|
|
|
|
Niinpä niin, Hetan lapsukaisille koittaa ensimmäinen Joulu - ja muutamassa osoitteessa on siis taas huumorintajulle tarvetta ;) Avuliaina ja aktiivisina koirina ne ovatkin varmasti olleet apuna jo yhdessä jos toisessa jouluvalmistelussa. Eihän sellaista hommaa olekaan missä ei vähintään yhtä cockerspanielia tarvita... :P Nelli mm. on jo kunnostautunut pihavalojen laitossa (metri ulkovalojen johtoa tosin siinä samalla katosi pihalta vahingossa ihan ohimennen) ja vessanpesussa, (tuli vaan siivottua niin perusteellisesti, että joulupukki toivon mukaan tuo uuden vessaharjan...) ja odottelee jo varmasti malttamattomana että pääsee sitä kuusta koristelemaan... ;) Tämä viimeisin pesue tuntuu kyllä olevan hmm. varsin aktiivista ja ulottuvaa sorttia. Ylivilkkaita koheltajia niistä ei ole yksikään, mutta kaikessa hiljaisuudessa tuntuu sattuvan ja tapahtuvat kaikenlaista jännää heti kun selkänsä kääntää. Omatoimisuutta ja mielikuvitusta tuntuu siis riittävän vaikka muille jakaa. Maltan tuskin odottaa että tulevat murkkuikään... No sitä saa mitä tilaa... Aika tekee kuitenkin ehkä tehtävänsä. Siinä missä pari vuotta sitten vielä meilläkin ns. kieli keskellä suuta valmisteltiin Joulua, on se jo nykyään koirien puolesta yllättävänkin seesteistä hommaa. Jouluvalot saa siis kaikessa rauhassa laittaa ilman, että kukaan nykii niitä toisesta päästä alas. Eikä joulukuusenkaan tuominen sisään saa enää aikaan innostunutta häntienhuisketta, tai vesi joulukuusenjalasta mystisesti katoa päivänmittaan parempiin suihin. No jotta nyt ei liian seesteiseksi menisi, niin viimeksi tänään Nita ja Heta tosin kunnostautuivat yksin ollessaan varastamalla keittiön pöydältä yhden joulupaketin. Olivat tosin osanneet valita oman pakettinsa ja jakaneet sisällönkin kristillisesti puoliksi, joten annettakoon anteeksi moinen varaslähtö Jouluun. =) Hertan talvisten kuvaterveisten myötä haluamme toivottaa kaikille ystäville ja tutuille oikein hyvää ja rentouttavaa Joulua! Nautitaan pitkistä joulunpyhistä ja karvaisista kavereistamme :)
Illan jo hämärtyessä saavuimme takaisin
kotiin. Nellillä oli kotiin viemisinä hieno kp-rusetti, mutta vielä enemmän
taisi isäntäväki odottaa itse koiraa. Suukkoja ja haleja sateli hauvalla,
sillä lapset eivät kuulemma olleet nähneet sitä sataan vuoteen... Ja kun
koko päivän oli Nelli kerran näyttelyssä levännyt niin sittenhän sitä taas
jaksoi lähteä ulos kaltaistensa (lasten) kanssa temuamaan... Puoli tuntia
myöhemmin taisi puhtaasta koirasta olla jäljellä enää vain muisto ;)
Tyty esiintyi tänään Helsingin pentunäyttelyssä. Hetken tosin jo näytti siltä, että Tytylle tulee näyttelyreissun sijasta mökkiviikonloppu, kotijoukkojen sairastuttua vatsatautiin. No Tyty itse ei varmasti olisi pistänyt mökkireissua pahitteeksi... Iso kiitos Pirjolle, Tytyn siistimisestä ja esittämisestä Kaapelitehtaalla :) Eikä se sitten edes hassummin mennyt... Omassa luokassaan toinen sija kunniapalkinnon kera ja PN4 sijoitus. Tytyn arvostelu löytyy täältä.
Tyty puolestaan jatkoi näyttelytreenejä Helsingin pentunäyttelyssä. Tuloksena hienosti 1/kp ja paras narttu 3 -sijoitus. Tytyn arvostelu löytyy täältä.
Kaikkia kolmea koiraa tuomari piti liian pitkärunkoisina, mikä oli suullisen palautteen perusteella myös se syy miksi Eri:ä ei kuulemma Hetalle ja Nitalle tullut. No tiedä häntä, jos se oli syy, niin ihan ei sitten sama linja kyllä kaikkien muiden kohdalla pitänyt. Ilmeisesti myös seura tekee kaltaisekseen, tai sitten sateinen kesä on venyttänyt myös Nitan. :P Huhtikuussa kävimme sen kanssa samalla tuomarilla. Silloin sen rungon mittasuhteet olivat suullisellakin palautteella mitä ihanteellisimmat, mutta kaula ja kuono lyhyt. Onkohan tullut siis uitettua sitä vääränlämpöisessä vedessä tms. ;) Nyt sillä nimittäin oli hyvänmittainen kuono ja kaula, oli vaan siinä samalla venähtänyt rungonpituuskin... Että silleen. Tässä kohtaa sitä taas kerran voi huvittuneena miettiä koko touhun järkevyyttä ylipäänsä... No onneksi tätä ei tarvitse ottaa millään muotoa vakavasti. Ehkä siis vaan ennen seuraavaa näyttelyä pesen sen vähän kuumemmalla vedellä niin kutistuu vähän ja saadaan taas rungostakin vähän lyhyempi =) Sunnuntaina ensiesiintymisen näyttelykehässä teki Helsingin pentunäyttelyssä myös Tyty. Jännitys oli kangistanut kuulemma niin koiran kuin omistajankin, eikä kehässä liikkuminen ollut aivan nappiin mennyt. No hyvää kokemusta kuitenkin molemmille ensikertalaisille - ensi kerralla ei jännitä enää yhtä paljon :) Nitan ja Hetan arvostelut löytyvät niiden omilta sivuilta. Nellin ja Tytyn arvostelut täältä.
Jännä juttu muuten, miten samanlaisia piirteitä sisaruksista on löytynyt vaikka ne erikseen on meillä kylässä olleetkin. Siinä missä Tahvo jo vajaan 9 viikon iässä tuntui pöllivän kaikki saippua ja shampoopurkit pimeästä kylpyhuoneesta jos vaan ovi oli raollaan, yllätin viimeviikolla samasta hommasta Tytyn (joka ensin tuli vastaan muovinen viemärinritilä hampaissa ja seuraavana päivänä täysi suihkusaippua purkki suussa) ja nyt toissapäivänä Nellin. Nelli tosin oli ehtinyt jo makuuhuoneeseen saakka irrottelemaan shampoopurkista etikettiä. Mikähän ihmeen fetissi näillä kaikilla on pesuaineita kohtaan...?! Toisaalta hassuja ne on vähän muutenkin. Nelli on kuulemma kotona ihastunut kuljettelemaan erilaisia harjoja, ja vessaharjat ovat kuulemma sen suuressa suosiossa. Uskottava se on, että ne eivät ole sen mukaan pelkästään sattumalta lähteneet. Lauantaina havahduin yläkerrasta kuuluvaan kolinaan ja rahinaan. Hetken päästä vastaan tuli häntää heiluttaen Nelli neiti suussaan vessaharja. Saadakseen napattua sen suuhunsa, oli ensin pitänyt siirtää paria pyykkitelinettä, joten ihan harkitusti vessaharjaa oli selvästi etsitty. *huoh* Mitähän niistä vielä isona kasvaa...
Nita lähti aamulla Kimmon kanssa vuoden ensimmäisiin metsästyskokeisiin Elimäelle, joten itse päätin lähteä opettamaan Nelli neitiä tavoille match show:hun. Heta lähti mukaan osallistuakseen Karoliinan kanssa lapsi-koira kisaan. Jostain syystä Nelli kun ei Karoliinalle kisaan kelvannut - epäili jotain sen suuntaista, että se voi vaikka kiskoa tuomarilta housut kinttuihin :P Heta käyttäytyikin vaihteeksi ihan aikuismaisesti, ja niinpä Karssu ja Heta kävivät pokkaamassa lapsikoirakisan voiton. Eikä se Nellikään vienyt tuomarilta housuja vaan käyttäytyi tosi hienosti pentukehässä. Punaista nauhaa pidemmälle ei tosin tällä kertaa isossa pentuluokassa päästy. Samanaikaisesti samalla kentällä kisattiin myös Speed race -tapahtumassa. Nitro-sarjassa mukana olivat Marjut ja Laku. Hienosti kirmasi sadan metrin suoran 14,5 vuotias pirteä Laku-pappa grillimakkaran perässä :) Laku oli myös kisan vanhin osallistuja. Kyllä kasvattaja oikeastaan oli taas aika ylpeä...
Siinä missä Kotkassa nautittiin aivan loistavasta,
aurinkoisesta syyssäästä, oli 50km pohjoisempana keli ollutkin ihan toinen.
Elimäellä metsästyskoetta sävytti runsaat kaatosadekuurot, jotka ilmeisesti
saivat linnut kaivautumaan koloihin. Ainakaan niitä ei juuri oltu koepäivänä
nähty... Nitalle lopulta yli tunnin haun päätteeksi saatiin yksi ylösajo,
mutta valitettavasti ohjaajan sihti ei ollut ihan kohdallaan. Ei siis
pudotusta. Toisessa erässä ei enää lintua löytynyt ollenkaan, joten Nitalle
järjestettiin noutoa varten lavastus. No eipä ole koskaan tullut sitä
harjoiteltua. Lintu siis piilotettiin, ja koiran oli määrä lintu noutaa, kun
se sen hakukuvion avulla ensin löytää. Nitan löydettyä linnun ei se heti
ollut suinkaan hoksannut, että tässä nyt noudosta on kyse. Lähinnä oli
ihmetellyt, että "katos, täältä löytyi tämmönen lintu, eikä se edes nouse
lentoon..." No tulihan se lintu sieltä sitten Kimmolle pienen temppuilun
jälkeen, mutta siihen nähden millaisia noutoja Nita on harjoituksissa meille
esittänyt suoritus oli varmasti yksi sen tämän syksyn heikoimmista.
Toisaalta treeneissä se on aina päässyt linnun markkeeraamaan. No jos tästä
taas jotakin opittiin, niin harjoitellaan jatkossa noutoja myös sitä
silmällä pitäen, että lavastukseen joudutaan joskus toistekin. Tuloksena
tänään kuitenkin Avo 3 77p. Ihan hieno kauden avaus siis :) Hetan kanssa puolestaan suuntasimme kannattamaan oman yhdistyksen match show:ta. Samalla ensidebyytin match show kehissä tekivät myös jälkikasvusta Nelli ja Veeti. Vielähän sitä "vähän" hiottavaa on yhdellä jos toisella, mutta ihan kiva päivä kuitenkin :-)
Hetan kanssa palasimme mammalomalta
agilitytreeneihin elokuussa. Nyt on takana jo muutama treenikerta ja kahdet
möllikisat. Elokuun möllikisat menivät Hetan kohdalta miten menivät... Hetan
tulos taisi olla radalta 20. Koira kulki kyllä ihan kivasti, mutta vielä kun
olis saatu sille jostakin kartalla pysyvä ohjaaja ;-) Nita pokkasi elokuun
kisoista kilpailevien medien voiton ainoalla nollaradalla, mutta sillä
olikin oma kartturinsa matkassa :-) Eilisiin möllikisoihin lähdettiin sitten
vain Hetan kanssa, Nitan potiessa kotona tassuvammaansa. Tällä kertaa oli
kartturikin jo vähän paremmin kartalla ja tulos sen mukainen. Kontaktivirhe
puomin alastulossa, muuten puhdas ja ennen kaikkea nopea rata. Ilmeisesti
virheitä ropisi yhdelle jos toiselle, sillä yllätyksekseni tulimme luokassa
tuolla vitosen tuloksella kolmansiksi. Kisarata oli kiva, juostava
rata, jossa kuitenkin muutama selvä ansapaikka ainakin meille. Totesin jo
heti alkuunsa, että ensimmäinen hylyn paikka on esteen neljä jälkeen, jos en
saa koiraa kääntymään. Seuraava paikka heti putken jälkeen, jossa toisen
putken suu oli houkuttelevasti tarjolla. Kolmas hylyn paikka olisi
mutkaputkella, jossa putken suut olivat houkuttelevan lähekkäin. Jos näistä
selvittäisiin, olisi seuraava paha rasti pituuden jälkeen. Hetan vahdin
tietäen luovuin jo heti ajatuksesta, että tällä radalla tehtäisiin valsseja
tai muita piruetteja, sillä olisi varmaa että ohjaaja kompastuisi, jos ei
jalkoihinsa niin ainakin omaan näppäryyteensä ;-) Jotain muuta oli siis
syytä keksiä... Kisastrategiaksi valittu kuuluva ääni ja kaksi
takaaleikkausta (ennen A-estettä ja putken 14 kohdalla) osoittautuivat
lopulta hyviksi ratkaisuiksi. Eikä sitä kuuluvaa ääntäkään itse asiassa nyt
tarvittu kuin parissa paikassa, sillä Heta oli koko radan tosi kivasti
kuulolla. Korvat ja jalat toimivat kerrankin sillä yhtäaikaisesti - vai
oliskohan sittenkin niin, että ohjaaja onnistui tällä kertaa olemaan edes
suurin piirtein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä onnistunut siis
tyrimään koiransa suoritusta ;-)
Siinä missä Katja ja Miro viettivät pohjoisessa päivää hyttysten syötävinä, käväistiin me täällä etelässä luonnetestissä Orimattilassa. Tiedostaen sen, että Nitalla tulee ensi keväänä ikä vastaan luonnetestin osalta, pelasin tänä vuonna varman päälle ja varasin sille luonnetestipaikan jo alkukeväästä. Vihdoinkin pääsisimme luonnetestin valossa katsomaan mitä Nitan korvien välissä liikkuu, vai liikkuuko mitään ;-) No ei vaines. Vuosien yhteiselon ja erilaisissa tilanteissa olemisen kautta itselläni oli aika selkeä oletus siitä, miten Nita tulisi eri osioissa käyttäytymään. Lähinnä siis halusin nähdä, osoittautuuko käsitykseni oikeiksi testitilanteessa, vai kuvittelenko koirastani jotain ihan muuta kuin se tosiasiassa on? Tällä kertaa oma ennakkoanalyysi osui aika oikeaan, eikä mitään suuria yllätyksiä testissä ilmennyt. Loppupisteet +142. Nitan luonnetesti myös videoitiin. Eilisiltana sen vielä uudestaan videolta katsoin ja tein uusia havaintoja koiran käytöksestä. Tosi mielenkiintoinen päivä, ja vielä mielenkiintoisempi tulee olevaan Hetan testi reilun kuukauden päästä. Sen kohdalla kun itselläni on paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin Nitan. Nitan luonnetestin pisteytys ja sanallinen arvio + oma ruodinta löytyy täältä.
Nelli puolestaan on ollut viikonloppuna
mökkeilemässä. Samalla tuli todettua, että cockerspanielin maine
sorsakoirana kärsii uskottavuusongelmasta myös ainakin Luumäen sorsien
mielestä... ;-)
... Ja kuvaterveisiä Donnalta: (Kuvat:
Lasse Kylmäkorpi)
Kun lauantain koirien uittamisesta oli selvitty, vietettiin meillä sunnuntaina ristiäisiä. Kesäkuussa syntynyt "laumamme tuorein jäsen", pieni poikamme, sai kasteen yhteydessä nimekseen Juho Mikael.
Maanantaina posti toi puolestaan
kuvaterveisiä Hertalta Kauhajoelta. Viimeviikot on selvästi vietetty
aktiivista elämää, ja onpa pikkuneiti ehtinyt tehdä jo yhden
lapinreissunkin. Tässä poimintoja kuvaterveisten joukosta:
Nitan ja Hetan koetuloksiin on lisätty muutama puuttunut mejäarvostelu kuluneelta kaudelta.
Tahvo lähettää kuitenkin tulevaan kotiin terveisiä, että ympäristöopin lisäksi se on harjoitellut ahkerasti myös pihalle pissimistä ja hihnassa kulkemista. Lisäksi se jo melkein osaa istua pelkästä istu-sanasta. ...Ja niistä opituista pahoista tavoista ei sitten kerrotakaan mitään ;-)
Heta puolestaan teki tänään paluun mammalomalta jälkikokeisiin Luumäellä. Alun hakemisen jälkeen jäljestys oli parantunut loppua kohden ja kaksi viimeistä osuutta oli jo menty varmoin ottein. Harmittavasti yhden tarkistuslenkin jälkeen oli Hetalle sattunut väärä suunta ja paluujälki, josta tietysti tuomittiin hukka. Näin ollen vuoden ensimmäisestä jälkikokeesta tulos VOI 2 34p. Pienestä se tuntuu aina olevan kiinni... No eiköhän ne puuttuvat ykköset sieltä vielä tule :-)
Viimeyönä puolestaan heräsin melkoiseen pentujen mekkalointiin. Hetken meteliä kuunneltuani ryhdyn kuulostelemaan, että ääni tulee aika läheltä, liiankin läheltä tullakseen pentuaitauksesta... Aavistukset osuivat oikeaan. Alakerran eteisessä vastaan tuli ensin kukas muu kuin neiti Cappuccino. Tällä kertaa oli vaan otettu kaveritkin mukaan... perässä pyyhälsivät luokseni häntä heiluen ensin Hertta, sitten kolmikko Nelli, Veeti ja "Täplä". Ainoastaan Donna-neiti veteli sikeitä omassa pesässä ilmeelle "olkaa hiljaa ja antakaa mun nukkua..." Tällä kertaa kuitenkin pentujen juhlat alakerrassa loppuivat lyhyeen, kun palautin ne pentuaitaukseen ja asensin paikoiltaan murretun portin takaisin. Pennut eivät arvatenkaan ajatuksesta ilahtuneet joten suuremman ääniprotestin välttääkseni annoin jokaiselle purutikun järsittäväksi. ...Vaan arvatkaapa mitä tapahtui kun selkäni käänsin. Viisi cockerinalkua järsi tyytyväisenä puruluutaan aitauksessa, neiti Cappuccino puolestaan oli jo siinä välissä siirtynyt purutikku suussa yli aidan, ja järsi sitä jo keskittyneesti olohuoneen ryijynukkamatolla. Mihin kaikkeen se vielä ehtiikään ennen kuin aikuiseksi kasvaa...
Pennuista on sitten viimepäivityksen kasvanut jo melkoisia toiminnantarmoisia riiviöitä. Pihalla niillä on selvästi ollut missio latvoa muutama angervopensas, pistää nurin parin alppikärhöä ja harventaa mansikkapenkki... Alppikärhön suojaksi oli jo pakko laittaa vähän verkkoaitaa - etenkin kun yksi pennuista löysi kärhön takaa olleen pienen kolon josta pääsee ulkorappujen alle. Mitähän ne vielä keksii... *huoh* Onneksi sukulaisten lapsikatras on ollut aina valmiina pentuja viihdyttämään. Kun lainalapsia on suunnilleen sama määrä kuin pentuja niin pennut siirtyvät jo aika liukkaasti niin sisään kuin uloskin, ja saavat ripeästi ruokakupin kuononsa alle. Lisäksi riittävän monta valvovaa silmäparia pihalla edesauttavat tuhojen jäämistä minimiin... ehkä... ;-)
Sen sijaan vesisade ja pieni ukonilma ei Aapoa tuntunut Porvoon agikisoissa tiistaina haittaavan tippaakaan. Ensimmäiseltä radalta ropisi vielä virheitä radalta, mutta toiselta radalta hienosti nollatulos ja kolmas sija. Aapolle siis ensimmäinen nousunolla medi 2 luokassa. Onnittelut Riitta ja Aapo! Myös Nita oli Marjutin kanssa samoissa kisoissa. Molemmilta radoilta yliaikaa, yksi rima alas, virhe kepeillä ja toisella radalla vielä putken ohi juoksu. No tulos kuitenkin molemmilta radoilta, ja mikä tärkeintä koiralla oli ollut hauskaa. Likomärkänä, mutta onnellisena se saapui illalla kotiin. Olipahan se taas kerrankin saanut aikaa ja huomiota osakseen ihan roppakaupalla :) Se kun on viimeaikoina ollut meillä kotona vähän tiukalla...
Nitan lapsista Sissi on tänään käynyt silmäpeilauksessa ja lonkkakuvissa. Silmät ok ja lonkatkin eläinlääkärin arvion mukaan oikein hienot. Odotellaan vielä, mitä kennelliitto asiasta sanoo. Iso kiitos Ruorasen perheelle Sissin tutkituttamisesta :)
|
Pennut kasvavat kohisten. Silmät alkavat vähitellen olla kaikilla enemmän tai vähemmän auki, ja pystyyn yrittää kovasti jo koko sakki. Jospa huomenissa saataisiin uudet kuvat lapsukaisista taas sivuillekin. |
|
28.5.08 Puputreeniä Nitalle... Nita
raukka on taas viimepäivät jäänyt vähän vähemmälle huomiolle ja sen
aktivointi on lähinnä ollut pihalla loikoilussa ja lenkillä käymisessä. No
eilen kauppareissulta tullessamme bongasimme tienlaidassa hyvin säilyneeltä
näyttävän, auton alle jääneen pupun. Siinäpä vasta oiva harjoitusväline
noutotreeneihin. Ei muuta kuin pupu matkaan ja treenaamaan. No ohi ajaessa
jänis näytti kyllä himpun verran pienemmältä, mitä se sitten oikeasti
olikaan... Vaaka kertoi jänön painavan reilun neljä kiloa, joten Nitalle
siinä olisi kyllä hieman haastetta - etenkin kun oikeasta kaniinista sillä on
tähän mennessä ollut kokemusta ihan leluhiirien ja kaninkarvadamin muodossa.
No ainahan sitä saa yrittää ;-) ...Ensin muutama noutoharjoitus kanidamilla
ja sitten vaivihkaa damin vaihto oikeaksi jänikseksi. Suuhun Nita alkoi
jänöä heti empimättä sovitella, mutta jänön paino tuotti sille kyllä himpun
verran ongelmia. No kannustamisen seurauksena, kyllä se sieltä sitten
lopulta ohjaajalle tuli. Ei kovin tyylipuhtaasti, tai pudottamatta mutta
sitkeän yrittämisen seurauksena kuitenkin. Ja jos ei muuta niin ainakin
koira näytti treenistä nauttivan :-)
|
|
24.5.08 Kukas sitä nyt auringon
paistaessa jaksaisi sisällä nyhjöttää... Ei Heta ainakaan! Sitä paitsi,
johan pennut ovat viikonvanhoja, selviävät ne nyt hetken yksikseenkin...
Niinpä niin. Jatkuva pentulaatikossa loikoilu selvästi riittää Hetalle, ja
se selvästi hakeutuu jo syöttämisten välillä alakertaan ja pihalle. Tässäkö
sitten ratkaisu Hetan lastenhoitoon? ;-)
|
|
22.5.08 Pienestä blue roan tytöstä
tuli tänään enkelikoira :'-) Paino ei pienellä lähtenyt auttamisesta
huolimatta juuri nousemaan, ja aavisteluni kitalakihalkiosta osuivat
oikeaan... Halkio osoittautui siinä määrin syväksi, että elämän edellytyksiä
kasvaa aikuiseksi koiraksi ei ollut. Näin ollen oli päätös selvä. Turhaa
emme pikkupennun elämää pitkittäisi, vaan eläinlääkäri sai nukuttaa sen
tänään ikiuneen. Onneksi kuusi jäljelle jäänyttä kuitenkin voivat hyvin ja
kasvavat kohisten...
19.5.08 Tapahtumarikas
viikonloppu takana... Koiralapset ovat pitäneet huolen, että univelkaa on
kertynyt taas melkoisesti. Tummempi blue roan tytön paino ei terhakkaasta
alusta huolimatta lähtenyt nousuun, vaan päinvastoin alkoi eilen pudota kuin
lehmänhäntä... Eilen aloitettu pulloruokinta on saanut nyt kuitenkin
painonlaskun pysähtymään ja vähän nousuunkin, lähipäivät näyttävät tuottaako
lisäruoka tulosta vai onko pienessä tytössä ehkä jotakin muuta vikaa. Muu
katras voi hyvin ja paksusti :-)
... ja jotta nyt ei liian helpoksi olisi tämä viikonloppu mennyt, niin tokihan tälle viikonlopulle on yhdet mejä-kokeet järjestettävänä ja Nitalla lauantaina vielä pari agilitykisaa. Nitalle aktiivinen viikonloppu tosin tulikin tarpeeseen, se kun on nyt muutoin jäänyt kotona vähän vähälle huomiolle, ja virtaa on ollut taas kuin sähköjäniksessä. ...ja se sitten kyllä myös kostautui viikonloppuna. Kuten vähän aavistelinkin agiradoilla Nita oli sitten hyvin itsevarmasti tiennyt mistä rata menee - kartturi juoskoon perässä jos siltä tuntuu ;-) Tuloksena siis kaksi hylkyä vääränä ratana. No virtaa tuli sentään vähän purettua. Tosin vielä vähän enemmän olisi voitu purkaa, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti vielä sunnuntaina jäljellekin. Nita oli pyörittänyt Kimmoa jäljellä oikein koko rahan edestä, kuljettanut läpi kaikkein pahimpien ryteikköjen, kivikkojen ja isojen ojien. Ilmeisesti tavoitteena oli jäljestämisen sivussa samalla totaalisesti lenkittää ja uittaa Kimmo... Lisäksi se oli käynyt tarkistamassa kaikki mahdolliset linnun ja hirvenjäljet. Lopulta n. 150m. ennen kaatoa, yhdet linnun pyörimiset veivät sen mielenkiinnon niin pitkäksi aikaa, että Nitalle tuomittiin hukka. Tuloksena tällä kertaa Voi 2 32p. No kivaa oli kuulemma (ainakin) koiralla ollut.
Lauantaina Nitan lapsista Aapo kävi luonnetestissä, Kotkassa. Tuloksena +144p. hyvin koirannäköisellä arviolla. Kuten jo pentutesti aikoinaan ositti, mikään rohkeuden jättiläinen Aapo ei ole. Halua ja yritystä kyllä löytyy, (Terävyydestä +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Puolustushalusta +3 kohtuullinen hillitty. Taistelutahdosta +2 kohtuullinen) mutta kun tilanne menee riittävän tiukaksi kantti pettää. Luonnetestissä toimintakyvyn arvio siis -1 pieni ja hermorakenne +1 hieman rauhaton. Temperamentista Aapolle arvosana +3 vilkas ja kovuudesta +1 hieman pehmeä. Tätä yhdistelmää luonnetestituomari piti koiran kannalta parhaana mahdollisena, noin kouluttamisen kannalta. Riittävästi vilkkautta ja sopivasti pehmeyttä, jolloin se taipuu helposti ohjattavaksi ja koulutettavaksi. No, myös tämä on Aapossa ollut hyvin nähtävissä. Luoksepäästävyydestä Aapolle +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin - ihan kuten olettaa sopikin ja laukausuvarma. Tuomarin loppukommenttina vielä koirasta: "Jos kivuuspisteitä jaettaisiin, niin tälle koiralle ehdottomasti siitä +3. Eli kyllä tämmöinen koira ehdottomasti kannattaa takaisin kotiin viedä ;-)"
|
|
14.5.08 Odotus jatkuu... ja Heta jatkaa kasvamistaan. Toivottavasti
montaa päivää ei enää tarvitse odotella, siinä määrin alkaa Hetakin jo
kypsältä tilanteeseen vaikuttamaan. Häntä heiluu, mutta muuten tuo ei juuri
jaksa enää mistään korvaansa lotkauttaa. Pennut sen sijaan tuntuvat
elämöivän vatsassa Hetankin edestä.
|
|
Heta puolestaan jatkaa vatsan kasvattamista. Rappujen kulkeminen alkaa tehdä sille jo todella tiukkaa, eikä ruoka enää maistu. No, viikonloppuna saatiin pentulaatikko kasattua, joten sen puoleen olemme valmiita koska tahansa uudet pikkucockerit vastaanottamaan. :-) |
|
7.5.08 Mammalomalla... Sekä koira että emäntä. Heta tosin johtaa
vatsan kasvattamisessa ja onnistuu myös pääsemään siitä aikaisemmin eroon.
Täytyy sanoa että olen vähän kade tästä koiranpentujen paljon nopeammasta
"toimitusajasta." Pennut potkivat jo melkoisesti ja Hetan olokin alkaa
selvästi käydä tukalaksi. Onneksi sentään tuli vähän viileämmät ilmat. Tosin
siitäkin huolimatta Heta selvästi hakeutuu mahdollisimman viileisiin
paikkoihin makuulleen ja huilii käytännössä jo aamusta iltaan. Loppuviikosta
täytynee taas ryhtyä pentulaatikon kasaamispuuhiin, jospa sitä vaikka jo
ensi viikon lopulla saataisiin uudet, odotetut cockerilapsukaiset maailmaan
:-)
|
|
7.5.08 Viime viikonlopun mejä-kokeesta löytyy nyt kuvia
täältä.
5.5.08 Kevään toinen mejä-viikonloppu takana. Rankka viikonloppu,
mutta kuitenkin erittäin mukava sellainen. Oli taas talven jälkeen mukava
nähdä tuttua mejäväkeä, eikä viikonlopun sääkään olisi voinut enää parempi
olla. Metsässä rämpimisen kannalta olisi tietysti voinut olla viileämpää,
mutta näin viileässä majassa istuneen kokeen sihteerin kannalta sää oli
loistava ;-) Nita sai arvonnassa ryhmän viimeisen jäljen ja pääsi siis
tositoimeen vasta iltapäivän kuumimpaan aikaan. Se ei kuitenkaan Nitan
jäljestystä tuntunut haittaavan, vaan tuloksena hienon hieno ykköstulos 46p.
:-)
Nitan ahkeroidessa jäljellä, Heta vietti päivää hoidossa. Illalla kotiin tuli lievästi raukea koira, joka oli kuulemma päivänmittaan saanut lapsilta rakkautta, rapsutuksia ja raitista ilmaa ihan koko rahan edestä... Sen voi kyllä uskoa. Tänään onkin sitten huilittu koko päivä.
3.5.08 Aamulla tulleita agilityuutisia... Riitta ja Aapo ahkeroivat
tänään Kouvolan agikisoissa kolmannen nollatuloksen, ja saivat näin ollen
ensimmäisen agisertin ja siirtyivät medi 2 -luokkaan! Waude wau! Isot
onnittelut molemmille :-) Parin viikon päästä mittaa toisistaan ottavatkin
sitten äiti ja poika taas samassa luokassa, kun sekä Nita että Aapo
starttaavat Santalahden agikisoissa.
28.4.08 Nita aloitti mejä-kauden eilen Luumellä. Tai no, oikeastaan kausi
startattiin jo viime perjantaina, kun Nita pääsi vuoden ensimmäiselle
harkkajäljelle. No meno olikin sitten sen mukaista... Intoa oli taas talven
jäljiltä siinä määrin, että lähti vähän Nitalla homma ns. tassuista. Ei siis
kovin jälkivarmaa työskentelyä... *huoh* Varsinaisella koejäljellä kuitenkin jo
huomattavasti varmempi suoritus. Tuoreet hirvenjäljet tosin aiheuttivat
toisella suoralle yhden hukan, mutta muuten jäljestys oli ollut mukavasti etenevää ilman sen suurempaa Nitamaista pyörittämistä.
Makuista Nita oli merkannut kaikki neljä ja mikä ilahduttavinta, katkokulmasta oli
suoriuduttu varmoin ottein suoraan verettäjän jalanjälkiä seuraten.
Tällä kertaa Voi 2 34p. Viikonpäästä uusi startti Elimäellä :-)
Viikonlopun aikana tuli lueskeltua tarkemmin myös uusinta cockerilehteä. Lehdessä oli mm. viimevuoden cockerikisojen lopputulokset. No netistähän ne ovat olleet luettavissa jo pitkään, mutta en itse asiassa ollut tullut edes ajatelleeksi, kuinka monella listalla Nita loppujenlopuksi kymmenen sakkiin viime vuonna ylsi. Ei ehkä hullummin yhdeltä koiralta, jos se on kolmas vuoden tokocockeri -kisassa, kuudes vuoden metsästyscockeri -kisassa ja seitsemäs vuoden all around cockeri -kisassa. Lisäksi mejäcockeri -kisassa taisi tulla 14. sija. All around -kisassa kymmenen joukkoon pääsi myös Heta, sijalla yhdeksän. No nyt voidaan sitten tietysti miettiä, onko kyse siitä, että viimevuosi meni harrasteiden suhteen hyvin, vai onko cockereiden koekäynnit yleisesti ottaen vähäisiä... Molemmilla taitaa olla osuutta asiaan.
Kun lauantaina
kerran piti Nitan näyttelyä varten olla puhdas ja puunattu niin sunnuntaina
sai jo rypeä, eiks joo ;-) Vähän piti päästä pellolle revittelemään, ennen
kuin kevätkylvöt vievät treenimaastot. Ja Nitallahan ei tietysti ollut
yhtään kivaa, kuten kuvista näkyy ;-) |
|
|
|
|
|
16.4.08 Heta on tänään ultrattu ja kantavaksi todettu. Ultrassa löytyi
useita cockerspanielinalkuja, joten odotettavissa ihan kivan kokoinen pentue
toukokuun puolivälissä. :)
Nita puolestaan kävi eilen hieronnassa. Se satutti toissaviikolla selkänsä ja aristi sitä muutaman päivän selvästi. Viimeisen viikon se on tosin liikkunut jo silmämääräisesti ilman aristeluja, ja monen ulkopuolisen mielestä siinä ei varmaan mitään vikaa näkynytkään. No kun oman koiran tuntee, niin itse olin toista mieltä... Hyvä niin, sillä löytyihän sieltä vikaa. Yksi nikama lannerangasta pois paikoiltaan!! En tosin olis kyllä tuosta rimpsessasta sitä uskonut. Se kun nyt melkein liikkuu kolmella jalalla jo siinä vaiheessa jos jokin lihas vähän kiristää, joten nikamavaivan olisi olettanut saavan sen lähinnä halvaantuneeksi ;-) Joskus voi siis koira yllättää... Nyt on kuitenkin taas Nitan ruoto suorassa, ja eilisiltana olikin sitten meno taas sen mukaista... Koetettiin kyllä Nitalle kertoa, että hierontapäivänä pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin... vaan minkäs sille tietysti voi, jos on niin onnellinen siitä, että paikat on kunnossa :)
6.4.08 Viikon evakko on takana ja alakerran lattia saatu uuteen
uskoon. Koirat mahtavat nukkua koko ensi viikon, kun vihdoin ja viimein
pääsivät kotiin. Vaikka kulunut viikko niillä ihan mukavasti evakossa
menikin, niin selvästi molemmat ovat reissusta väsyneitä.
Tänään saimme myös agilitykuulumisia.
Aapo ja Riitta olivat kisoissa Helsingissä ja nyt oli sitä onneakin
matkassa. Toinen nousunolla tuloksella -1,61 ja sijoitus 4/15 Isot
onnittelut!! Kerran vielä, niin ensimmäinen agisert on taskussa =)
30.3.08 Agilitya ja lattiaremonttia... Kun tässä kevään kynnyksellä ei vielä
mitään muuta projektia ollut ;-) niin päätimme, että alakerran lattia on
todellakin aika hioa ja lakata. Varsinainen remontti alkaa maanantaiaamuna,
mutta viikonloppu onkin sitten vierähtänyt tavaroita siirrellessä ja listoja
irrotellessa. Koirat ovat olleet tilanteesta hieman hämillään. "Mitä ihmettä
täällä oikein tapahtuu?" tuntuu olevan molempien kysymys. Hämmennystä lisää,
että portaat ovat olleet niiltä kiellettyä aluetta, sillä niistä on jo
lakkapinta poistettu.
Tänään jaloissa pyörimässä tosin oli vain Heta, sillä Nita vietti sunnuntaita Marjutin kanssa agilitykisoissa. Valeraskaus on vienyt selvästi Nitalta vauhtia, ja eilen vielä mietittiin kannattaako sitä koko kisoihin viedä, vai onko ihan perässä vedettävää sorttia. No ehkä kuitenkin ihan hyvä, että Nitakin sai taas muuta ajateltavaa. Parhaimmillaan se ei toki ollut ollut, mutta tuloksena kuitenkin ensimmäinen kakkosluokan tulos ja vieläpä toinen sija. Radalta vitonen kepeiltä ja toinen muurilta, sekä 0,15 sek. yliaikaa - joka siis siellä kepeillä tahkoamisesta syntyi. Kiitos Marjutille Nitan viihdyttämisestä! Nyt kun vielä saadaan Nitan korvienväli tuuletettua pentuhömpötyksistä, niin hyvä tulee... =)
|
|
|
|
|
18.3.08
Hetalla oli kylässä herraseuraa, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että
Heta ja Tico toisiinsa rakastuivat ;-) Toivomme cockerilapsukaisia toukokuun
puolivälin tienoilla. Lisätietoja pentuja-sivulta.
|
|
15.3.08
Aapo agilitykisoissa... Kaksi agilityrataa Kotkan kisoissa, ja kaksi hienoa
tulosta. Harmi vaan, että ekalta radalta tuli alas kaksi rimaa ja toiselta
radalta yksi. Mikä lie rimanpudotuspäivä tänään Aapolla, kun normaalisti
pysyvät kyllä paikoillaan. Tuloksena kuitenkin siis kymppi ja vitonen ja
kisojen neljäs ja toinen sija. Onnittelut Riitalle ja Aapolle =)
13.3.08
Nita viettää tänään 6-vuotis synttäreitään! Paljon on jo näihin vuosiin
mahtunut, toivottavasti tuleviin vuosiin mahtuu vielä vähintään saman verran. =)
6.3.08
Ensimmäisen pentueemme syntymästä tulee tänään kuluneeksi 14 vuotta!
Synttäreitäkin tuosta veljessarjasta on juhlimassa vielä puolet, eli vanhat
herrat Huppa ja Laku. Isot onnittelut molemmille :-)
|
|
18.2.08
Jopas nyt... lähes kuukausi on taas vierähtänyt edellisistä päivityksistä.
Toisaalta, eipä tässä viimeisen kuukauden aikana mitään kummempaa ole
tapahtunutkaan. Tasaisen harmaat ja vesisateiset kelit ovat pitäneet huolen
siitä, että mitään ylimääräistä ei koirien kanssa ole ulkona tullut touhuttua,
ja pakollisten lenkkien päätteeksi kurapesuja on saanut harrastaa ihan liiankin
useasti. Ihan viimepäivinä ollaan sentään päästy jo pakkasen puolelle. Jospa
edes muutama päivä saataisiin nauttia puhtaista koirista...
|
|
|
|
Sunnuntaina oli Nitan vuoro lähteä Elimäelle treenaamaan. Nitan tehtäväksi jäi tällä kertaa hakea toiselta koiralta maastoon jäänyt haavakko. Melko nopeasti olikin lintu löytynyt ja Nita oli napannut sen nätisti elävältä kiinni. Päivän lopuksi Kimmo oli noudattanut Nitalla vielä muutaman kerran fasaania. Kaksi ensimmäistä noutoa olivat vaatineet kehotuksia, jotta lintu ohjaajalle saakka päätyi. Kolmas oli kuulemma sitten ollut jo sellainen kuin noudon kuuluu olla, eli ilman empimistä, vahdilla molempiin suuntiin ja lopussa luovutus istualtaan. Eipä se nyt taas muuta vaatisi, kun että joku joskus jaksaisi tätäkin asiaa treenata niin saataisiin samanlainen suoritus koiralta jo sillä ensimmäiselläkin kerralla. :-) Onneksi syksyn koekauteen on vielä aikaa, jospa sitä ennen sitä edes muutaman kerran "ehtisi" tehdä noutotreeniä... Aina välillä sitä miettii kuinka pitkälle sitä oikeasti koiran kanssa pääsisikään, jos ihan oikeasti treenaisi. Meillä kun nyt kuitenkin tämä harjoittelu taitaa totuuden nimissä olla melkoista sunnuntaiharrastelua. Treenataan silloin kun hyvältä tuntuu ja välillä ollaan viikkotolkulla treenaamatta. No mutta toisaalta... tämä on kuitenkin loppupeleissä vain ja ainoastaan harrastus, ehkäpä ei siis jatkossakaan tehdä siitä mitään pakkomiellettä :-)
|
|
Viikonlopun valoisia tunteja on nyt parina viimeviikonloppuna käytetty hyväksi koirien kouluttamisessa. Sekä Nita että Heta ovat päässeet Kimmon mukana pellolle treenaamaan hakua ja noutamaan pupudamia. Heta tosin viimeviikonloppuna onnistui löytämään pellolta myös ihan aidon pupun... Siinä oli hetken Kimmokin vaan tyrmistyneenä katsonut, että mitä oikein tapahtuu, kun edellä paineli cockerspanielin kokoinen valtava metsäjänis ja heti perässä pinkoi mustavalkoinen "luppakorvapupu." Arvatenkin Hetan korvat olivat siinä kohtaa lähinnä koristeena. Oli tarvittu hmm.. sanotaanko vaikka että lievää äänenkorotusta, ennen kuin Heta oli päättänyt jättää pupun ylösnoston sikseen. *huoh* ei ollut ensimmäinen kerta kun onnistui pupu samalla pellolla yllättämään. Käsittämätöntä, miten niin isot otukset onnistuvat piiloutumaan sänkipeltoon?! Sitä aina vaan kauhulla miettii, että onko lopputuloksena näissä tilanteissa hallitsematon pupujahti, ne kun tosi huonosti nousevat lentoon ;-) Kissatkin sentään päätyvät yleensä puuhun ja linnut tosiaan saavat siivet allensa, jolloin viimeistään se koiran kuulokin tuppaa palautumaan. No pientä hiomista vielä tuossa tottelevaisuudessa näissä tilanteissa juu on... Toisaalta täytyy todeta, että ei kyllä Hetasta vauhtia puutu. Ei ollut hirmuisesti saanut jänöjussi etumatkaa lyhyen takaa-ajon aikana aikaiseksi. Se on vaan kun sen kanssa ylipäänsä kaikki tuppaa tapahtumaan salamannopeasti, niin on ohjaajankin oltava kokoajan skarppina. Toissaviikonloppuna pellolla oli mukana myös kamera. Tässä kuvasatoa koirien peltotreeneistä.
11.1.08
Niin ne kuukaudet vierivät... Tänään Nitan toiset pennut täyttävät jo
kokonaista yhden vuoden :-) Onnittelut ja rapsutukset Mirolle ja Jasulle!
4.1.08
Uusi vuosi, uudet tavoitteet... Ensin kuitenkin katsaus kuluneeseen vuoteen.
Kulunut vuosi oli jälleen kerran melko tapahtumarikas, vaikka suuria
tavoitteita ei koiraharrastuksiin oltukaan asetettu. Lopputuloksena
kuitenkin Nitalle tuloksia neljästä eri koelajista, Hetalla ensimmäinen
mejän voi-luokan ykkönen ja hyväksytty taippari. Erityisesti näistä mieltä
taitavat lämmittää Nitan tulokset metsästyskokeista ja agility sert -
etenkin kun koira kesällä poti selvästi jonkin sortin motivaatiopulaa koko
lajia kohtaan. Ilmojen viilentyessä löytyi kuitenkin taas sitä intoakin, ja
puuttuvat nollat tulivat sitten lopulta peräkkäisistä kisoista :-)
Aurinkoisten päivien lisäksi vuoteen mahtui toki myös niitä harmaampiakin
päiviä. Ensimmäinen pettymys koettiin heti tammikuussa, kun Nitan kovasti
odotettu pentue oli lopulta vain kolmen pennun kokoinen - ja kuinka ollakaan
niistäkin se toivottu narttupentu lähti enkelikoiraksi vain pari tuntia
syntymän jälkeen. Myös Nellan pennuista Nekulle jouduttiin jättämään
hyvästit heinäkuun lopulla, tosin kunnioitettavassa lähes 13,5 vuoden iässä.
Vuoden 2008 tulostavoitteet Nitan kohdalla taitavat olla lähinnä metsästyskokeissa. Kuluneesta vuodesta koetetaan tuloksia parantaa, saa nähdä onnistutaanko. Toko, agility ja jäljestys etenevät Nitan kohdalla jossain määrin omalla painollaan. Vuoden päästä nähdään onko niiden parissa saatu tuloksia, ja jos niin millaisia. Hetan tulostavoitteiksi voisi asettaa puuttuvien ykkösten saamisen mejäkokeista, ja näin ollen jälkivalion arvon. Agilitya ja tokoa puolestaan harrastellaan sitten sen mukaan miten aika antaa myöten. Toiveissa olisi myös, että nyt kevään kuluessa Heta olisi mammalomalla - ja että tällä kertaa pentujen kohdalla olisi parempaa onnea kuin vuosi sitten. Lisää tietoa päivittyy pentusivulle sitä mukaa kun asiasta on enemmän kerrottavaa.