengät kuin olohuoneen tapettikin. ...Ja kun edellisiä tuhoja on vielä mielessään murehtinut niin on voinut olla melko varma, että koiruus hautoo päässään jo seuraavia ;-) Ainakin Mikki kuulemma jo kovasti miettii koska mahtaa alkaa papukaijojen metsästyskausi. Kohdekin tällä pienellä lintukoiralla olisi jo kiikarissa :D

Ihan viimeaikoina eniten harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä  tästä pentueesta on kuitenkin tainnut aiheuttaa Panu. Muutama viikko sitten se aloitti valtaisan kuolaamisen, ja päätyi eläinlääkäriin sen jälkeen kun oli kastellut kuolaamisella itsensä lisäksi myös lasten petivaatteet. No muutoin koira vaikutti ihan normaalilta, eikä kurkunpäästäkään löytynyt legopalikoita tms. mikä vaivan olisi voinut selittää. Aikansa pohdittuaan eläinlääkäri keksi, että jokin harvinainen maksasairaus voi aiheuttaa rajua kuolaamista. Olisi siis syytä varmaan ottaa laajat verikokeet... Tulipahan sitten selvitettyä, että veriarvotkin ovat tällä hauvalla suorastaan erinomaiset... No, kuolaaminen alkoi hellittää, mutta leuanalus märkiä. Ei muuta kuin uudestaan lääkäriin, nyt tosin sinne "omalle", joka edellisellä viikolla oli ollut lomalla. Lopputulos: runsas kuolaaminen pitänyt leuanaluksen niin märkänä, että se oli nyt pahasti tulehtunut. *huoh* Lopulta antibioottikuuri vei mennessään tulehduksen, ja aika hoiti kuolaamisen. Oletettavasti tämä juuri sykukypsäksi tullut nuorukainen meni vaan kerta kaikkiaan niin sekaisin lähialueen juoksuisista nartuista, että se kuola valuen unelmoi niistä vajaan viikon yötä päivää ;)

Palkaksi kotijoukkojen huolesta ja hoivasta Panua päätti tämän episodin jälkeen sitten aloittaa kotona remonttihommat; ...vähän lattialistaa, ovenkarmia, lasikuitutapettia... ai ohoh, tulipa rouhaistua vähän syvältä, näyttää kipsilevyä olevan alla... Niinpä niin, päivän aikana ehtii yhtä jos toista, joten Panu sai eräältä kauppareissulta tuliaisiksi aktivointipallon. Ensimmäisenä päivänä siinä riittikin cockerspanielille puuhaa, mutta vasta seuraavana päivänä Panu oivalsi ketä tällä pyöreällä esineellä oikeasti olikaan tarkoitus aktivoida. Pallon tyhjennettyään se otti ja laittoi pallon hyvään jemmaan. Siinä sitä riitti sitten kotijoukoille koko illaksi aktiviteettia, kun kontaten etsivät palloa sänkyjen ja sohvien alta - turhaan. Vasta seuraavana aamuna Panu itse paljasti pallon sijainnin vaatehuoneen nurkasta. Fiksu koira, ajatteli varmaan jäävänsä ilman aamupalaa, jollei palloa löydy täytettäväksi :P 

Talviset kuvaterkut tulevat tällä kertaa sisarpuolilta Mikiltä ja Donnalta:

                  14.2.11    Viikonloppuna saimme vieraita, kun Hippu neiti kotijoukkoineen kävi kylässä. Neidistä olikin kasvanut jo ihan iso koira :-) Kyläreissun jälkeen päästettiin Hipun kotijoukot nauttimaan koiravapaasta viikonlopusta, ja Hippu suuntasi yökylään Karoliinan luokse, Nelli-tädin seuraksi. No Nelli-täti toki meinasi saada ensin halvauksen, kun tuo pieni petoeläin taas ovesta sisään porhalsi. Ensitöikseen Hippu meinaan keräsi kaikki lattialla lojuneet Nellin lelut ja luut Nellin säkkituoliin, ja asettui sinne sen jälkeen mukavasti  itse... "Voi luoja, se on täällä taas, ja tällä kertaa kuusi kertaa suurempana kuin viimeksi", mahtoi Nelli mielessään ajatella. ;-) Hippuhan siis piti Nellille seuraa ollessaan reilun kahdeksan viikon ikäinen, kun se parina päivänä oli Karoliinalla hoidossa ennen omaan kotiinsa lähtemistä.

Alkujärkytyksen jälkeen alkoi kuitenkin Nelliäkin lapsettaa, ja meno oli sitten sen mukaista... No sunnuntaina olikin sitten jo varsin rauhallista... Tässä muutama kuva Hipun yökyläilystä. :) 

                  1.2.11    Talvikelit ovat parhaimmillaan, ja lunta riittää... Takapihalla lunta on jo niin paljon, että 80cm korkea verkkoaita on jo monin paikoin hautautunut lumen sisään. Muutamat suojakelipäivät ovat myös tehneet hangesta sen verran kantavan, että cockerspanieli sitä pitkin jo iloisesti kirmailisi. Onneksi koiruutemme eivät vielä tätä ole hoksanneet, vaan ovat tyytyneet pihalla lurputtelemaan aurattuja väyliä pitkin. ...vaan epäilemättä sekin päivä tässä vielä nähdään kun tilanteen oivaltavat. Sinä päivänä haetaan sitten ainakin Hetaa lähimmän ison männyn juurelta, jonka latvaan se on naapurin kissan ajanut...

Koirakylpyläreissuun on ilmoittautunut  jo hienosti 15 cockerspanielia. Näillä näkymin saamme siis aikaan varsin mukavan kokoiset treffit :-)  Jos vielä haluat mukaan, ilmoita halukkuutesi mahdollisimman pian. Uimavuorot ym. lisäinfoa mukaan ilmoittautuneille lähetän sähköpostitse helmikuun loppupuolella. 

                  11.1.11    Nitan toinen pesue tänään neljä vuotta. Synttärionnittelut Mirolle ja Jasulle :)

                4.1.11    Viime sunnuntaina Kymen Sanomien sarjakuvissa oli todellista cockerihuumoria. Juuri sitä kieroutunutta mielikuvitusta, jota vain noiden päässä voi liikkua ;-)  Sarjakuva hymyilyttää edelleen, joten päivän piristykseksi laitetaan se nyt tänne tuottamaan hyvää mieltä muillekin :-)  

              3.1.11    Uusi vuosi, uudet kujeet... Joulunpyhät ja vuoden vaihtuminen on taas juhlittu, ja on aika vähitellen palata arkeen. :) Kun vuosi sitten kirjailin tänne tulevan vuoden suunnitelmia, en vielä osannut aavistaa mitä kaikkea vuosi meille toisi tullessaan. Hetan pennuttaminen oli tosin siinä vaiheessa jo suunnitelmissa, ja Pihla-neidin olemassaolostakin olimme tietoisia. Sen sijaan syksyn toinen pentue ei vielä alkuvuodesta kuulunut suunnitelmiin - kuten ei oman asunnon myyminen ja muutto keskellä kevään penturumbankaan! Jälkikäteen ajateltuna, olipahan aika haipakka vuosi, melkoinen vauvojen vuosi :-) Kaiken ruljanssin keskellä harrasteet koirien kanssa jäivät siis vähiin. Tämä tosin oli odotettavissa jo "alkuperäisenkin" suunnitelman pohjalta. ...ja se vähäinenkin harrastaminen mitä oli ajateltu, kariutui käytännössä kuumaan kesään. Ison mahan kanssa tuo vuosisadan kuumin kesä oli jo ihan pelkän olemisen kannalta suorastaan sietämätön, puhumattakaan että siinä vielä olisi jotain pitänyt harrastaa. *hmph* Omien koirien tuloksina viimevuodelta on siis näyttelystä muutama Eri ja Spme-kokeista Nitalla 2x Avo 2 ja 1x Avo 3 sekä Hetalla 1x Avo 2 ja 1x Avo 3 Enempään eivät tällä kertaa rahkeet riittäneet. Näilläkin tuloksilla silti Nitalle Cockerspanielit ry:n All Around cockeri kisasta hopeasija vuodelta 2010. :) 

Jos omat harrasteet jäivät vähiin, kasvatit olivat sitten sitäkin ahkerampia. Kiitos siitä teille kaikille :) Vuonna 2010 mejä-tuloksia tahkosi peräti neljä kasvattia. Nelli (White Chocolate) ja Donna (Brownsugar Girl) jäljestivät itsensä voi-luokkaan, ja Nelli ehti voi-luokankin korkata kakkostuloksella. Tahvolle (Coco Pops) puolestaan ensimmäinen Avo 1 tulos aivan huippupisteillä ja Aapolle (Apple Thief) uudesta lajivaltauksesta Avo 2 tulos. Ykköslajissaan agilityssa Aapo puolestaan nousi viime vuonna medi 3 luokkaan, ja on jo sielläkin ehtinyt tehdä vallan hienoa jälkeä useammankin ohjaajan kanssa. :) Miro (Miracle Man) puolestaan kävi syksyllä suorittamassa spme-kokeen vesityöpisteet. Ehkä tänä vuonna jo sinne maalintukokeisiin saakka ;-) Koetulosten lisäksi moni kasvateista on harrastanut säännöllisesti agilitya, tokoa sekä match show-käyntejä - ja ennen kaikkea pitänyt päivittäin huolen kotiväkensä liikuttamisesta :) Lisäksi pari kasvattia on ollut myös aktiivisessa metsästyskäytössä. Niin ja nähtiinpä kasvatteja yksittäisiä kertoja myös näyttelyissä. Ei niitä käyntejä tosin montaa ollut, mutta viime vuodelle tuloksena kuitenkin Tytylle (Cappuccino) sert, Donnalle pn 4-sijoitus, Nellille pari Eriä ja Tahvolle Eh.

Myös terveystuloksia saatiin tehtyä mukavasti. Vuoden 2010 aikana silmäpeilattiin seitsemän kasvattia (kaikki terveitä) ja lonkkakuvattiin peräti kahdeksan kasvattia (Nelli A/A, Donna A/A, Tyty A/A, Veeti A/A, Miro A/A, Tahvo A/B, Pyry B/A, Hertta C/A)

Entä omat tavoitteet koiravuodelle 2011? Hyvä kysymys... Aika tässä tuskin lähiaikoina tulee mihinkään lisääntymään, joten turhan suuria suunnitelmia harrastusrintamalla on turha tehdä. Kun viimevuonna koiravahvuuteen kuitenkin kirjattiin kaksi uutta sijoituskoiraa, lienee tänä vuonna ajankohtaista niitä kuitenkin käydä edes pari kertaa jossain näyttelyssä näyttämässä. :P Heta puolestaan aloitti  loppuvuodesta taas agilitaamisen, ja on jo harkoissa ajoittain vähän väläytellyt sitä Hetaa joka viime keväänä lajista mammalomalle jäi. Toivoa siis sopii, josko se kuluvana vuonna saataisiin lajissa taas vaikka kisaamaankin :) Jos vielä tämän jälkeen ylimääräistä aikaa harrasteille jää, niin sitten se varmaan osoitetaan tottelevaisuus-puolelle. Sen verran on syksyn metsästyskokeissa olleet korvat koristeina, että jotain tarttis tehdä ...ainakin jos mielii parempia tuloksia metsästyskokeista saada. ;-)  

Kasvateillemme puolestaan toivomme kaikille tasapuolisesti hyvää ja aktiivista vuotta - jokaiselle omilla saroillaan. Toivottavasti myös   tavataan vuoden aikana mahdollisimman monia joko treffien, kokeiden ja näyttelyiden tai vaikka trimmausten merkeissä :-)