Päiväkirja 2012   Päiväkirja 2011   Päiväkirja 2010    Päiväkirja 2009    Päiväkirja 2007   Päiväkirja 2006    Päiväkirja 2005

Kuulumisia vuodelta 2008

    22.12.08   "Meille ei tänä vuonna taida tulla kuusta sisälle ...ihan sattuneesta syystä. Tai jos tulee niin sen täytyy olla pöytämalli ja riittävän ylhäällä. Näen nimittäin jo sieluni silmin, kuinka tuo otus purkaa siitä koristeet sitä mukaan kun ne siihen saadaan ripustettua." "Ai, me meinataan kyllä olla niin rohkeita, että tuodaan kuusi sisään. Mutta joo, voi olla että tänä vuonna siinä ei ole nauhoja - ei ainakaan missään alaoksilla. Ja syykin taitaa olla ihan sama kuin teillä... Siis semmoinen punavalkoinen luppakorva..."

Niinpä niin, Hetan lapsukaisille koittaa ensimmäinen Joulu - ja muutamassa osoitteessa on siis taas huumorintajulle tarvetta ;) Avuliaina ja aktiivisina koirina ne ovatkin varmasti olleet apuna jo yhdessä jos toisessa jouluvalmistelussa. Eihän sellaista hommaa olekaan missä ei vähintään yhtä cockerspanielia tarvita... :P Nelli mm. on jo kunnostautunut pihavalojen laitossa (metri ulkovalojen johtoa tosin siinä samalla katosi pihalta vahingossa ihan ohimennen) ja vessanpesussa, (tuli vaan siivottua niin perusteellisesti, että joulupukki toivon mukaan tuo uuden vessaharjan...) ja odottelee jo varmasti malttamattomana että pääsee sitä kuusta koristelemaan... ;) Tämä viimeisin pesue tuntuu kyllä olevan hmm. varsin aktiivista ja ulottuvaa sorttia. Ylivilkkaita koheltajia niistä ei ole yksikään, mutta kaikessa hiljaisuudessa tuntuu sattuvan ja tapahtuvat kaikenlaista jännää heti kun selkänsä kääntää. Omatoimisuutta ja mielikuvitusta tuntuu siis riittävän vaikka muille jakaa. Maltan tuskin odottaa että tulevat murkkuikään... No sitä saa mitä tilaa...

Aika tekee kuitenkin ehkä tehtävänsä. Siinä missä pari vuotta sitten vielä meilläkin  ns. kieli keskellä suuta valmisteltiin Joulua, on se jo nykyään koirien puolesta yllättävänkin seesteistä hommaa. Jouluvalot saa siis kaikessa rauhassa laittaa ilman, että kukaan nykii niitä toisesta päästä alas. Eikä joulukuusenkaan tuominen sisään saa enää  aikaan innostunutta häntienhuisketta, tai vesi joulukuusenjalasta mystisesti katoa päivänmittaan parempiin suihin. No jotta nyt ei liian seesteiseksi menisi, niin viimeksi tänään Nita ja Heta tosin kunnostautuivat yksin ollessaan varastamalla keittiön pöydältä yhden joulupaketin. Olivat tosin osanneet valita oman pakettinsa ja jakaneet sisällönkin kristillisesti puoliksi, joten annettakoon anteeksi moinen varaslähtö Jouluun. =)

Hertan talvisten kuvaterveisten myötä haluamme toivottaa kaikille ystäville ja tutuille oikein hyvää ja rentouttavaa Joulua! Nautitaan pitkistä joulunpyhistä ja karvaisista kavereistamme :)

 

© Ulla Rinne

© Ulla Rinne

    7.12.08   Vuoden viimeinen näyttely... Pentunäyttelyssä Helsingin kaapelitehtaalla tänään taitojaan hioivat sisarukset Tyty, Donna ja Nelli. Nellin osallistuminen tosin oli vielä eilisiltana vaakalaudalla, kun meillä pikku Juholle nousi kuumetta. Aamulla pienen olo oli kuitenkin sen verran hyvä, että saatoimme jättää Juhon mummon hoiviin ja suunnata itse kohti kaapelitehdasta. Tässä kohtaa täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että kun aamulla kello soi huonosti nukutun yön jälkeen, jo melkein toivoin että Juholla olisi ollut kuumetta. Näin olisimme voineet kääntää kylkeä ja todeta, että tämä näyttely jää nyt väliin... No näin jälkikäteen ajateltuna päivästä tuli kuitenkin oikein mukava. Pieniin narttupentuihin oli ilmoitettu kahdeksan cockerilasta, joista lopulta seitsemän saapui kehään. Hetan lapsukaisista Tyty sijoittui neljänneksi ja Donna kolmanneksi. Nelli puolestaan pokkasi luokan ensimmäisin sijan kera kunniapalkinnon. Paras narttu -kehässä irtosi sitten kolmas sija. Arvostelut löytyvät täältä. Olipa kiva nähdä sisaruksia taas samassa paikassa yhdellä kertaa :)

Illan jo hämärtyessä saavuimme takaisin kotiin. Nellillä oli kotiin viemisinä hieno kp-rusetti, mutta vielä enemmän taisi isäntäväki odottaa itse koiraa. Suukkoja ja haleja sateli hauvalla, sillä lapset eivät kuulemma olleet nähneet sitä sataan vuoteen... Ja kun koko päivän oli Nelli kerran näyttelyssä levännyt niin sittenhän sitä taas jaksoi lähteä ulos kaltaistensa (lasten) kanssa temuamaan... Puoli tuntia myöhemmin taisi puhtaasta koirasta olla jäljellä enää vain muisto ;)  

    30.11.08   Se siitä talvesta sitten... Metrin lumihangista alkaa olla enää muista. Ruoho paistaa jo paikoitellen ja siellä missä lunta vielä on, kahlataan nilkkoja myöten loskassa. Onneksi Hetan juoksut on nyt kuitenkin ohi, ja pääsemme tänään sentään mukaan agilityn maneesitreeneihin. Nita jo Marjutin kanssa maneesikauden tämän kuun alussa aloitti, nyt pääsee kuitenkin ensimmäisen kerran molemmat koirat mukaan :)

Tyty esiintyi tänään Helsingin pentunäyttelyssä. Hetken tosin jo näytti siltä, että Tytylle tulee näyttelyreissun sijasta mökkiviikonloppu, kotijoukkojen sairastuttua vatsatautiin. No Tyty itse ei varmasti olisi pistänyt mökkireissua pahitteeksi... Iso kiitos Pirjolle, Tytyn siistimisestä ja esittämisestä Kaapelitehtaalla :) Eikä se sitten edes hassummin mennyt... Omassa luokassaan toinen sija kunniapalkinnon kera ja PN4 sijoitus. Tytyn arvostelu löytyy täältä.

    22.11.08   Talvi tuli ainakin hetkeksi myös meille tänne etelään :) Voi miten ihanaa, pitkän vesisadejakson jälkeen! Myös koirissa on lumen myötä ihan uutta virtaa, eikä pihallakaan tarvitse niitä enää aamuisin pakottaa ;) Toivotaan nyt vaan että talvi kestää... Jospa siinä sivussa aktivoitusi taas vähän koirien kanssakin touhuaminen. Viimeaikojen pimeys ja taukoamaton vesisade kun on jokseenkin lamaannuttanut oman harrastusinnon ja koiratouhuissa onkin menty lähinnä hauvojen perushoidolla. ...ja se muuten alkaa jo näkyä... Ei nuo nyt ihan vielä pitkin seiniä kiipeile, mutta ei paljon puutu...

    16.11.08   Nitan ja Hetan vuoden viimeinen näyttelykäynti tehtiin lauantaina Jaalan ryhmänäyttelyyn. Tuloksena Hetalle avoimesta luokasta Eh ja Nitalle käyttöluokasta Eri/3 Arvostelut koirien omilla sivuilla.

Tyty puolestaan jatkoi näyttelytreenejä Helsingin pentunäyttelyssä. Tuloksena hienosti 1/kp ja paras narttu 3 -sijoitus. Tytyn arvostelu löytyy täältä.

    3.11.08   Kotona sittenkin bassetteja?! Tämän vuoden näyttelyt on jääneet todella vähiin. Niinpä päätimme nyt loppuvuodesta pyörähtää Lahden ryhmänäyttelyssä, kun pentunäyttelykin sattui olemaan samassa yhteydessä. Mukana matkassa olivat Nita, Heta ja Nelli. Juho puolestaan jäi ensimmäistä kertaa mummon hoitoon paria tuntia pidemmäksi ajaksi. Hassua, miten nopeasti sitä oppii siihen, että lapsi kulkee mukana. Kyllä oli suorastaan outoa olla liikenteessä ilman sitä. Lisäksi arvostelun venyessä ja venyessä alkoi olla jo suorastaan olo, että päästäisiin nyt vaan äkkiä kotimatkalle. Huoli Juhon syömisestä kasvoi sitä mukaan mitä pidemmälle kello kulki... Sinänsä siis tosi hassua, mutta oikeastaan olin tällä kertaa enemmän kuin huojentunut siitä, että sekä Heta että Nita saivat laatuarvosanan Eh. Näin meidän ei tarvinnut jäädä odottamaan pn-kehää, vaan pääsimme lähtemään kotimatkalle edes vähän aikaisemmin... Sen suurempaa menestystä ei tullut myöskään Nelli-neidille, kokemusta tosin senkin edestä. Oli hienoa huomata, että ensimmäistä kertaa näyttelytilanteessa ollut pentu otti asian niin täysin estottomasti ja rennosti, iloisesti kaikille häntää heiluttaen. :-)

Kaikkia kolmea koiraa tuomari piti liian pitkärunkoisina, mikä oli suullisen palautteen perusteella myös se syy miksi Eri:ä ei kuulemma Hetalle ja Nitalle tullut. No tiedä häntä, jos se oli syy, niin ihan ei sitten sama linja kyllä kaikkien muiden kohdalla pitänyt. Ilmeisesti myös seura tekee kaltaisekseen, tai sitten sateinen kesä on venyttänyt myös Nitan. :P Huhtikuussa kävimme sen kanssa samalla tuomarilla. Silloin sen rungon mittasuhteet olivat suullisellakin palautteella mitä ihanteellisimmat, mutta kaula ja kuono lyhyt. Onkohan tullut siis uitettua sitä vääränlämpöisessä vedessä tms. ;) Nyt sillä nimittäin oli hyvänmittainen kuono ja kaula, oli vaan siinä samalla venähtänyt rungonpituuskin... Että silleen. Tässä kohtaa sitä taas kerran voi huvittuneena miettiä koko touhun järkevyyttä ylipäänsä... No onneksi tätä ei tarvitse ottaa millään muotoa vakavasti. Ehkä siis vaan ennen seuraavaa näyttelyä pesen sen vähän kuumemmalla vedellä niin kutistuu vähän ja saadaan taas rungostakin vähän lyhyempi =)

Sunnuntaina ensiesiintymisen näyttelykehässä teki Helsingin pentunäyttelyssä myös Tyty. Jännitys oli kangistanut kuulemma niin koiran kuin omistajankin, eikä kehässä liikkuminen ollut aivan nappiin mennyt. No hyvää kokemusta kuitenkin molemmille ensikertalaisille - ensi kerralla ei jännitä enää yhtä paljon :) Nitan ja Hetan arvostelut löytyvät niiden omilta sivuilta. Nellin ja Tytyn arvostelut täältä.

    26.10.08   Tokoilua Lappeenrannassa. Riitalle ja Aapolle tänään kolmas ykköstulos alo-luokassa ja näin ollen koulutustunnus. Isot onnittelut!! Pisteitä kertyi 161 ja sillä irtosi kahdentoista koiran joukosta toinen sija. Nyt ei muuta kuin Avo-luokan liikkeitä viilaamaan. Vaikka eipä niissä paljon enää viilaamista ole, mä tiedän että te osaatte ne jo :)

    25.10.08   Silppua, silppua, enemmän silppua... Voi miten nopeasti sitä unohtaakaan, miltä olohuone näytti Hetan jäljiltä sen ollessa pentu. No muistia voi virkistää vilkaisemalla täältä. Ja koska omenat harvemmin putoavat kauas puusta, voitte arvata mitä Nelli-neiti on parin kyläilypäivänsä aikana puuhaillut... Takan edessä korissa olleet pahvilaatikot ovat jälleen kohdanneet voittajansa ja olohuoneen harvalankamatto on saanut haketäytteen. Pururadan pätkä huonojen syyssäiden varalle on siis hyvässä alussa olohuoneesta keittiöön... Kun hienovaraisesti koetin vihjaista että nyt riittää ja vaihdoin puukalikat puruluuhun oli Nelli hetken aikaa tyytyväinen vaihtokauppaan. Kun se kuitenkin huomasi, että aioin kerätä myös kaikki sen hienosti sommittelemat paperisilput lattialta, marssi Nelli määrätietoisesti puukorille, nappasi pinon silppua suuhunsa ja varisteli ne lattialle. "Ne on MUN silppuja, älä koske niihin!" Niinpä niin... moninkertaista siivosta välttääkseni tyydyin siis ottamaan imurin kaapista vasta siinä vaiheessa kun Nelli suuntasi kuonon kohti kotia. Samalla keräsin takaisin puukoriin sen takkapuista tekemän tilataideteoksen. On muuten nyt kopallinen hyvin kuorittuja takkapuita...

Jännä juttu muuten, miten samanlaisia piirteitä sisaruksista on löytynyt vaikka ne erikseen on meillä kylässä olleetkin. Siinä missä Tahvo jo vajaan 9 viikon iässä tuntui pöllivän kaikki saippua ja shampoopurkit pimeästä kylpyhuoneesta jos vaan ovi oli raollaan, yllätin viimeviikolla samasta hommasta Tytyn (joka ensin tuli vastaan muovinen viemärinritilä hampaissa ja seuraavana päivänä täysi suihkusaippua purkki suussa) ja nyt toissapäivänä Nellin. Nelli tosin oli ehtinyt jo makuuhuoneeseen saakka irrottelemaan shampoopurkista etikettiä. Mikähän ihmeen fetissi näillä kaikilla on pesuaineita kohtaan...?! Toisaalta hassuja ne on vähän muutenkin. Nelli on kuulemma kotona ihastunut kuljettelemaan erilaisia harjoja, ja vessaharjat ovat kuulemma sen suuressa suosiossa. Uskottava se on, että ne eivät ole sen mukaan pelkästään sattumalta lähteneet. Lauantaina havahduin yläkerrasta kuuluvaan kolinaan ja rahinaan. Hetken päästä vastaan tuli häntää heiluttaen Nelli neiti suussaan vessaharja. Saadakseen napattua sen suuhunsa, oli ensin pitänyt siirtää paria pyykkitelinettä, joten ihan harkitusti vessaharjaa oli selvästi etsitty. *huoh* Mitähän niistä vielä isona kasvaa...

    20.10.08   Onnistumisia ja epäonnistumisia metsästyskokeessa. Nita ja Kimmo osallistuivat eilen Kärkölässä pidettyyn cockerimestaruuteen. Alku näytti lupaavalta. Nitan haku oli ollut kohtuullisen kivaa ja varttitunnin haun jälkeen se pitkän jäljityksen päätteeksi nosti maastosta linnun ylös. Lintu saatiin pudotettua ja Nita lähti tekemään noutoa. No tässä kohtaa tuli jo peräänmeno, mutta se nyt ei sinänsä ollut mitenkään yllättävää. Hetkellisesti Nita oli kuulemma pysähtynyt, vilkaissut Kimmoon ...ja päättänyt jatkaa matkaa ;-) Lintu oli löytynyt helposti ja muutaman kuonolla tökkäämisen jälkeen Nita oli myös napannut sen hyvällä otteella suuhun ja lähtenyt reippaasti ja määrätietoisesti kohti Kimmoa. Vaude, kaikki kokeen osasuoritukset olisivat kasassa jo ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana! :) Vaan eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa... n.30 metrin noudosta se 28 metriä oli jo hienosti suoritettuna, kun herra Murphy astuu esiin... Nita tiputtaa linnun, vaihtaa suuntaa 90 astetta ja nostaa nopealla pyrähdyksellä ylös fasaanikukon aivan parin metrin päästä. Miten onnettoman huonoa tuuria, että se toinen lintu oli lähestulkoon ohjaajan jalkojen juuressa. Ennen kuin ohjaaja ehtii kissaa sanoa, on jo Nita tehnyt iloisesti korvat koristeena pitkän peräänmenon tälle toiselle linnulle. No tietysti se on vaan koiran kouluttamattomuutta, myönnetään. Mutta siis Nitan osaamistason huomioiden kyseessä oli sille aivan liian vaativa paikka ohittaa  tuo vieressä oleva toinen lintu ja jatkaa ensimmäisen linnun noutoa. Positiivista sinänsä, että tyystin ei koira ohjaajaa jättänyt vaan hetken päästä Kimmo saa voimakkaan käskemisen tuloksena vastentahtoisen ja kovasti kuumuneen koiran luokseen. "Mennään, mennään, nyt äkkiä, se pääsee muuten karkuun..." tuntuu pyörivän koiran mielessä. Tässä kohtaa oli selvää, että mikäli erää jatkettaisiin, olisi se pelkkää hampaiden kiristelyä, jotta koira pysyisi käsissä. Lisäksi oli jo aika selvää, että tottelevaisuuspisteet eivät kovin korkealle nousisi, joten jos koira pysyisi loppuerän käsissä, lopputuloksena olisi käytännössä kolmostulos. Lyhyen mietinnän seurauksena Kimmo päättää keskeyttää kokeen, mikä jälkikäteenkin arvioituna oli varmasti aivan oikea ratkaisu. Kolmostuloksia Nitalla on jo kolme, joten olisi ollut aivan turha pyrkiä siihen neljänteen hampaita kiristellen, ja saaden ehkä vain hallaa aikaan koiran kouluttamiselle. Jos unohdetaan se viimeinen fasaanin pöllytys ja siitä seurannut pitkä peräänmeno niin muutoin Nitan suoritus oli kuitenkin ollut tähänastisista koesuorituksista paras. Erityisen iloisia voidaan myös olla noudon huimasta paranemisesta. Harjoittelu on selvästi tuottanut tulosta. Jatkamme siis harjoituksia... :)  

 

15.10.08   Hetan nimipäivät... "Nelli olis tänään tulossa äitin nimipäiville, kai teillä on illalla kakkua?!" No kai meillä sitten on... Eipä ole aikaisemmin vietetty koirien nimipäiviä, vaan kertahan se on ensimmäinenkin ;-) Nellin lisäksi nimppareita oli juhlimassa myös Tyty-neiti, joka oli meillä muutaman päivän kylässä. Vauhtia ei siis näiltä kekkereiltä puuttunut kun mattoja laittoivat kurttuun niin omat kuin sijoituskoiratkin. Luojan kiitos ne ei kaikki asu meillä pysyvästi... ;-)

Yhteiskuvassa omat ja sijoituskoirat Nita, Tyty, Nelli & Heta

Alkuviikon koiramäärämme on ollut kolme, kun neiti Cappuccino "Tyty" on ollut lauman jatkona. Erinäistä silppua on viimepäivinä löytynyt runsaasti lattioilta ja tavarat liikkuneet liukkaasti paikasta toiseen. mm. tänään noin viisi minuuttia kotiintulon jälkeen oli toinen kengistäni, jotka siis vasta juuri olivat jalassa, siirtynyt mystisesti yläkertaan keskelle sänkyä. Samalla nopeudella katosivat pesuhuoneesta muovinen viemärinritilä ja täysi suihkusaippuapullo. Kerta kaikkiaan ripeää toimintaa ;-) Täyden vesikupin siirtäminen paikkaan X kuitenkin päättyi alkumetreille. -tai siis lattian kuivaamiseen. *huoh* kaikkea ne pennut keksiikin. Juoksunopeudessa tämä hyppy, pomppu, koikkaloikka on myös selvästi tullut äitiinsä. Vauhtia ja ketteryyttä löytyy pihalla vaikka muille jakaa - itsesuojeluvaistoa sen sijaan vain pienen pieni ripaus... No ehkä se järki joskus vielä tavoittaa tämänkin cockerilapsen. Joka tapauksessa totesimme, että on kerrassaan mukava tapa ns. lisätä koiramäärää sijoittamalla niitä pissimään jonkun muun lattioille ;-) Siinä missä kolme kuukautta sitten meiltä lähti terävähampainen ja itsepäinen riiviö, tuli nyt hoitoon sisäsiisti ja varsin lupsakan oloinen, kivasti jo käytöstapoja hallitseva pikku neiti. vähänkö kätevää... :P

    12.10.08   Lauantaina kävimme luonnetestissä Hetan kanssa. Ajatukset pehmeästä ja kohtuullisen helposti paineistuvasta koirasta osoittautuivat pelkiksi ajatuksiksi. Tuo pussaava petoeläimemme, siveyden sipuli ja kiltteyden perikuva ei luonnetestin valossa ollut alkuunkaan lapanen, saati sitten että se mitään ja missään paineistuu... No kotioloissa näemme tietysti vain sen lupsakan Heta hauvan, jonka asema laumassa on tiukasti Nita äipän tassun alla. Nyt kun se testissä joutuikin tekemään ratkaisut ihan itse ilman pomon tukea, näimmekin kaikin puolin varmaotteisen ja tasapainoisen koiran, joka häntä heiluen eteni testiosiosta seuraavaan, ottamatta minkäänlaisia kierroksia matkan varrella. Eli siis sehän onkin huijannut meitä oikein kympillä. Kaikki sen kotkotukset ovatkin puhtaasti pelkkää tottelemattomuutta... *hmph* nyt muuttui sitten tahti tässä talossa... ;-) Lopputuloksena 205p. todella kivalla jakaumalla, täysin cockerin ihanneprofiilin mukaisesti. Hetan luonnetestin pisteytys ja sanallinen arvio + oma ruodinta löytyy täältä.

 

7.10.08   Onnea Riitta ja Aapo! KKS:n mestaruuskisat agilityssa kisailtiin viime sunnuntaina. Palkintokaappi sai taas lisää täytettä, kun kahden radan yhteistuloksella Aapo ja Riitta pokkasivat hienosti medien hopeaa! Kuvat palkintojenjaosta napsi Jaana Siltanen.

    4.10.08   Linssilude ja aktiviteetteja... Aurinko paistoi toissapäivänä kauniisti, ja antoi mahdollisuuden ottaa valokuvia sisällä ilman salamaa. Jospa siis kerrankin saisi lapsesta kuvia ilman punaisia silmiä... Tuumasta toimeen, viltti ja lapsi lattialle ja ei kun kuvaamaan. Noh, jokainen, joka omistaa cockerspanielin tietää että nehän ovat kyllä avuliaasti mukana kaikissa askareissa... *huoh* Tässä lopputulos... Ja näitä kuvia ei sitten ole millään muotoa lavastettu.

Nita lähti aamulla Kimmon kanssa vuoden ensimmäisiin metsästyskokeisiin Elimäelle, joten itse päätin lähteä opettamaan Nelli neitiä tavoille match show:hun. Heta lähti mukaan osallistuakseen Karoliinan kanssa lapsi-koira kisaan. Jostain syystä Nelli kun ei Karoliinalle kisaan kelvannut - epäili jotain sen suuntaista, että se voi vaikka kiskoa tuomarilta housut kinttuihin :P Heta käyttäytyikin vaihteeksi ihan aikuismaisesti, ja niinpä Karssu ja Heta kävivät pokkaamassa lapsikoirakisan voiton. Eikä se Nellikään vienyt tuomarilta housuja vaan käyttäytyi tosi hienosti pentukehässä. Punaista nauhaa pidemmälle ei tosin tällä kertaa isossa pentuluokassa päästy. Samanaikaisesti samalla kentällä kisattiin myös Speed race -tapahtumassa. Nitro-sarjassa mukana olivat Marjut ja Laku. Hienosti kirmasi sadan metrin suoran 14,5 vuotias pirteä Laku-pappa grillimakkaran perässä :) Laku oli myös kisan vanhin osallistuja. Kyllä kasvattaja oikeastaan oli taas aika ylpeä... 

Kuuloa ei enää ole, mutta grillimakkaran tuoksu ohjaa oikeaan suuntaan ;-)

Marjut & Laku 14,5v

Siinä missä Kotkassa nautittiin aivan loistavasta, aurinkoisesta syyssäästä, oli 50km pohjoisempana keli ollutkin ihan toinen. Elimäellä metsästyskoetta sävytti runsaat kaatosadekuurot, jotka ilmeisesti saivat linnut kaivautumaan koloihin. Ainakaan niitä ei juuri oltu koepäivänä nähty... Nitalle lopulta yli tunnin haun päätteeksi saatiin yksi ylösajo, mutta valitettavasti ohjaajan sihti ei ollut ihan kohdallaan. Ei siis pudotusta. Toisessa erässä ei enää lintua löytynyt ollenkaan, joten Nitalle järjestettiin noutoa varten lavastus. No eipä ole koskaan tullut sitä harjoiteltua. Lintu siis piilotettiin, ja koiran oli määrä lintu noutaa, kun se sen hakukuvion avulla ensin löytää. Nitan löydettyä linnun ei se heti ollut suinkaan hoksannut, että tässä nyt noudosta on kyse. Lähinnä oli ihmetellyt, että "katos, täältä löytyi tämmönen lintu, eikä se edes nouse lentoon..." No tulihan se lintu sieltä sitten Kimmolle pienen temppuilun jälkeen, mutta siihen nähden millaisia noutoja Nita on harjoituksissa meille esittänyt suoritus oli varmasti yksi sen tämän syksyn heikoimmista. Toisaalta treeneissä se on aina päässyt linnun markkeeraamaan. No jos tästä taas jotakin opittiin, niin harjoitellaan jatkossa noutoja myös sitä silmällä pitäen, että lavastukseen joudutaan joskus toistekin. Tuloksena tänään kuitenkin Avo 3 77p. Ihan hieno kauden avaus siis :)

    21.9.08   Viikonlopun kuulumisia. Aapo-poika on ahkeroinut koko viikonlopun agilityn ja tokon parissa. Lauantaina Lappeenrannan agikisoissa kaksi hienoa tulosta ja palkintopallisijaa. Ensimmäiseltä radalta vitonen A:n alastulosta ja yliaikaa, koska keinu oli mennyt hiipimiseksi. Porvoon kisojen lentokeinu oli jäänyt ilmeisesti Aapoa kaivelemaan. Samainen keinu vei nollatuloksen toiseltakin radalta. Puhdas rata, mutta keinun suorittamisessa meni niin kauan aikaa, että ihanneaika ylittyi. Sunnuntaina vaihdettiin lajia ja Aapo starttasi Imatran tokokisoissa. Tuloksena Aapon toinen Alo-luokan ykköstulos 177p. ja vieläpä luokan voitto!! Tuomarina toimi Markku Mäntynen, ja koiria luokassa oli 11 kappaletta. Onnittelut Aapolle ja Riitalle tosi hienosta viikonlopusta!!

Hetan kanssa puolestaan suuntasimme kannattamaan oman yhdistyksen match show:ta. Samalla ensidebyytin match show kehissä tekivät myös jälkikasvusta Nelli ja Veeti. Vielähän sitä "vähän" hiottavaa on yhdellä jos toisella, mutta ihan kiva päivä kuitenkin :-)

 

Nelli pentujen pun. 3.

Heta pienten pun. 3.

Veeti pentujen sin. 1.

    19.9.08   Pentutreffien kuvakoosteen ensimmäinen versio löytyy nyt täältä :)

    13.9.08   Pentutreffit Elimäellä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei Elimäen Mustilan metsästä puuttunut, kun Hetan ja Ticon jälkikasvu saapui pentutreffeille. Aluksi vähän siistittiin turkkeja ja otettiin pakolliset poseerauskuvat. Sitten päästiin töihin. Pennut laitettiin vuorotellen haku- ja noutoharjoitukseen sekä kokeilemaan nenäänsä lyhyellä verijäljellä. Lopuksi käytiin vielä ihmettelemässä metsästä löytyvää sorsaa, joka yllättäen saikin siivet alleen ja "lensi" yläilmoihin... :-) Ja alussa ja välissä ja lopussa tietysti vähän juostiin kilpaa majan pihalla ja vähän painittiin sisarusten kanssa, sekä hienostuneesti osallistuttiin isäntäväen makkaranpaistoon sisällä majassa... Iso kiitos kaikille mukanaolosta! Oli hienoa saada koko pesue paikalle. Eiköhän oteta ensi vuonna uudestaan, ja kutsutaan vaikka muutkin "sukulaiset" mukaan :-) Kuvagalleria pentutreffeistä on työn alla, mutta koetetaan saada ainakin ensimmäinen versio siitä jo ihan lähiaikoina nettiin :-) 

vas. Donna, Nelli, Tyty, Tico, Heta, Veeti, Hertta ja Tahvo

    11.9.08   Agilitya ja kolmijalkainen koira... Tiistaina Nita pääsi lopulta  ensimmäistä kertaa tänä vuonna sorsia etsimään. No etsimiseksi se oli tosiaan mennytkin. Pimeän jo hiipiessä oli saatu havainto kahdesta sorsasta, ja nekin liian kaukana. No tulipahan kuitenkin liikuntaa niin koiralle kuin isännällekin. Ja mikä mukavinta, koira oli myös työskennellyt kaislikossa koko reissun ajan tosi kivasti yhdessä sprinkku Kostin kanssa. Illalla kotiin tuli väsynyt, mutta onnellinen koira. Aamulla sama koira oli kuitenkin muuttunut kolmijalkaiseksi! Jo illalla katsoimme, että Nita aristaa oikeaa etujalkaa. Keskiviikkona siihen löytyi sitten syykin. Anturoiden välistä löytyi märkivä kohta ja märkimisen aiheuttajaksi paljastui oljen tms. kappale. Nyt seuraillaan riittääkö desinfiointi kotikonstein vain tarvitaanko vammaan eläinlääkärin apua. Ainakin tänään näyttää tassu ihan hyvältä.

Hetan kanssa palasimme mammalomalta agilitytreeneihin elokuussa. Nyt on takana jo muutama treenikerta ja kahdet möllikisat. Elokuun möllikisat menivät Hetan kohdalta miten menivät... Hetan tulos taisi olla radalta 20. Koira kulki kyllä ihan kivasti, mutta vielä kun olis saatu sille jostakin kartalla pysyvä ohjaaja ;-) Nita pokkasi elokuun kisoista kilpailevien medien voiton ainoalla nollaradalla, mutta sillä olikin oma kartturinsa matkassa :-) Eilisiin möllikisoihin lähdettiin sitten vain Hetan kanssa, Nitan potiessa kotona tassuvammaansa. Tällä kertaa oli kartturikin jo vähän paremmin kartalla ja tulos sen mukainen. Kontaktivirhe puomin alastulossa, muuten puhdas ja ennen kaikkea nopea rata. Ilmeisesti virheitä ropisi yhdelle jos toiselle, sillä yllätyksekseni tulimme luokassa tuolla vitosen tuloksella  kolmansiksi. Kisarata oli kiva, juostava rata, jossa kuitenkin muutama selvä ansapaikka ainakin meille. Totesin jo heti alkuunsa, että ensimmäinen hylyn paikka on esteen neljä jälkeen, jos en saa koiraa kääntymään. Seuraava paikka heti putken jälkeen, jossa toisen putken suu oli houkuttelevasti tarjolla. Kolmas hylyn paikka olisi mutkaputkella, jossa putken suut olivat houkuttelevan lähekkäin. Jos näistä selvittäisiin, olisi seuraava paha rasti pituuden jälkeen. Hetan vahdin tietäen luovuin jo heti ajatuksesta, että tällä radalla tehtäisiin valsseja tai muita piruetteja, sillä olisi varmaa että ohjaaja kompastuisi, jos ei jalkoihinsa niin ainakin omaan näppäryyteensä ;-) Jotain muuta oli siis syytä keksiä... Kisastrategiaksi valittu kuuluva ääni ja kaksi takaaleikkausta (ennen A-estettä ja putken 14 kohdalla) osoittautuivat lopulta hyviksi ratkaisuiksi. Eikä sitä kuuluvaa ääntäkään itse asiassa nyt tarvittu kuin parissa paikassa, sillä  Heta oli koko radan tosi kivasti kuulolla. Korvat ja jalat toimivat kerrankin sillä yhtäaikaisesti - vai oliskohan sittenkin niin, että ohjaaja onnistui tällä kertaa olemaan edes suurin piirtein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä onnistunut siis tyrimään koiransa suoritusta ;-)
 

Möllirata 10.9.08  
 

    8.9.08   Kuulumisia etelästä ja pohjoisesta. Aloitetaan pohjoisesta... Nitan Miro poika korkkasi mejä-koe uransa Pyhännällä, ja teki sen "vaatimattomasti" olemalla avoimen luokan paras koira! Ekasta kokeesta tuloksena Avo 1 ja 48p. Tuomarina toimi Martti Hirvonen Onnittelut Mirolle ja Katjalla (ja Jarille kans, sekin on varmaan saanut metsässä rämpiä... ;-))  kyllä me ollaan ylpeitä teistä! :-)

Siinä missä Katja ja Miro viettivät pohjoisessa päivää hyttysten syötävinä, käväistiin me täällä etelässä luonnetestissä Orimattilassa. Tiedostaen sen, että Nitalla tulee ensi keväänä ikä vastaan luonnetestin osalta, pelasin tänä vuonna varman päälle ja varasin sille luonnetestipaikan jo alkukeväästä. Vihdoinkin pääsisimme luonnetestin valossa katsomaan mitä Nitan korvien välissä liikkuu, vai liikkuuko mitään ;-) No ei vaines. Vuosien yhteiselon ja erilaisissa tilanteissa olemisen kautta itselläni oli aika selkeä oletus siitä, miten Nita tulisi eri osioissa käyttäytymään. Lähinnä siis halusin nähdä, osoittautuuko käsitykseni oikeiksi testitilanteessa, vai kuvittelenko koirastani jotain ihan muuta kuin se tosiasiassa on? Tällä kertaa oma ennakkoanalyysi osui aika oikeaan, eikä mitään suuria yllätyksiä testissä ilmennyt. Loppupisteet +142. Nitan luonnetesti myös videoitiin. Eilisiltana sen vielä uudestaan videolta katsoin ja tein uusia havaintoja koiran käytöksestä. Tosi mielenkiintoinen päivä, ja vielä mielenkiintoisempi tulee olevaan Hetan testi reilun kuukauden päästä. Sen kohdalla kun itselläni on paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin Nitan.

Nitan luonnetestin pisteytys ja sanallinen arvio + oma ruodinta löytyy täältä.

    18.8.08   Hetan mejätulokset laskee kuin lehmän häntä... Oittaan aina niin yllätykselliset maastot yhdistettynä kosteaan ja hautovaan ilmaan tekivät tehtävänsä. Viikonlopun kokeessa saatiin yhteensä kaksi tulosta, eikä niistä valitettavasti kumpikaan osunut Hetalle. Lopputuloksena siis Hetan toinen Voi 0 ja runsaasti liikuntaa niin koiralle kuin isännällekin.

Nelli puolestaan on ollut viikonloppuna mökkeilemässä. Samalla tuli todettua, että cockerspanielin maine sorsakoirana kärsii uskottavuusongelmasta myös ainakin Luumäen sorsien mielestä... ;-)
 

Heippa äiti ja mummo ! Tänään meidän perhe päätti lähteä mökille aurinkoa ottamaan... hellettä kun olivat sääveikkaajat luvanneet. No, olihan siellä melkein lämmin, mutta auringosta ei kyllä näkynyt vilaustakaan. Rannassa oli pari uutta kaveriakin. Kertoivat niiden olevan sorsia. Haukuin niille pari kertaa ja pyysin leikkimään, mutta vaakkuivat vaan takaisin eivätkä olleet minusta ollenkaan kiinnostuneita. Syötiin kuitenkin pullat porukalla pois. (isäntäväki söi sitten päiväkahvilla sattuneesta syystä vain ruisleipää) Pullan syönnin jälkeen lapset päättivät pitää minulle uimakoulua. Turkasen kylmää vettä! Kainaloihin asti tarkeni kahlata, mutta ei nyt sentään uimaan. "Uimaopettajan" kääntäessä selkänsä pinkaisin melkoisella vauhdilla saunaan ja sieltä pääsinkin sitten pyyhkeen sisällä mökkiin sisälle lämmittelemään ja SYÖMÄÄN. Seuraava uimakoulun oppitunti pidetään kuulemma naapurin poreammeessa... ;-) kuulosta aika mielenkiintoiselta! Nelli

Nelli hakee damia ...oikeita sorsiakin olis kyllä tarjolla ;-)

    16.8.08   Helppo nakki, taisi todeta Miro, kun spanieleiden taipparit tänään Pyhännällä läpäisi. Onnittelut Katjalle Miron Spa1 -tuloksesta. Sitten ei muuta kuin kuono kohti niitä todellisia haasteita... ;-)

    11.8.08   Mejä-viikonloppu takana. Sunnuntaina Elimäellä ratkottiin Cockerspanielit ry:n mejän kerhonmestaruus, ja koko viikonloppu vierähti siis kokeen järjestelyissä. Yllättävän hyvin mukana koko viikonlopun kulki myös pikku Juho. Sunnuntain sihteerin työkin sujui helposti, kun vapaaehtoisia vaunujen työntelijöitä löytyi koepaikalta useita :-)

Omista koirista Heta pääsi sunnuntaina myös jäljelle - joskin tällä kertaa melko heikolla menestyksellä... Tuoreet hirvenjäljet sotkivat Hetan ajatukset jo heti ensimmäisellä suoralla. Ensin oli noussut nenä, sitten etujalat, ja sitten mentiin... No hukkahan siitä tuli. Samoin kävi toisella suoralla, kun ilmeisesti tultiin sen samaisen hirven jäljille uudestaan. Positiivista kuitenkin, että muuten jäljestys oli sujunut oikein hienosti. Myös viimeaikainen kompastuskivi, eli katkokulmasta seuraavat 100m jolla epävarmuus on iskenyt, meni Hetalta ihan mallikkaasti. Lopputuloksena tällä kertaa Voi 3 29p. Avoimeen luokkaan puolestaan osallistui Hetan Pami-veli - ja huomattavasti paremmalla menestyksellä. Pamille ensimmäinen Avo-luokan ykkönen pistein 46. Luokan parhaana Avo-luokan koirana Pami palkittiin myös Oskun vati -kiertopalkinnolla. Hienoa Risto ja Pami!!

Risto, Pami ja Oskun-vati

    6.8.08    Terveisiä Nelliltä: (Kuvat: Jukka Leinonen)
   

Tänään oli taas mukava päivä. Kävin katsomassa jalkapallopeliä Katajaisten kentällä.. ja kyllä teki mieli juosta sinne lasten sekaan.

Sitten huomasin siinä kentän reunalla  jonkun valkoisen kasan. On kuulemma lunta...  totesin, että se kelpaa kaivamisen lisäksi myös syötäväksi.

Tassuja kyllä vähän kylmäsi, mutta onneksi kotiväki älysi lämmittää illalla saunan. Siellä oli mukava tassuja lämmitellä. Vähän lapset kyllä narisivat kun eivät muka mahdu itse löylyyn. Mutta koirat ensin! Ai niin ennen saunaa otin vielä pienen matsin Länsimiehen Lyylin kanssa tuossa takapihalla.  Emäntä taisi joutua kantamaan kaverin kotiin kun sitä pikkaisen juoksutin....  sen korvista saa muuten hampailla tosi napakan otteen. No, nyt täytyy mennä Joonaksen sänkyyn katselemaan iltaohjelmia. T: Nelli ps. Isännällä on muuten komea arpi nenässä... Kaiveli mun puruluuta päivällä pakastimen alta ja nenä oli siinä niin houkuttelevasti tarjolla... Uhkasi palauttaa minut emolle takaisin...

... Ja kuvaterveisiä Donnalta: (Kuvat: Lasse Kylmäkorpi)
 

Viis siitä että oot isompi, mä kuitenkin voitan sut!

Donna asuntovaunuilemassa

    5.8.08    Viimepäivien kuulumisia... Viikonloppuna sekä harrastettiin, että juhlittiin. Lauantaina Nita ja Heta kävivät Kimmon kanssa Virolahdella vesityökokeessa. Nitalle todella uutteran työn jälkeen täydet kolme pistettä tuleviin metsästyskokeisiin (uintia oli koira saanut harrastaa yli 20min ja oli kyllä kotiin tullessa sen näköinenkin. Vihreässä merilevässä niskaa myöten...) Hetan kohdalla metsästyskokeet sen sijaan siirtyivät ensikauteen. Kokemattomuutta ja ehkä vähän huonoa tuuriakin, mutta lintu ei löytynyt. Kahtena edellisenä vuonna Hetan suorituksesta olisi tullut kaksi pistettä, mutta tänä vuonna sääntöjä ainakin tässä kokeessa tulkittiin niin, että pelkkä uinti ei riitä pisteisiin, vaan lintu on tultava rantaan. Näin ollen Hetalle ei vesityöpisteitä. No Hetan kannalta ei sinänsä ole niin väliä, vaikka sen koekäynnit nyt siirtyvätkin, sillä koulutettavaa siinä vielä riittää. Jospa sitten vähän hiotummilla taidoilla ensi vuonna. Muiden ilman pisteitä jääneiden (joita siis oli tänä vuonna aika monta...) puolesta kuitenkin harmittaa tämä vesityökokeen farssi. En tiedä ketä on ollut sääntöjä laatimassa, mutta saavat todella onnitella itseään epäonnistuneista säännöistä. Uskomatonta, että näinkin simppelistä asiasta kuin koirien uinnin arvioinnista saadaan aikaiseksi säännöt, joita jo kolmantena vuonna peräkkäin tulkitaan eritavalla. Säännöthän eivät siis ole muuttuneet mihinkään, mutta ovat niin ympäripyöreät, että joka vuosi tunnutaan jostakin asiasta väännettävän kättä. Ensimmäisenä vuonna keskusteltiin ainakin siitä näkeekö koira heiton vai ei, ja heitetäänkö se lintu piilosta vai piiloon vai sekä että... Viimevuonna pohdittiin mm. pitääkö lintu hakea maalta vai vedestä, tänä vuonna tämä nouto asia, mitähän ensi vuonna? Varmaan ensi vuonna pohditaan kuinka pitkälle ohjaaja saa mennä koiraa vastaan. Siitäkin kun on ollut jo eri käytäntöjä eri vuosina... Onneksi vesityökokeen sääntöjen laatijat eivät ole päässeet suunnittelemaan vaikkapa tokosääntöjä ;-)

Kun lauantain koirien uittamisesta oli selvitty, vietettiin meillä sunnuntaina ristiäisiä. Kesäkuussa syntynyt "laumamme tuorein jäsen", pieni poikamme, sai kasteen yhteydessä nimekseen Juho Mikael.

Maanantaina posti toi puolestaan kuvaterveisiä Hertalta Kauhajoelta. Viimeviikot on selvästi vietetty aktiivista elämää, ja onpa pikkuneiti ehtinyt tehdä jo yhden lapinreissunkin. Tässä poimintoja kuvaterveisten joukosta:
 

Hertta Ui ©Ulla Rinne	Seuraamisen harjoittelua ©Ulla Rinne	Voi mikä työmaa! ©Ulla Rinne
Tulevat jahtikaverit? ©Reko Rinne	Hertta söpöilee ©Ulla Rinne	Välillä pitää huilata... ©Reko Rinne

      30.7.08  Sissin lonkkalausunto saapui viimein kennelliitosta. Kuvanneen eläinlääkärin arvio B/A tipahti pykälällä alaspäin ja virallinen tulos siis Sissille C/B.

Nitan ja Hetan koetuloksiin on lisätty muutama puuttunut mejäarvostelu kuluneelta kaudelta.

    28.7.08  Riitta ja Aapo aloittivat tokouransa Haminassa 24.7. - ja tekivät sen tyylillä! Heti ensi yrittämällä hienosti alokasluokan ykköstulos pistein 166,5 Tuomarina toimi Tommi Varis.

    23.7.08  Kolmas Nellan pennuista on poissa. Huppa lähti sateenkaarisillalle kunnon romahdettua myöhään eilisiltana. Osanotto Karihtalan perheelle suuressa surussa, vaikean päätöksen jälkeen. Hupan tassunjälkiin on vaikea kenenkään toisen koiran astua, mutta lohtua menetykseen sentään tuo pieni elämäniloinen Veeti, joka kuitenkin Karihtalan perheen sydämiin on jo ehtinyt tassutella...
 

6.3.1994 - 22.7.2008

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä, sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta, tulevaa ei kannata surra. Et haluaisi minun kärsivän. Kun aika koittaa, anna minun mennä. Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Pidä minua lujasti ja puhu minulle kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä jota minulle osoitat. Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt. Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina. Älä anna turhaan sydämesi itkeä.

    20.7.08  Myyrien sukuako? Ainakin kaivaminen tuntuu olevan verissä... Tässä Nellin tyylinäyte kuopan kaivamisesta. Syksyn saapuessa tästä  hauvasta saa taatusti oivan apurin kukkasipuleiden istuttamiseen. Eri juttu sitten on, osuuko Nellin kaivamat kuopat sinne minne ne sipulit oli määrä kätkeä ;-)

 

Lapsethan leikkii aina hiekkalaatikolla... © Jukka Leinonen

Kattokaa miten upea ruskea kuono. Yhtä hieno kun mun orange roan -siskoilla ;-)

    16.7.08  Tahvon kootut seikkailut... Tahvo on asettunut taloksi ihan kirjaimellisesti. Pentuaitaus purettiin toissapäivänä ja samalla rakennettiin muka vedenpitävä, tai siis Tahvon pitävä, rakennelma jolla pikkukoira saadaan aidattua turvallisesti keittiöön silloin kun itse emme ole kotona. No saahan sitä kaikkea aina kuvitella... Eilen lähdimme mansikoita poimimaan, ja Tahvo jätettiin lelujen ja puruluun kanssa keittiöön. Kun parin tunnin päästä palasimme kotiin, oli yllätys kuitenkin melkoinen, sillä keittiöstä löytyikin Tahvon sijasta Nita - Tahvosta puolestaan ei näkynyt jälkeäkään. - Ei sen enempää keittiössä kuin olohuoneessakaan. Lopulta etsintä tuotti tulosta, pikkuherra löytyi yläkerran makuuhuoneesta päiväunilta!! Että se siitä koiravarmasta viritelmästä... Tässä parin päivän aikana Tahvo on myös ehtinyt askarrella yhtä sun toista ja oppinut siinä sivussa paljon uusia asioita, kuten mitä tarkoittaa Tahvo Ei!! Voi miten mielellään se leikkisikään sitterissä, noutaisi kenkätelineestä kenkiä, kaivaisi kukkapenkkiin kuoppaa tai nyhtäisi lankoja olohuoneen ryijymatosta näin muutamia mainitakseni. Toisaalta tuon maagisen Ei -sanan kuullessaan se nopeasti painaa kuonon lattiaan heiluttaa häntää ja napittaa suurilla silmillään "Ai mitä, en mä edes ajatellut..." Hurmaava, ja oikeasti tosi kiltti hauva siis kuitenkin :-) - ja aina mukana siellä missä cockerspanielia tarvitaan. Eilen sitä tarvittiin mm. imuroimaan olohuoneen mattoa, osallistumaan pesuhuoneessa Nitan pesemiseen ja hetken päästä alakerrassa Nitan föönaamisessa. Siinä välissä se tosin ehti jo saada itsensä satimeen yläkerran kirjahyllyn taakse... Vaan mitäpä tuosta, Tahvo ei moisesta hätääntynyt vaan satimesta pelastamisen jälkeen jatkoi touhujaan häntä heiluen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hassun hauska ja ehtiväinen otus kerta kaikkiaan :-)

Tahvo lähettää kuitenkin tulevaan kotiin terveisiä, että ympäristöopin lisäksi se on harjoitellut ahkerasti myös pihalle pissimistä ja hihnassa kulkemista. Lisäksi se jo melkein osaa istua pelkästä istu-sanasta. ...Ja niistä opituista pahoista tavoista ei sitten kerrotakaan mitään ;-)

 

Miten niin, Ei! Tässä kyllä sanotaan että alkaen 3vk. Ja mähän olen pian jo 9 viikkoa...

Kato miten hienosti mä jo noudan sorsan

    13.7.08  Pennut maailmalla, ainakin melkein... Tahvo herra viettää vielä viikon äidin ja mummon ilona (vai riesana? ;-)) ennen muuttoa omaan kotiin Elimäelle. Kaikki muut pennut ovat jo omaan kotiin muuttaneet, ja alku uudessa kodissa on kaikilla sujunut kuulemma oikein hienosti. Siitä on hyvä jatkaa yhteiselon opettelua :-)

Heta puolestaan teki tänään paluun mammalomalta jälkikokeisiin Luumäellä. Alun hakemisen jälkeen jäljestys oli parantunut loppua kohden ja kaksi viimeistä osuutta oli jo menty varmoin ottein. Harmittavasti yhden tarkistuslenkin jälkeen oli Hetalle sattunut  väärä suunta ja paluujälki, josta tietysti tuomittiin hukka. Näin ollen vuoden ensimmäisestä jälkikokeesta tulos VOI 2 34p. Pienestä se tuntuu aina olevan kiinni... No eiköhän ne puuttuvat ykköset sieltä vielä tule :-)

    10.7.08  Neiti Cappuccino on viimepäivinä kunnostautunut ketteryydessä... Jokaisessa pentueessa on nähtävästi yksi "Sissi" kuten vuoden -05 pentueesta meille jäi sanonta ;-) Eli siis yksi sellainen pentu, jota ei esteet tunnu pidättelevän. Tässä pentueessa se on nyt sitten nähtävästi neiti Cappuccino. Ketterästi se kiipeää pentuaitauksen aidan yli ja löytyy sitten milloin mistäkin. Muutamaan otteeseen se on löytynyt olohuoneen koiranpediltä nukkumasta, toissapäivänä se yhtäkkiä ilmestyi kanssani ulos pyykkiä ripustamaan ja toistaiseksi paras livistäminen tapahtui tiistai-iltana. Ryhdyin ihmettelemään, kun pentuaitauksessa ei ollut kuin viisi pentua, eikä sitä kuudetta näkynyt missään muuallakaan... Lopulta kurkistus ulko-ovesta ratkaisi asian. Sieltä nimittäin rappuja ylös kiipesi yksi märällä turkilla varustettu orange roan neiti. Missä lienee kukkapenkissä oli puutarhatöitä käynyt tekemässä. Huomaamatta se oli onnistunut ovesta Kimmon perässä ulos livahtamaan...

Viimeyönä puolestaan heräsin melkoiseen pentujen mekkalointiin. Hetken meteliä kuunneltuani ryhdyn kuulostelemaan, että ääni tulee aika läheltä, liiankin läheltä tullakseen pentuaitauksesta... Aavistukset osuivat oikeaan. Alakerran eteisessä vastaan tuli ensin kukas muu kuin neiti Cappuccino. Tällä kertaa oli vaan otettu kaveritkin mukaan... perässä pyyhälsivät luokseni häntä heiluen ensin Hertta, sitten kolmikko Nelli, Veeti ja "Täplä". Ainoastaan Donna-neiti veteli sikeitä omassa pesässä ilmeelle "olkaa hiljaa ja antakaa mun nukkua..." Tällä kertaa kuitenkin pentujen juhlat alakerrassa loppuivat lyhyeen, kun palautin ne pentuaitaukseen ja asensin paikoiltaan murretun portin takaisin. Pennut eivät arvatenkaan ajatuksesta ilahtuneet joten suuremman ääniprotestin välttääkseni annoin jokaiselle purutikun järsittäväksi. ...Vaan arvatkaapa mitä tapahtui kun selkäni käänsin. Viisi cockerinalkua järsi tyytyväisenä puruluutaan aitauksessa, neiti Cappuccino puolestaan oli jo siinä välissä siirtynyt purutikku suussa yli aidan, ja järsi sitä jo keskittyneesti olohuoneen ryijynukkamatolla. Mihin kaikkeen se vielä ehtiikään ennen kuin aikuiseksi kasvaa... 

 

Kas näin ylittyy aita...

Ihan kivan pehmeä tää peti

Älä unta nää, että pysyisin aitauksessa!

    7.7.08 Tänään kävimme pentujen kanssa eläinlääkärissä. Automatkat sujuivat odotetun hiljaisesti ja rauhallisesti - vaikka kyydissä olikin kahdeksan cockerspanielia ja yksi vauva. Vähän jo huvittuneenakin lähdimme koko sakin kanssa matkaan miettien, että oli se hyvä että tuli vaihdettua auto isompaan ;-) Eläinlääkäri sirutti pennut ja totesi kaikki reippaiksi cockerspanielin aluiksi. Nita puolestaan sai samalla reissulla antibioottikuurin anaalirauhastulehdukseen. Ilmeisesti tulehdus on sitä jo jonkin aikaa tietämättämme kiusannut, mutta sunnuntai-iltana se meille vasta paljastui, kun vahingossa tuli huomatuksi, ettei Nita anna koskea ollenkaan hännän juureen. No siitähän se syykin sitten selvisi... Harmi vaan että torstain tokokokeet menevät nyt sen kohdalta sivu suun, ja Haminan agikisojen kanssakin täytyy nyt ensin tutkia ko. lääkkeen varoaika.  

    3.7.08 Jopas on aikaa viimeisestä päivityksestä vierähtänyt... No viimeiset vajaa pari viikkoa on kyllä kieltämättä mennyt vieraita kahvittaessa, ja se loppuaika sitten pentujen tai vauvan hoitoon. Nyt kuitenkin on lopulta pentuja sivulle päivitetty kuudennen viikon kuvagalleria.

Pennuista on sitten viimepäivityksen kasvanut jo melkoisia toiminnantarmoisia riiviöitä. Pihalla niillä on selvästi ollut missio latvoa muutama angervopensas, pistää nurin parin alppikärhöä ja harventaa mansikkapenkki... Alppikärhön suojaksi oli jo pakko laittaa vähän verkkoaitaa - etenkin kun yksi pennuista löysi kärhön takaa olleen pienen kolon josta pääsee ulkorappujen alle. Mitähän ne vielä keksii... *huoh* Onneksi sukulaisten lapsikatras on ollut aina valmiina pentuja viihdyttämään. Kun lainalapsia on suunnilleen sama määrä kuin pentuja niin pennut siirtyvät jo aika liukkaasti niin sisään kuin uloskin, ja saavat ripeästi ruokakupin kuononsa alle. Lisäksi riittävän monta valvovaa silmäparia pihalla edesauttavat tuhojen jäämistä minimiin... ehkä... ;-)

 

Ensin väsytetään pennut oikein kunnolla pihalla...

ja lopuksi kerätään väsähtäneet pennut pihalta sisälle ;-)

 

22.6.08  "Laumaamme" kotiutui eilen uusi jäsen. Pieni miehenalku syntyi torstaina 19.6. painaen 3650g. ja olen 52 cm pitkä. Poikkeuksellisesti laitettakoon nyt yksi kuva uudesta perheenjäsenestä myös kotisivuille. Jatkossa niitä ei kyllä ole nettisivuilla luvassa... ;-) Koiralapset kasvavat kohisten. Parhaiten sen huomasi, kun itse oli pari päivää pois kotoa. Voi hyvänen aika miten paljon ne olivat siinä ajassa muuttuneet! Sattuneesta syystä uudet seisotuskuvat ovat vielä ottamatta, mutta pentusivulta löytyy sentään muita uusia kuvia pentujen viidenneltä viikolta. :-)

    18.6.08  Päivitys koirien harrasteisiin... Viimeviikot päivitykset ovat pyörineet pitkälti pentujen ympärillä, vaikka "isojen koirienkin" arkeen on toki mahtunut yhtä jos toista - paitsi Hetan, jonka päivät ovat kuluneet lasten kaitsemisessa. Viikonloppuna Nitan Aapo-poika pyörähti vuoden ensimmäisessä näyttelyssään Kotkassa, tällä kertaa tuloksella Käy Eh 1. Tuomari tuntui kyllä kovasti pitävän Aaposta, mutta tulos oli ihan oikeutettu, kun ei vaan sunnuntaina vesisateessa halunnut liikkua niin ei...

Sen sijaan vesisade ja pieni ukonilma ei Aapoa tuntunut Porvoon agikisoissa tiistaina haittaavan tippaakaan. Ensimmäiseltä radalta ropisi vielä virheitä radalta, mutta toiselta radalta hienosti nollatulos ja kolmas sija. Aapolle siis ensimmäinen nousunolla medi 2 luokassa. Onnittelut Riitta ja Aapo! Myös Nita oli Marjutin kanssa samoissa kisoissa. Molemmilta radoilta yliaikaa, yksi rima alas, virhe kepeillä ja toisella radalla vielä putken ohi juoksu. No tulos kuitenkin molemmilta radoilta, ja mikä tärkeintä koiralla oli ollut hauskaa. Likomärkänä, mutta onnellisena se saapui illalla kotiin. Olipahan se taas kerrankin saanut aikaa ja huomiota osakseen ihan roppakaupalla :) Se kun on viimeaikoina ollut meillä kotona vähän tiukalla...

    16.6.08  Iltapäivällä aurinko paistoi lämpimästi pihalle, joten oli mahdollista päästää myös pennut ensimmäistä kertaa tutustumaan ulkoilmaan. Pienen hetken ruohopohja ja uusi paikka pikkukoiria ihmetytti, mutta pian ne hännät heiluen ryhtyivät tutkimaan puskanjuuria ja nurmikolta löytyneitä risuja niin, että eivät enää kaikki samaan kuvaan mahtuneet. Sen verran taisi kuitenkin olla uusi ja jännä kokemus pihalla käynti, että tultaessa takaisi sisään uni maittoi taas melkoisesti :-) Toivottavasti saadaan lähipäivinäkin nauttia kauniista ja lämpimistä päivistä, niin päästään pian uudestaan ulkoilemaan.

    12.6.08  Toissapäivänä pennut muuttivat työhuoneesta olohuoneeseen, ja saivat samalla lisää tilaa ympärilleen. Hetki siinä uutta tilaa vähän ihmeteltiin, mutta pian uusi pesäpaikka täyttyi unta tuhisevista cockerilapsista. Parissa päivässä on pentujen motoriset taidot kyllä taas kummasti kehittyneet, kun ovat päässeet toisella tavalla liikkumaan. Ovatpa ensimmäiset jo selvästi pistäneet merkille senkin, mistä se Heta-äippä aina tulee ja menee. Elämää on siis pentuaitauksen ulkopuolellakin... ;-)
 

Muutto uusiin tiloihin vähän ihmetyttää

Tässähän on selvä portti, lähtisköhän se auki?!

     6.6.08  Pennuilla ikää kolme viikkoa! Niin se aika kuluu... Tänään saivat lapsukaiset maistaa ensimmäisen kerran myös jauhelihaa. Aitoja cockereita myös tämä pesue - hetken herkkua maisteltuaan oli jokaisella selvä kanta asiaan, anna lisää! Katsotaan kuinka huomenissa maistuu liotettu penturuoka. :-) Siitä se sotkeminen sitten alkaa *huoh* Pennut sivulta löytyy uudet kuvat pennuista. Ihan ei vielä jalat kanna niin hyvin, että saataisiin kunnon kuvat seisaallaan (tai ainakaan kuvaajan kärsivällisyys ei riitä niin pitkään...) mutta jotain yritelmää nyt jo sentään :-)

Nitan lapsista Sissi on tänään käynyt silmäpeilauksessa ja lonkkakuvissa. Silmät ok ja lonkatkin eläinlääkärin arvion mukaan oikein hienot. Odotellaan vielä, mitä kennelliitto asiasta sanoo. Iso kiitos Ruorasen perheelle Sissin tutkituttamisesta :)

      5.6.08  Pentulaatikkoon on viimepäivinä alkanut ilmestyä ihan uudenlaista elämää. Kuusi nappisilmää ovat jo selvästi kiinnostuneet muustakin kuin syömisestä ja nukkumisesta. Pienet hännät heiluvat ja kaveria pitää jo vähän niivittää niskasta. Vähitellen niille on alkanut myös valjeta, että emo tulee ja menee yhdestä ja samasta luukusta. Lähipäivinä ne todennäköisesti huomaavat, että elämää on siis myös siellä luukun toisella puolella... :-) Ensimmäisiltä lapsukaisilta on tänään myös puhjenneet ekat naskalihampaat. Niitä onkin jo vähän pitänyt varovasti pentulaatikon reunapuuhun kokeilla. Pian on Heta-emo kyllä koetuksella... Ehkä siinä vaiheessa tällä hetkellä hieman yli-innokkaankin Nita-mummon hoitoapu kelpaa ;-)

 

Äippä tuli, äkkiä maitobaarille!

Massut täynnä on hyvä kellahtaa päiväunille.

      31.5.08 Uimakausi avattu! Voi sitä riemun määrää, kun Nita pääsi taas ensimmäistä kertaa talven jälkeen uimaan. Ja minä vielä epäilin, että näinköhän mahtaa olla innostunut jääkylmässä merivedessä... Turhaanpa epäilin, Nita oli nimittäin meressä jo ennen kuin ehdittiin sinne dami heittää.

Pennut kasvavat kohisten. Silmät alkavat vähitellen olla kaikilla enemmän tai vähemmän auki, ja pystyyn yrittää kovasti jo koko sakki. Jospa huomenissa saataisiin uudet kuvat lapsukaisista taas sivuillekin.

Vähän on iso tää pupu!

... mutta tässä se nyt kuitenkin sulle lopulta on!

Lapset päiväunille...

... ja äippä ulos rentoutumaan ;-)

  16.5.08 Myöhään perjantai-iltana syntyi Hetalle seitsemän cockerilasta. 0+2 blue roan ja 2+3 punakirjavaa. Heta ja lapset voivat hyvin. Nyt tietysti peukut pystyssä toivomme, että koko elinvoimaiselta vaikuttava seitsikko selviää ensimmäisistä kriittisistä päivistä...

     12.5.08 Lauantaina Nita vietti pitkästä aikaa päivää agilityrintamalla, osallistumalla Itä-Suomen kaupunkiotteluun Haminassa. Virtaa rouvalla oli ollut taas ihan kivasti, ja kartturin ohjeitakin oli maltettu kuunnella. Yksi rima oli tullut kaarroksessa alas, muuten hieno rata, hyvällä ajalla -15,31. Tuloksena medi 2-luokassa toinen sija heti nollaradan tehneet Aapo-pojan jälkeen! Hienoa Riitta ja Aapo, kaksi palkintopallisijaa toistamiseen cockereille :-) Viime vuonna Nita ja Aapo tosin pokkasivat kaupunkiottelun ykkös ja kakkossijat medi 1 -luokassa :-) Myös joukuekisa oli medeissä viimevuoden uusinta. Kotkalle joukkuehopeaa.

Heta puolestaan jatkaa vatsan kasvattamista. Rappujen kulkeminen alkaa tehdä sille jo todella tiukkaa, eikä ruoka enää maistu. No, viikonloppuna saatiin pentulaatikko kasattua, joten sen puoleen olemme valmiita koska tahansa uudet pikkucockerit vastaanottamaan. :-)   

     22.4.08 Kevättä ilmassa... Ai miten ihanaa, kun aurinko paistaa ja pääsee taas pitkästä aikaa upottamaan sormet multaan :-) Kevättä tuntuu olevan myös koirilla rinnassa. Nitalla on taas ollut virtaa vaikka muille jakaa, ja pihalla olokin on taas alkanut ilmojen lämmetessä ja auringon paistaessa maittaa. Heta puolestaan pyöristyy silmissä. Viikkoihin nähden se on itse asiassa jo suorastaan aika valtava. Saapa nähdä onko tulossa tosiaan iso pentue vai tasoittuuko vatsan kasvu loppua kohden...

Kun lauantaina kerran piti Nitan näyttelyä varten olla puhdas ja puunattu niin sunnuntaina sai jo rypeä, eiks joo ;-) Vähän piti päästä pellolle revittelemään, ennen kuin kevätkylvöt vievät treenimaastot. Ja Nitallahan ei tietysti ollut yhtään kivaa, kuten kuvista näkyy ;-)
 

      21.3.08 Pääsiäispyhien huvituksia... Vapaapäivän kunniaksi Heta pääsi pellolla treenaamaan hakua ja noutoa. Kyllä huomasi, että onkin viimeaikoina käyty vain remmilenkeillä. Virtaa oli neidissä nimittäin taas melkoisesti... Positiivista kuitenkin, että juoksujen lopusta huolimatta kuuliaisuuttakin löytyi sentään ihan mukavasti, ja koira pysyi koko treenin ajan hyvin käsissä. Oikeisiin pupuihin emme tällä kertaa onneksi törmänneet, (siinä olisikin taas kuuliaisuus ollut kovilla...) mutta Hetan mielestä se niin iki ihana pupudami kuitenkin piileskeli pellolla useampaan otteeseen. Nenä maata viistäen ja häntä hurjasti huitoen sitä useampaan otteeseen etsittiin, ja kun dami aina lopulta löytyi, ei muuta kuin tuhatta ja sataa dami suussa ohjaajan luokse. Hieno koira =)

Välillä piti tietysti myös ihan vaan rallittaa pihalla...

Lentävä cockeri?!

     25.2.08 Kolmivuotis synttärionnittelut Hetan sisaruksille; Aapolle, Pamille, Pyrylle ja Sissille. Niin se aika rientää... Aikuistumisesta ei tosin taida vielä merkkejä näkyä ;-) Koko pesueelle tuntuu kuuluvan pelkkää hyvää. Perusterveitä ovat olleet koko sakki ja luonne on saanut kaikilta omistajilta pelkkää kiitosta. Tai no, miten nyt  sitten seuraavat kommentit voi tulkita: "Elämäniloa on vaikka muille jakaa", "Ihan hönttihän tuo on" tai "Pussaa kaiken mikä liikkuu." Niin että voisko sitä nyt ajatella että vähän tasaisemminkin voisi vaikka välillä ottaa... ;-) Toisaalta mitäs sitä säästelemään, kun kerran voi ihan yhtä hyvin mennä ja lujaa, tuntuu ainakin Heta selvästi tuumivan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita lienee siis luvassa tulevaisuudessakin :-)

Synttärionnittelut siskolle
 ja veikoille T: Heta

     23.1.08 Viime viikonloppuna saimme vieraita Oulusta, kun Nitan Miro-poika omistajineen saapui vierailulle. Nitan ilme oli alkuun tyyliä "Pitkään siinä menikin, mutta nyt sitten kuitenkin palauttivat..." No mukavasti kaikki kolme kuitenkin saman katon alle mahtuivat. Säiden puolesta viikonloppu oli kaikkea muuta kuin ulkoilua suosiva, vaan siitäkin huolimatta raitista ulkoilmaa saivat runsaasti kaikki muut paitsi Heta, joka sai viettää viikonlopun tällä kertaa lokoisasti "takkatulen loimussa." Lauantaina Miro osallistui aloitteleville koirille suunnattuun epäviralliseen metsästyskokeeseen Elimäellä. Oli hieno päästä seuraamaan mitä vuoden aikana tällä rintamalla on ehtinyt tapahtua, ja vielä mukavampaa huomata, että koulutus on hyvällä alulla ja koiralla selvästi mielenkiintoa ja taipumuksia lajia kohtaan. Haussa Mirolla oli Nitaan nähden selvästi enemmän nopeutta ja kuuliaisuus pillille parempaa. Fasaanin hajusta Miro selvästi innostui ja lyhyen jäljestyksen jälkeen löysi linnun helposti. Siinä kohtaa taisi hämmästyä vähän niin koira, lintu kuin ohjaajakin :-) Lintu räpiköi lentoon, ohjaaja jäi katsomaan linnun menoa ja Miro pienen hämmästyksen jälkeen säntäsi linnun perään. Matalla lentänyttä lintua ei saatu alas, mikä itse asiassa oli varmasti ihan hyvä juttu. Nyt saatiin Mirolle muistijälki siitä, mitä täältä oikein ollaan etsimässä ja mihin se laukaus oikein liittyy. Perään menosta ei kuitenkaan koiraa linnulla palkittu. Noutoa kokeiltiin lavastetussa tilanteessa. Empimättä ja vauhdilla eteni Miro määrätietoisesti linnulle. Ohjaajalle ei vielä lintua koiran toimesta saatu, mutta hyvällä riistaotteella se jo Miron suussa kuitenkin oli. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Miro Elimäellä 19.1.08

     15.1.08   Kuluneen viikonlopun kuulumisia... Lauantaina aamupäivällä sain mukavan puhelun. Riitalle ja Aapolle oli Kirkkonummen agilitykisoissa ollut vihdoin ripaus sitä onneakin matkassa. Aapolle ensimmäinen nousunolla Medi 1 -luokassa tuloksella -4,15 ja sijoitus 2/22. Isot onnittelut! Nyt kun on pää auki niin eiköhän ne pari seuraavakin nollaa sieltä nopeasti tipahda. Meno on kuitenkin ollut jo pitkään ihailtavan varmaa, ne nollatulokset ovat vaan harmittavasti tähän mennessä tulleet niistä epävirallisista luokista.

Aapon palkintosaalis. Kuva Riitta Lappi