Päiväkirja 2012  Päiväkirja 2011   Päiväkirja 2010   Päiväkirja 2008   Päiväkirja 2007  Päiväkirja 2006   Päiväkirja 2005

 


Kuulumisia vuodelta 2009
 

          19.12.09    Pakkanen paukkuu ja joulu lähestyy. Näyttää siltä, että tänä vuonna joulua saadaan viettää täällä etelässäkin ihan oikeassa talvessa :) Vielä muutamat jouluvalmistelut ja pari työpäivää niin olemme valmiita rauhoittumaan joulun viettoon. Tässä kohtaa on hyvä paikka toivottaa oikein hyvää ja rauhallista Joulua kaikille kasvattiemme omistajille sekä muille ystäville ja tutuille. Saamastamme palautteesta päätellen tänäkin vuonna kotisivujemme päivitykset ovat onnistuneet tuottamaan monelle hyvää mieltä, ja päivän piristystä. Jatkamme siis samalla valitsemallamme linjalla ensi vuonnakin :)

Ennen joululomalle vetäytymistä kuitenkin vielä pieni katsaus joulukuun koiratapahtumiin... Viikko sitten lauantaina teimme päiväretken Messukeskuksen Voittaja-09 näyttelyyn "Nitan" kanssa. Se ihan aito Nita tosin veteli tyytyväisenä lonkkaa kotosalla ja mukana oli siis Karoliinan surullisen kuuluisa pehmocockeri "Nita" joka osallistui Karoliinan kanssa messarin lelukoirakilpailuun. Surullisen kuuluisaksi tämän pehmokoiran tekee se, että vastaavanlainen pehmohauva Heta otti ja karkasi muutama vuosi sitten päiväkodista, ja suuretsinnöistä huolimatta pysyi useita päiviä kateissa. Vastaavanlaisia lelukoiria ei tietysti saanut Suomesta enää mistään, joten ei auttanut muu kuin ottaa yhteyttä maahantuojaan. Maahantuoja heltyi pienen tytön hätään ja niinpä tuontikoira Nita saapui postitse paikkaamaan Hetan jättämää tyhjää aukkoa. ...No kuinka ollakaan muutama päivä sen jälkeen Hetakin löytyi. Se rontti oli tyytyväisenä loikonut toista viikkoa toisen lapsen kotona, ennen kuin perheen äiti oli havainnut sen liittymisen muonavahvuuteen. Niinpä niin... juuri näinhän se aito Hetakin vuonna -05 toimi. Otti ja katosi (tosin silloin Nita mukanaan) ja ryhtyi heti ensimmäisen vastaan tulleen koiraksi joka tarjosi sille evästä! Koko tarinan voi lukea vuoden 2005 päiväkirjasta. Nyt jo hymyilyttää, mutta silloin ei kyllä tosiaankaan naurattanut...

No mutta siis viime viikonloppuna oli tuontikoira Nitan ensiesiintyminen näyttelykehissä, ja missäs siis muualla kuin suoraan messukeskuksessa. :P Osallistujia kisassa oli lähemmäs 90 ja tuomarina toimi Aira Samulin. Alkuerästä Nita ja Karoliina selvisivät helposti jatkoon, mutta finaalissa ei enää menestystä tullut. Finaalipaikka oli kuitenkin jo melkoisen hieno saavutus :) ...ja mikä mukavinta, kyllä lelu-Nitan kanssa sitten olikin helppoa liikkua messukeskuksen tungoksessa. Tästä kokemuksesta viisastuneena viemme ehkä jatkossakin messariin vain lelukoiria ;-)

Vuoden loppuun saatiin vielä yksi terveystuloskin, kun Tyty kävi tänään silmäpeilauksessa. Silmänpohjat olivat täysin puhtaat, eikä merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista löytynyt. Luomien rakenteesta sen sijaan löytyi vähän toivomisenkin varaa. Ylemmät kyynelkanavat näyttäisivät molemmista silmistä puuttuvan, ja alaluomissa on lievää löysyyttä (Makroblepharon) Oikeassa silmässä oli lisäksi pari hiuksenhienoa ylimääräistä ripseä (Distichiasis) Tytyä itseään nämä eivät vaivaa millään tavalla, mutta mahdollista jalostuskäyttöä ajatellen ne täytyvät toki ottaa huomioon. Toisen osapuolen on siis syytä olla luomien suhteen moitteeton, jottei seuraavassa polvessa ilmene luomien suhteen isompia ongelmia, jotka kyseisiä yksilöitä itseään jo haittaisivat. Lisää terveystuloksia on luvassa seuraavan kerran tammikuun loppupuolella, jolloin seuraavat kasvatit on määrä tutkia.

        7.12.09    Vuosi vetelee pian viimeisiään. Koiratouhut ovat viikoittaisia agilitytreenejä lukuun ottamatta viettäneet rauhallista hiljaiseloa, joten päivittämisetkin ovat jääneet viimeviikkoina vähemmälle. Moni onkin jo ehtinyt kysyä, mitä kuuluu kuuluu tälle viimeisimmälle pentueelle? No uhkaavasti alkaa näyttää siltä, että näin 1,5 vuoden iässä niistä on suurimmaksi osaksi kasvanut aikuisia, eivätkä ne enää ainakaan päivittäin onnistu riemastuttamaan kotijoukkojaan omilla tempauksillaan. Pääsääntöisesti kuulumiset ovat siis olleet viime aikoina "tylsän asiallisia." Kaikista tuntuu kasvaneen kilttejä ja hyvätapaisia, reippaita ja rohkeita nuoria cockerspanieleita, jotka eivät enää päätyökseen järjestä isäntäväelleen aktiviteetteja. ;-) 

No Nellillä nyt sentään on vielä ajoittain yritystä pitää isäntäväen mieltä virkeänä. Vessaharja silloin tällöin keittiön matolle pilkkeeksi ja huulien rasvausta ainakin pakkaskeleillä. - On kai kuullut, kun olen monesti todennut sillä olevat hyvät kuivat huulet... Sen jälkeen on pariin otteeseen rasvaillut niitä ihan kokonaisen huulirasvapuikon edestä ;-) Bisneshenkisyys on myös edelleen Nellillä tallessa. Lenkiltä se kerää suuhunsa edelleen yhtä jos toista, mutta kotiin saakka kannetaan enää lähinnä ne esineet, joilla oikeasti on vaihtoarvoa. Niinpä Nellillä onkin jo useampi euro omaa rahaa, minkä se on tienannut keräämällä lenkkipolkujen varsilta pantillisia pulloja ja tölkkejä. :P

Mitä harrasteisiin tulee, niin reilu kuukausi sitten Nelli ja Veeti aloittivat molemmat agilityn, Agi-Kotkien nuorisoryhmässä. Nellille löytyi sopivan ikäinen ohjaaja omasta takaa, Veeti puolestaan sai kartturikseen koirakuumeisen lainaohjaajan. Todella hienosti on sisarusten agilityura alkanut. Molemmat alkavat olla nyt jo lähes telinevalmiita, ja mikä mukavinta yhtä syttyneitä lajia kohtaan kuin Heta-äitikin. Vauhtia riittää, ja molemmat myös irtoavat jo tosi hienosti. :) 

Mutta juu, kyllä se varmaan niin on, että on aika ryhtyä miettimään seuraavaan pentuetta, kun edelliset ovat jo selvästi saatu aikuistumaan. :) Hetalle on pitkään ja hartaasti mietitty sopivaa sulhoa, ja uskomme että sellainen on nyt myös lopulta löytynyt. Aika tietysti sitten vasta näyttää syntyykö Hetalle keväällä pentuja ja jos syntyy, niin kasvaako niistä sellaisia kuin odotamme. Joka tapauksessa ainakin vakaana tavoitteena olisi saada aikaiseksi aktiivisia ja rohkeita pentuja, joilla olisi rakenteensa ja ennen kaikkea luonteensa puolesta kapasiteettia moneen menoon. Pelkkiä sohvaperunoita ei siis pentueesta ole toiveissa, tuskin myöskään odotettavissa. :) Odottelemme Hetan juoksuja helmikuulle.    

        18.11.09    Tämän vuoden koekausi taitaa nyt olla pulkassa. Näillä näkymin vuoden viimeinen koesuoritus nähtiin Pornaisissa spanieleiden metsästyskokeessa, johon Kimmo osallistui Nitan kanssa viime viikonloppuna. Ihan ei ollut koiralla vauhti kohdallaan. Ilmeisesti lokakuun alkupuolella olleet juoksut ovat taas laittaneet Nitan hormonit sekaisin, sillä parin viimeviikon ajan se on ollut kotona suorastaan flegmaattinen. No jos on Nita normaalistikin vähän diesel-mallia oleva koira noin haun suhteen, niin nyt se oli sitten ollut sitä oikein todenteolla. :P Ihan oikeutetusti hausta ei siis kertynyt tällä kertaa kuin kaksi pistettä. Noudon suhteen oli sen verran epäonnea matkassa, että lintu jäi haavakoksi. No kyllä senkin noutaminen pitäisi jo Nitalta onnistua, mutta sen verran se elävän linnun kiinniottamisessa kuumeni, että alussa oli vähän pitänyt nyppiä ja lintua suuhun sovitella, ennen kuin sen Kimmolle saattoi tuoda. Myös noudosta siis tällä kertaa vain kaksi pistettä. Muutoin pistesaalis olikin sitten kolmea tai neljää pistettä ja lopputulos Avo 3 80p.

        8.11.09    Tuloksia kolmesta lajista :-) Viikonlopun jälkeen on taas kerran kivoja kuulumisia kerrottavana niin metsästyskokeista, kuin toko- ja agilitykentältäkin. Lauantaiaamun hämärissä Nita ja Heta lähtivät molemmat Kimmon matkassa kohti Kärkölän fasaanikokeita. Yllätys oli melkoinen kun paikanpäällä olikin monta senttiä nuoskalunta. Meillä kotona kun oli ihan paljas maa... No jokainen cockerin omistaja tietää mitä tapahtuu kun turkilla varustettu koira (vaikka ei edes kovin runsaalle sellaisella) päästetään painelemaan suojakelillä pellolle... Melkoinen määrä lumipallojahan siinä nopeasti korviin, jalkoihin ja vatsanalle kertyy. :( Nitan erä oli pakko keskeyttää 35min. kohdalla ylösajon jälkeen, kun koira ei enää käytännössä pystynyt liikkumaan eteenpäin turkissa olevan lumikuorman takia. Pari tuntia sulattelua ja sitten toisessa erässä aika täyteen. Lintuja ei enää siinä vaiheessa maastosta löytynyt, joten nouto jouduttiin sille lavastamaan. Kelistä huolimatta Nitalle kuitenkin tulos Avo 3 72p. Tähän täytyy kyseiset olosuhteet huomioon ottaen olla enemmän kuin tyytyväinen. Sitkeästi se kyllä oli yrittänyt, siitä Nitalle täydet pisteet :) No tulokset eivät kuitenkaan jääneet tähän :P Heta-hupakko meinaan meni ja pesi kirkkaasti äitinsä näissä kekkereissä. Kolme ylösajoa ja nouto elävällä linnulla toivat sille tuloksen Avo 2 85p. No siinä noudossa olisi vielä toivomisen varaa, samoin tottelevaisuudessa. Vähän sillä tuppaa olemaan ajoittain korvat koristeena ja taipumusta vielä haussa palata vanhoihin hajuihin. Toisaalta, kuten jo aikaisemmin todettua kapasiteettia sillä on kyllä aika paljonkin enemmän kuin Nitalla, joten aika näyttää mihin sen rahkeet taitojen hiomisen jälkeen vielä riittävät. ;-) Joka tapauksessa täytyy  muistaa, että tämä oli vasta Hetan kolmas koe, ja jo nyt se hätyyttelee pisteiden valossa Nitan parhaita tuloksia. :)

Sunnuntaina olikin sitten aika vaihtaa lajia. Olin ilmoittanut Hetan Kotkan agikisoihin kahdelle radalle. No näin jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen ajatus... Vähän tuntui edellinen päivä koiran jaloissa painavan, eikä siltä oikein mitään tunteenpaloa asiaa kohtaan tänään löytynyt. Ensimmäinen rata lähti jo heti alkuun huonosti liikkeelle ja päättyi jo muutaman esteen jälkeen väärään rataan ja hylkyyn. Toista rataa varten sitten vähän nostatin Hetan viettitasoa (jota sille ei yleensä kannata tehdä, jos meinaa että kartturikin kestää vielä kyydissä... ;-)) ja johan alkoi vauhtia löytyä. Ihan skarpeimmillaan se ei kuitenkaan ollut, ja ohjaajakin ekan radan perusteella sortui ehkä vähän yliohjaamiseen. Niinpä melkein loppumetreillä vitonen kepeiltä, ja siellä virheen korjaamisesta vähän yliaikaa. Lopputulos 6,82 mikä siis kuitenkin tulosten valossa on tähän mennessä Hetan paras tulos. No lähellä oli taas se ensimmäinen nolla, vaan jos jos sanaa ei olis niin... ja sitä rataa ;)

Hetan Aapo-veikalta sen sijaan jäi tänään agilitykisat väliin, kun se esitteli tottelevaisuustemppujaan Kotkan tokokisoissa. Tuomarina toiminut Harri Laisi oli siinä määrin vakuuttunut Aapon taidoista, että pisteitä kertyi lopulta 163, mikä siis  oikeutti Avo-luokan ykköspalkintoon. Koska kyseessä oli Aapon kolmas Avo-ykkönen, sai se tänään myös hopeisen tokomitalin ja koulutustunnuksen TK2 Samalla sen kisaoikeus avoluokassa päättyi, ja koira siirtyi voittajaluokkaan. :-) Voi miten hienoa, lämpimät onnittelut Riitta ja Aapo. Olen teistä taas kerran tosi ylpeä! :)   

      4.11.09   Nellin lonkkakuvauslausunto tuli tänään Kennelliitosta, jossa oltiin samaa mieltä kuvanneen eläinlääkärin kanssa. Virallinen tulos siis A/A.

      28.10.09   Viimeisen kymmenen päivän kuulumiset voisi summata lauseeseen "Ihan tavallista arkea." Koirien suhteen se on tarkoittanut lenkkeilyä ja muutamia haku- ja noutotreenejä. Nyt kun näyttelyt on tältä erää ohi, on molemmilta myös pudotettu jonkin verran painoa ja koetettu saada lihaskuntoa nostetuksi. Tällä hetkellä molemmat koiruudet ovat siis varsin sporttisessa kunnossa. Hyvä niin, sillä metsällä ja agilityradalla tarvitaan paljon enemmän nopeutta kuin massaa ;-)

Hetan lapsista Hertta kävi viikonloppuna pyörähtämässä Seinäjoen kv. näyttelyssä. Vähän "seesteisemmin" oli neiti jo malttanut kehässä olla kuin aikaisempina kertoina, mikä näkyi myös lopputuloksessa. Hertalle junnuluokasta hienosti EH :) Donna puolestaan kävi pyörähtämässä meillä trimmissä. Uusia kuviakin otettiin, ne on vaan vielä kamerassa purkamatta. Turkkia Donnalla on jo ihan kohtalaisesti. Jospa siis ensi keväänä käytäisiin Donnaakin jossakin näyttelyssä näyttämässä :)

      19.10.09    Nelli kävi tänään Hetan lapsista ensimmäisenä lonkkakuvissa. Kuvanneen eläinlääkärin lausunto kuvista oli A/A kommentilla että onpa todella hienot lonkat, nämä ei kyllä A:ta huonompana voi takaisin tulla. No jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa asiasta.

      18.10.09    Hetan metsästyskoeura on nyt korkattu! Viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehty, joten perjantaina autoa pakkasi siis varsin mietteliäs ohjaaja. Kimmosta tuntui vähintäänkin kummalliselta lähteä kokeisiin ihan "väärän" koiran kanssa. Nitalla kun on jo ihan toisella lailla kokemusta asiasta, ja siitä osaa ohjaajakin jo helposti lukea. Hetan kohdalla ilmassa puolestaan on vielä runsaasti kysymysmerkkejä. Tiedämme jo tosin tässä vaiheessa sen, että Heta on sekä fyysisiltä ominaisuuksiltaan että jo monin paikoin taidollisestikin parempi tässä hommassa kuin emänsä, mutta tositoimissa kuitenkin vielä niin kovin kokematon. 

Lauantaina kokemattomuus näkyi haussa, jossa Heta palasi useasti taaksepäin vanhoille hajuille. No tätä teki Nitakin aikaisemmin, joten kokemuksen myötä tästä päästäneen kyllä eron. Muuten haku oli ollut vauhdikasta, nättiä ja maaston varsin kivasti kattavaa. Vauhtia Hetalla oli ollut tuplaten enemmän kuin Nitalla (mikä siis oli ihan oletusarvokin) ja Kimmo pyrki pitämään sen tarkoituksella varsin lähellä, jottei se lähtisi linnun löytäessään lapasesta. ;-) Ensimmäisellä erällä Heta teki kaksi nättiä ylösajoa, mutta kumpaakaan lintua ei saatu pudotettua. Lisäksi molemmat linnut olivat nousseet niin pahoista paikoista, että Kimmo oli havainnut linnun nousemisen, vasta siinä vaiheessa, kun koira oli jo iloisesti perässä. Pysähtymiskäskyt tulivat siis ihan auttamatta liian myöhään. No positiivista sinänsä, että vaikka koira tilanteista kuumeni ja meni perään, se ei kuitenkaan lähtenyt ihan tyystin lapasesta, vaan Kimmo sai sen vielä peräänmenojenkin jälkeen takaisin ;-) No tämähän oli tietysti se kaikkein pahin mahdollinen tilanne mitä ajateltiin tulevan. (eli ylösajo, mutta ei pudotusta) Nyt se tapahtui sitten lyhyessä ajassa kahdesti!

Hetan toinen erä oli eri maastossa, ja sieltä ei sitten enää lintuja löytynyt. Niinpä nouto täytyi Hetalle lavastaa. Emme tiedä, mikä sille noudossa ensin iski. Vaikka tilanne oli periaatteessa juuri sellainen mitä olemme hyvällä menestyksellä harjoitelleet, se näytti jo hetken menevän ihan puihin. Heta oli juossut suoraan linnulle, miettinyt sitten vähän aikaa, ottanut suuhun, siirtänyt pari metriä taaksepäin, tiputtanut ja jäänyt nyppimään. Tässä kohtaa tuomari oli päättänyt, että olisi varmaan syytä hakea lintu pois. Taisi Heta tämän kuulla, sillä siltä samalta istumalta se nappasi linnun hyvällä otteella suuhunsa, tuli reippaasti Kimmon luokse ja luovutti sen edessä istumalla - Ihan kuten se on toistuvasti treeneissäkin tehnyt. No hyvä näin, saatiin sille siis loppujenlopuksi myös pisteitä noudosta. Näin ollen, kun kaikki osa-alueet saatiin arvostelluksi oli lopputuloksen 73 pistettä, joka oikeuttaa Avo 3 palkintosijaan! Vaude vau, nyt meillä on elossa olevasta cockerikannasta jo neljännellä näyttelylinjaisella tulos metsästyskokeista :)   

Sunnuntaina oli vuorossa uusi yritys. Ajatus siitä, että lauantai painaisi edes vähän koiran jaloissa osoittautui kuitenkin pelkäksi ajatukseksi... *huoh* Vauhtia löytyi jostain vielä kaksi vaihdetta lisää mutta kuuloa sitäkin vähemmän. Melkoisen tiukkaan sävyyn ja kuuluvalla äänellä sai Kimmo Hetaa ohjata, jotta se ylipäänsä pysyi näpeissä. No kunhan se vauhti siitä saadaan vielä kokemuksen ja koulutuksen kautta kanavoitua oikein niin a'vot. :) Tänään Hetalle saatiin myös ylösajosta pudotettua lintu. Harmi vaan, että lintu tippui varsin vaativaan paikkaan ja markkeeraus epäonnistui. Töitä tehtiin pitkään ja hartaasti, että lintu ylipäänsä löytyi ja saman verran, että se sieltä lopulta ohjaajalle tuli. Aikaa paloi niin paljon, että vaikka loppupeleissä Heta linnun edessä istuen Kimmolle luovutti, tulkitsi tuomari itse noutosuorituksen loppuneen jo aikaisemmin. Niinpä noutopisteitä vain 1 ja maininta, ettei lintu ohjaajalle saakka tule. Tämä tahkoaminen maksoi tällä kertaa myös palkintosijalle pääsyn. Yksi noutopiste enemmän olisi nimittäin tulokseen riittänyt. Nyt kuitenkin tuloksena Avo - 65 pistettä. No Nita aloitti koeuransa saman ikäisenä, silloin ensimmäisenä vuonna sille tuloksena kaksi pyöreää nollaa, pistein 48 ja 53 ;) Hetan alku on siis varsin lupaava. Tästä viikonlopusta on hyvä jatkaa eteenpäin :) 

         12.10.09    Sydämentykytyksiä, suursyömäreitä ja ihan tavallista arkea. Tässä tiivistetysti viimeaikojen koirakuulumiset. Viimeisimmän pentueen "fanijoukkomme" ovat jo ehkä suorastaan tylsistyneet tasaisen asiallisiin koirakuulumisiin. Päivitetään siis tämän pesueen uusimmat pöllöilyt niin ei jää kenellekään kuvitelmaa, että olisivat ihan aikuisiksi kasvaneet ;-)

Pari viikkoa sitten sain puhelun: "Mitä koiralle käy jos se pistelee poskeensa rytmihäiriölääkkeitä?" Jaa-a ei aavistustakaan... Oletettavasti ei ainakaan kovin huonosti, jos pillereiden napsimisesta on jo useampi tunti ja koira näyttää edelleen hyvävoimaiselta. Nelli oli siis päättänyt inventoida emännän käsilaukun ja levitellyt siinä samalla kyseiset lääkkeet pitkin keittiön mattoa. Tuliko niitä pillereitä myös maisteltua jäi lopulta arvoitukseksi. Ainut sivuoire mikä Nellin tempauksesta lopulta koitui, oli se että emäntä joutui ottamaan rytmihäiriölääkkeitä tupla-annoksen ;-) Muutama päivä myöhemmin soi taas puhelin: "Mitä tehdään, kun koira on onnistunut saamaan ruoka-astian auki ja syönyt siitä noin kolmanneksen?" "Siis kolmanneksen mistä? - ai 15kg:n ruokatynnyristä..." Tyty neiti oli kerrankin saanut vatsansa täyteen, mutta näytti sen seurauksena melkoisen huonovointiselta. Onneksi ryöstöretkestä ei ollut ehtinyt kulua kuin vartin verran, joten ei muuta kuin suolaa kurkkuun ja koiraa oksennuttamaan. Lopputuloksena ulos tuli 3,6kg sulamatonta nappulaa!! Tulipahan taas todistettua ettei näiden syömisellä ole mitään tolkkua. Seuraavana päivänä soittelin Tytyn emännälle ja kyselin mahtaako se meidän yhteinen porsas olla vielä hengissä. ;) Neiti voi kuulemma oikein hyvin, joskaan mitään muistijälkeä tapahtumasta tuskin jäi. Jo pari tuntia ahmimisen jälkeen se oli tepastellut keittiöön ihan sillä ilmeellä, että "laitat varmaan mullekin jotain iltapalaa, johan tässä vähän hiukookin..." Että niinpä niin.

Kulunut viikonloppu oli pitkästä aikaa ensimmäinen kokonainen viikonloppu ilman minkäänlaisia harrasteita. Kerrankin oli aikaa vain nauttia viikonloppuvapaasta koko perheen voimin. :) Koirien kanssa ohjelmaan kuului lähinnä lenkkeilyä ja Hetan kanssa myös nouto- ja  hakuharjoittelua. Nita sitten otti ja aloitti viime viikolla juoksut, joten se on ulkona ensi viikonlopun spme cockerimestaruudesta. Käytännössä se siis tarkoittaa nyt sitä, että Heta lähtee kokeeseen Nitan tilalle. No onhan meillä tässä ihan viikko tehokasta peliaikaa treenata koira koekuntoon. Saa nyt sitten nähdä mitä siinä viikossa on vielä asialle tehtävissä... =P

Viikonloppuna meillä kävi myös vieraita, kun Marjut pistäytyi näyttämään uutta agilitycockerin alkuaan Judya. Siinä se nyt lopulta oli, pitkään etsitty ilopilleri painelemassa häntä suorana ja korvat hulmuten pitkin pihaa. Reipas ja suorastaan tyhmänrohkea pentu, juuri sellainen mitä oli etsittykin. :) Mielenkiinnolla seuraamme mitä tästä cockerilapsesta kasvaa, ja mitä yhteistyöstä mahdollisesti aikanaan syntyy. No ei mennä asioiden edelle, aika näyttää :) 

 

 


Kuka kutsui?

     5.10.09     Viikonlopun muita kuulumisia. Lauantaina Kimmo ja Nita lähtivät aamuhämärissä fasaanikokeisiin Elimäelle. Tämä oli Nitalle vuoden kolmas maalintukoe, ja tuloksena hienosti kolmas kakkonen. :) No niistä kahdesta edellisestä kokeestahan on kyllä jo aikaa, ne olivat alkuvuodesta, mutta tämän vuoden puolella siis kuitenkin. Kokonaisuudessaan Nitan suoritus oli ollut lauantaina sellainen "perussuoritus." Kaikki osa-alueet menivät ihan kivasti, mutta mitään huippusuoritusta ei lauantaina nähty. Tuomarin sanoin: "Nitan suoritus oli tänään vähän tasapaksu." No sen näkee kyllä pisteytyksestäkin, joka oli tasainen rivi kolmosia :) Nitalle ei tosin saatu kuin yksi ainut riistatyö, joten tietyistä osa-alueista ei enempää olisi voinut saadakaan. Tai no, itse asiassa sen toisenkin maastoon laitetun linnun Nita kyllä periaatteessa löysi. Pitkään se oli nuohonnut pientä pusikkoa edestakaisin, ja merkannut että täällä se jossain on. Lintua ei kuitenkaan löytynyt. Erältä tullessaan Kimmo sitten huomasi, että fasaani nökötti kauniisti puussa, juuri siinä samaisessa paikassa mistä Nita pusikkoa tarmokkaasti haki. Olisi siis vaan vähän aikaisemmin ohjaajan pitänyt nostaa katsetta. No näin tällä kertaa. :)

Sunnuntaina oli Hetan vuoro lähteä fasaanitreeneihin, naaraamaan maastoon kokeesta jääneitä lintuja. Edellisenä iltana mietimme jo varsin tarkkaan mitä sen kanssa treeneissä tehtäisiin, ja ennen kaikkea missä kohtaa puhallettaisiin tarvittaessa peli poikki. Tämä olisi siis ensimmäinen kerta kun Hetalle oikeasti yritettäisiin pudottaa riistaa, joten asia oli pohdittava valmiiksi. Muuten saattaisi itse harjoituksessa tulla töpeksittyä, ja siten otettua koulutusmielessä takapakkia. No myönnetään... oma oletusarvoni oli, että Heta kuumenee linnulla ja painelee sen jälkeen perään ihan korvat koristeena. Pahimmillaan sitä ehkä haettaisiin lopulta naapuripitäjästä... Kimmo puolestaan oli asian suhteen paljon optimistisempi. ;) No toisaalta osa-alueita oli jo niin pitkään hiottu, että joskus olisi otettava koulutuksessa askel eteenpäin. Sunnuntain treeni sitten osoitti, että Kimmo oli meistä lähempänä totuutta. Heta oli pysynyt hyvin kuulolla ja ollut kivasti ohjattavissa haussa (No sitä en tosin varsinaisesti epäillytkään. Agilityn perusteella tiedän, että se kuuntelee tosi hyvin ohjausta ja lukee mielettömän hyvin ohjaajan ruumiinkieltä.) Linnun ylösajo sujui myös ihan ongelmitta, ja ta-daa, se totta tosiaan myös pysähtyi ylösajoon :) Koska Kimmo ampui ohi, piti lintu etsiä uudestaan. Tässä kohtaa nyt ajattelin sen viimeistään kuumenevan, mutta ei. Haku oli jatkunut nättinä ja kuuliaisena ja pian lintu saatiin ylös uudestaan. No tälläkin kertaa sihti oli ollut ohjaajalla vähän heikko ja linnusta jäi sen seurauksena haavakko. Tämä oli kyllä treenin miinuspuoli, että kokematon koira sai noudettavaksi elävän linnun... Ehkä Heta siitä olisi selviytynyt, ehkä ei, mutta Kimmo päätti kuitenkin ottaa koiran pois linnulta ja kokeilla noutoa vasta sen jälkeen kun lintu oli hengetön. Ratkaisu oli varmasti hyvä. Hetan ensimmäinen lämpimän linnun nouto sujuikin sitten ihan kivasti. Pari pientä kunniakierrosta se oli ensin linnun lähellä tehnyt, mennyt sen jälkeen linnulle, miettinyt ihan hetken, napannut linnun suuhunsa ja tuonut Kimmolle. Hieno koira :) Kokematonhan se vielä on, mutta nähtävästi sillä olisi taidollisesti mahdollisuudet jo saada tulos metsästyskokeissa. Täytyy siis vakaasti harkita, pitäisikö sen kanssa uskaltautua jo kokeilemaan ;-)
  


Heta markkeeraa
©Eija Davidjuk


Noudon jälkeen luovutus istuen :)
©Eija Davidjuk

     3.10.09     Viimeinen Nellan pennuista on poissa. Lakun kunto romahti keskiviikkona, ja heikkeni nopeasti. Kipuja ei ollut, mutta takajalat eivät enää oikein ottaneet pitääkseen alla. Perjantaina 2.10. toisessa takajalassa ei ollut enää tuntoa juuri lainkaan, ja Saaraisen perheen oli tehtävä raskas päätös päästää Laku sateenkaarisillalle todella kunnioitettavassa 15,5 vuoden iässä. Osanotto Marjutille, Jormalle ja lapsille suureen suruun. :´( Onneksi suuren surun keskellä on sentään näköpiirissä myös vähän valoa. Pitkään ja hartaasti, yhdessä Marjutin kanssa etsityn cockerspanielinalun on nimittäin määrä tassutella Saaraisten kynnyksen yli ensiviikon perjantaina. Lakun paikkaa se ei toki voi ottaa, mutta kotiin jääneen tyhjän tilan se aivan varmasti täyttää.

       
                                6.3.1994 - 2.10.2009
Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
 

     27.9.09     Kuluneen viikonlopun myötä on taas kerrottavaksi tuloksia niin pohjoisesta, lännestä kuin täältä etelästäkin :) Aloitetaan pohjoisesta, jossa Miro osallistui luonnetestiin. Kuten luonnetestituloksia yleensäkin, myöskin tätä täytyy hetki miettiä ja pureskella ennen kuin se ihan täysin aukeaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin varsin koiran näköinen suoritus, joka myös nopealla analyysilla melko hyvin korreloi Mirolle aikanaan tehdyn pentutestin tulosta. Miron loppupisteet olivat +171p. seuraavalla, varsin mukavalla jakaumalla: Toimintakyky: +2 hyvä, Terävyys: +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, Puolustushalu: +1 pieni, Taisteluhalu: -1 pieni, Hermorakenne: +1 hieman rauhaton, Temperamentti: +3 vilkas, Kovuus: +3 kohtuullisen kova, Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, Laukausvarma +++ Miro on Nitan pennuista nyt kolmas joka on luonnetestattu. Tosi hienoa! Kiitos Katja :)

Riitta ja Aapo puolestaan kävivät tänään kokeilemassa agilitykisaamista Medi 2 luokassa Porissa. Eikä se yhtään hassummin mennytkään :) Puhdas nollarata ihanneajan puitteissa, eli tulos pyöreä nolla. Harmittavasti sijoitus kuitenkin vasta viides, joten siihen toiseen agilitysertiin tämä ei ihan riittänyt. Hieno suoritus kuitenkin, onnittelut siitä :)

Meillä kotipuolessa niitettiin sitten mainetta ja kunniaa hieman epävirallisemmissa tapahtumissa. Lauantaina Nita ja Heta osallistuivat agilityn Itä-Suomen kaupunkiotteluun. Koska oma kunto ei vielä sitkeän flunssan jäljiltä antanut myöten radan juoksemiseen sai (tai joutui, ihan miten vaan ;-)) Marjut toimia kartturina molemmille. Nitalle radalta vitonen okserin pudotuksesta, Hetalle hylky heti alkumetreillä. Toisilleen vieras parivaljakko ei heti löytänyt yhteistä säveltä ;-) ja toinen este tuli suoritettua väärään suuntaan. Sen jälkeen meno oli kyllä oikeinkin hienoa. Paremmin Heta oikeastaan radan juoksi kuin Nita. No Nitalle joka tapauksessa medi 2 luokan toinen sija. Lisäksi se oli tuloksellaan mukana mediluokan voittaneessa Kotkan joukkueessa.

Sunnuntaina Heta sai sitten taas lähteä edustamaan Karoliinan kanssa lapsi-koira kisoihin. Alkavat olla jo melkoisia tekijöitä. Tänään toinen sija :) Kilpailijoita oli ilmeisesti kaksitoista. Myös Eveliina lähti tällä kertaa kokeilemaan lapsi-koira kisaamista Nellin kanssa. Noh, öh, hmm... Nellille kuulemma tuloksena kokemusta. :P Ihan pikkuisen on vissiin vielä näyttelykäyttäytymisessä lasten kanssa treenattavaa ;-) Aikuisten sarjassa samassa match show:ssa mukana oli Nellin Veeti-veikka. Veetin menestyksestä ei tosin tällä kertaa puskaradio ole osannut kertoa mitään. :)

     22.9.09     Paljon kuulumisia menneeltä viikonlopulta... Lauantaina nuorten koirien katselmuksessa Ähtärissä olivat mukana Ulla ja Hertta. Kyseessä oli siis nuorten koirien epävirallinen metsästysominaisuuksien katselmus vuonna 2008 syntyneille spanieleille. Katselmuksessa arvioitiin koiran hakua, vesityöskentelyä ja noutoa. Ja varsin mukavastihan katselmus Hertan kohdalta oli mennytkin. :) Tässä Hertan arvostelu:

Haku:
Nopeus: laukka/ravi/kohtalainen Peittävyys: kattaa alueen Laajuus: suppea Vainu: maa/ilma Uiminen: Veteen meno: halukas Laukaus: laukaisuvarma Riista: Riistaote: Hyvä Luovutus: käteen Huomioita: Ui hyvin. Haku kattaa hyvin haetun alueen, tosin saisi kulkea hieman kauemmaksi. Laukauksesta Pysähtyi, kehotuksesta jatkaa. Hakuaika 11min. Noudossa mietti hetken, toi käteen.

Arvion Hertasta teki Pertti Kotiranta. Ohjaajana toimi Ulla Rinne. Ihan melkoisen hieno suoritus lähteä lähes kylmiltään koiraa ohjaamaan! Varsinaisestihan Hertta on 13-vuotiaan Rekon oma koira, ja myös ensimmäinen koulutettava koira. On hatunnoston arvoinen suoritus nähdä, kuinka pitkälle parivaljakko on jo ensimmäisen yhteisen vuoden aikana päässyt! Aloitin itse koiraharrastuksen 13 -vuotiaana, ja nimenomaan tottelevaisuuskoulutuksen puolelta. Olen usein miettinyt, miten se oli olevinaan silloin jotenkin niin paljon helpompaa kuin nykyään. Olisiko niin, että sen lisäksi että silloin harrastamiseen oli enemmän aikaa, se oli myös lähinnä leikkiä. Tuleeko sitä aikuisena oltua treenaamisessa jotenkin niin "tehokkaita" ja "tavoitteellisia", että siinä samalla unohtuu leikkimielisyys ja harrastamisesta tuleekin mukavan yhdessä olemisen sijasta tavoitteellista puurtamista? Tässä varmasti pohdittavaa ihan jokaiselle, joka ainakin joskus tuskailee koiransa kouluttamisen kanssa. Ehkä aina välillä olisi hyvä pysähtyä katsomaan nuorten koirankouluttajien toimintaa, ja ottaa mallia heiltä. Voi olla että moni oma koulutusongelma ratkeaisi siinä samalla :)  


Lauantain vesisateessa Kotkan tokokokeessa puolestaan  kisasivat Riitta ja Aapo. Suoritus kehässä ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin. Koiran levottomuus ja muutama ennakointi sai pisteet ropisemaan alas, ja niinpä se kolmas ykkönen jäi tällä kertaa tulematta. Tuloksena kuitenkin Avo 2 148,5p. ja neljäs sija. Tuomarina Tommi Varis. No, niin vakuuttavaa ja ennen kaikkea iloista työskentelyä Aapolta ja Riitalta harjoituksissa nähdään, että on oikeasti vaan ajankysymys koska koetilanteessakin kolmannen kerran onnistaa :)

Sunnuntaina Heta osallistui Karoliinan kanssa lapsi-koira kisaan. Meillä kotona toista viikkoa velloneen kunnon flunssa-aallon jäljiltä koirat ovat olleet suorastaan vähän "heitteillä." Lenkkeilyt ovat pakon sanelemana olleet ihan minimissä, ja niinpä  koiran lainaamisen "ehtona" olikin, että se pitää tuoda hyvin lenkitettynä takaisin ;) Kuukausi sitten Karssu kävi Hetan kanssa voittamassa lapsi-koira kisan, nyt sijoitus oli viidentoista osallistujan joukosta hienosti kolmas. Kasvamassa on siis lupaavasti handlerin alku. Muutaman vuoden päästä ei varmaan tarvitse enää itse koiranäyttelyihin lähteäkään =P

Samaisessa match show:ssa oli mukana myös Karihtalan Veeti joka kävi omalta osaltaan korjaamassa palkintoja kotiin viemisiksi. Tuloksena pienten sin.1 ja BIS 5 Onnittelut omistajille :)


Lapsikoira-kisat 20.9. ja 20.8.

 

     16.9.09     Kuvaterveisiä Hertalta. Nämä ovatkin jo jonkin aikaa odottaneet kotisivuille pääsemistä. Kuvat kyyhkystyksen aloituksesta, jossa Hertta-neiti pääsi harjoittelemaan lämpimän linnun noutamista. Hyvinhän tuo tuntuu suussa pysyvän, hienoa :)
Hertan Kuvat: Ulla Rinne.



 

     13.9.09     Pullaa ja täysin odottamatonta julkisuutta... Eilinen päivä tuli vietettyä Porvoon koiranäyttelyssä. Arvostelu oli myöhässä, mutta onneksi sentään sää suosi. Lopputuloksena molemmille koirille Eri ja Nitalle vielä ainoana käyttöluokan koirana luokkavoitto ja ns. PN 5 sijoitus. No neljähän ko. luokassa vaan oikeasti sijoittuu, joten en tiedä miksi tuomari Nitan halusi sinne vielä erikseen viidenneksi nostaa. Ehkä hänelle tuli laskuvirhe pankissa, kun poimikin neljän sijasta viisi jatkoon. ;) No tiedä häntä, mutta ilmeisesti hän kuitenkin jossain määrin Nitasta ihan piti. Koska sertiä päästiin katselemaan vaan kauempaa, päätti Nita sitten palkita ihan itse itsensä... Siinä kun etsin kehäsihteerin pöydältä koirien arvosteluja, pisteli Nita vaivihkaa poskeensa sihteerin eväspullan! Melkoinen rontti! Siinä katosi muovipussissa ollut pullan puolikas hilloineen päivineen parempiin suihin, ilman että edes hihna kiristyi. Kehäsihteeri nauroi katketakseen Nitan näppärälle tempulle ja lahjoitti vielä sen jäljelle jääneen pullanpuolikkaan koiralle palkaksi. Että näin... Porvoossa eristä sai siis sekä ruusukkeen, että pullaa ;-)


Nita Käy Eri/1 & Heta Avo Eri

Pakatessamme koiria autoon kotiinlähtöä varten, lähestyi autoamme juoksujalkaa lehtiön kanssa nainen, kysellen että mahtoivatko nuo koirat olla ihan tavallisia englannin cockerspanieleita. Juu ihan tavallisia ovat... (ja tavallisen pölvästejä, olihan toinen yllätetty juuri pullavarkaistakin...) Nainen kertoi etsivänsä koiria kuvattavaksi ensi keväänä ilmestyvää koirakirjaa varten, ja kysyi saisiko hauvoistamme ottaa muutaman kuvan. No mikäpäs siinä, eiköhän se onnistuisi - tai siis riippuisi tietysti siitä minkälaisia kuvia he koirista haluaisivat. Vastaus, että olis tosi kiva jos ne vaikka saisi istumaan vierekkäin, jos se siis vaan mitenkään onnistuisi, tuntui minusta suorastaan aika hassulta. Ai miten niin jos se onnistuu? Istuuhan ne nyt vaikka vierekkäin rusetti suussa jos niitä siihen käskee - tai seisoo tai makaa, tai kellii vaikka selällään. Kuperkeikkaa ei kuitenkaan kumpikaan osaa, joten siinä menee raja ;-) No ei siis muuta kuin hommiin. Siinä ne sitten jalkakäytävällä poseerasivat, ja edelleen hieman huvittuneena asettelin koiria kuvaajan toiveen mukaan. "Saisitko mitenkään niitä vähän keskemmälle?" "Voisko toinen seistä ja toinen istua?" "Pystyisitkö sä ihan tosiaan pyytämään sen toisen vaikka maahankin?" "Miten ihmeessä ne voi pysyä noin hyvin paikoillaan... Voi että, saisitko sä niitä katsomaan vielä vähän tännepäin..." Kun siinä sitten aikamme oltiin tökötetty miltei liikenteen seassa ohi menevistä autoista ja koirista häiriintymättä ja kuvaaja pitkine putkineen asfaltilla rähmällään kuvia napsimassa alkoi kuvaajallakin selvästi nälkä kasvaa syödessä. Sitten ryhdyttiin jo hifistelemään, ja ohjeet alkoivat jo olla tyyliä "Käännä sitä toista vielä aavistus enemmän vinoon. Vähän taaksepäin, nyt osuu aurinko kuonoon. Nyt vähän katsetta ylemmäs... jne." No tiedä sitten minkälaisia otoksia saivat lopulta aikaisiksi, mutta kuvaajat ilmeisesti ainakin olivat luppakorviemme mallityöskentelyyn enemmän kuin tyytyväisiä. Totesivat vaan, että jos kaikki kuvattavat olisivat samanlaisia, heillä olisi jo koko urakka valmis. No täytynee ensi keväänä vilkaista päätyikö joku näistä kuvista lopulta kirjoihin ja kansiin. Kirjan nimi meni minulta ihan ohi, mutta jostakin wsoy:m kustantamasta koiranvalintaoppaasta kyse kuitenkin oli.  

     6.9.09     Ei niin menestyksekäs viikonloppu... Melkoisen rankka viikonloppu takana, eikä tällä kertaa edes kovin menestyksekäs. No sellaista se välillä on. Lauantaina Kimmo ja Nita kävivät Joroisissa kokeilemassa vesilintukoetta. Sää oli lämmin ja kirkas, mistä johtuen lintuja ei näkynyt mailla halmeilla. Ensimmäisen puoli tuntia Nita oli toiminut tosi kivasti. Se oli hakenut hyvin sekä maalta että vedestä, puskenut paksujen kaislikkojen läpi ja innostunut kun rantakaseikosta löytyi muutama höyhen. Kun sitten alkoi käydä kaikille selväksi, että lintuja täältä ei tänään tultaisi löytämään alkoi koiran into hiipua samassa suhteessa kun väsymys alkoi painaa jaloissa. Tunnin kohdalla koira alkoi katsella ohjaajaa ilmeellä, että "onko ihan pakko?" Koska vesityöpisteet meillä oli jo vesityökokeesta hankittuna, erän jatkaminen ihan vaan tyhjän maaston haravoimisen takia tuntui suorastaan koiran kiusaamiselta. Metsällä olemisen pitäisi kuitenkin olla kivaa yhdessäoloa niin koiralle kuin ohjaajallekin, joten jos se muuttuu jomman kumman silmissä väkinäiseksi puurtamiseksi on syytä puhaltaa peli poikki. Näin ollen tunnin erän jälkeen Kimmo päätti keskeyttää kokeen. Tuloksena kuitenkin arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten.

Sunnuntaina oli Hetan vuoro lähteä jäljelle piirinmestaruuskokeessa. Koira oli aamusta alkaen vähän vaisu, eikä jäljestystyö lähtenyt liikkeelle sellaisella varmuudella ja halulla, mitä Heta parhaimmillaan on näyttänyt. Toisella osuudella aukea paikka ja tuoreet hirvenjäljet saavat Hetan ajatukset harhailemaan ja Kimmo joutuu kehottamaan sitä useasti, että selvitään eteenpäin. Vaikeuksia on myös viimeisellä kulmalla, josta kuitenkin pitkän hakemisen jälkeen selvitään. Pisteenä iin päälle n. 100m ennen kaatoa tuomarin puhelin soi - soittoäänenä aitoa hevosen hirnuntaa!! mikä saa Hetan jäljestyksen herpaantumaan tyystin. Tarvitaan taas useita kehotuksia, jotta koira suostuu työskentelyä jatkamaan. Lopulta ajaudutaan vielä ohi kaadosta, jolle Heta tulee lopulta kehotuksen seurauksena takakautta. Kaikki makuut tulee kuitenkin merkattua hyvin ja osittain edetään myös ihan hienosti jäljen päällä. Kimmon oma odotus jäljen jälkeen oli heikko ykkönen tai vahva hukaton kakkonen - joka johtuisi useista kehotuksista, hukan rajoilla pyörimisestä ja kaadon ohittamisesta. Lopputulos Voi 2 33p. tuli kuitenkin ns. hieman puun takaa, eikä vähiten siksi, että syynä hukattomaan kakkoseen olikin yliaika!! Tämä on sinänsä mielenkiintoista, että Kimmon kellon mukaan jäljelle lähdettiin aika tarkkaan klo 10.00 Kun Kimmo jäljen jälkeen soitti kotiin, oli kello puhelimen lokitietojen mukaan 10.41. Arvostelulomake puolestaan väittää jäljestyksen alkaneen 10.40. hmm... Tässä kohtaa ei kai voi olla esittämättä kysymystä, että kuka ei osaa kelloa?! No, lopputulos sinänsä oli varmaan ihan oikeutettu viis siitä, mutta paha maku jäi koko kokeesta kyllä sen takia, että papereihin kirjattu syy hukattomasta kakkosesta vaikuttaisi keksityltä. :(

Kakkostulokseen sunnuntaina ylsivät myös Riitta ja Aapo Kouvolan tokokokeissa. Tulos 159p. tarkoitti sitä, että koulutustunnus jäi vain yhden pisteen päähän. Harmi... No parempi onni seuraavassa kokeessa :)

     30.8.09     Lupaukset lunastettu... ;) Eilen meillä pestiin ja föönattiin koiria tämänpäiväistä Luumäen ryhmänäyttelyä varten. Illalla sitten pakattiin kimpsut ja kampsut valmiiksi aamua varten ja siinä yhteydessä totesin, ettei jääkaapista tällä kertaa löytynyt mitään sopivaa herkkua kehäevääksi. No pakastimessa olisi onneksi grillimakkaraa, joten se saisi tällä kertaa korvata lihapullat. Koska makkarat olivat jäätyneet tehokkaasti kiinni toisiinsa, jouduin sulattamaan samantien kaksi grillimakkaraa, mikä nyt kyllä kuulosti suorastaan aika ylimitoitetulta eväältä näyttelykehään. Vähän vähemmälläkin pitää kyllä jaksaa muutama kierros kirmata kehän ympäri ;-) Niinpä illalla sitten lupasin, että jos jompikumpi ottaisi seuraavan päivänä sertin, saisi se syödä ihan yksin toisen makkaroista :P Hmm... pitäisköhän luvata koirille asioita useamminkin?! ;-) Molemmille koirille Luumäellä Eri 2 ja Hetalle vielä sen päälle sijoitus Pn 2 ja ensimmäinen sert!! Tuomarina Luumäellä Paavo Mattila, ja cockereita 27kpl. No koska lupaukset on pidettävä, sai Heta pistellä kotiin tultuamme grillimakkaran menemään :)

Pestyistä ja siisteistä koirista ei kuitenkaan taideta pitkään nauttia. Tulevan viikon ohjelmaan taitaa kuulua runsaasti uintia, sillä vajaa viikko olisi vielä harjoitusaikaa vesilintukoetta varten. Kimmon on tarkoitus lähteä Nitan kanssa Joroisiin la 5.9. katsomaan ja kokeilemaan mitä vesilintukokeessa vaaditaan. Odotukset eivät nyt kuitenkaan tuloksellisesti ole millään muotoa suuret. Jos koiran ja ohjaajan kunto riittää siihen, että koetta ei tarvitse keskeyttää niin silloin tämän ensimmäisen kokeen tavoite on jo saavutettu. :) ...ja jotta ei liian 'helpoksi' tämä seuraava viikonloppu Kimmolla menisi, niin sunnuntaina Heta ja Kimmo vielä starttaavat mejä-kokeissa Haminassa, Kymen piirin piirinmestaruus mejässä. Siitä onkin sitten hyvä aloittaa työviikko hyvin 'levätyn' viikonlopun jälkeen *hui*

    26.8.09   Metsästyskoekausi lähestyy, on siis aika mattimyöhäistenkin ryhtyä treenaamaan ;-) Yhdistelmällä työt, yksivuotias lapsi, koirien perushoito ja muu elämä (uskokoon ken tahtoo, mutta kyllä, meillä on myös muutakin elämää kuin koirat ;-)) sen treeniajan löytäminen ei vaan ole niin kovin helppoa. No onneksi Juho viihtyy vielä ainakin toisinaan rattaissa, joten joissakin tapauksissa sen voi ottaa mukaan. Parina päivänä pieni mies onkin ollut mukana seuraamassa sitä, kun omat koiramme ovat joutuneet taas ulkoruokintaan ;-)

Nitan nouto alkaa olla tosi nätti. Siihen olen jo varsin tyytyväinen. Toki oikeassa tilanteessa on aina riskinä, että koira kuumuu liikaa ja nouto menee sen myötä enemmän tai vähemmän pieleen. Treenitilanteessa se kuitenkin tekee nyt jo oikeastaan ihan poikkeuksetta tosi nätin, vauhdikkaan noudon hyvällä otteella. :) Hetan noudossa on vielä treenattavaa, joskin ihan hyvällä mallilla sekin on. Oikeastaan ainut mitä siitä pitäisi vielä hioa on riistaote. Vaikka se linnun ihan empimättä suuhun ottaakin niin  useimmiten Hetan ote on linnusta varsin hellä.


Juho seuraa silmä kovana koirien noutotreenejä

Myös Nelli oli parina päivänä tekemässä ensituttavuutta fasaanin kanssa. Hetken ihmettelyn jälkeen se kannustuksen saattelemana alkoi vähitellen sovitella lintua suuhunsa. Aukealla paikalla touhu uhkasi mennä lähinnä nyppimiseksi ja pyrstösulista nykimiseksi, joten päätimme kokeilla mitä tapahtuu kun laitetaan lintu kunnon tiheään heinikkoon. No siellä kun sitä ei oikein voi jäädä tutkimaan niin kas vaan Nelli nappasi hyvin linnusta kiinni ja kantoi pois pöheiköstä. :) No paljon on vielä työtä sen noudon kanssa mutta hyvässä alussa kuitenkin ollaan :) Alla kuvia Hetan, Nitan ja Nellin fasaanitreeneistä.
 


 

    24.8.09   Niin se on taas viikko vierähtänyt, ihan huomaamatta. Kuluneella viikolla muonavahvuuteemme on kuulunut myös yksi kappale orange roan cockereita, kun Tyty-neito on on ollut meillä kyläilemässä. Samalla tuli se tässä siistittyä ja uusi kuvakin otettua. Muutoin kulunut viikko onkin mennyt enemmän ja vähemmän flunssaa potiessa, koirilla on siis ollut pääasiassa melkoisen tylsä viikko. ...ja se tylsyys huipentui vielä lauantaina, kun raahasin molemmat omat koirat Kouvolan näyttelyyn. Ei oikein ollut juu kirjavien koirien päivä - No Eri kuitenkin molemmille. :) Arvostelut molempien koirien omilla sivuilla.  Nitan ja Hetan ollessa Kouvolan näyttelyssä, Tyty kävi kyläilemässä Nelli-siskon luona. ...ja kuten arvata saattaa, ei sellaista hommaa jossa ei cockerspanielia tarvittaisi :-P Tarina ei tosin kerro kuinka Tyty Game of life pelissä pärjäsi ;-)

 


Koska on mun vuoro?   © Jukka Leinonen

Vähemmän tylsä viikko puolestaan on ollut ainakin Mirolla ja Hertalle, jotka molemmat ovat kuluneella viikolla päässeet metsälle. Hertta pääsi kosketuksiin lämpimän riistan kanssa, kun sai noudettavakseen lämpimän kyyhkyn. Loppuviikosta se pääsi mukaan sorsastamaan. Sitkeästä hakemisesta huolimatta tuloksena oli kuitenkin ollut ensimmäisellä yrittämällä vain kokemusta. Parempi onni seuraavalla reissulla. :) Miro puolestaan oli jo aloituksessa päässyt tositoimiin. Ainakin kaksi sorsaa oli Mirolle saatu, joista toinen oli haavakko. Varttitunnin etsimisen jälkeen Miro oli nostanut haavakon ylös rantapusikosta, minkä seurauksena lintu saatiin pudotettua. Ja kuten asiaan kuuluu, pudotuksen jälkeen Miro oli käynyt sorsan hienosti noutamassa vedestä :-) Koulutus alkaa tuottaa vähitellen tulosta. Itämässä on siis lupaavasti muutamia uusia käyttökelpoisia taviscockereita, joiden taidot toivon mukaan joskus tulevaisuudessa myös dokumentoidaan kirjoihin ja kansiin rodunomaisissa kokeissa :)    

    16.8.09   Hienoja uutisia Elimäen ja Kauhavan metsistä... Tänään Cockerspanielit ry:n taipumuskokeissa olivat mukana sisarukset Donna ja Tyty. Odotetusti molemmat suoriutuivat taipparitehtävistä kunnialla, joten tuloksena molemmille SPA 1 Onnittelut omistajille! Tytyn arvostelu löytyy löytyy sen omalta sivulta. Donnan arvostelu alla:

sosiaalinen käyttäytyminen: Donna on ystävällinen ja innokas tutustumaan niin ihmisiin kuin koiriinkin. Haku ja laukaus: Haku on sopivan laajaa, innokasta. Hakukuvio rodulle ominainen. Donna työskentelee maa- ja ilmavainulla. Laukauksesta Donna laajentaa hakua. Hieno suoritus. Jäljestys: Donna jäljestää maa- ja ilmavainua käyttäen vauhdikkaasti. Ensin vauhdilla kaadon ohi, lopulta se löytyy. Kaato kiinnostaa  vesityö: Donna on innokas uimari. Tuo pukin ohjaajan eteen rannalle. Tottelevaisuus: Tottelee moitteettomasti. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Yhteistyö toimii ihanteellisesti. Toimiva työpari. (tuomarina Liisa Pajala)

...ja ei kahta ilman kolmatta! Sähköpostiviesti Kauhajoelta kertoi, että myös Hertta on osallistunut tänään peruutuspaikan myötä taipumuskokeeseen Kauhavalla. Tuloksena myös hienosti SPA 1 Onnittelut omistajille ja rapsutukset Hertalle :-)  Tässä Hertan arvostelu:

sosiaalinen käyttäytyminen: Kiireisen oloinen nuori neiti, joka uteliaan avoin toisiin ihmisiin.  Haku ja laukaus: Laajaa, innokasta hakua, joka laukauksesta tehostuu. Ilmavainuinen, itsenäinen suoritus, jossa toimitaan pillin mukaan. Jäljestys:  Maa- ja ilmavainuinen jäljestyssuoritus, jossa kaadon lähellä joudutaan palauttamaan. Nuuski, jää paikalleen. Vauhti? vesityö: Varma, rauhallinen suoritus, jossa riistapukki tuodaan ohjaajalle käteen. Tottelevaisuus: Hyvää luokkaa, pilli. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Erinomainen käyttökoiran alku, jolla vauhtia. (tuomarina Juha Karlström)

    15.8.09   Lauantaina vesityökokeessa Virojoella uimataitojaan olivat esittelemässä sekä Nita että Heta. Treenaaminen on tänä vuonna jäänyt ajanpuutteen vuoksi melko vähiin, mutta pari "viimeistelyharjoitusta" sentään ehdittiin juuri vesityökokeen alla tehdä. :) Vesi oli tällä kertaa koepaikalla tosi korkealla, minkä johdosta paikka oli ehkä vähän edellisvuosia haastavampi. Rannan korsimatto, jolla normaalisti on voinut edetä kuivin jaloin oli nyt juuri sen verran veden alla että cockerin kokoisen koiran piti siinä ajoittain uida, ajoittain kahlata. Ja takaisinpäin tultaessa sama urakka oli sitten edessä sorsa suussa. No tämä ei kuitenkaan eilen osoittautunut kummallekaan koiristamme ongelmaksi. Markkeeraus onnistui molemmilla hyvin, ja määrätietoisesti ne olivat lähteneet puskemaan läpi korsimaton avoveteen ja sieltä kaislikon taakse. Muutaman minuutin päästä molemmat tulivat takaisin sorsa tukevasti suussa. :) Näin ollen sekä Nitalle että Hetalle vesityökokeesta hienosti täydet kolme pistettä. Kokeen tuomarina oli Raimo Martikainen.


Parina edellisenä päivänä markkeerausta paukun kanssa ja linnun noutamista kaislikosta treenattiin sekä Nitan että Hetan kanssa. Mukana sorsan noutamista kokeilemassa oli tuolloin myös Nelli-neiti. Tähän mennessä sen riistakontaktit noin noutomielessä olivat rajoittuneet vain yhteen jäniksenraatoon, jonka se lenkillä peltotien ojanpohjasta löysi ja häntä heiluen kauhusta kirkuneelle emännälleen kantoi ;-) No mitä isot edellä, sitä pienet perässä... "Isojen koirien" esimerkin jälkeen oli Nellin vuoro. Kuvat puhukoon puolestaan...

    14.8.09   Kuluneen viikon kuulumisia... Työt kutsuivat viime tiistaina vuoden äitiys- ja hoitovapaan jälkeen. Vähän on siis ollut puhti poissa sivujen päivittämisestä, vaikka kuulumisia kerrottavaksi olisikin ollut. Viime viikonloppuna mejäiltiin Elimäellä Cockerspanielit ry:n mestaruuskokeessa, eikä ollenkaan hassummin tuloksin :-) Heta jäljesti erinomaisesti ja teki tähän mennessä parhaimman jälkisuorituksensa myös pisteiden valossa. Tulos Voi 1 48pistettä riitti mestaruusmittelössä ihan kalkkiviivoille. Tuomarin päätöksellä kerhonmestaruus meni samoilla pisteillä voi 1 48 Markolle ja Donille. Onnittelut siitä heille, Doni-papalle sen kyllä mieluusti soi :) Vaikka kerhonmestaruuspytty menikin meiltä ns. sivu suun, niin kotiin tuomisina kuitenkin  iso ruokasäkki. Hetalla selvästi hyvä putki päällä omien eväiden tienaamiseen, sillä jo agikisoistakin se hankki itselleen ruokaa. Näinköhän se on alkanut epäillä ruokahuoltomme toimivuutta?


Ruokahuolto taas hetkeksi turvattu ;-)

Avoimessa luokassa jäljestämässä oli sitten liuta Hetan jälkikasvua. Pisteiden valossa parhaimpaan tulokseen ylsi Nelli, jolle Avo 2 34p. Yksi hukka, kun Nelli kohtasi jäljellä hirven - siis ihan aidon sellaisen, ei pelkkiä jälkiä. Donnalle kaksi ensimmäistä suoraa tuomarin sanojen mukaan aivan täydellistä jäljestystä ...mutta siten toisen kulman jälkeen Donna nosti pusikosta ilmaan ison metsäkanalinnun ja teki siinä samalla hienon ylösajon jälkeen hukan. Toinen hukka vielä hetken päästä aivan tuoreilla hirvenjäljillä. Näinköhän oli kiusana sama sarvipää, joka Nellin jäljeltäkin löytyi, sillä etäisyyttä näillä kahdella tapahtumapaikalla oli korkeintaan 500m. Donnalle tällä kertaa tulokseksi Avo 3 26p. Sisaruksista mukana oli vielä kolmaskin, Tyty-neiti, jolle tällä kertaa ei saatu tulosta ollenkaan. Kokematon jäljestäjä eteni kyllä hyvin määrätietoisesti jälkeä pitkin, mutta maaston muuttuessa risukkoisemmaksi, se pyrki kiertämään risukon, hukkasi jäljen ja kääntyi paluujäljelle. Viimeisellä suoralla tämä tapahtui kolmannen kerran, jolloin koe keskeytettiin ja mentiin harjoitellen kaadolle. Kokemusta koeviikonlopusta tuli kuitenkin nuorelle koiralle varmasti runsaasti :-) Hetan, Nellin ja Tytyn koearvostelut löytyvät niiden omilta sivuilta, Donna-neidin hieno arvostelu alla.

Donna nuuskuttelee alkumakauksen ja lähtee vauhdilla jäljelle. Ensimmäinen osuus pientä siksakkia jäljen molemmin puolin. Ensimmäinen kulma hyvin. Kulman takana tarkastuspyörähdys ja vauhdilla toiselle osuudelle. Toinen osuus täydellistä jäljestystä, toinen kulma hyvin, ja sitten alkavat ongelmat. Donna lähtee tekemään syheröä kulman taakse rinteeseen ja saa ison kanalinnun lähtemään läheisestä pusikosta lentoon. Tästä seikkailusta ei Donna selviä ja tuli hukka. Uusi aloitus ohjatusti. Nyt menee taas hyvin, kunnes osuuden puolessa välissä olevalla hakkuuaukolla sorkanjäljet vievät Donnan toiseen hukkaan. Aloitetaan ohjatusti puhtaalta jäljeltä ja nyt tullaan suoraan kaadolle. Kaadon Donna nuolee tarkkaan. Harmittavasti kahden hienosti menneen osuuden jälkeen Donna sortuu riistaan... Mutta kun ikää tulee niin varmuuskin lisääntyy.

Torstaina Aapo ja Riitta tekivät reissun lappeenrantaan silmätarkastukseen. Aapon silmät todettiin edelleen täysin puhtaiksi. Silmätarkastuksen jälkeen Aapolla kävi kotona mieluisia vieraita. Aika näyttää syntyykö Aapolle lokakuun puolivälissä jälkikasvua :)

    8.8.09   Hetan agilityura sai jatkoa toissapäivänä Kotkan iltakisoissa. Ensimmäisellä agilityradalla pientä varmistelua ja haparointia, mistä johtuen vitonen kepeiltä. Tosin tällä kertaa sain sen kyllä ihan oikein sisään, mutta ehkä siitä itsekin yllättyneenä ei loppu mennytkään ihan putkeen. Pujottelurytmi ei heti alussa löytynyt, joten jouduttiin alussa vähän korjaamaan. Pujotteluun meni siis aikaa ja varmaan radalta muutoinkin olisi voinut ottaa sekunnin sieltä ja toisen täältä. Fiilis oli kuitenkin, että ihan kivalla vauhdilla edettiin ilman mitään laajoja kaarteita tms. Niinpä lopputulos +8,59 yliaikaa oli suorastaan vähän yllätys. No radan ihanneaika 43sek. kaikilla kolmella kontaktiesteellä tuntui kyllä jo alussa aika hurjalta. Vitsailin rataan tutustumisessa, että en pääse tätä siihen aikaan edes ilman koiraa ;-) No olisi se ehkä siihen ollut juostavissa koirankin kanssa jos kaikki olisi mennyt ihan nappiin. No tiukkaa se aika teki kyllä muillekin, nimittäin tuloksella 13,59 tulimme Hetan kanssa luokassa toisiksi! Ja osallistuja oli sentään enemmän kuin kaksi ;-) -tarkemmin ottaen yksitoista.


Hetan eka virallinen agirusetti

No se toinen rata oli sitten tosi hieno hylky. Niin hieno, että ei oikeastaan edes harmita. Juuri sopivasti ennen meidän vuoroa porottava auringonpaiste lakkasi ja alkoi tuulla ja sataa. Hyvä niin, sillä koirassa oli heti kaksi vaihdetta enemmän. ;) Vauhtia riitti ja rata oli sujuvasti etenevä, juostava kiva rata. Putken jälkeen kepit oikealta puolelta menivät hienosti ilman mitään ongelmia. Jäljellä olikin oikeastaan enää pari loppukiemuraa, kun omalla ohjausvirheellä sain Hetan käsittämään radan kulun väärin. Keppien jälkeen oli rengas, ja sen jälkeen tiukka käännös ja tavoite jatkaa melkein samaan suuntain mistä äsken tultiin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun ryhdyin sihtailemaan suuntaa seuraavalle aidalle niin Heta käsitti, että rengas tulee suorittaa uudestaan... Tosi tyylipuhtaasti se kyllä menikin, vaikka itse olinkin koirasta kauempana. No eihän siinä mitään, jatkettiin rata loppuun yhtä hienosti kuin ennen sitä rengastakin. Ajasta en tietysti tiedä, mutta luulen että ihanneaika 39sek. olisi kyllä riittänyt ihan hyvin. Siinä siis oli ensimmäinen nolla enemmän kuin lähellä. Tästä radasta jäi jo ihan hyvä fiiliskin. Hitsit, ihan perus suorituksellahan se nolla sieltä ehkä sittenkin irtoaa... :-) No Hetan kisauran jatkosta ei nyt kuitenkaan ole tehty mitään suunnitelmia. Lähialueen kisat taitaa nyt vähäksi aikaa olla tässä, joten ihan lähitulevaisuudessa tuskin agilityssa startataan. Agilityradan kakkossijasta tuli kuitenkin palkinnoksi alennuskuponki Kotkan kisoihin, joten jatkoa ehkä ainakin joskus seuraa... 

    6.8.09   Hienoja uutisia tokorintamalta. Riitta ja Aapo osallistuivat 4.8. Haminan tokokisoihin. Tuloksena hienosti Avo 1 166p. Tuomarina toimi Anne Nokelainen. Yksi ykkönen vielä, niin seuraava koulutustunnus on tienattu! :)

    2.8.09   Jäljestämiskokeissa Luumäellä tänään Heta voi-luokassa ja Hetan Lapset Nelli ja Tyty avoimessa luokassa. Hetalla oli intoa tänään taas vähän liiankin kanssa, ja ensimmäiset 1,5 suoraa olikin ollut kaikkea muuta kuin tyylikästä jäljestämistä. Sen jälkeen oli koira malttanut ryhtyä hommiin, ja loppumatka oltiinkin menty jo ajoittain ihan mallikkaasti. Hetan jäljestämistä parhaimmillaan ei siis tänään nähty, mutta tuloksena kuitenkin Voi 1 ja 43 pistettä. Avoimessa luokassa samoille pisteille ylsi Nelli-neiti. Tällä kertaa matkalle ei työtapaturmia sattunut, joten ensimmäinen avoimen luokan ykkönen on Nellillä nyt plakkarissa. :) Ensimmäistä kertaa mejäkokeessa starttasi tänään myös Tyty-neitonen. Kahdesti loppui jäljellä kokemattomalta koiran usko, ja se otti näissä tilanteissa paluujäljen. Muuten oikein mallikasta jäljestystä koko matkan. Ekasta kokeesta siis hienosti tulos Avo 3 29 pistettä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :-)  

    26.7.09   Tänään vietettiin pentueen -08 kesätreffejä. Paikalla ilahduttavasti koko pesue ja bonuksena vielä lasten isäkin. Aloittelimme treffit agilityn saloihin tutustumalla. Kyllä oli kaikilla hauskaa, sitä ei voinut olla huomaamatta! Kun kaikki varmasti olivat saaneet itsensä läkähdyksiin siirryimme meille kotiin haukkaamaan välipalaa. Ei muuten varmasti tarvinnut kenenkään lounastaa yksin, nelijalkaista seuraa oli taatusti kaikille tarjolla ;-) Ymmärrettävää sinänsä, niille kun ei ollut tarjolla kuin vettä ja turkin siistimistä. Kun isäntäväki oli saanut itsensä ravittua siirryttiin metsään ja rannalle treenailemaan kuka mitäkin. Osa kävi verijäljellä, osa taipparijäljellä, osa molemmilla. Lisäksi parin kanssa katsottiin hakua taipparimielessä ja yhden kanssa metsästystä silmällä pitäen. Lopuksi ennen kotimatkoille lähtöä siirryttiin meren rantaan turkkeja vilvoittelemaan. Iso kiitos kaikille mukana olleille kivasta päivästä! ...ja erityiskiitokset Millalle agility-avusta ja Laura-kummille Juhon hoitamisesta :) Kuvia toivon saavani kaikilta niitä napsineilta. :) Kuvakooste päivän tapahtumista löytyy täältä: kuvagalleria

    25.7.09   Nyt se on sitten taas kokeiltu. Kahdentoista vuoden taon jälkeen tuli taas startattua virallisissa agilitykisoissa :P Tällä kertaa Hetan kanssa. "Oliks silloin edes esteet samanlaisia?" Kyseli tyrmistyneenä kisapaikalla yksi tuttu :) No joo, kyllä ne miltei oli. Tosin tunnettiin silloin myös sellaisetkin esteet kuin kavaletit, taukoruutu ja vesieste. Mutta joo, vaikka kauempaa katsottuna agilitykisoissa ehkä näyttääkin samanlaiselta kuin 90-luvun alkupuolella, niin ei lajista silloin ja nyt oikein voi puhua edes samana päivänä.

Vaikeusaste ykkösluokkien radoissa tuntuu nousevan miltei vuosi vuodelta, mutta silläkin mittapuulla tämän päivän radat olivat kyllä  ykkösen radoiksi melko vaikeita. Hei missä oli ne kivat juostavat radat, joita kaikki kilpaa ovat vakuutelleet ykkösten ratojen olevan, kysyn vaan?! Pelkkää vääntämistä ja kääntämistä, liuta ansapaikkoja ja melko tiukat ihanneajat... Että siitä sitten vaan ekoihin kisoihin *huoh* No ihan hyvinhän se lopulta meni. Hyppyradalta Hetalle vitonen kepeiltä ja reilu 4sek. yliaikaa. Sijoitus 4/16. Luokassa tuli seitsemän tulosta, ei yhtään nollaa. Tähän saattoi oikeasti olla tosi tyytyväinen. Tosin vähän oli koira jotenkin vaisun oloinen, olisiko kisatilanne kuitenkin vähän meitä molempia jännittänyt, vaikkei se siltä kisapaikalla yhtään tuntunutkaan. No tiedä häntä, mutta ei siinä vauhtia kuitenkaan sillä tavalla ollut kuin normaalisti. Tosin se saattoi myös olla se tekijä, joka ylipäänsä pelasti koko radan. Jos se olisi normaalilla vauhdilla painanut menemään niin olisin tuolla radalla ollut  pulassa alta aikayksikön ;-) No toisen radan kohdalla Heta olikin sitten hyytynyt jo ihan tyystin. Pitkä odottelu ja sään muuttuminen aamun hiostavasta sadekelistä hiostavaksi hellekeliksi teki ehkä tehtävänsä. Jos sitä vauhtia ei ollut niin hirmuisesti ekallakaan radalla niin toka oli jo välillä jopa perässä vetämistä. No este esteeltä eteenpäin selvittiin, kunnes kepeillä sattui jotain ihan kummallista. Ensin nippa nappa sain koiran edes oikealle esteelle ja sinnekin sitten väärin sisään - siitä vitonen. Pujottelu lähti hyvin käyntiin, kunnes puolessa välissä se vaan keskeytti homman ja ns. lähti kävelemään - tästä toinen vitonen. Kun sitten lopulta sain koiran palaamaan kepeille loppu mentiin ihan kivasti. Sen verran oli kartturi kuitenkin tässä kohtaa oli jo eksyksissä, että unohti tyystin, että keppien jälkeen olisi Hetan kanssa syytä valssailla, muuten kävisi seuraavan esteenä olevalla A:lla huonosti. No nyt se tanssiaskeleiden unohtaminen sitten kostautui huonona kulmana, jolloin Hetan vauhti ei riittänyt A:n harjalle saakka. Niinpä se kääntyi puolessa välissä takaisin, siitä sitten lenkki ja vähän vauhtia niin päästiin yli. Tämän jälkeen olikin enää viimeiset mutkat ja loppusuora, niistä selviydyttiin jo taas ihan kunnialla. Toiseltakin radalta siis uskomatonta mutta totta tulos :P Virheitä tosin radalta 15 ja sen lisäksi melkein 20sek. yliaikaa! No maaliin päästiin kuitenkin - aika moni teki kuitenkin hylyn jo alkumetreillä. Hetan agilityura jatkuu seuraavaksi Kotkan iltakisoissa 6.8. Tosin sielläkään ei taida olla luvassa yhtään sen helpompia ratoja...

    23.7.09   Iltataippareissa Elimäellä tänään mukana Nelli ja Tahvo. Haku, jäljestys ja uinti eivät tuottaneet kummallekaan päänvaivaa joten molemmille hyväksytty tulos, Spa 1 Tuomarina molemmilla Anu Kokkarinen. Onnittelut omistajille :) Nellin arvostelu löytyy sen omalta sivulta, koetuloksista, Tahvon arvostelu alla:

sosiaalinen käyttäytyminen: Tahvo on ystävällinen ja innokas nuori uros. Suhtautuu ympäristöön kiinnostuneesti. Haku ja laukaus: Aluksi todella laajaa, innokasta hakua. Alun innon jälkeen rauhoittuu mallikelpoiseen, ohjaajaan yhteyttä pitävään hakuun. Laukauksen jälkeen tutkii pudonneet oksat. Hyvä reipas suoritus! Jäljestys: Maavainuinen, varma, iloinen jäljestys. Kulma tarkistellen, jatkaa hyvin. Kaato kiinnosti kovasti. vesityö: Ui halukkaasti, tuo pukin ohjaajalle. Tottelevaisuus: Tahvo on tottelevainen koira. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Hyvin toimivaa työskentelyä parivaljakolta.

    19.7.09   Lomailua ja mejäilyä... Aloitetaan tuoreimmista kuulumisista. Kuluneena viikonloppuna mejämetsissä hikoilivat Heta ja Kimmo. Pitkästä aikaa meillä oli koepaikka ihan muiden järjestämässä kokeessa. Olipa hassua että ei tarvinnut muuta kuin mennä paikalle! Kun kaikenlisäksi Hetalle sattui kokeessa ensimmäinen jälki, ja Kimmon opastettavana oli kakkonen, oli Kimmon osalta homma selvä jo aamu yhdeksältä. (koe alkoi 6.30) "Mitä ihmettä mä nyt sitten teen?", tuumi Kimmo tänä aamuna puhelimessa. :) No, näyttää siltä että Heta on ehkä oppinut jäljestämään. Tai siis onhan se selvästi jäljestää osannut, mutta ehkä tänä kautena sillä on vaan ollut paljon vähemmän huonoja ideoita kuin aikaisemmin ;-) Hetalle tänään selvästi kauden paras jälkisuoritus, joskaan ei pisteiden valossa. Viimeisellä kulmalla Heta tekee määrätietoisen hukan paikassa, jossa hirvien jotos jatkuu suoraan kolmannen suoran suuntaisena. Kaikin puolin muuten erinomaisen hyvä ja tarkka suoritus. Tuloksena tänään Voi 2 37p. Arvostelu löytyy Hetan omalta sivulta.   

Säät ovat viimeaikoina suosineet mukavasti ja meidänkin konkkaronkka on  viettänyt muutamaan otteeseen kesää mökin rannassa loikoillen. Koirien lomanviettoa tosin ovat hieman haitanneet pari tyhmänrohkeaa sorsapesuetta, jotka sitkeästi rannassa pyörivät. Pöljinä ne työntyvät suunnilleen samalle viltille aurinkoa ottamaan, vaikka lintukoiria on välillä ollut rannalla suurempikin määrä. Eihän siinä mitään jos poikaset olisivat jo  lentokykyisiä vaan kun eivät ole. Niinpä olemme joutuneet hieman rajoittamaan koiriemme vapautta. Uimassa on silti käyty enemmän kuin tarpeeksi ja se näkyy kyllä myös molempien koirien uintivarmuudessa. Lisäksi on nyt tullut harjoitettua niitä vähän vaativammistakin paikoista, minkä seurauksena Nita oppi muutama päivä sitten sukeltamaan :-P Parhaimmat sukellukset eivät tietenkään tallentuneet kameralle, mutta tässä kuitenkin yksi :)

 

Jos on Nitasta tullut vuosien mittaan melkoinen uimamaisteri niin on Nellikin lyhyessä ajassa löytänyt uimisen ihanuuden. No ensi viikolla nähdään taipuuko se uinti myös taipparitilanteessa, ainakaan mökkirannassa ei tehnyt enää tiukkaakaan. Sulassa sovussa polskivat järvessä niin lapset kuin koiratkin. Välillä piti tosin vähän turkkiakin kuivatella. Tällä kertaa kuva Hetasta ja itkuhälyttimestä ei ole lavastettu. Tosin vahvasti epäilen, ettei Hetan tarkoitus ehkä kuitenkaan ollut valvoa Juhon päiväunia ;)

No koko lomaa ei toki olla ihan metsän keskellä vietetty. Viime viikolla pyörähdimme yhtenä päivänä pääkaupunkiseudulla ja siinä samalla kävimme katsastamassa miltä se yksi koiristamme näyttää. Varsin tehokkaasti oli Tyty neitonen juoksujen seurauksena kadottanut kaikki koristekarvansa sieltä missä niitä pitäisi olla. Väärissä paikoissa sen sijaan rehotti karvaa ihan kiitettävästi. No siistittiin sitten nekin pois, joten lopputulokseksi saatiin varsin sporttinen ja kesäkeleihin käytännöllinen cockeri. Melkoinen wash and go -malli :) Ihan lähiaikoina ei neitiä siis näyttelykehissä taideta nähdä. No ehkä sitä karvaa joskus vielä oikeisiinkin paikkoihin kertyy. :)

    7.7.09   Hienoja tokouutisia :) Riitta ja Aapo kävivät Imatralla tokoilemessa toista kertaa avoimessa luokassa. Tuloksena tänään hienosti AVO 1 170p. ja neljäs sija. Onnittelut :))

    4.7.09   Kulunut viikko on meillä ihan lomailtu, ja lomailun merkeissä taidetaan jatkaa ainakin pari seuraavaakin viikkoa. Toivotaan että aurinkoisia ja lämpimiä kelejä riittää :) Nitankin kipuilulle löytyi syy, kun hyvällä tuurilla saimme sille torstaiaamulle peruutusajan fysioterapiaan. Siinä vaiheessa se tosin silmämääräisesti ei enää ollut millään muotoa kipeä - Tai siis kukaan ulkopuolinen ei sen kipuilua olisi huomannut, mutta itse kyllä näimme että taka-askel on vähän töpöttävä, eikä se myöskään itse venytellyt takaosaansa kunnolla. No nikamathan siellä oli kierossa... Tosin tällä tavalla ne eivät koskaan aikaisemmin ole kierossa olleet. Pariin, kolmeen otteeseenhan Nitalla on nikamia käsitelty. Silloin sillä on ollut ristiluu vinossa ja lisäksi yksi tai kaksi nikamalukkoa lannerangassa niin että nikamat ovat ns. lukkiutuneet ylöspäin (-> koira alkaa köyristää enemmän tai vähemmän liikkeessä selkää) Perimmäinen syy tähän vaivaan on todennäköisesti rakenteellinen, mutta onneksi se pysyy pienellä huollolla ja monipuolisella ja säännöllisellä liikunnalla ihan kunnossa. (Nitalla on siis lievää yliliikkuvuutta lannerangassa, jonka seurauksena sen lihashuoltoon harrastekäytössä tulee kiinnittää erityistä huomiota.) Nyt kuitenkin nikamat olivat ns. nitkahtaneet alaspäin ja ihan eri kohdasta kuin aikaisemmin. Äkillinen hyppäys taaksepäin, joka jäljellä oli nähty osuu kuulemma hyvin yksiin löydöksen kanssa. Niinpä niin... tässä se nyt tuli todistettua, kun aina olen sanonut että jos Nita itsensä jossain joskus rikkoo niin se on jäljellä tai metsästystilanteessa. Se kun menee niissä niin vieteillä että painaa loppuun vaikka kolmella jalalla ja pää kainalossa. *huoh* Jälkiviisaana voi tietysti todeta, että jäljestys olisi kannattanut keskeyttää siihen kun Nita itsensä satutti, vaan se kun ei siellä maastossa sitä kipuaan tietysti näyttänyt. No onneksi se nyt ei kuitenkaan mennyt rikki sen pahemmin, vaan nikamat ovat nyt taas ojennuksessa ja koira nauttii taas täysin siemauksin kesästä ja etenkin uimisesta :)

Jälkikasvu sen sijaan on käynyt niittämässä mainetta ja kunniaa. Tällä kertaa agilitykisoissa Oulussa. Mirolle ja Katjalle kolmas virallinen agilitystartti ja ensimmäinen puhdas rata! No yliaikaa tosin reilu 3sek. ja radalla yksi ylimääräinen ratahenkilön moikkaaminen kesken radan :P Kaikkea ne keksii... "Sillä välin kun sä tässä mietit että mikä olikaan se seuraava este niin mä käyn kysäsemässä oisko tolla tyypillä tuolla antaa makkaraa yhdelle nälkäiselle cockerspanielille." Joopa joo... Joka tapauksessa näillä ylimääräisillä kunniakierroksillakin päästiin palkintopalleille. Miron sijoitus siis hienosti 3/17 :)

    28.6.09   Aina ei mene ihan putkeen... Vaan se kai tästä koiraharrastamisesta niin mielenkiintoisen tekeekin :) Lauantaina Riitta ja Aapo kisasivat kolme rataa Lappeenrannan agikisoissa. Kahdelta ensimmäiseltä radalta hylky. Se on joskus pienestä kiinni, kuten näilläkin molemmilla radoilla. Kolmannelta radalta sitten hieno puhdas rata ja luokkavoitto :) ...mutta reilu sekunti yliaikaa. Voi itku, siinä oli sekunnin päässä kolmas nousunolla ja agilitysert. No ehkä ensi kerralla. Kyllä se sieltä vielä tulee :)

Lauantaina oli myös jälkientekopäivä sekä Elimäen että Pyhännän jälkikokeessa. Sääveikkaajat lupasivat aurinkoa ja hellettä, vaan veikkaukseksi meni, ainakin täällä etelässä. Vettä sataa lotusi koko päivän siihen tahtiin, että ei vielä yhtenäkään päivänä tänä kesänä!! ... ja arvatkaapa vaan oliko esim. allekirjoittanut millään muotoa varustautunut 15 asteeseen ja vesisateeseen... No ei tosiaan kun ennuste oli 30 astetta hellettä! No jäljet saatiin joka tapauksessa maastoon. Sunnuntaina sitten pilvet kaikkosivat ja lämpötila nousi hellelukemiin. Edellisen päivän jatkuva sade ja jäljestyspäivän hellekeli tekivät tehtävänsä. Tuloslistoja lukiessa ei voi muuta todeta kuin että olipa järjestäjän näkökulmasta halvat kokeet - sen verran paljon tuli tulokseksi pyöreitä nollia. Yksi näistä nollatuloksista Nitalle. Nellille ja Donnalle molemmille tulokseksi Avo 3 23p. Ensimmäinen suora osoittautui molemmille hankalaksi, sen jälkeen jäljestettiin ihan kivasti loppuun. Nitaa ei vaan tänään jäljestys kiinnostanut, tai sitten olosuhteet olivat sille liikaa, tai molemmat. Tiedä häntä, kovasti se oli kuitenkin pyörittänyt, eikä jäljestyksestä oikein ollut tahtonut tulla mitään. Kaiken lisäksi se vielä satutti itsensä jäljellä. Alkumatkasta se oli ulahtanut ja hypähtänyt reilusti taaksepäin jotakin jäljellä mutta jatkanut sitten matkaa. Mitään selvää syytä (esim. käärme) ei ko. paikassa kuitenkaan nähty. Jäljeltä tullessaan Nita vaikutti vähän kankealta, mutta ei muuta. Se ui mielellään majan pihassa olevalla lammella ja lähti sen jälkeen kanssani kotiin. Muutaman tunnin päästä kotona huomasin että se tärisee ja silmissä on kipeä ilme. Mitään selkeää syytä kivulle en koiraa tutkiessa löytänyt, mutta kipulääke tuntui sen oloon auttavan. Täytyy seurata tilannetta. Toivottavasti kyseessä on vain venähdys tms. eikä mitään vakavampaa. Nitahan kyllä tunnetusti on näissä asioissa vähän Draama Queen...

Pyhännällä sentään sää oli ollut mejäkokeille ihan suosiollinen. Mirolle harmittava hukka ekalla kulmalla, muuten hieno jälkisuoritus. Tulos siis Avo 2, pisteitä kertyi 37 Onnittelut Katjalle Miron kivasta tuloksesta :) Ei muuta kuin kuono kohti uusia kokeita... 

    19.6.09   Hauskaa Juhannusta! Meidän porukka viettää tänä vuonna Juhannusta kotosalla ja juhlii Juhon 1v synttäreitä :) Mökille lähdetään sitten kun aurinko paistaa ja lämpömittarin lukemat alkavat kakkosella ;)

Ihan kaikkia hyisevän kylmät ilmat ja uimavedet eivät kuitenkaan ole haitanneet. Vajaa viikko sitten Nelli esitteli meille rannassa hienoa uimatekniikkaansa ihan ilman maanitteluja, kun sille riistapukki veteen heitettiin. Tulipahan taas kerran nähtyä kuinka se uimamotivaatio ja tassujen irrottaminen pohjasta kummasti paranee kun haettavana on jotain todella mieluisaa. Donna puolestaan on käynyt heittämässä talviturkkinsa Keski-Suomessa. Kuvista päätellen myös tämä neiti on löytänyt sisäisen vesipetonsa. Alkaa lupaavasti näyttää siltä, että jo tänä vuonna saadaan ehkä useampikin Spa1 tulos tälle pentueelle :)  (kuvat: Lasse kylmäkorpi)


 

Nellillä on uimisen lisäksi ollut myös muuta puuhaa. Tässä terveisiä Nelliltä:

Hei taas äiti ja mummo ! 

Emäntä  sai viikonloppuna taas jonkun erikoisen päähänpiston  ja pakkasi isännän ja kakarat (joihin minutkin siis lasketaan) autoon ja hurautti puistokierrokselle. Siellä se sitten huokaili jokaisen puskan luona kuinka on kaunista ja asetteli sitten eri kokoonpanoissa meitä "kakaroita" siihen puskan juureen istumaan, seisomaan, makaamaan jne...  ja sitten otettiin kuvia. ... ja paljon! Minä olen kuitenkin jokaisessa kuvassa ja isäntä ei yhdessäkään. Herää tässä kysymys kukahan mahtaa olla se emännän kulta ???  Ehkä on enää vain ajan kysymys kun minä pääsen sen viereen sänkyyn nukkumaan, ja isäntä siirtyy patjalle makuuhuoneen lattialle...

T: Nelli


Kuvat: Jukka Leinonen
 

    12.6.09   Tällä viikolla koirien aktiviteettina onkin ollut agilitya. Tiistaina ensin normaali treenipäivä ja keskiviikkona möllikisat. Tulipa lähdettyä kisoihin myös Hetan kanssa, kun se tiistaina kulki treeneissä niin kivasti. :) Sama kuulolla olo jatkui sillä vielä keskiviikkonakin, ja mölliradalta tuloksena puhdas rata ja luokan voitto ajalla -21,32 (ihanneaika 55 sek.) Nitalle kisaavien radalta Marjutin kanssa vitonen puomin kontaktilta ja viides sija. Itse asiassa vähän harmittaa, etten tullut myös Hetaa kisaavien radalle ilmoittaneeksi, sillä tällä kertaa kisat sujuivat isosta osallistujamäärästä huolimatta tosi joutuisasta. Olisimme siis ehtineet hyvissä ajoin kotiin vaikka sinne kisaavien radalle olisimmekin jääneet. No ehkä ensi kerralla. :) Mikä tärkeintä, illalla kotona oli kuitenkin kaksi hyvin tyytyväistä ja väsynyttä koiraa.

 


möllirata 10.6.09

 

    5.6.09   Suvivirren soidessa saapui myös kesä :) No parin viimepäivän alle kymmenessä asteessa värjöttelyn jäljiltä viikonloppu tuntuu suorastaan aika kaukaiselta, mutta ehkä ne hellesäät eivät vielä tältä kesältä siinä olleet... Joka tapauksessa viikonloppuna oli aika avata oikein kunnolla uimakausi. Vedessä lotrattiin pitkään ja hartaasti, ja opetettiinpa siinä samassa Nellikin uimaan. Alun empimisen jälkeen sinne se Heta äipän perään mennä paineli :) Ei muuta kuin toivotaan lisää lämpimiä kelejä niin neidin uimataito ihan omineenkin vahvistuu. :) Myös Hertta lähestyi meitä toukokuisilla uimakuvilla. Uiminen ja damin noutaminen pitkältäkin matkalta sujuu neidiltä jo todella mallikelpoisesti. Ai miten hienoa! 

Viime viikonlopun hellesäässä poikkesimme myös Nitan kanssa Iitin ryhmänäyttelyssä. On jännä huomata kuinka vielä seitsemänvuotiaastakin koirasta löytyy ihan uusia virheitä. Niin ne koirat muuttuu :P Tuloksena tällä kertaa käy H.

    26.5.09   Viikonlopun kuulumisia. Olipa kaksijakoinen viikonloppu... Henkilökohtaisessa elämässä surua ja murhetta, joka tarkemmin vain lähipiirin tietoon jääköön, mutta koiraharrasteissa ihan aurinkoisiakin hetkiä. Lauantaina Nitalle Kotkan agilitykisoista tulos 5,53 ja kolmas sija. Vitonen tuli radalta rimanpudotuksesta. Sunnuntaina Elimäen jälkikokeissa puolestaan mukana olivat Heta, Nelli ja ensikertalainen Donna. Nellille sattui matkaan yksi hukka, muuten hienoa jäljestystä alusta loppuun. Tulos hienosti pykälän parempi kuin viimeksi, eli Avo 2 ja 37p. Donna puolestaan vei isäntänsä metsään, ja tämän epäilyksistä huolimatta saapui kaadolle ilman, että tuomari oli puhaltanut peliä kertaakaan poikki. ;) Lopputuloksena heti ensi yrittämällä upeasti Avo 1 43p. Aika uskomattoman hieno aloitus juuri vuoden täyttäneeltä koiralta!

Heta oli jäljellä viimeisenä. Sen lisäksi että alla oli jo henkisesti raskas viikonloppu, eivät ilmojenhaltijat taakkaa ainakaan yhtään keventäneet. Ensin rakeita, sitten tuulta, sadetta ja ukkosta... Kun uitettu koira ja isäntä lopulta olivat päässeet pois jäljeltä oli Kimmon ensimmäinen kommentti puhelimessa että "Mä ajattelin jo että se ei pääty koskaan..." No, vaikka oma mieliala olikin jo valmiiksi se, että aivan sama mitä jäljeltä tulee, niin kaiken koetun jälkeen Jäljeltä saatu Voi 1 40p. oli ehkä loppujenlopuksi melkoinen työvoitto, jonka mieluusti Kimmolle juuri viime sunnuntaina todella oli valmis suomaan. Tuloksen myötä Hetasta tuli sunnuntaina jäljestämisvalio. :) 

    22.5.09   Tuloksia näyttelyistä ja agilitykentältä... Viime viikonloppuna Haminan näyttelyssä olivat mukana Nita, Nelli ja ensiesiintymisensä  tehnyt Tahvo. Tuomari oli tällä kertaa niin nopea, että näyttelykuvat jäivät miltei ottamatta. Siinä kun ei juuri ehtinyt koiraa pöydälle saada kun oltiin jo työntämässä nauhaa käteen. Kaikki cockerit olikin arvosteltu 1,5 tuntia etuajassa, minkä jälkeen tuomari riensi juoksujalkaa kuvaamaan toiseen kehään valkoisia paimenkoiria! Vähän jäi siis fiilis, että eipä tainnut kauheasti tämä cockereiden arvostelu kiinnostaa... No joka tapauksessa vaaleanpunaista nauhaa oli tyrkyllä kaikille kolmelle. Tahvo Jun Eri/2 Nelli Jun Eri ja Nita Käy Eri/4. Samaan aikaan Hertta osallistui Tampereella Spanieliliiton kakkosnäyttelyyn. Tuloksena tiukalta tuomarilta Jun H.

Tiistaina Nita suuntasi Marjutin kanssa kuononsa kohti Porvoon iltakisoja. Ensimmäinen rata oli ollut todella vaikea ja melkoista vääntämistä ja kääntämistä. Nita oli tehnyt kivasti puhtaan radan, mutta vähän yliaikaa. Kahdestatoista koirasta kuitenkin vain kolmelle tulos, joten tuloksella 8,85 Nitalle kolmas sija. Toinen rata olisi kuulemma ollut jo ihan kivan juostava, mutta siinä kohtaa Nitan työaika oli ilmeisesti jo loppunut ;) Sitä ei enää homma ollut jaksanut kiinnostaa vaan oli sitten pääsääntöisesti hypellyt esteitä ihan vapaavalintaisesti. Toiselta radalta siis tuloksena hylky.

...Ja jotta tämä nyt ei ihan tylsän asialliseksi menisi, niin kerrottakoon nyt vielä Tahvon uusimmat kuulumiset puutarhatöistä ;) Emäntä oli hankkinut kotipihalla uusia kärhöjä. Paikat oli tarkkaan mietitty ja istutusohjeet luettu. Niissä kovasti mm. varoiteltiin, että juuripaakkua ei saa istutusvaiheessa rikkoa. Se olisi pitänyt ehkä muistaa kertoa myös Tahvolle... Sillä välin kun emäntä haki puutarhahanskat sisältä oli Tahvo siirtynyt pihan korkeimmalle kohdalle, kellarin päälle yksi kärhö suussaan. Multa rapisi kuulemma juuripaakusta komeassa kaaressa ympäri pihaa, kun emäntä hanskojenhakumatkalta palasi. Kärhö sinänsä oli ollut aivan ehjä ja latvomaton, mutta sen juuret olivat hyvin puhdistetut. No tuleepahan nyt sitten tehtyä empiirinen koe, voiko kärhön istuttaa myös ilman juuripaakkua ;-) ...ja kun kerran köynnösten hoitoon päästiin, niin pari päivää myöhemmin Tahvo oli huomannut pihalla olevan myös vanhoja köynnöksiä. No keväällähän niitä on hyvä vähän latvoa, ihan vaikka maan tasalle, niin kasvavat sitten kesän aikana oikein komeaksi ;) Ai ne hoito-ohjeet, no niissä kuulemma sanottiin että tarvittaessa leikataan syksyllä. :P Nähtäväksi jää kumpi luovuttaa puutarhanhoidon ensin, koira vai emäntä ;) 

    16.5.09   Matot rullalle ja bileet pystyyn! Tänään täyttää Hetan jälkikasvu yhden vuoden :) Rapsutukset tasapuolisesti koko kuusikolle. Pentueen kasvua ja kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata. Erityisen mielenkiintoiseksi sen on tällä kertaa tehnyt se, että ensimmäistä kertaa meillä on ollut pentue, jonka molemmista vanhemmista on luonnetestitulos. Lisäksi kuudesta pennusta viisi on käynyt säännöllisesti kylässä, jos ei muuta niin parturoinnin merkeissä. Hertta on pitkän välimatkan takia jäänyt ymmärrettävästi vähän vieraammaksi, joskin kuvia ja tarinoita siitäkin on vuoden mittaan useasti nähty ja kuultu. On jännä nähdä mitä aikuistuminen (ai mikä aikuistuminen?!) vielä tuo tullessaan, mutta ainakin toistaiseksi kaikkien luonne vaikuttaisi pitkälti siltä, mitä vanhempien testitulosteen perusteella voisi odottaakin. Ne tuntuvat järjestään omaavan kivasti sekä taistelutahtoa että toimintakykyä - minkä kotijoukot ovat kyllä varmasti kuluneen vuoden aikana myös huomanneet ;) Kaikenlaista on tullut vuoden mittaan keksittyä ja askarreltua, ihan vaan silleen ohi mennessäänkin ja siinä samalla on testattu omistajienkin toimintakykyä - eli kykyä tehdä ratkaisuja erilaisissa uusissa tilanteissa :P Kaikkien toimintakyky lienee varsin hyvä, sillä yhtään pentua emme ole vuoden mittaan saneet takaisin, mikä tarinoita niistä kuunnellessa taitaa oikeasti olla ihan hyvä saavutus ;) Sen sijaan olemme saaneet mm. vinkin, että seuraavan pentueen kohdalla voisi siihen lauseeseen "aktiivisiin harrastaviin koteihin" lisätä myös sanan remonttitaitoisiin. Kiitos, täytyy laittaa vinkki korvan taakse ;)

Virtaa ei tosiaan ole lapsista puuttunut. Toisaalta se energisyys ja aktiivisuus on kuitenkin ollut sinänsä ihan hallittua, että vilkkauden puolesta kukaan ei vaikuta millään lailla ylivilkkaalta kohelolta. Kun tekemistä on ollut tarjolla se tekeminen on selvästi kohdentunut järkevästi eikä kadonnut taivaan tuuliin keskittymiskyvyn puutteeseen. Temperamentiltaan koko pesue puolestaan vaikuttaa todella avoimilta ja ystävällisiltä, ja niitä on vieraidenkin erittäin helppo lähestyä.

Vaikka sitä aikuistumista varmaan saadaan vielä joku tovi odotella, niin jonkinlaisia järkiintymisen merkkejä on kuitenkin ollut selvästi jo ilmassa. Aina ja ihan joka paikassa ei tarvitse enää olla mukana säätämässä, vaan iltaisin saattaa jo ihan vaan aikuisen koiran tavoin heittää pitkäkseen ja ottaa rennosti. Viiden minuutin hiljaisuus ei enää väistämättä ole merkki siitä, että nyt menee parempiin suihin jotain arvokasta ;-) No vahinkoja voi toki aina sattua, kuten Tahvolle taannoin... Autoon yksin jäätyään se päätti oikaista repsikan penkille pitkäkseen ja järsiä joutessaan sille jätettyä puruluuta. Hitsit, olisivat vaan kertoneet että se penkkien välissä ollut nahkainen keppi ei sitten ollutkaan puruluu vaan kuulemma joku vaihdekeppi! ;) Mystisesti kadonneiden/tuhoutuneiden ja uudelleen muotoiltujen esineiden lista on kyllä kaiken kaikkiaan tämän pesueen osalta harvinaisen pitkä. *huoh* Siihen kuuluu mm. useampi puhelin ja kaukosäädin, parit silmälasit, kello, liuta sähköjohtoja ja nettipiuhoja, useampi metri jalkalistaa ja ikkunalautaa, lukuisia kirjoja ja cd-levyjä sekä pari tusinaa vessaharjoja ja viemäriritilöitä, jotka erityisesti tuntuvat olleet tämän pesueen suuri intohimo. Ainoastaan Hertan tuhogalleria taitaa olla lähellä nollaa - Se kun on kuulemma ollut koko ajan niin kultainen ja kiltti. No se olikin se porukan "musta lammas" jo pienestä pitäen :P

Mutta joo, kuka vanhoja muistelee jne... Tänään on aika laittaa pöytä koreaksi ja herkutella synttäreiden kunniaksi, etenkin kun Tahvokin sai kasvattajatädiltä synninpäästön painostaan ja pääsi pois dieetiltä. Koira raukka olikin jo "nälkäkuoleman" partaalla joutunut turvautumaan perheen kissojen apuun ja pistellyt poskeensa niiden kotiin kantamat oravan ja ison myyrän. Heikkohermoisempi koiranomistaja olisi ehkä saanut halvauksen nähdessään oravan menevän häntineen päivineen parempiin suihin. Tahvon kotona sen sijaan pohdittiin paljonko oravassa mahtaa olla kaloreita, jotta voidaan vähentää se ruoka-annoksesta :-P

Saamani palautteen mukana tämän pentueen kommellusten lukeminen päiväkirjastamme on ollut suorastaan yleistä hupia, ja piristänyt monen harmaata arkea. - Kiva niin :) Saapa nähdä onko tässä nyt virstanpylväs, jonka jälkeen kuulumiset muuttuvat vaan tylsän asialliseksi vai vieläkö railakas meno jatkuu toisellakin ikävuodella :)

 

    13.5.09   Korvat lepattaen aloitti Miro agilityuransa viime lauantaina Oulussa. Koiralla oli kuulemma kivaa ja ohjaajakin selvisi hengissä. :) Plakkarissa ekoista kisoista myös ensimmäinen tulos. Ylimääräisistä valssinpyörteistä ei kuitenkaan jaettu tyylipisteitä, joten lopputuloksena radalta virheitä 15 ja vähän yliaikaa. Tulos 19,54 ja 7. sija. Hienoa Katja, tästä on hyvä jatkaa!  


© Jari Kuivaniemi

    4.5.09   Kuulumisia viikonlopulta. Tämän kauden mejä-avaus tehtiin viikonloppuna Elimäellä. Meiltä kokeeseen oli lähdössä Heta. Lisäksi iloksemme saimme todeta, että kasvateistamme omien omistajiensa kanssa olisivat osallistumassa myös Pami ja ensikertalainen Nelli. Nitalla puolestaan oli määrä olla viikonlopun ohjelmassa vain agilitya. No lauantaina se kävikin Marjutin kanssa Kouvolassa tekemässä yhden puhtaan radan ja yhden muuten puhtaan radan, paitsi että törmäsi putken suulla putken seinään ennen putkeen pujahtamista. (ilmeisesti aurinko sokaisi sen hetkellisesti?) No tästä sille tuomittiin kielto ja siis viisi virhepistettä. Molemmilta radoilta myös vähän yliaikaa, joten tulos saldo oli 5,12 ja 11,17 ja toiselta radalta myös kolmas sija. Sunnuntaina Nitan oli määrä viettää vapaapäivää hoidossa vaan kuinkas sitten kävikään... Illalla puoli kymmenen jälkeen vapautui yllättäen yksi voi-luokan paikka Elimäen kokeeseen, kun yhden osallistujan koiralla olikin rokotukset menneet vanhaksi. Aikamme siinä mietimme mitä tehdään. Koska kello oli jo melkoisen paljon varakoirien mukaan kutsumiseen teimme ratkaisun, että Nita saa lähteä mukaan kokeeseen. Yhtään harjoitusjälkeä sille ei toki tänä vuonna oltu tehty, eikä se muutenkaan siinä lauantai iltana koko päivän agilityreissun jälkeen kaikkein reippaimmalta näyttänyt. No sunnuntainahan se sitten nähtäisiin kuinka jäljellä kävisi... Joka tapauksessa jäljellä nähtäisiin meiltä ensimmäisen kerran kolme sukupolvea jäljestäjiä.

Koeaamuna kukonlaulun aikaan pakkasimme sitten autoon molemmat koirat, lapsen ja lukemattoman määrän koepäivänä tarvittavaa tavaraa. Kun vielä tuo alta metrin mittainen mies tarvitsee mukaan usein kuution verran erinäisiä varusteita, oli isomman perheluokan farmariautomme tila jo todella koetuksella. Yhtään pienemmällä autolla ei kyllä tätä nykyä mejäkokeita nähtävästi järjestettäisi ;)  No kaikki tarpeellinen oli joka tapauksessa matkassa ja itse koe sujui niin järjestelyjen kuin tulostenkin puolesta oikein hienosti. Ja vaikka hieman epäilinkin Juhon mukana olon hidastavan arvostelujen kirjoittamista, niin koepäivän jälkeen saatoin vain todeta olleeni väärässä. :) Enpä muista koska aikaisemmin 24 koiran kokeessa arvostelut ja koepöytäkirjat olisivat olleet valmiina ennen neljää! Kyllä siinä usein on saattanut mennä tunnin, jopa puolitoista pidempään.

Ja mitä niihin tuloksiin tulee, niin paljon paremmin ei olisi voinut mennä. Nita-"mummo" jäljesti kylmiltään voi-luokan ykkösen pistein 42. Lapsista Heta pisti vähän paremmaksi, Voi 1 44p. ja Hetan velipoika Pami jäljesti toisen avo-luokan ykkösen pistein 40. Nitan lapsenlapsista mejä-uran aloittanut Nelli otti sekin alle vuoden ikäisenä ekasta kokeestaan tuloksen Avo 3 28p. Toiselle kulmalle saakka suoritus oli ollut varsin mallikelpoinen. Toisella kulmalla kuitenkin kokemattomalle jäljestäjälle hukka. Toinen hukka tuomittiin, kun koira meni ohi kaadosta. Nellin ensimmäinen mejäpokaali odottelee nyt kuitenkin omaa palkintohyllyä, jonne sille toivottavasti jatkossa saadaan lisää kavereita :) Hetalle voittajaluokan ykkönen oli toinen, yhtä siis uupuu, että siitä leivottaisiin valio. Saa nähdä kauanko se antaa odottaa itseään. Pamin kohdalla toinen avoluokan ykkönen merkitsi siirtoa voi-luokkaan. Harmi vaan että nykyisillä säännöillä voi-luokkaan osallistumiseen tarvitaan näyttelypalkinto, jota Pami ei voi kivesvian takia saada. :( Koska avoimessakaan luokassa se ei enää saa kahden ykkösen jälkeen kilpailla, on Pamin mejäura ainakin toistaiseksi tässä. Toki toivomme, että Cockerspanielit ry:n aloite näyttelypalkinnon poistamisesta voi-luokkaan menee vielä läpi ja Pamin harrastaminen pääsee vielä tulevaisuudessa jatkumaan.

 

    24.4.09   Riitta ja Aapo starttasivat viime lauantaina ensimmäisessä avoimen luokan tokokokeessaan. Ohjaaja jännitys oli kuulemma ollut niin kroonista että suurempia muistikuvia ei kokeen kulusta kuulemma jäänyt ;) No arvostelulomake kuitenkin kertoo pisteitä tulleen 154. Hienosti siis vahva kakkostulos vaikka mukaan mahtui vähän epäonneakin. (paikallamakuu 5, seuraaminen 8, maahanmeno 8, luoksetulo 5, seisominen 10, nouto 10, kauko-ohjaus 9, hyppy 9, kok. vaikutus 7) Pientä viilausta niin hyvä tulee :)

    12.4.09   Vuoden toinen näyttely Lappeenrannassa... Aamulla ennen kehien alkua juttelin parinkin tutun kanssa, että viime viikonloppuna oltiin Mäntsälässä ja nyt täällä, että eiköhän tämä taas joksikin aikaa riitä. Mukana meillä oli tällä kertaa kotona asuvat omat koirat, eli Nita ja Heta. Hetalle avoimesta luokasta Eri/4 Nitalle käyttöluokan voitto, ja yllätyksekseni PN 2 sijoitus, joka samalla toi sille toisen sertin ja bonuksena vielä Vara-Cacibinkin :) Ei sinänsä, että huomasin kyllä heti tuomarin pitävän Nitasta, ja se myös eilen liikkui ja esiintyi kehässä todella hyvin. Handlerille jäi siis hommaksi vain pelkkä esittämisen ilo. Nita siis parhaimmillaan :) Kaikesta huolimatta en silti osannut ajatellakaan sen sijoittuvan 25 nartun joukosta noin korkealle! No kai sitä kolmattakin sertiä sitten siis vielä täytyy yrittää tavoitella. Olin kyllä ajatellut että Nitan näyttelyt on seuraavaksi veteraaniluokassa, mutta ehkä se nyt johonkin täytyy vielä ennen sitäkin ilmoittaa. Sitä puuttuvaa sertiä kun kukaan ei ainakaan kotiin tule tuomaan. :) Toisaalta olishan se ihan siistiä vaikka valioitua kymmenvuotiaana ;) No aika näyttää, tulee tai ei, eipä sillä niin väliä. Meillä nuo tavoitteet on kuitenkin oikeasti ihan jossain muualla. Kaunis kiitos kuitenkin kaikille meitä sertistä onnitelleille. Erityisesti mieltä lämmitti ne täydestä sydämestä tulleet onnittelut "Te jos ketkä sen täällä ansaitsitte" ja "Vaikka veittekin sertin meidän nenän edestä niin oikeaan osoitteeseen heti meidän jälkeen meni." Oikeaan osoitteeseen meni myös urosten Cacib, jonka myötä "sukulaiskoira" Nopasta tulee kansainvälinen valio. Onnittelut Hellulle itse ansaitusta valionarvosta! :) Nitan ja Hetan arvostelut löytyvät niiden omilta sivuilta.
 


Nita poseeraa :)


Nita ja Noppa (Raccoon's Victorious Step)

    6.4.09   Agilitya, näyttelytuloksia ja lisäys muonavahvuuteen -siis kuulumisia parilta viime viikolta, tuoreimmista kuulumisista aloittaen. Palmusunnuntaina teimme pitkästä aikaa näyttelyreissun Mäntsälän ryhmänäyttelyyn. Omat koirat lähtivät tällä kertaa kuitenkin kyläilemään ja mukana matkassa olivat Nelli ja Aapo. Nellille lähdettiin hakemaan näyttelytulosta virallisesta luokasta ja Aapo oli matkassa sen vuoksi, että sama tuomari oli siitä edellisellä kerralla pitänyt varasertin edestä. No tällä kertaa molemmille kuitenkin tuloksena Eh, ihan kivoilla arvosteluilla. Molempien arvostelut ja kuvia löytyy täältä.

Kulunut viikko ja kuraiset tiet ovat saaneet taas yhden jos toisenkin katsomaan koiransa karvoja vähän 'sillä silmällä.' Trimmattu on siis taas vähän jos jonkin väristä karvaa - ainoastaan omat koirat kulkee enemmän tai vähemmän turjakkeina. No miten se meni, suutarin lapsilla ei ole kenkiä... :) Viime viikon muonavahvuudessa oli myös Tyty-neiti, joka oli viikon meillä lomailemassa. Omistajan varoitteluista huolimatta ;) Tyty oli koko viikon kovin kiltti hauva. Tuhoina ainoastaan yksi pyykkipoika, joka sekin menee vähän Juhon piikkiin. Jos siis ensin laittaa pyykkärin ruokakuppiin ja sen jälkeen oikein tunkemalla tunkee sen koiran suuhun niin mitä muuta voi enää oikeastaan edes odottaa?! Kaikin puolin Juhon kanssa leikit sujuivat Tytyllä samaan malliin kuin Hetalla ja Nellillä. Mahtaa muuten tulla pienelle miehelle aikanaan täytenä yllätyksenä, että ihan kaikkia koiria ei voikaan lähestyä samalla tavalla, eli "paijata" ja "rapsuttaa" hellästi tai viedä tavaroita suoraan suusta... *huoh* Tämä asia tulee vaan oppia ENNEN kuin tulee jonkun vieraan koiran taholta purruksi. Tyty oli mukana myös kun kävimme kylässä Katin, Timon ja Ässän luona. Ässän mielestä kaikki alle metrin mittaiset ovat vähintäänkin hieman kauhistuttavia, etenkin jos ne on tyystin laskettu vapaaksi lattialle. ;) Tällä kertaa mukana oli kuitenkin hyvää siedätystä, sillä Ässän mielestä kovin hemaiseva Tyty-neiti sai sen suorastaan melkein unohtamaan lattialla konttaavan ihmislapsen. :)


Miten toi uskaltaa maata noin lähellä tota lasta?
© Kati Korolainen


Miten ois, lähtisitkö mun kanssa treffeille ;)
© Kati Korolainen

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna Nita oli ilmoitettu Pyhtään agikisoihin. No kartturin oma koira sai pentuja juuri edellisenä iltana, joten kisa-aamuna kartanlukija näytti, noh sanotaanko vaikka että hieman väsyneeltä ;) Koska kisat nyt kuitenkin olivat suorastaan kulmilla niin päättivät lehteä silti yleisöä hauskuuttamaan. Ensimmäiseltä radalta hylky, Nitan mennessä väärästä päästä putkeen. Toiselta radalta yksi rima alas ja kepeillä rytmin sekoaminen kesken matkan. Radalta virheitä siis kymmenen ja sen lisäksi toinen mokoma yliaikaa. No tulos kuitenkin, vaikka ei nyt kovin kummoinen. Myöhemmin illalla kuitenkin selvisi ettei se nyt niin kovin huonosti yleiseen tasoon verrattuna mennytkään. Radan ihanneaika oli osoittautunut kutakuinkin kaikille ihan liian tiukaksi ja lisäksi hylkyjä oli ropissut useita. Niinpä Nita olikin yllättäen sijoittunut tuloksella 20,42 luokan kolmanneksi! No onneksi palkintojenjaon aikaan paikanpäällä oli  vielä tuttuja, joten palkinnot tuli Nitan ja Marjutin puolesta lunastettua. Kiitos Soile :)

       20.3.09   Ja vauhti sen kun kiihtyy... Juhon ja Hetan väliset leikit tuntuvat saavan uusia piirteitä sitä mukaan kun Juhon taidot karttuvat. Aikaisemmin pahvilaatikoiden silppuaminen oli Hetan ihan omaa huvia, nyt se on saanut siihen hommaan kaverin. Tiivistetysti leikki menee suunnilleen niin, että Heta silppuaa laatikot ja Juho syö silput... ;) ...Joo kyllä mä viikko viikolta tätä sirkusta seuratessa yhä enemmän allekirjoitan sen, että tuo koira tosiaankin on hermoiltaan tasapainoinen. Kaikista puutteistaan huolimatta sen luonne on kyllä lapsiperheeseen enemmän kuin täydellinen :)


"Hei vähäks siisti laatikko,
 mä haluan sen myös!!"


"Jos mä pidän siitä tällä lailla kiinni niin
sä saat sen palasiksi paremmin ;-)"


...eikä omenakaan näytä pudonnen ainakaan kovin kauas puusta :) Juho on tottunut Hetan kanssa jakamaan kaiken puruluista lähtien joten samaa se päätti tehdä myös kylässä olleen Nellinkin kanssa. Alkuun tietysti katsottiin miten Nelli asiaan suhtautuu, sillä kyllähän koira ruokaansa saa puolustaa, eikä sen tarvitse varauksetta muutenkaan sietää pienen lapsen usein niin kovin kovakouraista hellimistä. No hyvin pian tuli selväksi, ettei edes siitä luusta tulisi Juhon ja Nellinkään välillä minkäänlaista riitaa. Niinpä annettiin molempien majailla ihan vapaasti samalla matolla. Tässä lopputulos...  :)


"Hei aika hieno luu sulla."
 


"Anna mä nyt vähän katon sitä."
 


"...Ja vähän ehkä maistan myös."
"- Hei kohta on kyllä taas mun vuoro, eiks joo?"

    16.3.09   Lämpömittari näyttää jo sitkeästi yli nollaa. Kurakelit näyttävät siis taas pikkuhiljaa saapuvan ihan väistämättä. Onneksi vielä merellä riittää lunta ja jäätä :) Muutama viikko sitten kaivettiin esille valjaat, vetonarut ja hiihtovyöt ja päästiin viime vuoden vesitalven jälkeen taas nauttimaan koirien kanssa hiihtämisestä. Alla muutama kuva eiliseltä hiihtoreissulta jolloin suksien kanssa koiria olivat ulkoiluttamassa Kimmo ja Eveliina. Ensi vuonna saadaan valjastettua jo Nellikin suksien eteen - sikäli jos ensi talvena lunta ja jäätä riittää :)

 

    14.3.09   Takaisin nettiaikaan... :) Viikko sitten yläkerran tietokoneemme sanoi työsopimuksensa irti. Viikon verran on nyt ihmetelty ja odoteltu uusia osia, mutta tänään saatiin kone takaisin henkiin :) Myös iso kasa sähköposteja on vielä vastaamatta, mutta kaikki on kuitenkin sentään jo luettu...

Eilen, perjantaina kolmastoista päivä, juhli Nita seitsemänvuotissynttäreitään mehevän puruluun merkeissä ;)  Kyllä vuodet vaan menevät niin kovin nopeasti... Ihan vasta viime vuonna kun oli se kaunis ja kuuma kesäkuun alun päivä kun Nitan kotiin haimme. Onko siitä tosiaan pian jo kulunut aikaa seitsemän vuotta!?

Viime sunnuntaina Nitan oli määrä startata vuoden ekoissa agilitykisoissa Lappeenrannassa. No kuinka ollakaan se aloitti juoksut suunnilleen heti sen jälkeen kun olin ilmoittautumisen kisoihin postittanut... Muutama päivä myöhemmin tuli ilmi, että Aapo oli ko. kisoihin unohdettu ilmoittaa.  Ei muuta kuin selvittämään voisiko Nitan vielä vaihtaa Aapoon. Koiran vaihto onnistuisi, mutta ohjaajan tulisi pysyä samana. No, Nitan kartturi Marjut ei koskaan Aapoa ollut ohjannut, ja tulisi lomaltakin etelän auringosta vasta juuri vähän ennen kisoja, joten yhteinen treeni typistyisi yhteen harjoitukseen edellisenä päivänä. Yrittänyttä ei silti laiteta... "No, eihän siinä mene kun multa maine ja Riitalta rahat" oli Marjutin tekstiviestikommentti palmun alta koiranvaihtoepisodiin. ;) Vaan kisoissa se sitten nähtiin, että viis siitä yhteisestä harjoittelemisesta jos kumpikin osaa hommansa. Ekalta radalta tuloksena hylky väärästä radasta, muuten puhdas suoritus. Toisella radalla ei sitten enää työtapaturmia sattunut vaan Marjutille ja Aapolla medi kakkosten ainut tulos ja vieläpä puhdas sellainen. :) Vaude! Nyt puuttuu Aapolta enää yksi nousunolla kolmosluokkaan.

    6.3.09   Vielä on Nella pennuista jäljellä yksi... Laku-pappa juhlii tänään 15v. synttäreitään!! Onnittelut ja rapsutukset ikäisekseen uskomattoman hyvässä kunnossa olevalle teräspapalle. =) Alla olevat kuvat on otettu kolme päivää sitten Lakun ollessa meillä viikon hoidossa.

    25.2.09   Heta täyttää tänään jo neljä vuotta! Voi miten nopeasti nämä vuodet kuluvatkaan... ja samalla mieleen alkaa hiipiä ajatus siitä mahtaako se ikinä kasvaa aikuiseksi... ;) Todennäköisesti ei. No eipähän ole elämä ainakaan tylsää *wirn* Rapsutukset näin netin välityksellä myös muille synttärisankareille; Aapolle, Pamille, Pyrylle ja Sissille. =)

    23.2.09   Arjen "riemuja..." Elämä cockerspanielin kanssa ei koskaan ole tylsää, ei edes silloin kun ovat olevinaan jo ihan aikuisia. Tämän saimme itse kokea viimeksi viime maanantaina. Olohuoneen pöydällä oli jo useamman päivän ollut pieni lasikuppi, jossa oli Geisha-suklaakonvehteja. Niin, siis meillä tosiaan voi ihan huoletta jättää pöydille syötäväksikin kelpaavia asioita, sillä varastelutaipumuksia koirilla ei ole, se on moneen kertaan tullut todistettua. No ilmeisesti tällä kertaa karvakorvat olivat päätyneet siihen, että suklaat on väkisinkin jo tyystin pöydälle hylätty ja syytä korjata parempaan talteen. No onhan se tietysti suorastaan pyhäinhäväistys makuuttaa niitä päiväkaupalla näkyvissä... jotain vikaahan niissä on silloin jo pakko olla ;) Käydessäni nukuttamassa Juhon pihalla olivat suklaat kadonneet parempiin suihin. Lasikippo oli siististi paikoillaan, samoin kaikki muut pöydällä olleet tavarat. Olisivat nyt sitten vieneet vielä roskatkin roskikseen. Nyt käärepaperit löytyivät siististi avattuna olohuoneen matolta. Syyllinen herkutteluun jäi lopulta arvoitukseksi, kun kummaltakaan ei mennyt edes maha sekaisin. Epäilen Hetaa, sillä se vaikutti enemmän kuin syylliseltä. Toisaalta Nitalla on kyllä tunnetusti hyvä pokerinaama...

Tylsää ei ole ollut Leinosen perheelläkään. Siellä on kuulemma siirrytty Pirkan vessaharjoihin - niiden kulutus kun kuulemma on nykyään niin suurta.  Vessaharja päivässä pitää mielen virkeänä ...ja askillinen Mynthoneita hengityksen raikkaana ;) Jostain syystä Nelli on äärimmäisen ihastunut juuri Mynthonpastilleihin. Ne tuntuvat katoavan parempiin suihin, vaikka ne kuinka olisi alimmaiseksi laukkuun jemmattu. Myös lenkillä Mynthonaskit kuuluvat Nellin suurimpiin aarteisiin, jotka pitää kotiin saakka kantaa. Kolmas artikkeli mihin Nelli on ihastunut on kaukosäätimet. Ennen joulua suoritetut tekniset tutkimukset saivat yhden säätimen siihen kuntoon, ettei television katselu haitannut enää Nellin iltalenkkejä, ja joululahjatoiveisiin voitiin lisätä uusi kaukosäädin. Sittemmin Nelli on jalostanut asian pidemmälle ja ryhtynyt tekemään kaukosäätimillä bisnestä. Viikko sitten iltalenkillä Nellin suusta löytyi (seitsemän karkkipaperin, parin nenäliinan, yhden kävyn ja lankakerän jälkeen...) auton lämmittimen kaukosäädin. Arvatenkin joku jossain harmittelisi kyseisen kapistuksen katoamista, joten Nelli näppäränä neitinä laittoi ilmoituksen paikallislehden tekstiviestipalstalle: "Löydetty koiran suusta webaston kaukosäädin, vaihdetaan herkulliseen puruluuhun." No kaukosäätimen omistaja löytyi jo ennen tekstarin julkaisemista ja Nelli sai puruluunsa. Sen sijaan pari päivää myöhemmin joku toinenkin ilmoitti samalla palstalla kadottaneensa kaukosäätimen. Tässäpä siis selvä puruluubisneksen paikka. Mikäli kaukosäädin jossakin Nellin lenkkipolun varrella lojuu, on vaan ajan kysymys koska se sen suusta löytyy ;-)

Sen sijaan Veeti-veikkaa ei tekniikka suuremmin ole kiinnostanut. Siinä tuntuu olevan enemmänkin samaa pöytälaatikkorunoilijan vikaa kuin Nita-mummossaan. Eli niin hyvin et kuulakärki- ja lyijykyniä onnistu jemmaamaan, etteikö koira niitä viimeistään yön hiljaisina tunteina löytäisi. Harmi vaan, että jossain vaiheessa ne mainoskynätkin loppuvat. Näin kävi viime viikolla Karihtaloillakin, ja niinpä Veeti oli joutunut kynän sijasta tyytymään silmälaseihin ja rannekelloon. Samalla pöydällä ollut kaukosäädin sen sijaan oli jätetty paikoilleen. Ajatteli varmaan että isäntä tahtoo ehkä hiihdon MM-kisat katsoa - siis sikäli jos nyt risoilla silmälaseilla niitä näkee ;-) Kotivakuutus ei muuten kuulemma korvaa oman lemmikkieläimen aiheuttamia tuhoja, se kun ei ole ns. yllättävä vahinko. No niin no joo, että mitäs olette menneet itsellenne koiran hankkimaan ;-) Toisaalta samalla logiikalla ei kyllä pitäisi hankkia lapsiakaan... 

    16.2.09   Kuulumisia kuluneelta viikolta. Aloitetaan viikonlopusta... Kimmon ja Nitan metsästyskausi päättyi tältä erää eiliseen Spme-kokeeseen Elimäellä. Kuinka ollakaan maastossa kohtasivat kokeen pienin koira ja suurin lintu. Hetki siinä mietittiin kumpi on se joka tässä nyt käy päälle ja kumpi pakenee paikalta. ;) No, fasaanikukko päätti ottaa siivet alleen, joskin lehahti lentoon suoraan Kimmoa kohti. Yllättävässä tilanteessa unohtui kokonaan ohjaajalta keskittyminen koiran pysäyttämiseen, ja lintukin jäi haavakoksi. Tietäen Nitan noudon kanssa olleet ongelmat tilanne näytti lievästi sanottuna aika huonolta. Perusnoudothan ovat sujuneet treenaamisen jälkeen jo tosi kivasti ja varmalla otteella, mutta elävä, päällekäyvä julmetun suuri fasaanikukko saattaisi olla pienelle cockerspanielille kyllä vielä ihan liian iso pala. Tai niinhän sitä voisi luulla... Nita oli kuitenkin painanut määrätietoisesti linnulle, napannut sen miettimättä reilulla otteella suuhun, ravistanut parilla nopealla ravistuksella hengettömäksi ja tuonut suorinta tietä Kimmolle käteen. Ilmeisesti noutovarmuutta on treenin myötä tullut paljon enemmän kuin uskoimmekaan, vau!

No jotta nyt ei aivan liikoja kuviteltaisi, niin tulihan se työtapaturma noudossa sitten toisen linnun kohdalla. Alkukuviot ylösajosta noudon alkuun sujuivat edellistä lintua puolta pienemmän kanan kanssa ihan hienosti - mitä nyt korvat koristeena teki paukkunoudon. *hmph* Noudon viimemetreillä Nita kuitenkin laski linnun maahan, siinä kohdassa mistä linnun oli ylös ajanut, jätti sen siihen vähäksi aikaa ja alkoi haistella jälkiä. Vasta parin pyynnön ja tiukkasanaisen kehotuksen ;) jälkeen otti linnun uudestaan suuhun ja toi ohjaajalle. No, tämä toinen tyriminen pudotti noutopisteet kakkoseen, vaan viis siitä sillä ensimmäiseen noutoon saattoi olla enemmän kuin tyytyväinen :) Nähtävästi noutotreenissä pitäisi jatkossa keskittyä siihen, että nouto jatkuu loppuun saakka vaikka matkalta löytyisikin muuta kiinnostavaa. Itse asiassa eilen ajellessani Hetan kanssa kotiin agitreeneistä mietinkin  valmiiksi jo muutaman harjoitusvariaation ja suunnittelin miten häiriötreenissä edetään. Kimmo saanee siis jatkossakin ruokkia koiria ulkona pakkasessa ;)

Hieno juttu eilisessä kokeessa oli myös se, että ensimmäistä kertaa koetilanteessa Nitalle saatiin enemmän kuin yksi riistatyö. Kahdella riistatyöllä ylösajopisteet nousivat siis nyt myös ensikertaa neljään pisteeseen. Lisäksi hausta saatiin ohjauksella pois pistohakuisuus, mutta ihan parasta Nitaa ei kuitenkaan haussa silti nähty. Perus hakusuorituksesta siis tuloksena ihan ansaitusti kolme pistettä. Voi olla, että reipas pakkassää ja tassuihin kertyneet jääpalaset hieman veivät puhtia hausta, tai sitten ei. Uskomattoman terävä alusta tassuille tuo ohutkin hankikeli kuitenkin on. Vaikka edellisiltana oikein ajatuksen kanssa leikkasin tassukarvat ja kynnet mahdollisimman keliin sopiviksi niin siitä huolimatta Nita sai erän aikana tassut verille. Onneksi suuremmilta vammoilta kuitenkin vältyttiin. Nyt ei muuta kuin keskitytään treenaamiseen (ja huilitaan vähän myös :-P). Seuraavan kerran metsälle toivottavasti päästään uuden kauden alkaessa, eli ensi syksynä :) Niin ja se tulos; no se oli toisen noudon töpeksimisestä huolimatta hienosti Nitan toinen kakkonen, pistein 85. =) Arvostelu ja pisteytys löytyy täältä

Sitten kuulumisiin terveysrintamalta. Tyty kävi viime viikolla fysioterapeutin syynissä, joka hieroi venyttely ja taivutteli - eikä löytänyt koirasta mitään vikaa... Eli ajoittainen toisen takajalan lyhyempi askel ei siis ainakaan johdu lukkiutuneista nikamissa tai paikoiltaan olevasta ristiluusta (Nämä on ne Nitan perusvaivat, silloin kun se onnistuu saamaan itsensä ihan solmuun... ;-)) Myöskään mitään toispuolisuutta lihaksista ei löytynyt. Pientä, "normaalia" lihaskireyttä alaselässä ja takareisissä, mutta nekin tasapuolisesti molemmilla puolilla. No hieronta ei koskaan tee pahaa, ja onpahan nyt katsottu ettei paikoiltaan ole mitään sellaista, joka voisi ajan kanssa koiran liikkumista ohjata väärille urille tai kipeyttää. Syy ajoittaiseen epäpuhtauteen jäi siis ainakin toistaiseksi avoimeksi. Toisaalta eipä sitä  epäpuhtauttakaan viimeaikoina ole enää esiintynyt. Näinköhän Tytyn muutama päivä sitten alkaneilla ekoilla juoksuilla on ollut osuutta asiaan. Hmm... no aika näyttää. Nelli puolestaan sai tänään tikit pois suupielestään ja pääsi eroon kaulurista. Patologin vastaus poistetusta patista sisälsi niin paljon lääketieteellistä terminologiaa että heikompaa hirvittäisi ;) Mitään yksiselitteistä nimeä ei patille löytynyt, sen sijaan saimme kuvauksen erilaisista solutyypeistä joita näytteestä löytyi. No, joka tapauksessa kyseessä oli paikallinen, selvärajainen kasvannainen, joka saatiin kokonaisuudessaan poistettua. Todennäköisesti ainakaan samaan paikkaan se ei siis uusi. Aika sitten näyttää onko Nellillä taipumusta saada vastaavia kasvannaisia johonkin muualle vai jäikö tämä yksittäistapaukseksi, kuten tietysti toivomme.

    8.2.09   Donna ja Tyty käväisivät omistajiensa kanssa hiomassa näyttelyesiintymistä Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä. Tällä kertaa lopputuloksena ei ollut sen suurempaa menestystä, mutta hyvää harjoitusta kuitenkin. Molemmille myös varsin kivat arvostelut. :) Arvostelut löytyvät täältä.

    6.2.09   Melkoisen harmaa viikko... Maanantaiaamu alkoi tekstiviestillä, joka kertoi Pamin olevan taas sairaana. Edellisenä päivänä se tässä hyöri ja pyöri reippaanoloisena trimmissä ja heti seuraavana aamuna herra pissi verta :( Toivottavasti pitkä lääkekuuri ja ruuan palautuminen vanhaan tuttuun auttavat nyt Pamin pois tulehduskierteestä... Tiistaina parturiin saapui Tyty neiti. Kovasti on neiti kasvanut ja kehittynyt sitten viime näkemän. Tytyn liikkuminen on kuitenkin askarruttanut mieltä jo jonkin aikaa. Se näyttäisi ajoittain liikkuvan takaa hieman epäpuhtaasti. Kipeä se ei mistään tuntuisi olevan, ja venyy ja taipuu varsin normaalisti. Juoksutettaessakin oikean takajalan lyhyempi askel näkyy vain ajoittain, mutta käytännössä heti silloin kun koira hakee katsekontaktia. Jotainhan siellä takaosassa siis on vinossa, tietäisi vaan mitä... No ensi tiistaina Tytyllä on nyt aika Aistin fysioterapeutille. Toivottavasti sen jälkeen olemme edes vähän viisaampia.

Sanonta ei kahta ilman kolmatta kävi sitten toteen keskiviikkona... Nellille pari viikkoa sitten alahuulen viereen mystisesti ilmestynyt patti meni poistoon. Ranskalaista pastillia muistuttanut nopeasti kasvanut kasvannainen ei toennut antibioottikuurilla vaan vaati leikkaushoitoa. Suoralta kädeltä ei eläinlääkäri osannut arvioida mistä on kysymys, joten poistettu kasvannainen lähti patologille arvioitavaksi. Se tästä nyt vielä puuttuisi että olisi jotain pahanlaatuista... *huoh* Varsin sileältä ja selkeärajaiselta tuo kyllä vaikutti, joten todennäköisesti se oli kyllä täysin vaaraton. Tosin tämän viikon jälkeen fiilis on vähän sitä luokkaa, että jos meteoriitti iskisi niin varmasti sekin sattuisi meidän talon kohdalle... No eilinen sentään meni jo ilman jobin postia. Ehkä se tästä sitten taas... 

Vähän samansuuntaisia ajatuksia on epäilemättä myös Nellillä:

Moi kaikki kaverit!  Nyt tarvittais vähän apua, nimittäin siihen, että saataisiin tämä isäntäväki takaisin järkiinsä.  Täällä on koiran kohtelu muuttunut sellaiseksi, että harkitsen jo kohta uuden perheen etsimistä...

Kaikki alkoi siitä kun emäntä päätti pitää vapaapäivän keskellä viikkoa. No, ainahan mulle seura kelpaa, mutta kun se mokoma unohti antaa mulle aamupalan! Ei auttanut vaikka kuinka tapitin silmiin ja istuin kupin vieressä, ja pökin jalkoja ja tein kaikki temput mitä ikinä keksin. Ei  tippunut muruakaan kuppiin. Sitten iltapäivällä lähdettiin yhdessä autoajelulle jonnekin Haminan suuntaan. Siellä mentiin  jonnekin sellaiseen paikkaan jossa on muitakin meikäläisiä käynyt. Kaiken rotuisia tuoksuja löytyi. Jostain syystä (olisikohan syynä se armoton nälkä ?)  minua alkoi siellä kuitenkin ihan kamalasti nukuttamaan ja kun otin pienet kauneusunet niin eiköhän ne sillä välin pukeneet minulle tämän kammottavan kesähatun.   Ruokailun aikana ottavat sen hetkeksi pois ja sitten laittavat taas takaisin. Eihän tämän tötterön kanssa voi tehdä yhtään mitään! Ei edes haistelemaan ylety, puhumattakaan siitä, että pääsisi pureskelemaan mitään.  Ainoa positiivinen asia on se, että saan pari kertaa päivässä ylimääräisen kinkkuviipaleen. Luulevat  vissiin etten tykkää siitä kun laittavat makupalaksi mukaan jonkun karamellin. Kyllä minä kinkkua söisin ilman karkkejakin!  Eli kertokaa nyt hyvä karva-kaverit mitä tälle isäntäväelle pitää tehdä! 

ps. Tänään peruivat multa vielä saunavuorotkin. Nyt alkaa mennä jo hermot....   


Pelkkiä painokelvottomia ajatuksia...
© Sanna Leinonen

 

    26.1.09   Onnistumisia ja hyvää mieltä. Lauantaina ennen auringonnousua suuntasivat Kimmo ja Nita Elimäelle vuoden ensimmäisiin metsästyskokeisiin. Neljän asteen pakkaskeli ja reilu 10 sentin lumikerros antoivat viitteitä siihen, että ainakaan olosuhteisiin tämä koe ei tulisi kaatumaan. Hyvä niin, sillä alkuviikosta näytti vielä uhkaavasti siltä, että luvassa voisi olla melkoinen lumipallokeli, joka Nitalle olisi ollut kyllä aivan mahdoton paikka, vaikkei tuota turkkia nyt mitenkään valtavasti olekaan. Nitan erällä molemmista linnuista saatiin näköhavainto. Toinen karkottui alueen reunamilta pitkän matkan päästä, ilman että koiralla oli siihen mitään osuutta tai arpaa. Toinen nousi ylös hyvin ennakoidusti, mutta Kimmo ampui kahdesti ohi. Tai siis ilmeisesti ei sittenkään, sillä myöhemmin tuo lintu löytyi maastosta hengettömänä. Tässä tilanteessa lintu kuitenkin ns. meni vielä menojaan ja koira epäilemättä mietti ainakin hetken samaa ;) Jotain on kuitenkin korvien väliin saatu iskostettua, sillä kuumenemisesta huolimatta se oli kääntynyt, jättänyt linnun mielestään ja jatkanut hakua ohjeiden mukaan.

Myöhemmin haun tuloksena Nita löysi linnun maastosta. Noudon kanssa on tähän mennessä ollut ongelmia aina enemmän tai vähemmän ja taas oltiin siinä Nitalle vaikeimmassa noutotilanteessa. Eli tilanteessa jossa sitä ei noutoon pääse erikseen lähettämään, vaan se ikään kuin "törmää" lintuun maastossa. Hetki oli siis pitänyt lintua tökkiä ja vähän suussa ravistella (tästä pitäisi kyllä vielä päästä eroon... *hmph*) mutta kun se sitten päätti linnun noutaa, teki se niin nätin noudon kuin se nyt ylipäänsä osaa. Reilulla otteetta lintu suuhun ja laukalla ohjaajan luokse. Kotona olemme vaatineet silti vielä luovuttamista edessä istuen, mutta koska aina silloin tällöin lintu vielä siinä kohtaa hampaista tuppaa tippumaan niin tätä ei nyt edes yritetty tehdä... ;) Toinen alueelta karkottunut lintu jätettiin  varalinnuksi siltä varalta, ettei kaikille saada riistatyötä, ja loppuerä (reilu puoli tuntia) haravoitiin oletettavastikin tyhjää maastoa. Vatsan alle kertyneistä lumipalloista huolimatta vauhtia oli riittänyt kivasti, mutta pistohakuisuus lisääntynyt. No perinteistä Nitaa, jos ei hajuja löydy niin noin sen haulle tuppaa käymään.

Vaikka pistohakuisuus erän aikana olikin tuomarin mukaan syy joka tiputti hakupisteet nelosesta kolmoseen, ei harmittelulle silti jäänyt sijaa, kun vastaavasti noudosta tuli ensimmäisen kerran kolme pistettä. Näin ollen yhdellä riistatyöllä hienosti Nitan ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) Avo 2 tulos pistein 87. Varsinaisesti mikään suuri yllätys tämä ei enää ollut. Oma arviomme on jo vähän aikaa ollut, että tähän pitäisi Nitan hyvällä perussuorituksella pystyä. Mutta kieltämättä hyvältä se tietysti tuntuu, kun huomaa että oma arvio koiran tasosta on ollut ihan oikeansuuntainen, eikä turhaan ole ongelmakohtia tuulessa ja tuiskussa hiottu. =) Hiottavaa on toki vielä paljon ja koiran ikäkin tulee jo jossakin kohdin vastaan. No nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, joten jatkamme joka tapauksessa harjoittelua ja ennen kaikkea itsemme kouluttamista tässä asiassa. Siinä sivussa hiotaan tuota nuorempaa otusta. Monissa taidoissa se onkin jo päässyt äitinsä ohi, mutta kokemusta ja rutiinia sillä on vielä aika vähän. Aika näyttää ;) Nitan arvostelu löytyy koetuloksista.   


Fasaani hampaisiin ja menoksi


Tässä ole hyvä!


 

Nitan ja Kimmon naaratessa fasaaneja, Donna-neiti kävi harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä Turussa. Donnalle kiva arvostelu, minkä lisäksi tuomari piti hauvaa Kp:n arvoisena. Onnittelut kivasti menneestä näyttelystä Donnan kotijoukoille. Donnan arvostelu löytyy täältä.

 

 


Donna © Lasse Kylmäkorpi

   23.1.09   Kuulumisia Nelliltä...

Moi äiti ja mummo!   Meille kuuluu taas kummia. Puolet perheestä luuhaa täällä kotona vaikka on varmasti koulu- ja työpäivä.  Emännän kertoman mukaan ovat kuulemma flunssassa.  Sekin on vähän  kipeä, mutta  taitaa viihtyä  jostain kumman syystä töissä paremmin kuin kotona?   Miten tässä nyt sitten ottaa edes kunnon päiväunia, kun koko ajan pitää olla vahtimassa mitä nämä potilaat  tekevät. Erityisen tarkkana pitää olla jos joku käy ottamassa mandariineja tai muita herkullisia hedelmiä.  Niistä kun voi hyvinkin päästä osingoille.... njam !

Onneksi nämä potilaat viihtyvät välillä sängyssä, ja silloin voi vähän ajankuluksi ja kaikessa rauhassa askarrella. Mistähän syystä emäntä huokasi syvään kun tuli illalla töistä kotiin?  Ehkä sillä oli ollut raskas päivä töissä?  Tietysti minua tarvitaan välillä myös siellä potilaiden sängyssä.  Eihän sitä tiedä jos vaikka pitkästyvät siellä ilman seuraa... 

Eli tämmöistä tällä kertaa.  Nyt minua viedään kuulemma taas piiiitkälle lenkille kun alan käydä hermoille... Eikös se ole ihan hauska leikki kun yritän kiskoa tytöiltä housut kinttuihin?  Kummaa väkeä kun eivät leikkiä ymmärrä...  ja eikun ULOS  (taas !!!!) 

Nelli


Ai mikä laatikko, missä? Ei, en ole nähnyt.
© Sanna Leinonen

    19.1.09   Kivoja kuulumisia Etelä-Pohjanmaalta. Hertta kävi sunnuntaina harjoittelemassa näyttelykehässä esiintymistä pentuluokassa Teuvalla, ja vieläpä mukavalla menestyksellä. Saija Juutilaisen arvioimana Hertalle luokkavoitto kp:n kera  ja rotunsa paras pentu. Onnittelut Hertan kotijoukoille. Hertan arvostelu löytyy täältä.

    11.1.09   Nitan toisilla pennuilla tänään ikää 2 vuotta! Onnittelut ja rapsutukset Mirolle ja Jasulle :)

    8.1.09   Kuvagalleria koirakylpyläreissusta löytyy nyt täältä. (Linkki löytyy myös Hetan pentueen sivulta)

    7.1.09   Heta on mun paras kaveri!  Kyllä jokaisella pienellä pojalla pitäisi olla vähintään yksi Hetan kaltainen cockerspanieli, se on tullut viimekuukausina huomattua. Ei aikaa tai paikkaa missä ei Heta Juholle seuraa pitäisi. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä se on Juhoa tervehtimässä, paikalla metrin säteellä Juhon leikkiessä lattialla ja uskollisesti ruoka-aikana syöttötuolin vieressä päivystämässä... Kaikki Juhon "hellät" halit ja hyväilyt (no tota, jokainen tietää kuinka helliä ne puolivuotiaalla on... ) se ottaa kaikella tyyneydellä vastaan, eikä mitkään Juhon käsistä niskaan sinkoutuvat lelutkaan saa Hetaa vetämään hernettä nenään. Päinvastoin, Juho saa "hellistä haleista" palkaksi yleensä lipaisun nenään ja hännän huiskauksen. Mahtaa noista tulla vielä melkoinen parivaljakko... =)

...jaa ai että Nita? No sen rooli on allergia- ja astmaliiton ohjeistuksen mukaisesti olla se toinen koira, jolloin allergeenien määrä on lapselle kaikkein optimaalisin ;-) No ei vainen, kivasti sekin on Juhoon kaikin puolin suhtautunut. Sen lähestymistapa on vaan vähän erilainen kuin Hetan. Sanoisinko vaikka että aikuismaisen järkevä. ;) Juhon touhuja Nita seurailee silmä kovana, mutta pitää siihen kuitenkin juuri sen verran etäisyyttä ettei pieni mies pääse turkista niivittämään. Tai jos pääsee, niin Nita häipyy vähin äänin vähän kauemmas. Poikkeus tähän tulee silloin kun meillä on vieraita -silloinhan toki tarvitaan cockerspanielia turvaamaan lapsen selusta. Aluksi riittää vaan läsnäolo ja tilanteen tarkkailu. Jos kuitenkin liikaa alkavat Juhoa lääppiä niin lapsen ja vieraan väliin asettuu pian yksi cockerspanieli. Ja silloin saa Juhokin retuuttaa Nitaa turkista ihan kuinka paljon tahtoo... Usein Nita valvoo myös Juhon unta, ja pitää huolen siitä että Juhon herääminen päiväunilta on huomattu. No sinänsä tämä ei ole mitenkään kummallista. Nita on meillä ylipäänsäkin se, joka enemmän vahtii asioita. Hetaa moinen kun ei juurikaan kiinnosta - tai no siinä tapauksessa vähän jos kyse on mehevästä puruluusta ;) 

Tässä muutama kuvia joulunpyhiltä. Eikä taaskaan minkäänlaista lavastamista...


"Heta on mun paras kaveri!!"
 

    4.1.09   Molskis ja loiskis... Lauantaina järjestettiin Kymen Spanieleiden virkistysreissu Hyvinkään koirakylpylään. Aluksi uimaan oli lähdössä sekalainen joukko erirotuisia spanieleita, mutta peruutusten myötä reissusta tulikin miltei suku-uinnit ja pentutreffit. Tällä kertaa uima-altaalla treffasivat Nita, Nitan veli Veeti, Heta ja Hetan lapsista Tahvo, Veeti, Nelli, Donna ja Tyty -sekä näiden lisäksi viisi muuta karvakorvaa. Nitan ja Hetan kohdalla uimareissu tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Pitkän ja pimeän syksyn jäljiltä molemmat ovat olleet vähän huonossa liikuttamisessa, mikä ei harrastavien koirien lihashuollollisesti ole koskaan oikein hyvä asia. Etenkin näin talvisaikaan kylmissä olosuhteissa kun lihaskunnon ja -huollon pitäisi oikeasti olla ihan tip top, jottei koiraa riko metsällä tai agilitytreeneissä.

Hetan lapsukaisille tämä puolestaan oli loistava tilaisuus vähän ottaa tuntumaa veteen ja uimiseen. Olivathan ne vielä niin kovin pieniä viimekesänä, eikä kolea ja sateinen kesä oikein muutenkaan houkuttanut uimataitoja hiomaan. Jospa tästä nyt jäisi muistijälki uimisesta ensi kesää silmällä pitäen. =) Kaikkien uimatekniikka ainakin näyttää oikein hyvältä ja pienen alkukankeuden jälkeen kaikki myös tuntuivat vedessä polskimisesta nauttivan. Pentukoirilla ja kaikilla ensikertalaisilla allasuimareilla käytetään aluksi altaassa pelastusliiviä, jolla koiraa on vedessä helpompi uittajan ohjailla ja koirat saadaan hoksaamaan että vain altaan nurkista pääsee kuivalle maalle. Kun uinti altaassa alkaa sujua voidaan liivit jättää pois.

Uintireissun vaikutukset olivat meillä kotona nähtävissä niin eilen illalla kuin tänään päivällä. Eilen meillä oli kotona todella väsyneitä ja tyytyväisenoloisia koiria ja tänään pellolla puolestaan kirmasi kaksi hyvin iloista ja vetreän oloista koiruutta. Taka-askeleen pituutta  oli taas Nitallekin tullut monta senttiä lisää ja vauhtia siinä tietysti sivussa. No selvä juttuhan se on, että liikkuvat paremmin kun on selkälihakset taas uinnilla avattuna. Harmi, että Hyvinkäälle on meiltä sen verran pitkä matka, että säännölliseksi talvikauden treeniksi uintia ei oikein voi ajatella. Eilisestä innostuneena tämä tuskin kuitenkaan jää viimeiseksi kerraksi. Ja jos oikeanlaiseen mielikuvaan muiden mietteistä jäin niin voitaisiin toistekin treffata isommalla porukalla uinnin merkeissä =)

Kuvia kylpyläreissulta tuli otettua reilusti. Kuvagalleria siis tulossa kunhan aika antaa myöten... Tässä kuitenkin jo pari kuvaa alkuun.


Uimisesta nauttimassa Heta ja Nita - takana Tahvo ja Nelli
 


Heta


Nita

    2.1.09   Uusi vuosi, uudet kujeet, vai miten se nyt menikään... Tässä kohtaa lienee kuitenkin taas aika summata yhteen mennyt vuosi. Se olikin oikeastaan aika erilainen kuin aikaisemmat. Vuoden 2008 teemana tuntui meillä olleen vauvat - Niin kaksi kuin nelijalkaiset. Ja kun ne vielä sattuivat ajoittumaan samaan ajankohtaan niin melkoinen sirkus oli valmis =) No hyvinhän tuosta selvittiin, vaikka kieltämättä alkuvuodesta istuttiinkin pitkään ja hartaasti pöydän ääressä miettimässä olisiko Hetan pennuttaminen juuri viime keväänä alkuunkaan järkevä veto... Harkittu ratkaisu osoittautui kuitenkin ihan onnistuneeksi. Säpinää riitti alkukesästä, vaan mitäs sitten. ;) Koko vuosi ei kuitenkaan ollut pelkkää auringonpaistetta. Vuoden harmaisiin päiviin lukeutui viime vuonna heinäkuun kahdeskymmenestoinen. Tuolloin sateenkaarisillalle siirtyi kunnioitettavassa yli 14-vuoden iässä Huppa (Crab Apple's Hubblebubble) tasan vuosi Nekku-veljensä jälkeen. 

Sen verran tämä vauvavuosi vaati kuitenkin veronsa, että jostain oli ajanpuutteen vuoksi tingittävä. Tällä kertaa se oli näyttely- ja koekäynnit joita vuodelta 2008 kertyi varsin niukasti. Jäljelle sentään molemmat koirat pääsivät - varsin vaihtelevin tuloksin, mutta siinä se sitten melkein oli. Tokokäyntejä ei viime vuodelle tullut ensimmäistäkään, agilityssa Nita starttasi vain ihan muutaman kerran ja metsästyskokeisiinkin se pääsi syksyllä vain kahdesti - toisesta sentään oli kotiin tuomisina tulos. No näin tällä kertaa, voimme siis ottaa alkaneenkin vuoden tavoitteiksi sen Hetan jälkivalionarvon ja Nitan tulostason paranemisen metsästyskokeissa =)

Onneksi kuitenkin muut ovat viime vuonna tehneet tuloksia meidänkin edestä. Erityisesti Aapolla (Crab Apple's Apple Thief) vuosi oli hieno; agilityssa siirto ykkösluokasta kakkoseen ja sieltä ensimmäinen nousunolla, sekä tokossa kolme alo-luokan ykköstä ja koulutustunnus. Lisäksi Aapo osallistui luonnetestiin. Aapon velipoika Pami (Crab Apple' Blue Phantom) puolestaan jäljesti itselleen mejässä ensimmäisen avo-luokan ykkösen ja pokkasi samalla itselleen luokan parhaana koirana Oskun vati -kiertopalkinnon. Saman pentueen sisko-likka Sissi (Crab Apple's Vanilla Twist) puolestaan kävi vuoden aikana filmauttamassa lonkkansa ja silmänsä. Harrastusuran koemielessä aloitti myös Miro-poika (Crab Apple's Miracle Man) joka suoritti syksyllä hyväksytysti taipparit ja jäljesti hienosti ensimmäisestä mejäkokeestaan upean ykköstuloksen. Loppupeleissä siis harrastuspuolellakin aika hieno vuosi. Eikä se nyt kai ihan penkin alle omien koirienkaan kanssa mennyt. Ainakin Kaakkois-Suomen Spanielikerho palkitsi koetuloksiin perustuen Nitan kolmannen kerran peräkkäin Vuoden kykynä. =)