Kuulumisia
vuodelta 2005
|
21.12.05
Päivän aikana on kotipihallamme käynyt koirien mielestä kutsumattomia
vieraita... Tarkempi tutkiskelu osoitti, että nuo ryökäleet ovat vielä
viettäneet yönsäkin ihan nurkilla, juuri aidan toisella puolen...
Ihmettelin kovasti kun koirat olivat tänään aivan vauhkoja pihalla, kunnes
hoksasin käydä katsomassa mitä kummaa siellä aidan takana nyt on olevinaan.
No selvisihän se - runsaasti fasaaninjälkiä ja kolme selkeää makuupaikkaa
risukossa, puolen metrin päässä aidasta. - Ja koirilla tietysti hirmuinen
yritys päästä jotenkin aidan toiselle puolelle. Täytynee käydä
varmuuden vuoksi tutkiskelemassa löytyykö aidasta cockerspanielin mentäviä
koloja ja muutoinkin pitää hauvoja vähän tarkemmin silmällä, etteivät lähde
omatoimisesti aidan yli ja fasaanipaistia jouluksi hakemaan.
|
|
 |
 |
18.12.05
Päivä Messukeskuksessa sujui koiramaisia ostoksia tehden. Kallis reissu
kuten aina ;-) Myös Heta oli ilmoitettu mukaan näyttelyyn ja hienosti kakara
kehässä esiintyikin, vaikka treenaaminen on kyllä jäänyt vähän luvattoman
vähälle. No lahjattomat treenaa ;-) Tuomarin mielestä Heta oli kuitenkin
liian pentumainen, josta syystä antoi laatuarvosanan erittäin hyvä. Hmm. no
onpa kummalista että vajaa 10 kk. ikäinen on vielä pentumainen... ;-) No
hyvä niin, omasta puolestani saa kasvaa ihan rauhassa, ja kehittyä vasta
ajan kanssa :-)
8.12.05
Alkuviikon agilitykuulumiset onkin jäänyt kertomatta... Maanantain agilityryhmä
oli tällä viikolla kutistunut puoleen. Koska tiesin tämän etukäteen, pääsi myös
Heta mukaan maneesille. No suurimman osan ajasta Heta joutui kyllä olemaan vaan
sivusta seuraamassa - ja sekös pikkuneitiä harmitti. Lopuksi pääsi kuitenkin
Hetakin vähän agilityn saloihin tutustumaan matalilla hypyillä, putkella,
puomilla ja kepeillä. Kivaa sillä tuntui olevan, mutta silti hauskinta taisi
molemmista olla kahden matalan hypyn ja putken muodostama pieni rata, jossa
annoin koirien mennä "pariagilitya" - eli Nita edellä ja Heta tietysti
perässä... :-)
|
... ja hypyn kautta
putkelle...
© Timo Paakkanen
|
Ai miten niin joudun pesulle?!
© Timo Paakkanen
|
|
4.12.05
Aurinkoinen päivä ja pikku pakkanen, mikäs sen parempi päivä ulkoiluun ja
koiran kouluttamiseen. Pakkasimme aamulla koirat autoon ja suuntasimme
Elimäelle, jossa Nurmisen Veli oli ystävällisesti luvannut järjestää meille
metsästysharjoitukset. Fasaanejahan maastoon oli viimeviikon
harjoituskokeista jäänyt jo valmiiksi. Aluksi harjoiteltiin hieman koiran
pysäyttämistä kelan päässä olevan fasaanin kanssa. Myös Heta pääsi tässä
kohtaa tekemään lähempää tuttavuutta fasaanin kanssa. Pysähdysharjoittelun
jälkeen lähdettiin etsimään maastosta eläviä yksilöitä. Noin
puolentunnin haun jälkeen löytyikin fasaanikana, tosin valokuvaaja bongasi
sen ennen koiraa ja asettui asemiin ottaakseen kuvan Nitan suorittamasta
ylösajosta. Muuten hyvä, mutta juuri sillä hetkellä kun Nita fasaanista otti
vainun ilmoitti kamera akkujen olevan totaalisesti lopussa. Jäi sitten se
kuva ottamatta, mutta Nita teki silti hienon ylösajon ja mikä parasta
pysähtyi sen jälkeen käskystä :-) Noutoa ei kuitenkaan päästy kokeilemaan,
sillä Veli ampui ohi. Myöhemmin Nita nosti vielä toisen fasaanin ylös, mutta
sitäkään ei päästy ampumaan, niin pahasta ryteiköstä ylösnosto tapahtui.
Kokonaisuudessaan meillä oli kuitenkin erittäin antoisa päivä. Hakua Nita
teki yhteensä yli kaksi tuntia, ja jaksoi sen tosi hienosti. Kun vielä
paikalle osunut saksanseisoja vähän puolivahingossa sattui löytämään yhden
fasaanin ja rouhaisemaan sen suihinsa, päästiin tutustumaan myös lämpimään
riistaan. Edistystä viime viikkoon on selvästi havaittavissa, sillä tänään
Nita suostui lämpimän fasaanin ottamaan jo suuhun ja kantamaan sitä vähän
matkaa. Kun lopulta pakattiin koirat takaisin autoon ja otettiin suunta
kohti kotia, oli takana kaksi nukkuvaa karvakerää. Rauhallinen on muuten
ollut koko loppuiltailtakin...
|
|
Ei kun koira irti ja
menoksi
|
Tästä se on mennyt,
mä tiedän sen...
|
ja löytyihän se fasaani...
|
|
|
29.11.05
Nitalla on viimepäivinä riittänyt harrasteita. Juuri kun fasaanijahdista oli
toivuttu koitti taas maanantai, joka on meidän agilitypäivä. Viimeviikolla
ei kartanlukija jaksanut millään lähteä harkkoihin, ja vähän piti nytkin
ottaa itseään niskasta kiinni että jaksoi iltamyöhään itsensä maneesille
kammeta. No kun paikanpäälle päästiin niin kivaa oli, kuten aina
muulloinkin. Ja mikä tietysti positiivista niin tuli samalla hoidettua Nitan
iltalenkkikin mukavasti sisätiloissa -ulkona kun tuli vettä vaakasuoraan.
Radanpätkät olivat taaskin laadittu harhauttamaan ja eksyttämään
ohjaajapoloisia. Ja juuri kun kartanlukija vihdoin alkoi päästä edes vähän
kartalle tulivat ohjaukseen mukaan kaikenmaailman piruetit ja
valssikäännökset ;-) No tulipahan taas väännettyä ja käännettyä, ja todettua
kuinka hyvin koira lukee jokaista kulmakarvankohotusta. Yksikin väärä liike
niin koira on ihan vika paikassa... Ei epäilystäkään kumpi tästä parista on
se heikoin lenkki ;-) Illalla puoli kymmenen aikaan kun kahden tunnin
harjoitusvuoro päättyi oli ohjaaja aivan loppu, ja koira... niin se
heilutti häntää ja napitti ohjaajaa silmiin kysyen, että oisko nyt taas
meidän vuoro? Hmm... kellähän on huono kunto? |
Ihan tyhmää et pitää
ottaa joku kontakti... © Kati
Korolainen
|
|
Miten sä jo sinne ehdit?
© Kati Korolainen
|
Wau, mä voitin silti!
© Kati Korolainen
|
|
|
27.11.05
Nita ja Kimmo osallistuivat eilen Elimäellä pidettyyn spanieleiden
harjoitusmetsästyskokeisiin. Käytännössä toimittiin metsästyskokeen
säännöillä, mutta erät olivat lyhyemmät. Päivä oli antoisa, ja Nita toimi
kutakuinkin siten kuin odotimmekin. Fasaani löytyi jo reilun viiden minuutin
haun jälkeen ja Nitan ylösajosta se saatiin myös pudotettua. Fasaani löytyi
helposti. - Niin paukkuhakuhan siitä tuli... vähän niin kuin aavisteltiin.
Vaikka Damin kanssa Nita varsin hienosti pysähtyykin niin nenän edestä
lähtevä fasaani oli kyllä liikaa. Noutoa ei kuitenkaan eilen nähty. Nita
meni kyllä innokkaasti fasaanille ja nyppi siitä sulkia, mutta ei tainnut
ihan rohkeus riittää kunnon riistaotteeseen. Kauniin luoksetulon Nita kyllä
teki, mutta ilman fasaania. :-) Myöhemmin kun fasaani oli kylmettynyt
suostui Nita jo sitä sentään kantamaan. No toisaalta ei voi olla kovin
yllättynyt. Kylmällä riistalla ollaan sentään muutaman kerran harjoiteltu
mutta lämpimään riistaan tämä oli kuitenkin vasta Nitan toinen
kosketus. Kivaa tuntui kuitenkin olevan niin isännällä kuin koirallakin - ja
sehän on pääasia. Nyt ei muuta kuin noutoa vielä treenailemaan ja tuomarin
kannustamana suunnaksi ensi syksyn oikeat kokeet. "Koearvostelu" löytyy
täältä.
|
Harjoituskokeiden saalis
:-) |
12.11.05 Tämä päivä menikin sitten Valkealan näyttelyssä. Onneksi ulkona sentään sataa
tihutti vettä melkein koko päivän niin ei hirmuisesti harmittanut viettää koko
valoisaa aikaa pimeässä ja pölyisessä varuskunnan autohallissa ;-) Ihan
onnistunut reissu kuitenkin kaiken kaikkiaan oli. Pennuista mukana olivat
Aapo
ja Heta, jotka molemmat saivat kp:n. Heta oli
lisäksi Rop-pentu. Nita oli tänään tuomarin mielestä erinomainen ja sijoittui
käyttöluokan toiseksi. PN-kehässä ei kuitenkaan tullut enää menestystä. Aapon ja
Hetan arvostelut löytyvät yllä olevista linkeistä. Nitasta Paavo Mattilan
mielipide oli seuraava: "Mittasuhteiltaan hyvä narttu jolla kaunis pää ja kaula.
Erinomainen ylälinja. Hyväasentoiset raajat, ja hyvä karvapeite ja liikkeet.
Miellyttävä luonne." Käy Eri/2
|
Flyers Zim Bean Vsp-pentu & Crab Apple's Apple Fizz Rop-pentu
© Katri Alavalkama
|
|
5.11.05
Kävimme tänään näyttelyssä Lahdessa. Pennuilla ja junioreilla tuomarina oli
Harry Tast, muilla Eeva Rautala.
Heta
esiintyi kauniisti ja sai Kp:n,
Aapo
voitti luokkansa mutta jäi ilman Kp:ta koska oli tuomarin mielestä liian
tuhdissa kunnossa. Nita sai Eeva Rautalalta Eh:n ja sijoittui neljänneksi
seuraavilla mielipiteillä:
”Hyväntyyppinen hieman
matala narttu. Feminiininen pää, kaula voisi olla hieman pidempi. Riittävä
runko ja luusto sekä takakulmat. Edestä voisi olla paremmin kulmautunut.
Hyvä karvanlaatu. Liikkuu kapeasti takaa, melko hyvin sivulta. Hyvä luonne.”
Ensimmäistä kertaa näyttelyssä Nita myös mitattiin (kuten kaikki muutkin
käyttöluokan koirat) Mittauksen mukaan Nitan säkäkorkeus on n.37,6cm.
Hetan ja Aapon arvostelut löytyvät yllä olevista linkeistä. |
Homma hoidettu...
miettii Heta
© Kati Korolainen |
|
Näyttelyn jälkeen ostin Nitalle ja Hetalle kaninkarvasta tehdyt hiiret. Voi
mitkä aarteet... erityisesti Nita meni niistä aivan sekaisin ja vahtii niitä
tiiviisti. Emäntä kun oli tylsä ja laittoi ne kirjahyllyyn odottamaan toko-
ja agilitykoulutuksia. Maanantaina selviää voittaako hiiri agilitymaneesin
hepanhajun vai ei... :-)
|
|
26.10.05
Ensilumi satoi tänään. Aamulla tosin satoi vaan roppakaupalla suuria
männynoksia ja silkkaa vettä vaakasuorassa taivaan täydeltä. Kun pahin
myräkkä oli ohi muuttui vesisade kuitenkin lumeksi. Siinä oli taas koirilla
ihmeteltävää - erityisesti Hetalle joka elämänsä ensimmäistä kertaa näki
lunta. Alkuhämmästyksen jälkeen riemua riitti ...kaikilla muilla paitsi
Nellalla joka mieluummin olisi jäänyt sisälle takkatulen lämpöön :-) |
Hyi kamalaa, mitä tää
oikein on? |
|
Hmm... tätähän voi
syödäkin! |
Kumpi ehtii ekana? |
Pelkkiä painokelvottomia
ajatuksia... |
|
24.10.05
Yleisön pyynnöstä katsaus viimeviikkojen tapahtumiin... Keittiön
puolipaneelin ja tapettien uusiminen on ollut suunnitelmissa jo pitkään.
Pari viikkoa sitten ajattelimme, että uusi paneeli saisi ehkäpä jo olla
ilman hampaanjälkiä, joten päätimme ryhtyä tuumasta toimeen... Heta päätti
kutakuinkin samana iltana kantaa kortensa kekoon ja puri salakavalasti
olohuoneen nurkassa luikerrelleen antennikaapelin poikki. Eipähän haittaisi
kaiken maailman Salatut Elämät tämänkään remontin edistymistä! Harmi vaan,
että sattui juuri sinä päivänä olemaan imurointipäivä, ja Hetan tekoset
paljastuivat vielä kauppojen aukioloaikana. No kyllähän se antennijohto
vähän lyhyt olikin ja aina tiellä ja jaloissa ;-) Hetan avustuksella uusi,
pidempi johto kulkee nyt seinän viertä pitkin siististi koteloituna.
Pari päivää
myöhemmin keittiön remontti oli edennyt listojen ja vanhan tapetin poistoon.
Heta jatkoi yksin ollessaan hommaa omatoimisesti parin seuraavan päivän
aikana - olihan se silmä kovana parina iltana jo seurannut miten homma
etenee ja koettanut ystävällisesti olla koko ajan taatusti tiellä ja
jaloissa. Harmi vaan, ettei muistettu kertoa Hetalle, että remonttiin on
menossa vain keittiön seinät, eikä se nurkan takana ollut olohuoneen
puoleinen seinä jolta Heta jalkalistaa hampaineen yritti poistaa, ja vähän
tapettia repiä. Kaupan päälle oli tehty vielä reikä kipsilevyyn! Kolmas
kerta toden sanoo... Näyttää pahasti siltä, että meillä jokaisen cockerinpennun jäljiltä on ainakin yksi seinä paikattavana.
|
Okei, mä
erehdyin seinästä... Mutta Mä olisin kyllä auttanut tossa korjaamisessakin,
jos vaan olis annettu... Mut ei oo kuulemma mun osakkeet nyt kovin korkeella tässä
asiassa.
|
|
15.10.05
Hyvinkäällä, Spanieliliiton päänäyttelyssä tapasivat tänään
pentuesisaruksista Aapo, Pyry, Sissi ja Heta. Myös Nita-äippä ja Duo-iskä
olivat paikalla. Aapo, Pyry ja Heta esiintyivät pentuluokassa, saaden hyvät
arvostelut ja Aapo vielä päälle Kp:n. Nitasta englantilainen tuomari Carol
West ei puolestaan pitänyt yhtään, vaan löysi siitä ihan uusia virheitä :-)
Lopputuloksena laatuarvosana Hyvä. Arvio tänään Nitasta: "Balanced Head.
Front is a bit wide. Good ribs & topline. Nicely turned stiffle but moves
very close behind. Happy temperament." Pennuilla tuomarina oli David Shields.
Pentujen arvostelut:
Aapo,
Pyry ja
Heta.
|
|
Hyvinkäällä 15.10.05
vas. Aapo, Sissi, Pyry ja Heta |
2.10.05
Kauden viimeinen mejä-koe on nyt jäljestetty Espoon Kalmarissa. Valitettavasti
kaksi harmittavaa hukkaa tarttui Nitan matkaan vaikeissa paikoissa, mutta muuten
jäljestys oli sujunut hienosti. Tuloksena 25p. ja Voi3 -tulos. Nyt ei muuta kuin
ensi kevättä odottelemaan...
|
19.9.05
Viimeviikot on vietetty ihan kotosalla. Pikkutihulaisen suuremmilta tuhoilta
on vältytty ja uhkaavasti alkaa näyttää myös siltä, että pian voitaisiin
ehkäpä saada keittiöönkin matto... Hetasta tulee ehkä sittenkin sisäsiisti
:-) Nita on käynyt Kimmon kanssa treenaamassa hakua ja noutoa
pellolla, ja Hetan kovaan kalloon on puolestaan koetettu saada uppoamaan
tottelevaisuuden saloja...
Näin syksyn
saapuessa - kurakelien kynnyksellä on taas havahtunut koiramäärän kasvuun.
Muutama vuosi sitten oli lenkin jälkeen sisälle pyrkimässä neljä käpälää -
nyt jo kaksitoista! Onneksi kurapuvut on keksitty niin ei sentään tarvitse
koiria kokonaan tiskata :-)
|
Nella, Heta ja Nita
iltalenkillä 18.9.05
|
17.9.05
Pyry aloitti näyttelyuransa Tampereen pentunäyttelyssä. (Tuomarina Thord
Byström, Ruotsi) Tuloksena kp ja erinomainen arvostelu:
"Lovande mask. hane. Välskuret
huvud. Mörka ögon. Kunde vara ngt. stramare ögonlinjerna. Ädel hals, kraftig
kropp, med bra proportioner. Markerad förbröst.
Goda vinklar, passande benstomme.
Bra päls, färg o. teckning. Rör sig parallellt bra steg fram sidan.
Bra temperament. Välvisad."
Vapaa suomennos: Lupaava maskuliininen uros. Hyvin
muotoutunut pää. Tummat
silmät. Voisi olla vähän tiiviimmät silmät. Jalo kaula, voimakas runko jossa
hyvät mittasuhteet. Selväpiirteinen eturinta. Hyvät kulmaukset, sopiva luusto.
Hyvä turkki, väri ja merkit. Liikkuu sivusta yhdensuuntaisesti hyvällä
askeleella. Hyvä luonne, hyvin esitetty.
|
27.8.05
Kouvolan näyttelyssä oli tänään tiukka linja. Tai sitten järjestäjät olivat
varanneet nipun punaisia, sinisiä ja keltaisia nauhoja mutta vain muutaman
vaaleanpunaisen ;-) Käyttöluokan viidestä koirasta Nita tuli toiseksi,
laatuarvioinnilla Erittäin hyvä. Tähän täytyi tänään olla oikeasti
tyytyväinen... Eva Mjelden arvostelu Nitasta: "Feminin tik med bra huvud.
Bra Hals och front. God kropp och vinkling bak. Skulle önska bättre drive
och påskjut när hon rör sig." ja vapaa suomennos... Feminiininen narttu
jolla hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Hyvä runko ja kulmat takaa. Toivoisin
lentävämmän askeleen ja paremman työnnön kun koira liikkuu.
|
Nita 27.8.05
© Jaana Patrikainen
|
|
© Kari Mattila |
Raccoon's
cockerita oli näyttelyssä muitakin... Arvostelun jälkeen otimme koko
joukosta ryhmäkuvia. Kuvassa vas. Raccoon's Without Doubt "Nera",
Raccoon's Victorious Step "Noppa", Raccoon's Hip Hip Hurraa "Nita",
Raccoon's Impulsive Lady "Lyyli" ja Raccoon's Really Special "Veeti" |
|
|
26.8.05
Pikku tihulainen alias Heta on viikon aikana askarrellut kotona yhtä jos
toista... Ja päivän aikana muuten ehtii paljon! Mitään kovin arvokasta Heta
ei onneksi vielä *kop, kop, koputetaan puuta...* ole onnistunut tuhoamaan
mutta silppua on tullut senkin edestä. Jätäpäs joku pahvinen laatikko
lattialle niin melko varmasti sen voi seuraavana päivänä olohuoneen matolta
imuroida! Kadonneita tavaroita puolestaan sopii etsiä joko olohuoneen
säkkituolista tai vaihtoehtoisesti yläkerrasta sängyn alta. Tällä viikolla
näistä Hetan kätköistä ovat löytyneet muutama sukka, kaksi
teippiharjarullaa, lattiaharja, aurinkolasit (syötynä) ja koko
avainvarastomme (mm. naapurien vara-avaimia ja nippu kellarin avaimia) näin
muutamia mainitakseni... Mitäs tähän nyt sitten sanois... että ihanaa kun on
noin luova lapsi kotana! |
Uskokaa pois... minut on
lavastettu! |
21.8.05
Mökkiviikonloppu on vietetty paremmalla onnella kuin viimeksi... eli kaikki
koirat on tallessa ;-) Samalla reissulla Nita käväisi myös Luumäen
näyttelyssä - pitihän sitä mennä kun kerran melkein mökin vieressä näyttelyn
pitivät. Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että jos Nita olisi saanut
valita niin se olisi kyllä lähtenyt Kimmon kanssa sorsalle eikä
näyttelykehään pyörimään... Vaan kun oli jo tullut koira ilmoitettua ennen
kuin sorsastusreissusta oli sovittu mitään. Tuomarina Luumäellä oli Jorma
Silta ja arvio Nitasta oli seuraava: "Mittasuhteiltaan oikea, tasapainoinen
narttu. Sillä on hyvä nartun pää, moitteeton selkä. Riittävä rintakehä.
Raajojen luusto saisi olla voimakkaampi. Riittävät kulmaukset. Hyvä turkki.
Kiva luonne. Hyvät liikkeet." Avo Eri/3
14.8.05
Tänään on taas etsitty pupua Mejä-kokeessa Miehikkälässä, ja tällä kertaa on
pupu myös löytynyt :-) Yksi harmittava hukka oli Nitalla tullut parisataa
metriä ennen kaatoa, mutta muuten se oli tehnyt oikein hienon jäljen.
Ensimmäinen voittajaluokan tulos on siis nyt saavutettu. Pistettä vajaa
ykkönen eli 39p. Josko ensi vuonna tulisi sitten jo niitä ykkösiä :-)
|
8.8.05
Hetan ensiesiintyminen näyttelykehässä on nähty, ja lopputulos oli
todellakin enemmän kuin osasimme odottaa. Vaikka Heta cockerinpennuista
porukan kuopus olikin niin tuomarin mielestä silti tällä kertaa rotunsa
paras pentu. Ryhmäkehässä menestystä ei kuitenkaan enää tullut, vaikka Heta
hienosti esiintyikin ja tuomari kävi sen suullisesti vielä kokoomakehässä
kehumassakin :-) Merja Ylhäisen mielipide Hetasta: "Erinomainen tyyppi ja
koko. Hyvä vahva luusto. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Tasapainoisesti
kulmautunut. Hyvä pitkä rintakehä. Liikkuu hyvin edestä ja takaa.
Erinomainen turkinlaatu. Iloinen ja erittäin lupaava pentu." Pen 1/Kp Pn1
Rop-pentu
|
Heta 7.8.05 |
|
Tiias Fancy Dan Vsp-pentu & Crab Apple's Apple Fizz Rop-pentu
|
6.8.05
Tänä viikonloppuna ei sitten lähdetty mökille vaan on pidetty koirat
tiiviisti kotipihalla aidan takana... :-) No joo, tosiasiassa mökille ei
lähdetty siitä syystä, että huomenna Hetan olisi määrä tehdä
ensiesiintyminen näyttelykehässä Helsingin pentunäyttelyssä. Tänään kävimme
eläinsuojeluyhdistyksen Match Show:ssa vähän treenaamassa, ja ipana
yllättikin ihan myönteisessä mielessä. Kovasti sai Heta tuomarilta kehuja
kun esiintyy niin kauniisti. Lopputuloksen punaisten pentujen toinen
sija. Kun vaan vielä sattuisi yhtä hieno esiintyminen huomisellekin :-)
1.8.05
Viikonlopun mökkireissu muuttui painajaiseksi, kun Nita ja Heta katosivat
silmiemme alta mökin pihasta metsään - aivan odottamatta ja ilman mitään
järkevää selitystä... Katoaminen tapahtui lauantaina klo 14. Pari tuntia
niitä haettiin kävellen ja autolla ilman tulosta. Lähimökeiltä käytiin
kyselemässä ja kaikki mökkiteillä liikkuneet autot pysäytettiin vaan kukaan
ei tuntunut tietävän koirista mitään. Ei auttanut muu kuin lähteä tekemään
ilmoitusta poliisille, löytöeläintarhalle, radioon, lähisuden
vakioasukkaille, koirakarkureihin... Tunnit kuluivat eikä koirista
vilaustakaan... Illalla ystäväni Katri miehensä ja kahden bordercolliensa
kanssa saapuivat vielä mökille koiriemme haussa auttamaan. Illan hämärtyessä
kuljimme jalan ja autolla pitkin metsäteitä ja koetimme saada Nitan
vastaamaan Katrin koirien haukkuun. Kertaalleen olimme jo varsin varmoja,
että Nita haukkuu mutta haukku kesti niin lyhyen ajan, että sen
paikallistaminen ei onnistunut. Lopulta oli niin pimeää, että oli pakko
luovuttaa ja palata mökille. Sinä yönä ei juuri nukuttu :-( Kahden aikaan
yöllä kuulin taas koiran haukun. Vaikka todennäköisyys koirien löytymisen
pilkkopimeässä vaikuttikin epätodennäköiseltä kävimme silti auton kanssa
lähitiet ajelemassa. Vesiperä, haukkukin loppui...
Sunnuntaiaamu koitti ja koirat
olivat edelleen kateissa. Varovasti olin elätellyt toiveita josko ne
olisivat aamun valjetessa palanneet itse takaisin kuistille jätetyille
vilteille nukkumaan, mutta ei. Huoli alkoi olla todella suuri, etenkin oli
pelko ettei Heta olisi pysynyt Nitan mukana. Yhtä jos toista oli jo ehtinyt
käydä mielessä. Soitin uudestaan koiraetsijöihin, ja sovimme että koiria
jäljittävä koira lähtee ohjaajansa kanssa Heinävedeltä kolmen aikaan jos
koiria ei siihen mennessä ole tavoitettu. Teimme parhaillaan suunnitelmaa
päivän etsinnöistä kun vapauttava puhelinsoitto tuli. Reilun 5km päässä
sijaitsevalta mökiltä soitettiin ja kerrottiin siellä majailevan kaksi
cockerspanielia. Olivat asettuneet taloksi jo lauantaina klo 17 aikaan yltä
päältä märkinä ja kuraisina. Koko illan olivat koirat pihalla talonväen
mukana touhunneet ja jääneet omatoimisesti mökin kuistille yöksi nukkumaan.
Aamulla ne oli päästetty sisään ja talonväki oli ryhtynyt miettimään että
kyllä näistä nyt johonkin pitää ilmoittaa. Poliisin ja löytöeläintarhan
kautta löytyi yhteystiedot ja niin pääsimme hakemaan koirat kotiin. Hyvässä
kunnossa olivat molemmat, hyvin syötettyinä ja juotettuina -oikein viiden
tähden hotellin olivat seikkailunsa päätteeksi löytäneet :-) Mieluusti
molemmat kuitenkin kotiin lähtivät ja pään tyynyyn painoivat. Nyt ovat
molemmat nukkuneet jo vuorokauden verran kutakuinkin yhteen menoon, sen
verran taisi olla rankka reissu. Metsän kautta kulkien matkaa on
todennäköisesti kertynyt ainakin 7-8km ja onpa siinä pakosti ylitetty myös
yksi iso tiekin. Onnea oli siis myös matkassa, etteivät jääneet esim. auton
alle. Loppu hyvin, kaikki hyvin... Tuhannet kiitokset kaikille etsinnöissä
tavalla tai toisella auttaneille, lisäetsintöihin kanssamme varautuneille ja
huolesta yöunensa menettäneille. On hieno tietää että kun hätä on suuri
löytyy ystäviä pyyteettömästi auttamaan, vaikka sitten keskellä yötä :-)
24.7.05
Nita ja Kimmo ovat tänään olleet jälkikokeissa Pernajassa. Vettä on taas
satanut kiitettävästi ja päivä venynyt vähän luvattoman pitkäksi. Omalle
jäljelleen Nita pääsi vasta viiden jälkeen, vaikka ennen aamu kahdeksaa on
paikalla jo pitänyt olla. Kotiin Kimmo ja Nita ehtivät näillä näkymin vasta
illan pimetessä... Liekö sitten loputtomasta odottelusta väsähtänyt jo
Nitakin, kun jäljestäminen ei tänään maistunut. Hyvästä lähdöstä huolimatta
matkalle tuli kolme hukkaa tasaisin väliajoin ja tulokseksi siis Voi 0
17.7.05
Kulunut viikko on nautittu kauniista ja kuumista kesäpäivistä kotosalla. Lämpöä
tosiaan on riittänyt - sisällä tuntuu lämpötila sitkeästi pysyvän yli 25 asteen
vaikka mitä tekisi... Varjopaikkoja ovat etsineet niin kaksi- kuin
nelijalkaisetkin :-) Uimassa Nita on käynyt lähes päivittäin, ja kun kerran
kuuma on ollut niin Nitan perässä on Hetakin lähtenyt uimista harjoittelemaan.
Kyllä siitäkin vielä uimamaisteri tulee :-)
|
9.7.05
Mökkireissun varrella kävimme Ristiinan näyttelyssä. Aurinko paistoi
pilvettömältä taivaalta ja lämpöhalvauksen partaalla olimme koko sakki...
Heta oli turistina mukana haistelemassa näyttelyilmapiiriä. Michael
Boothroyd:n arvio Nitasta: "Pleasing head & expression. I'd like bigger ribs.
Just a bit narrow all through. Moves well behind." Käy Eh/3
|
Näyttelyssä voi ottaa myös
rennosti...
|
|
Nita 9.7.05
© Jaana Patrikainen
|
Nita
9.7.05
© Jaana Patrikainen
|
|
|
6.7.05
Aurinko on porottanut viimepäivät täydeltä terältä ja lämpötila ollut
hellelukemissa. Mikäs siis sen mukavampaa kuin mökinrannassa lomaa vietellä.
Hetakin uskaltautui viimeisimmällä mökkireissulla uimaan kerran ihan
vapaaehtoisesti. Eiköhän siitäkin vielä vesipeto siis tule. Rannalla
lekottelun lisäksi Heta pääsi kokeilemaan jäljestämistä. Kimmon mielestä
tämä "suuri metsästäjä" ei tosin ollut kovin vakuuttava näky vaan muistutti
kuulemma lähinnä kissaa valjaissa... :-) No ulkonäkö voi pettää, sillä niin
se vaan hienosti selvisi Heta 6,5 tuntia vanhasta noin parinsadan metrin
jäljestä. Alku oli hieman haparoivaa, kunnes pikkuneiti hoksasi että "tätä
hajuahan voi seurata." Sitten mentiin kuono maassa jälkeä pitkin sienelle
saakka.
|
Heta ottaa rennosti...
|
|
Kuono maahan ja
menoksi...
|
... ja löytyihän se
sienikin!
|
|
|
30.6.05
Kesäloma on alkanut nyt myös isännällä, ja sen myötä mökkikausikin avattu.
Nita nauttii täysin kesämökin riemuista ja pitää itse huolen siitä ettei
turkki nyt ainakaan kuivumaan pääse... Heta puolestaan ihmettelee
suunnattomasti miten se äippä oikein aina katoaa tuonne järveen?!
Toistaiseksi Hetan rohkeus on riittänyt vatsakarvojen kastelemiseen saakka.
Ja kun kerran mökillä metsän keskellä ollaan oltu niin tokihan sitä on
jäljelläkin käyty. Siinä määrin rankkaa tuntuu mökkielämä kuitenkin olevan,
että kotiin tultaessa nukkuvat kaikki kolme koiraa melkein vuorokauden
yhteen menoon :-)
|
uskaltaa, ei uskalla,
uskaltaa...
|
|
18.6.05
Kotkan näyttelyssä vietettiin tänään lauantaipäivää. Kuuma oli kun aurinko
porotti pilvettömältä taivaalta (lämpöä varmaankin noin +25 astetta) ja kaiken
lisäksi kehä yli puolitoista tuntia myöhässä... Nitan arvostelu oli seuraava:
This
bitch moved very freely & soundly. Good confirmation & reach of neck. Feminine
head & good proportions. Good angulations. Well laid back shoulders.”
ja tulos: Käy Eri/2 Myös velipoika Veeti ja "serkkulikka" Nera saivat
näyttelyssä Erin. Näyttelyn jälkeen Pami
kävi ensimmäisessä trimmissä.
|
|
Nita 18.6.05
© Jaana Patrikainen |
Veeti, Nita ja Nera |
16.6.05
Tiistaina Heta oli ensimmäistä kertaa mukana koirakoulussa. Onhan se toki kentän
laidalla hengaillut, ja toisten suorituksia häirinnyt jo kahdeksan viikon iästä
saakka, mutta nyt oli emäntä niin ponnekas että lähdettiin ihan harjoituksiin
mukaan. Hmm... pientä hiomistahan tämä yhteistyö vielä vaatii, mutta ajoittain
katsekontakti sentään löytyi. Ja mitä harjoitteisiin tulee niin Hetahan
suoriutui niistä hienosti... tosin pääsääntöisesti vähän omalla
tavallaan... Voi huokaus sentään, kyllähän tässä vielä työsarkaa riittää...
|
Mitäs seuraavaksi
tehdään?
|
Äh... mennään jo... en
mä jaksa enää.
En ainaskaan mitään perusasentoa... |
Ai että siis pitää mennä
vaan tuonne merkille?
|
Mä nyt varmuuden vuoksi
tuon tän merkin sulle. Ai et olis halunnut? Miten niin... |
12.6.05 Mejä-kokeet
Miehikkälässä eivät tänään menneet Nitalta ihan nappiin. Ensimmäinen hukka
tuomittiin Nitan lähtiessä kolmannen kerran tekemään samaa tarkistuslenkkiä
metson jäljillä. Hetken päästä löytyi sitten koko muu koppeloperhe. Poikue
lehahti karkuun aivan Nitan kuonon edestä, ja ainoastaan ohjaajan ripeä toiminta
esti yhden koppelon poikasen joutumisen Nitan suuhun... Seurauksena Nitan
pyrkiminen riistan perään ja kaksi hukkaa... Harjoitusmielessä Nitalle
osoitettiin jälki uudestaan sadan metrin päästä tapahtuneesta, ja sen jälkeen
jäljestys olikin ollut aivan erinomaista. Kaikki makuut tuli merkattua ja
katkokulma selvitettyä hienosti. Yhtä pientä pätkää lukuun ottamatta siis
ykkösen suoritus mutta tällä kertaa tuloksena oli vain rutkasti kokemusta.
Parempi onni ensi kerralla... :-)
|
8.6.05 Se surullisen
kuuluisa vuoripalmu... se on TAAS joutunut cockerspanielinpennun uhriksi...
Tällä kertaa harvennushakkuuta on yksin ollessaan tehnyt Heta. Vaihtoehtoina
lienee taas aidata joko pentu tai palmu... Tai ehkäpä palmu muuttaa kesäksi
kuistille siinä toivossa, että syksyyn mennessä on saatu pennun päähän
taottua edes vähän järkeä :-)
Tänään saimme myös tiedon, että Nita mahtui sittenkin peruutuspaikan turvin
Muurikkalan Mejä-kokeeseen 12.6. Saas nähdä kuinka ensimmäisen Voi-jäljen
kanssa käy. Yksi harjoitusjälki on takana ja toinen ehditään vielä ennen
koetta Nitalle vetää. Myös Heta on aloittanut jälkiuransa jäljestämällä
kotipihalta grillimakkaraa. On siinä taas ollut naapureilla kummastelemista
kun meillä on narunperässä ulkoilutettu makkaraviipaletta pitkin pihaa...
;-) Hyvin toimi nenä kuitenkin Hetallakin, ja "kaatona" ollut makkaranpala
katosi jäljestyksen päätteeksi parempiin suihin. Tänään kokeiltiin Hetan
kanssa myös lyhyttä tuoretta verijälkeä. Hienosti jäljesti :-)
|
|
|
29.5.05 Nita pääsi
tänään kokeilemaan ensimmäistä kertaa harjoitusmielessä tehtyä Voi-luokan
jälkeä. Ylimääräistä haastetta jäljelle toi se, että joku oli selvästikin
käynyt jäljellä aikaisemmin. Osa merkeistä oli yön aikana kadonnut, ja
jäljen päällä oli selvästi kävelty. No hienosti selvisi kuitenkin Nita
tehtävästä, ja katkokulmakin selvitettiin ilman sen suurempia kummasteluja.
Heta pääsi mukaan metsään tohottamaan, kun kävimme keräämässä merkit pois
jäljeltä. Kovastihan tuo käytti nenää ja tohkeissaan haki sik-sak
kuviolla. Hakiko se sitten jälkeä vai metsän menninkäisiä, sitä ei voi kyllä
tietää, mutta kivaa tuntui olevan :-)
|
Mun nenä sanoo, että
tähän suuntaan...
|
|
15.5.05
Koirahenkinen viikonloppu sai tänään jatkoa. Kimmon ja Nitan urakoidessa
mejä-kokeissa, vietimme Hetan kanssa muutaman tunnin koiraseuramme järjestämässä
agitlitytapahtumassa (niin tänäänhän oli valtakunnallinen agilitypäivä...) Ja
pitihän Hetankin toki päästä vähän agilityn makuun. Pikkuneiti oppi hetkessä
menemään putken ja kiipeämään puomin. Aika näyttää tahtooko se isona ryhtyä
agilitykoiraksi vai seurata Nita-äipän tassunjälkiä mejä-puolella. Nitan toinen
jälkikoe meni miltei yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin. Tänään toinen sija
yhdestätoista koirasta ja ykköstulos 41p. Kaksi kisaa, kaksi ykköstä... Nyt ei
muuta kuin voittajaluokan jälkeä treenaamaan. Pernajassa kisattiin tänään
samalla myös amerikancockereiden ja eng.cockereiden ystävyysottelu. Nita oli
valittu edustamaan eng.cockereita Avo-luokassa ja Härkösen Katin Breeze Joy Joy
Voi-luokassa. Ystävyysottelu päättyi lopulta tasapeliin.
|
|
Ai miks tässä pitää
pysähtyä?
Kuva: Kati Korolainen |
Tää putki on ihan
mielettömän kiva!
Kuva: Kati Korolainen |
Samaan aikaan kävi Nita
hakemassa
toisen mejä-ykkösen :-) |
14.5.05 Kimmo
ja Nita ottivat tänä aamuna suunnan kohti Pernajaa, ja kauden ensimmäistä
mejä-koetta. Huomenna nähdään onko Nitan nenä viritetty kisakuntoon :-)
Välineurheiluun on ainakin tällä kertaa panostettu, sillä viimekerrasta
oppineena oli isännän kauppalistalla mm. saappaat, kompassi, juomapullo, oikean
kokoinen lehtiö ja parempi makuupussi. Nitalle piti lisäksi käydä ostamassa uusi
nahkaremmi, kun Heta ja Pami pistivät reilu pari viikkoa sitten edellisen remmin
melkein poikki. Kukahan se sanoikaan että mejä on siitä kiva harrastus ettei
tarvi hankkia koiralle muuta kuin valjaat ja pitkä naru?! Niin no, ei ehkä
koiralle... Ennemminkin voisi sanoa, että oli taas tänä aamuna auto niin täynnä
tavaraa että olis voinut kuvitella edessä olevan vähintään viikon reissun :-)
8.5.05 Viikon
verran on nyt huilattu kotona yhden lapsukaisen kanssa. Kyllä meillä onkin ollut
ihmeellisen hiljaista... Nyt on sitten aika ryhtyä kasvattamaan kotiin jääneestä
hunsvotista yhteiskuntakelpoista cockeria. Jaa niin, että oliko minulla jotakin
kesälomasuunnitelmia...? Sen verran uppiniskainen koiranalku kotiin tuli
jätettyä, että ei taida kesäloma riittääkään :-) No istumista on harjoiteltu jo
kovasti ja maahanmenostakin alkaa Hetalla olla jo haju. Ja kun isäntä siitä
kovasti havittelee kaveria metsälle niin noutoharjoittelu on tietysti aluillaan.
Vähän hiomistahan tässä noudossa vielä on... ;-)
|
Niin siis ensin piti istua ja sitten
kohta juoksen tuon damin perään vai... No okei sitten... |
Niin siis mitäs mun nyt sitten pitikään
tehdä?
|
Jaa, siis tuoda tää sulle. No miks
ihmeessä sitten heitit tän pois jos kuitenkin haluat sen takaisin?! |
5.5.05 Heta sai
tänään mieluisan vieraan, kun Aapo -veikka kävi kylässä. Leikki jatkui siitä
mihin se pari viikkoa sitten jäi - ja edelleen Nitan valvovan silmän alla.
Välillä koetti tosin äippäkin päästä mukaan leikkiin, mutta vähän laihoin
tuloksin. Kovasti oli Aapo kasvanut parissa viikossa, joten huomaamatta on
ilmeisesti suurentunut Hetakin, kun kerran samankokoisia olivat :-)
|
 |
 |
26.4.05 Pamin
suunnitelma kävi tänään toteen... Jo pari viikkoa sitten nuoriherra selvästi
suunnitteli nettiyhteyden katkaisemista tästä talosta - mutta tuloksetta.
Tämänkertainen suunnitelma oli parempi ja onnistui täydellisesti... Yön pimeinä
tunteina Pami ja Heta murtautuivat ulos pentuaitauksesta ja pistivät tuulemaan.
Puhelinpistoke pois seinästä ja puhelinkaapeli varmuuden vuoksi ainakin neljään
osaan. Jo loppuisi surffailu tästäkin hotellista ja ryhtyis muona tulemaan
ajallaan! Urakan jälkeen Heta jäi alas vartioimaan johdonpaloja ja Pami kipaisi
yläkertaan talonväkeä herättämään... No kieltämättä tyrmistys oli melkoinen, kun
olevinaan alakerran pentuaitaukseen teljetty pentu tulee aamulla häntä heiluen
yläkerran makuuhuoneeseen - Eihän sen pitänyt päästä pois aitauksesta, saati
sitten rappuja ylös! No ketterästi tuntuu menevän... Nyt on sitten hankittu uusi
kaapeli - ja kas kummaa, korotettu myös pentuaitauksen porttia reilusti! :-)
23.4.05 Koiralauma on
pienentynyt puoleen... Jo eilen omaan kotiin lähti Aapo, ja tänään toivotettiin
hyvää matkaa Pyrylle ja Sissille. Pami pitää vielä viikon verran seuraa
Heta-siskolle, ennen kuin matkustaa omaan kotiinsa Lappeenrantaan. Niin se aika
kuluu ja pennut kasvaa...
20.4.05 Eilen kävimme koko
pentujoukon kanssa eläinlääkärillä. Automatkat sujuivat molempiin suuntiin
hienosti, ja eläinlääkäri Maj Häggblom totesi pennut kaikin puolin terveiksi ja
hyvin kehittyneiksi. Nyt on kaikilla lapsukaisilla myös mikrosiru niskassa, ja
annettiinpa niille nyt myös pienen pohdinnan jälkeen jo ensimmäinen Parvorokotekin.
|
18.4.05 Tänään töistä
kotiin tullessani koiranhoitajan raportti kertoi seuraavaa: "Pennut ovat
taas valtavasti nohevoituneet. Laittaessani vedenkeitintä päälle totesin
Sissin tallovan varpaitani. Se oli tullut omin neuvoin kiipeämällä yli
laitojen. Tätä se teki tuon tuostakin. Nostin ovea ylemmäksi, mutta sitten
Pami pinnersi alakautta pois." Niinpä niin, tämähän oli odotettavissa...
Sissi tosiaankin on keksinyt miten verkkoa pitkin kiivetään, ja kiipeää
muuten tosi nopeasti ja näppärästi! Ei auta muu kuin laittaa korkeampi
portti, jos meinaa saada pikkuneidin vielä pentuaitauksessa pysymään... Eli
kuvan myötä terveiset vaan Hämeenlinnaan Akselille ja Sarille - taitaa olla
nimi enne, tätä pikkuneitiä ei ihan pienet esteet pidättele :-) |
Sissin tyylinäyte aidan
ylittämiseen... |
16.4.05 Tänään 14-vuotis
synttäreitään viettää Nella -ystävämme. Kuinka monta yhteistä juttua näihin
vuosiin mahtuukaan... Yhdessä on nähty ja koettu yhtä jos toista :-) Ei
voi muuta sanoa, kuin että Nella viettää todellakin ansaittuja eläkepäiviään
kotona, ja näin ilmojen lämmetessä ja auringon paistaessa nauttii myös omasta
pihasta - jonka emäntä sille pyhästi Joensuun kerrostalovuosina lupasi.
|
Omalla pihalla 16.4.05
|
Kotirappusilla 16.4.05
|
|
15.4.05 Tulipahan sitten pestyä
koiria oikein urakalla. Ensin tiskiin joutuin Nella ja sitten Nita. Ja kun
kerran vauhtiin päästiin niin samallahan siinä meni vielä viisi pentuakin...
:-) Sen verran taisi ensimmäinen pesu pentuja jännittää, että pesun jälkeen
uni maistui. Hienosti ja rimpuilematta kuitenkin olivat pestävinä jokainen
ipana.
|
Puhtaita pentuja -vähän
aikaa.
...eli seuraavaan ruokailuun saakka :-) |
|
8.4.05 Pentuaitauksen
portilla on päivittäin ryhtynyt kuulumaan hyvin vaativaa vinkumista ja
haukkumista. Syykin siihen on tiedossa... Viimepäivinä olen päästänyt pennut
pari kertaa päivässä vapaasti riekkumaan koko alakerrassa - ja kyllä ne
sydämensä kyllyydestä ovatkin juosseet! Siinä sivussa on tietysti vähän
maisteltu matonhapsuja ja kengännauhoja ja vuoripalmua ja kaikkea muuta
mihin nyt vaan hampaansa ylipäänsä voi iskeä. Nitan käsittelystä palmu
aikanaan selvisi nippanappa mutta saa nähdä vieläkö se kestää viisi
vallatonta pentua :-) Nita ja Nella ovat kiitettävästi osallistuneet lasten
paimentamiseen. Nita leikkii vuorotellen jokaisen pennun kanssa, siinä missä
Nella lähinnä seurailee pentujen edesottamuksia. Siinä kohtaa kun ne
koettavat Nellan vatsan alle, vanharouva ottaa kyllä hatkat. Iltaisin onkin
sitten ollut varsin rauhallista. Kun pariin otteeseen on kunnolla päästelty
höyryjä ulos myös uni maittaa. Hyvä että jaksavat iltapalalle tulla.
|
Nella joutui
tahtomattaan lapsenvahdiksi :-) |
|
...ja heti pahanteossa
kun silmä välttää.
|
Nita ja Aapo leikkivät.
|
|
3.4.05 Aurinko on paistanut koko
päivän, ja parhaimmillaan on lämpötila auringossa kivunnut pariinkymmeneen
asteeseen. Kesä tulee ehkä sittenkin... :-) Lämpimän sään innoittamana myös
pennut pääsivät muutamaksi minuutiksi nuuhkaisemaan ulkoilmaa. Siinä sitä
ihmeteltävää riittikin. Nita puolestaan pääsi ensimmäisen kerran pentujen
syntymän jälkeen mukaan kentälle, ja harjoitusten jälkeen vielä pitkälle
lenkille. Tuli kyllä Nitalle jo tarpeeseen - viimepäivät se on lähinnä ollut
jo sitä mieltä, että tämä kotona nyhjääminen saisi jo riittää... No
johan se on viisi viikkoa kotona lapsenvahtina ollutkin, joten ei ihme että
se alkaa vaatia omaa elämäänsä takaisin :-)
|
|
|
25.3.05 Tänään "sisustimme"
olohuoneemme uudestaan. Ei muuta kuin muovimattoa puulattian suojaksi, ja
ohutta vanerilevyä olohuoneen tapetteja pelastamaan... Sitten pääsivätkin
pennut muuttamaan jo ahtaaksi käyneestä pentulaatikosta uusiin tiloihin.
Hetken aikaa olivat lapsukaiset hieman ihmeissään kun tilaa olikin reilusti
totuttua enemmän, mutta sitten ei muuta kuin rohkeasti uusia nurkkia
tutkimaan... Tästä se meno ja meininki nyt alkaa kun mahtuu jo vähän
juoksemaankin :-) Uudet kuvat pennuista tulossa viikonlopun aikana...
|
|
|
|
|
18.3.05 Pennut täyttävät tänään
kolme viikkoa, ja alkavat päivä päivältä muistuttaa enemmän koiria kuin
marsunpoikasia. Ensimmäiset hampaat ovat kaikilta puhjenneet ja johan niitä
on pitänyt vähän kokeillakin... Kaveria on hyvä niivittää niskasta, hännästä
ja ennen kaikkea korvista! Nita on pentujen hampaista tasan sitä mieltä,
että se mieluiten ottaa pitkät pentulaatikosta ja valvoo tilannetta laatikon
ulkopuolelta, ja öisin makuuhuoneesta käsin :-) Viimepäivinä pennut ovat
oppineet monia muitakin uusia juttuja. Kovasti ne koettavat nuolla ja
rapsuttaa itseään, ja kaverin kanssa painiessa on alkanut myös häntä heilua.
Viikon päästä voi jo olla, että alkaa pentulaatikko käydä ahtaaksi ja on
aika muuttaa pennut työhuoneesta olohuoneeseen.
|
"Tää pikkuhauva kyllä
tykkää minusta, kerta se nukahti mun syliinkin..."
|
|
15.3.05
Pentulaatikosta on ryhtynyt kuulumaan yhä useammin
vaativaa haukkumista ja murisemista. Kasvamassa ehkä sittenkin
terrierinpentuja...? ;-) Liikkuminen on pennuilla vielä vähän hapuilevaa,
mutta menohalut tuntuvat olevan jo todella kovat... Tuhojen määrää tulevina
viikkoina voidaan siis vaan arvuutella :-)
Lapsukaisista yksi cockeripoika etsii vielä omaa kotia, muille uusi koti on
jo löytynyt.
|
|
|
12.3.05 Pennuilla on ikää huimat
kaksi viikkoa ja silmät ovat kaikilla jo enemmän tai vähemmän auki. Vielä on
päivät menneet pennuilla syödessä ja nukkuessa, mutta kovastihan nuo jo
harjoittelevat seisomaan nousemista. Aina silloin tällöin pentulaatikosta
kuuluu myös vaativaa "haukkumista." Yleensä silloin emo on lasten mielestä
poistunut paikalta liian aikaisin tai jopa kokonaan unohtanut ruoka-ajan...
tai tullut ainakin kaksi minuuttia liian myöhään... Kun cockerilapset
haluavat ruokaa, ne haluavat sitä Heti! Kyllähän cockeriäidin se pitäisi
tietää ;-)
|
 |
6.3.05 Tänään synttäreitään
viettävät Huppa, Laku, Ressu ja Nekku. Nella-äiti onnittelee 11-vuotiaita
lapsukaisiaan!
4.3.05 Viikko pentujen syntymästä
on vierähtänyt, ja tunti jos toinenkin on tullut pentulaatikon ääressä istuttua.
Lapsukaiset ovat kasvaneet aivan silmissä, ja Nitakin on osoittautunut hyväksi
ja tunnolliseksi emoksi. Tosin keittiöstä kuuluvaa rapinaa se ei kyllä
edelleenkään voi vastustaa, vaan ilmestyy takuuvarmasti aina paikalle, jos ei
yläkerran portti ole suljettuna... :-)
|
26.2.05 Nitan pennut syntyivät
eilen. Ultran "lupaamaa" kahdeksaa pentua ei kuitenkaan syntynyt, vaan kolme
oli kadonnut matkan varrella. Vajaan tunnin välein syntyi ensin kolme urosta
ja yksi narttu, ja neljän tunnin odottelun jälkeen maailmaan putkahti vielä
yksi narttupentu. Mamma ja lapsukaiset voivat hyvin. Pennuista kaksi
urospentua etsii vielä omaa kotia.
|
 |
24.2.05 Kuvat kertonevat enemmän
kuin tuhat sanaa... Koiramme on ehkä syönyt rantapallon?!
18.2.05 Pentulaatikko kasattiin
eilen, tietysti Nitan tarkassa valvonnassa. Ilmeisesti työn jälki miellytti,
sillä ainakin kertaalleen on Nita laatikon jo koenukkunut. Reilu viikko pitäisi
vielä Nitan jaksaa, vaikka sillä alkaakin olla jo melko tukala olo. Esimerkiksi
rappusten kulkeminen alkaa selvästi tuottaa jo vaikeuksia. Alaspäinhän sitä
vielä pääsee sujuvasti mutta ylös on tultava jo rappu kerrallaan... Nita ei
myöskään tunnu ymmärtävän, että ihan joka rakosesta mistä aikaisemmin on voinut
kulkea, ei enää mahdukaan kun maha ottaa vastaan :-)
|
Saas nyt nähdä osaako
toi isäntä kasata
mun lapsille kelvollisen pesän...
|
Valmista tuli, ja
hyvältä vaikuttaa! Emäntä lupas vielä, että se ostaa tänne mulle kunnon
patjan. Pelkäs kai että muuten vien pennut sen sänkyyn... hmm...
mitähän se nyt semmosta :-)
|
|
8.2.05 Nitan vatsa jatkaa
kasvamistaan. Alkaa olla koira jo kuin suuren jalkapallon niellyt.
Muutoinkin vatsa on alkanut haitata selvästi Nitan elämää - kerälle se ei
enää oikein taivu, ja syliinkin on vaikea kiivetä... Viime sunnuntaina oli
lisäksi ensimmäinen kerta, kun koirakentälle lähtiessäni Nita ei ollutkaan
lähdössä mukaan. Yleensä on turha edes yrittää autolle ilman Nitaa, mutta
nyt tuo vaan istui eteisessä hännänpää heiluen odottamassa koirankeksiä.
|
Mamma tappaa nälkään...
kuppini ammottaa taas tyhjyyttään!! |
|
Oliskohan parempi
selällään... |
...vai ehkä sittenkin
vatsallaan?! |
3.2.05 Reilu kolme viikkoa olisi
vielä odoteltavaa, mutta jo nyt Nitan vyötärönympärys alkaa näyttää siltä, kuin
Nita olisi niellyt yhden tekniikkajalkapallon. Voi luoja, kuinkahan iso siitä
vielä mahtaakaan tulla... Nita voi kuitenkin loistavasti, ulkoilee mielellään ja
syö hyvin. Tosin jos Nitalta kysyttäis niin se olisi kyllä vakaasti sitä mieltä,
että yritän ehkäpä tappaa sen nälkään. Kuin mielenosoituksellisesti Nita
ryhtyykin aina iltaisin nukkumaanmenoaikaan järsimään kovaäänisesti puruluita
-missäs muualla kuin makuuhuoneessa. Jotakinhan sitä on pienen koiran henkensä
pitimeksi yritettävä järsiä :-) Jos siis ylipäänsä mahdollista niin Nitasta on
viimeviikkoina tullut vielä tavanomaistakin neuroottisempi ruuan suhteen.
Ruokasäkki onkin pidettävä tarkassa vartioinnissa suljetun oven takana, jottei
tämä nälkäkuoleman partaalla oleva cockeri käy omatoimisesti suurentamassa
päiväannostaan... Hitsit miten nipo emäntä onkaan koirarukalle sattunut... ;-)
26.1.05 Nita on tänään ultrattu,
ja odotettavissa voi nyt sitten olla jopa kahdeksan pentua! Seitsemän pennuista
oli samankokoisia ja yksi vähän pienempi.
20.1.05 Vihdoinkin lunta!! Jospa
se talvi vielä sittenkin tulisi... Nitan astutuksesta on kulunut nyt reilu kolme
viikkoa. Nita itse on varsin vakuuttuneen oloinen pentujen olemassaolosta, ja
alkaa vähitellen saada emännänkin uskomaan asiaan. Varmuuden vuoksi varasin
kuitenkin Nitalle ajan ultraan, joten viikon päästä ei sitten tarvitse
enää asiaa arvuutella .
9.1.05 Sääennuste merenpinnan
noususta kävi toteen ainakin Kotkassa. Tässä muutama kuva päivän kuvasadosta
lähes kotinurkilta. Oma talomme on onneksi sen verran korkeammalla
merenpinnasta, että selvisimme tulvasta "kuivin jaloin." Klikkaamalla
kuvaa saat sen suuremmaksi.
|
Eipä tarvinnut lähteä tänään peltolenkille...
|
... fasaanitkin olivat vaihtuneet sorsiin, ja iltapäivällä pellolla polski
jo kalojakin!
|
|
Ei sittenkään oikeasti rantatie vaan tie kahden pellon välissä... |
Ensimmäinen innokas oli jo laskenut veneenkin vesille, kun peltomaisema
muuttui merenrantatontiksi... :-) |
4.1.05 Hyvää alkanutta vuotta!
Vuosi on vaihtunut rauhallisesti lomaa vietellen, ja myös koirat ovat kääntäneet
kellonsa "loma-asentoon", eli kukkuvat iltamyöhään ja heräilevät vasta vähän
ennen puolta päivää. Ei puhettakaan että haluaisivat ulos ennen kahdeksaa... Saa
nähdä miten ensi viikolla käy kun arki taas alkaa. Nita on astutuksen jälkeen
muuttunut suorastaan flegmaattiseksi. Kaikkein mieluiten se vaan nukkuisi ja
söisi koko päivän. Toisaalta, kun ulos lähdetään on koira taas täysin oma
itsensä ja vouhkaa entiseen malliin. Erityisen tohkeissaan Nita pihamme
ympäristössä liikkuvista fasaaneista. Jostain kumman syystä ovat fasaanit
viimeaikoina ryhtyneet liikuskelemaan enemmän aitamme ulkopuolella kuin
sisäpuolella, ja sekös Nitaa kiukuttaa...
