Kuulumisia vuodelta 2014

    26.12.2014 Joulunpyhät alkavat olla tältä vuodelta taas vietetty. Aina sanotaan, että joulupukin tulo aiheuttaa lapsissa levottomuutta. No voi olla niinkin, mutta vielä enemmän levottomuutta se aiheuttaa noissa nelijalkaisissa. Siinä missä meillä omat lapset odottelivat pukin tulemista ihan mukavasti sohvalla istuen (kuumelääkityksellä saattoi toki olla osuutensa, koko porukka kun tänä vuonna oli jouluaattona duopattuna. ;)) kulkivat kaikki koirat levottomasti edestakaisin, hyppivät sohville, kävivät juomassa, nuuhkimassa ulko-ovea, ja taas sohvalla, ja sitä rataa. Mitä vanhemmiksi ne tulevat sitä enemmän niitä Joulupukin tulo jännittää. ;) Ja tokihan ne sitten ovat myös mukana kun jaetaan ja avataan lahjoja. ...Ihan samalla neliöllä kaikki kolme ja koko ajan. Osallistumisaktiivisuus on varmasti koko ajan kaikilla vähintäänkin 110%

Pupsit sen sijaan eivät vielä osanneet jännittää. Toki vähän lahjapaketteja kävivät nekin olohuoneen puolella nuuskimassa ja joulupukkia tervehtimässä. Ehkä ensi jouluna nekin osaavat jo vähän enemmän osallistua. :)

    19.12.2014 Mitäs siitä huolissaan olemisesta olikaan puhetta... Kuluneella viikolla huolta ja sydämen tykytyksiä on aiheuttanut pikku tyttö Laikkunen. Viikon alussa se otti ja ryhtyi oksentamaan järjestelmällisesti aina ruokailujen jälkeen kaikki syömänsä ulos. No kun kyse on alle kilon painoisesta eläimestä jokainen tietää kuinka pitkään tilanne voi jatkua... Paino tippui tippumistaan, ja tilanne alkoi Laikkusen osalta näyttää jo tosi kurjalta. :( Toissapäivänä vatsa kuitenkin alkoi rauhoittua, ja se otti ja alkoikin nostaa taas painoaan. Sama tahti on jatkunut tänään, ja viimeisen vuorokauden aikana painoa on tullut 40g. lisää. Mitään muuta sille ei nyt tosin ole tarjoiltu kuin emonmaitoa. Aika näyttää miten sen nyt vielä käy, tällä hetkellä olemme kuitenkin varovaisen toiveikkaita... Muut pennut ovat kasvaneet kovaa kyytiä, ja ryhtyneet saamaan kiinteää ruokaa jo pari kertaa päivässä.

Tänään oli sitten pupseilla muutto isompaan tilaan. Pentulaatikko alkoi käydä jo ahtaaksi ja reunat mataliksi. Parin päivän sisällä ne olisivat yksi toisensa jälkeen kiivenneet sieltä jo laidan yli. Uusi tila ja liukkaat sanomalehdet tassujen alla alkuun vähän mietityttivät mutta selvästi uusi isompi tila oli kaikille mieleen. Muutama päivä niin ketteryys lisääntyy kummasti. :)   

    14.12.2014 Alkaa olla kolme viikkoa siitä, kun Nellin pennut syntyivät. Sisareni sanoin kolme viikkoa on nyt oltu huolissaan, vuorotellen milloin kenestäkin, ja enää olisi semmoinen viisi viikkoa huolestumista edessä. ;) Niinpä niin, tämän pelin nimi on Hermopeli. :D Vaan näinhän se, että kun pentuja on vain silloin tällöin niin niiden kasvuun suhtautuu aina toisella tavalla tunteella ja koko sydämellä, kuin jos niitä olisi jatkuvasti. Tarkoitan tällä sitä, että jos pentuja syntyisi parin kuukauden välein, ei kukaan pystyisi valvomaan ensimmäistä viikkoa jokaisen pentueen kanssa 24/7 ja järjestämään kotiin ympärivuorokautista pennunhoitorinkiä - ainakaan jos siis itse käy arkisin päivätöissä. Eikä myöskään jaksaisi enää olla huolissaan siitä jos jonkun paino ei yhtenä päivänä nouse tai että jollakin pennulla on vatsa löysällä, tai se on kovin unelias tai tai tai... No mutta siis näillä Rimpsessa Nelliin prinsessoilla ja prinssillä onkin seitsemän tähden hotelli, jossa niiden hyvinvointia seuraa taukoamatta vähintäänkin yksi silmäpari. :) Aikanaan lapsista ei kuulemma koskaan ole ymmärretty olla huolissaan, mutta nyt pupseista sitten niidenkin edestä. ;)

    10.12.2014 Pentulaatikon kuulumisia videoiden muodossa olkaapa hyvät: Pentulan elämää 1 ja Pentulan elämää 2
 

    30.11.2014 Kotkan agi-kisoista tänään tuloksena sekä hyllyjä että palkintoja. :) Katjalle ja Topille tänään kaksi hyvää hylkyä. Se on joskus pienestä kiinni. :) Matiakselle ja Lillille puolestaan ensimmäiseltä radalta hylky ja toiselta radalta puhdas nolla ja toinen sija. :) Harmittavasti Lilli nyt vaan kerää kaikki nollat hyppyradoilta, kun agiradat olisivat nyt niitä, joilta niitä tarvittaisiin... 

Pennuilla alkaa ensimmäinen viikko tulla täyteen. Pieninkin pentu on nyt jo yli 300g. ja värit alkavat pikkuhiljaa nousta jokaisesta esiin. Aika vaaleita on kyllä koko porukka.

Pentulaatikon sisäpuolella puolestaan kuuluu tasainen tuhina. ...tai ei ehkä ihan. Yksi narttupentu tuntuu selvästikin olevan sorttia mielensä pahoittaja. ;) Sillä tuntuu tämän tästä olevan jotakin valitettavaa palvelusta. Sitä kiukuttaa, jos maitoa ei tule heti, tai jos sitä tulee heti liikaa. Sitä kiukuttaa, jos se on kasan alimmainen ja taas toisaalta jos se on kasan päällimmäinen. Emokin voisi nuolla vähän useammin, tai no kuka sitä nyt koko ajan haluaa olla pestävänä... Kyllä voi olla tomera pentu jo pienestä pitäen, voi jestas. :) Ollaan naureksittu, että tämä olis nyt sitten juuri se tyyppi joka ottaisi ja soittaisi kansanradioon valittaakseen, jos vaan osaisi. ;) Jännä nähdä ottaako ja tasaantuuko se viikkojen kuluessa, vai onko tässä nyt sitten neiti tomera, joka ei pelkää ketään eikä mitään. 

Syntyessään pesueen pienin (poika) painoi vain 192g. eikä suurinkaan pentu ollut kuin 290g:n painoinen. Muutamassa päivässä suurin ja pienin pentu ovat jo vaihtuneet, mutta nyt neljän vuorokauden iässä porukan pienimmällä on painoa 266g. ja suurimmalla 375g. Suunta on kaikilla siis oikea. :)

Pennuista on tähän mennessä tullut niin paljon kyselyitä, että todennäköisesti kaikille löytyy jo tästä joukosta oma koti. :)
 

    27.11.2014 Ensimmäiset kolme vuorokautta selvitty kunnialla pentusten kanssa. Pentulaatikossa siis kaikki hyvin. :)
 

    16.11.2014 Voihan valas... Vuorokausia 53, ja Nellille on kertynyt painoa jo yli 19 kg. Pentujen liikkeet voi lisäksi nyt jo tuntea. Nellillä alkaa epäilemättä olla jo melko tukala olo, mutta vielä pitäisi jaksaa. "Asuntoesittelyissä" Nelli on tosin käynyt ihan päivittäin. Laivan alus tuntuu edelleen siitä hyvältä pentupesän vaihtoehdolta, ja siellä se edelleen kaivaa niin että hiekka pöllyää. Kotiväki lähinnä jännittää mahtuuko se laivan alta pois... Vähän alkaa tehdä tiukkaa. ;) Laivan alusen lisäksi Nelli on löytänyt nyt myös ihan uuden vaihtoehdon. Se on jo monena päivänä pyörinyt kasvihuoneen ympärille, ja nyt yhtenä päivänä se otti ja pökkäsi kuonolla oven auki, ja marssi sisään. No siellähän olisi kyllä enemmän tilaa ja valoa, eikä tämä jatkuva pimeyskään haittaisi, sillä sinne on viritetty ulkovalosarja. ;) Taidamme kuitenkin olla tylsiä, ja kaikista hyvistä ideoista huolimatta kokoamme Nellille pentulaatikon makuuhuoneen nurkkaan. :)  

    14.11.2014 Toissapäivänä paistoi pienen hetken aurinko. Siitäkös tuo koko viikon vaan pitkin sohvia makoillut koirakolmikko intoutui. Voisi sanoa että nuorisolla lähti suorastaan vähän mopo käsistä, siihen malliin pitkin takapihaa rallitettiin. :) ...Jaa niin nuoriso, no sen toinen jäsen Heta täyttää kyllä jo kolmen kuukauden päästä kymmenen. Vaan miten se meni, että ikähän on vaan numero tai jotain. :D

    11.11.2014 Netan eiliset tokotreenit oli peruttu, sillä hallilla järjestettiin mölli-agi kisat. Noh, mikäs niihin sitten estäisi osallistumasta? No tietysti vaikka se, että Netta on viimeksi käynyt agiradalla... jaa niin milloin? Ehkä viime maaliskuussa? No kovin pitkään ei silti tarvinnut Matiasta kartturiksi houkutella. Sunnuntaina yksi treeni alle, ja eilen sitten Netan kanssa ekat epäviralliset startit. Ensimmäinen agirata oli mennyt vähän varmistellen ja loppusuoralta tipahti yksi rima. Tulos siis 5, aika -17,27 (ihanneaika 50 sek.) ja kolmas sija. Toinen rata oli hyppyrata, sieltä puhdas nolla ajalla -22,17 (ihanneaika 50 sek.) ja toinen kolmas sija. Kartturille siis kaksi suklaalevyä, ja Netalle pari pihvitikkua palkaksi hyvästä treenistä. Ei huono! :) Ehkä sitä ihan aikuisten oikeasti pitäisi ruveta vähän treenaamaan, niin siitä voisi tulla vielä ihan hyvä agilitykoira. Meidän cockerilaumasta se on selkeästi nopein ja vastaavasti myös kuuliaisin, johtuen sen pehmeydestä. Agilityssa se on telinevalmis, mutta muuten vielä aika aloittelija. Toissavuonna kävin sen kanssa omineni talvikauden kerta viikossa hallilla,  ja opetin esteet. Sen jälkeen se on päässyt radalle ihan yksittäisiä kertoja silloin tällöin. Viimeisen reilun vuoden aikana se on siis harjoitellut alle kymmenen kertaa. Sen verran edistystä Netankin agilityurassa on nyt sentään tapahtunut, että ensimmäistä kertaa otin sille nyt viikkoharkkapaikan. Vielä pitäisi vaan löytää aikaa siellä harkoissa käymiseen. :)

Entä mitäpä kuuluu rimpsessa Nellille? Se voi paksusti, hyvin paksusti... Niin paksusti, että se on itse päättänyt siirtyä nukkumaan vain ja ainoastaan lattiatasolle. Lenkille se on vielä pääsääntöisesti halukas lähtemään. ...Tai no, se lähtee halukkaasti ulos, ja jää sitten auton viereen katselemaan, että josko tällä lähdettäis... ;) Ja kun ei lähdetä, niin ehkä se sen n. 200m. tulla lompsottaa perässä narun mitan takana ja tekee sitten stopin. Tää mammakoira ei kävele tästä pidemmälle, jos ette meinaa kantaa takaisin. ;) Nellin kanssa lenkkeileminen ei siis enää vaadi sen suurempia urheilullisia ponnistuksia. Lämpimästi kannattaa laittaa päälle, ettei ehdi tulla kylmä. ;) Pari viikkoa olisi kuitenkin vielä laskettuun aikaan. Sen verran pitäisi vielä jaksaa.

    28.10.2014 Rimpsessa Nellin odotus näyttäisi olevan melkoinen uusinta kolmen vuoden takaa... ;) Tosin nythän kotiväkikin on jo harjoitellut, joten mikään ei tule enää yllätyksenä. ;) Jo reilu viikko sitten Nelli ryhtyi katselemaan ruokakuppiinsa siihen malliin, että "ette kai te tosiaan kuvittele, että odottava äiti nyt tämmöisiä nappuloita syö? Ei tee mieli... Missä on mansikat ja kermavaahto ...ei kun siis pihvit ja kastikkeet?" Nelliä on koetettu huijata syömään nappuloita erilaisten annospakattujen lihakastikkeiden tai jauhelihan varjolla. Se ovelus vaan on onnistunut pitkälti kuorimaan nappulat kastikkeista ja jauhelihoista. Nappulat tulee vasemmasta poskesta ulos, kaikki lisukkeet kyllä kelpaa. No tänään nappulat paistetulla jauhelihalla kuitenkin kelpasivat. Tästä ei taida olla enää pitkä matka niihin pihveihin ja maustevoihin...

Lisäksi Nelli on tälläkin kertaa aloittanut jo "asuntoesittelyissä" käynnin. Se luuhailee pitkin pihaa ja kuopii paikkoja. Hiekkalaatikon vieressä olevan laivan hytin alunen tuntuu tälläkin kertaa olevan suosiossa. Laivan alla vaan hiekka ja kuivat lehdet pölisevät, kun Nelli valmistelee sinne koloaan. Jostain syystä paikkoja täytyy erityisesti tutkia yöaikaan. Siinä missä viimeksi emäntää ulkoilutettiin yöpaidassa pitkin pihaa raikkaassa kevätsäässä on nyt tällä kertaa olosuhteet vähän vilpoisemmat. ;) No sen verran on kotiväkikin jo edellisestä kerrasta oppinut, että öisin ei Nelliä päästetä pihalle omineen vaan se viedään sinne flexissä. Näin sen saa naarattua helpommin sisälle. :)

Joku päiväkirjaa seurannut saattaa myös muistaa kevään 2011 päivityksen rimpsessa Nellin rampista. :D Nellihän siis nukkuu tietysti öisin sängyssä, ja kun vatsa alkaa kasvaa on sinne hyppääminen hankalaa. Siinä missä moni ryhtyisi osoittamaan koiralle nukkumapaikkaa lattiatasolta koiranpedistä, on Nellille agilitykoirana tietysti tehty sänkyyn oma puomi. ;) Vielä tätä ei kuulemma ole asennettu, mutta tämä lienee vain ajan kysymys. Viime yönä Nelli kun on kuulemma jo pitänyt nostaa sänkyyn. ;) Ihan muutamassa päivässä se on kyllä suurentunut melkoisesti. Voi olla että on isompikin pesue siis luvassa...  

    26.10.2014 Luonnetestitulokset saivat tänään vielä jatkoa, kun Hilla osallistui omistajansa Jennin kanssa luonnetestiin Imatralla. Varsin koirannäköinen suoritus saatiin tälläkin kerralla aikaiseksi, pisteissä ei oikeastaan mitään yllättävää. Hillan loppupisteet +155, tarkemmin jakaumaan voi perehtyä täällä. Hillankin luonnetesti on videoitu, jospa saadaan sekin jossakin vaiheessa nettiin katseltavaksi. :)

    24.10.2014 Käytimme Nellin tänään ultrassa, ja kuten jo arvelimmekin pentuja on tulossa. :) Aika näyttää montako sieltä syntyy, mutta varmuudella sieltä nyt jo neljä erillistä pystyttiin näkemään. Kuinka monta sitten mahdollisesti jäi piiloon, se selviää marraskuun lopussa. :)

Samalla reissulla sain Nitalle kortisonit. Sillä on ollut pitkästä aikaa vähän huono viikko, ja mielessämme olemme jo ajatelleet näinkö sen kunto nyt ottaa ja romahtaa. :-/ Kaikin puolin muuten se on ollut pirteä ja reipas, tehnyt tunnin iltalenkkejä ja ollut ihan oma itsensä ...mutta sen kieli/leuat eivät ole toimineet. Alkuviikosta havahduin siihen, ettei se pystynyt ottamaan tarjottua juustoviipaletta suuhunsa, saati sitä syömään. Tai siis nieleminen onnistui, kun juuston sai työnnettyä tarpeeksi syvälle suuhun. Kuola valui ja juominenkaan ei tahtonut onnistua. :( Alkuun tutkin tietysti suun läpikotoisin, painelin hampaat jne. mutta mitään poikkeavaa en löytänyt. Kokeilunomaisesti aloitettu kortisoni kuitenkin näytti auttavan. Konsultoituani eläinlääkärin kanssa asiaa uskalsin nostaa toissapäivänä annostusta, ja kuinka ollakaan Nitan suu toimii ainakin tällä hetkellä täysin normaalisti. :) Oireet viittaisivat myosiittiin, onko se sitten sitä vai jotain muuta, se ehkä ajan kanssa selviää tai sitten ei. Se voi myös olla itsenäinen vaiva tai sitten liittyä alkuvuodesta epäiltyyn trombosytopeniaan, eli verihiutalekatoon.

Nitan sairashistoriahan siis alkoi kymppivuotiaana, kun harmillisten sattumusten myötä siltä löydetyn hyvänlaatuisen kasvaimen kanssa tuli tehtyä hoitovirhe, ja Nitan kunto ehti suorastaan romahtaa ennen kasvaimen poistoa. Itse leikkauksesta se toipui kyllä nopeasti, mutta sen jälkeen sillä on ollut kummallisten oireiden kirjo yhtä jos toista, ja näillä oirekuvauksilla olen sitten eläinlääkäriä tässä kerran jos toisenkin ahdistellut. ;) Melkoisen sitkeä sissi vaikuttaa Nita kuitenkin olevan, sillä useamman kerran se on jo melko toivottomasti tilanteesta vaan noussut jaloilleen, ja jatkanut arkea ihan kuten ennenkin. Vahvasti tuo on siis meillä yhä arjessa kiinni. Vaikka se paljon nukkuukin ja mitään ei enää kuule niin aina se on silti paikalla kun jotain tapahtuu. :)

    19.10.2014 Kotkan agilitykisoissa oli tänään kolme koiruutta radalla; Heta, Topi ja Lilli. Tuloksia saatiin, mutta ei tänään sen enempää. Saaliina siis virheitä kepeiltä ja kontakteilta, ja joku pudonnut rimakin. Nolla-jahti jatkuu siis kaikilla koirilla, ei muuta kuin kuonot kohti uusia kisoja. :)

Agiporukan kisaillessa tässä koiranilmassa sentään katon alla, osallistui Tahvo kotijoukkoineen luonnetestiin Orimattilassa. Ei haitannut koiranilma kuitenkaan Tahvoa, vaan testitulokseksi saatiin varsin koirannäköinen tulos. :) Loppupisteet Tahvolle +206. Tarkempi tulosjakauma löytyy täältä. 

    16.10.2014 No niin, se taitaa sitten olla aika selvä juttu... meinaan että Nelli on kantavana. Ei, emme ole päässet vielä edes niin pitkälle, että sitä olisi voinut ultrata, mutta rimpsessa Nelli sen sijaan on ihan itse ryhtynyt jo nyt vaatimaan parempaa evästä. Edellisten pentujen kohdallahan se söi hyvällä ruokahalulla neljä ensimmäistä viikkoa ja sitten tuli stoppi. Nappulat saivat kaikessa rauhassa vanheta kupissa, mutta kaikki herkut kyllä olisivat kelvanneet. Melkoista taiteilua oli siis sen ruokkiminen. Nyt ei päästy kuin kolme viikkoa ja sama juttu. Eilisestä lähtien se on vaan mulkoillut kupissa olevia nappuloita. Ja siis kyseessä on kuitenkin cockeri, ihan aito sellainen, joka syö normaalisti luumutkin puusta ja tekee temppuja paprikan paloista! Hohhoijaa, montakos viikkoa tässä nyt sitten olikaan sinne marraskuun loppuun... 

    8.10.2014 Viime sunnuntaina Panu ja Topi osallistuivat luonnetestiin Haminassa. Tässä onkin jo mennyt pidempi aika edellisistä testeistä, joten nyt oli enemmän kuin mukavaa, kun kerrankin paikkojen suhteen tärppäsi. :) Panun testin suhteen myöhästyimme itse hieman paikalta, joten se jäi näkemättä. Videoituna kuitenkin on, joten odottelemme videon valmistumista. Topin testin ehdimme nähdä, ja myös itse tallentaa. Topin testivideo on siis jo nyt nähtävillä.

Testissä molemmat pojat olivat pitkälle sen oloisia kuin oli ajatuskin. Topi on vähän rohkeampi, ja sillä on myös enemmän puolustushalua kuin Panulla. Siinä missä Topi hyökkäystilanteessa ainakin pitää ääntä, ja jää katsomaan kuinka emännälle mahtaa käydä, taitaa Panu häipyä vähin äänin paikalta, ja jättää emännän selviytymään miten parhaaksi näkee. ;) No mutta siis oikeastaan vain kaksi arvosanaa vähän ihmetytti. Panu, joka ei suostunut leikkimään vetoleikkejä sen enempää tuomarin kuin omistajansakaan kanssa sai taistelutahdosta -2 riittämätön. Olisin ajatellut että se olisi ollut -1 pieni, koska kuitenkin muissa osioissa toimi ihan hyvin. Olisin siis olettanut, että näissä kohdissa sillä olisi ajateltu taistelutahdon kuitenkin toimivan jonkinlaisena moottorina. Muutoin Panun kohdalla yllätyksiä ei varmaankaan tullut. Topin kohdalla taas toimintakyvyn arviointi -1 pieneksi oli vähän yllätys. Sen perusteella mitä näimme olin ajatellut että arvosana olisi +1 kohtuullinen. No ottivat ja rankaisivat Topia kuitenkin toimimisesta pimeässä huoneessa. Siellä se ei siis olut ohjaajan luokse meinannut mennä millään, mutta ainakin itse vähän epäilen että syy oli ehkä ihan jossain muussa kuin toimintakyvyssä. Oman kokemuksen perusteella semmoiset cockerit, jotka eivät ole kovin läheisriippuvaisia, eivät pidä mitään kiirettä ohjaajan etsimisessä. Niillä on ensin kaikkea muuta mielessä, ja niin oli ollut Topillakin. Se oli ensin nuohonnut nurkat ja sitten hypännyt tuolin kautta pöydälle! Liekö sieltä pullanmuruja käynyt etsimässä. Sitten oli asettunut tuomarin eteen kyselemään että mitäs tehtäis... No niin tai näin Topi eteni kuitenkin luonnetestin läpi varsin mukavasti. Pisteytykset ja Topin video löytyvät seuraavista linkeistä: Panu ja Topi 

    3.10.2014 Tälle päivälle olin alunperin varannut Nellille silmätarkastuksen paikallisesta joukkotarkastuksesta. No sen kanssahan kävi nyt miten kävi, eli juoksujen aikaistumisen takia Nelli peilattiinkin jo viime viikolla Porvoossa. Koska aika oli varattuna käytin sitten tänään Netan silmätarkastuksessa. Ei ollut silläkään tarvetta silmälaseille, ei edes lukulaseille... :) Eli Netan silmät saivat kaikin puolin puhtaat paperit. :)

    21.9.2014 Agilityssa lauantaina oli miltei jäsentenväliset, kun samalta lähtölistalta löytyi niin Heta-äiti, kuin sen lapset Tessa ja Topi. ...No nyt tietysti voisi miettiä mitä kummaa se äiti vielä tekee siellä samassa luokassa kun reippaasti nuoremmat lapsensa. ;) Ehkä on jälkikasvu nopeampaa oppimaan tai jotain. :) Ensimmäisellä radalla kaikkia kolmea kiusasivat radalla pyörineet kyyhkyset. Topi otti kesken radan suoraviivaisen kyyhkysen ylösajon ja poistumisen radalta ...ylläri ylläri, hylky. Heta ja Tessa meinasivat tehdä saman tempun, mutta päättivät sitten kuitenkin jatkaa rataa. Tessalle kuitenkin tästä tempusta vitonen (meni kaiketi seuraavan esteen kieltorajan yli tai jotain...) Heta selvisi ilman virheitä mutta meni sitten heti väärin sisään kepeillä, josta vitonen... Tuloksena vitosella äidille ja tyttärelle kuudes ja seitsemäs sija. Tytär oli tällä kertaa nopsempi. :) Toisallakaan radalla ei juuri juhlittu... Tessalle ja Topille molemmille hylky, Hetalle puolestaan keskeytys. Viidennellä esteellä, ihan tavallisen näköisellä hypyllä se yhtäkkiä alkoi ontumaan toista etujalkaa pahasti. Hetan rata, ja nämä kisat päättyivät siihen. :-/ No tällä hetkellä onneksi näyttäisi siltä että selvisimme ehkä kuitenkin pienillä vammoilla. Parin kipulääkkeen jälkeen Heta liikkuu nyt jo ihan puhtaasti ja hyppii sohville entiseen malliin. Lenkille se ei kuitenkaan tänään vielä päässyt (mitä se ei itse voinut ollenkaan ymmärtää) sillä epäilen, että rasituksesta saattaisi vielä ryhtyä ontumaan. Ehkäpä jo huomenna kokeillaan varovasti... No kolmannella radalla kisasikin sitten enää Topi, kun Heta oli pois pelistä ja Tessa oli alunperinkin ilmoitettu vain agiradoille. Mutta mitä tekikään Topi... Hieno puhdas hyppyrata, upealla ajalla (-9,73). Luokkavoitto ja Topin eka LUVA!! Aika huikeeta, vasta toiset kisat, ja siis Topin eka tulos... Onnea Katja ja Topi! Topin radat löytyvät täältä.   

Syksy alkaa olla jo sen verran pitkällä, että reilu viikko sitten tyhjeni uima-allas. Sitä ennen alkoivat meidän koirien uimavuorot. ;) Kyllä niillä sitten oli hauskaa, kun pääsivät porukalla altaaseen muutaman kerran pulikoimaan. Tokihan ne varmaan mieluummin olisivat ottaneet ne uimavuorot silloin heinäkuun helteiden aikaan mutta hyvin kelpasivat nyt syyskuussakin. :)

    3.9.2014 Neljä vuotta mittarissa... Onnea "kahvi-pentueellemme" Moosekselle, Latelle, Hertalle ja Hipulle <3

    23.8.2014 Sunnuntaina aurinkoisessa säässä oli uusimman pesueemme (Lilli & Tahvo) pentutreffien vuoro. Jo perinteisellä kaavalla ensin kahviteltiin, ja samalla trimmailtiin ja tehtiin pieniä agilitytehtäviä. Tämän jälkeen siirryttiin maastoon tekemään jäljestysharjoituksia, ja lopuksi käytiin vielä rannalla. Viimeiset virrat otettiin pennuista pois pihamaalla, sillä aikaa kun kotijoukoille tarjoiltiin evästä kotimatkalle. Kotiin viemisiksi jokaiselle pennulle lähti mukaan ikioma riistapukki, ehkä ensi vuonna treffataan siis taippareiden merkeissä. :) Iso kiitos kaikille aktiivisille pennunomistajille, kun treffikutsuumme vastasitte. Oli enemmän kuin mukavaa tavata teitä kaikkia. :) Treffipäivän kuvista on tulossa kuvagalleria, mutta tässä muutama kuva maistiaisiksi. :) 

Pentusten treffaillessa lähtivät Nelli, ja flunssan miltei sänkyyn kaatanut Matias juoksemaan kolme rataa agikisoihin. Ekalta radalta hylky väärästä putkenpäästä, toiselta radalta vitonen ja muutama sek. yliaikaa. Kolmas rata puhdas, mutta reilu 9 sek. yliaikaa. No ei huono sarja buranan voimalla juostuna. :)

    23.8.2014 Agikisojen satoa... Uusia tuloksia pukkaa, juuri kun on saatu edelliset päivitettyä. No hyvä niin. :) Tänään Pyhtään agikisoissa mini ja medi ykkösluokissa kisasivat Lilli ja Matias sekä Tessa ja Riitta. Lillille ekalta radalta taas kerran melkein nolla... Yksi rima kuitenkin tipahti, joten tulos 5 ja toinen sija. Toisella radalla virhe heti alkuun kepeillä ja ohjaaja otti ja  ns. heitti hanskat tiskiin. ;) Eli antoi koiran pujotella muutaman välin takaisinpäin, kun lähti pujottelua ottamaan uusiksi. Tästä hylky. No kolmas rata oli sitten nätti, ja siitä tulikin nollavoitto!  Kyseessä oli kuitenkin hyppyrata, jolta Lillillä on jo Luva, joten sitä tästä ei nyt kuitenkaan tullut. Tessalle puolestaan heti ekalta radalta hieno onnistuminen. Puhdas rata, hienolla miinusajalla, toinen sija ja Tessan toinen Luva!! Onnea Riitta ja Tessa! :) Kaksi seuraavaa rataa menivät sitten hylyiksi, mutta viis niistä, ollaan iloisia tuosta ekasta onnistuneesta. :) Agikisat jatkuvat huomenna, kun Matias ja Nelli starttaavat kolmosissa.

    22.8.2014 Tulospäivitysten purkua... Nellin, Lillin, Hetan ja Tessan agilitytulokset ovat nyt toivon mukaan sivuilla ajan tasalla, ja olemassa olevat videoklipit liitetty tuloksiin. Ei puutukaan enää kuin nippu mejä-arvosteluja, joku taippariarvostelu ja kasa näyttelyarvosteluja... No jostain on aloitettava. :) 

    20.8.2014 Mejäilyä ja agilitya... Parin viimeviikon aikana kasvateistamme kolme on startannut mejä-kokeissa. Elimälle starttasivat Sanna ja Jätkä sekä Katja ja Topi. Molempia koiria riista vei tällä kertaa mennessään. Jätkälle ei tällä kertaa tulosta ja Topinkin jäljestyi otti ja kariutui seitsemään jäljeltä löytyneeseen metsäkanalintuun. No Topille kuitenkin tulos Voi 3. Viime viikonvaihteessa puolestaan Pyhännällä kokeisiin osallistuivat Anne ja Hippu. Se oli sitten taas niin lähellä mutta ei sitten kuitenkaan... Hukaton suoritus kaadolle saakka mutta otti ja paineli kaadon ohi ja aina tielle saakka. Näissä harharetkissä sitten niukasti aikakin otti ja ylittyi, joten kaksi palkintosijaa putosi. Tulos Hipulle ensimmäisestä voi-luokan kokeesta Voi 3 28p. Hyvä avaus, vaikka se ykkönenkin oli jo niin lähellä...

Lilli puolestaan palasi mammaloman jälkeen agikisakentille viime sunnuntaina. Vauhtia tuntuu jo olevan, mutta hyppyjä Lilli tuntuu aika tavalla roiskivan vähän sinnepäin. Samoin kontakteihin pitää kiinnittää huomiota. Kolmelta radalta kuitenkin taas kaksi Muumi-mukia Matiaksen kokoelmiin, sijoituksilla 3. ja 1. Ei siis huono. :) Ja Lillin agitulokset on nyt videoiden kera lisätty sen omalle sivulle. (joku tuloskohta siis ihan jopa ajan tasalla... ;) ) Käykäähän kurkkaamassa - > KLIK

Tänään alkoi myös sorsastus. Mieltä lämmitti tänään kuvat fb:ssä. Topi oli jo päässyt tositoimiin. :)

    7.8.2014 Hellekelit jatkuvat... ja päivitykset kasautuvat. :) Sivuilta puuttuu iso liuta koirien arvosteluja ja tuloksia, ja kuviakin olisi jonossa odottamassa muokkausta. No jospa sitten kun säät vähän viilenevät ja arki alkaa. :) ...Ihan kaikki eivät kuitenkaan ole vaan lomailleet. Topi on ahkeroinut viime viikonloppuna ensin mejä-kokeissa, jossa se jäljesti hienosti itselleen ensimmäisen voittajaluokan ykkösen! Onnea ja Topi ja Janne! :) Tässähän voidaan selvästi alkaa jännittää, kuka on seuraava jälkivaliomme? Ehdokkaita on jo useampia. :) Maanantaina Topi ja Katja puolestaan tekivät uuden aluevaltauksen ja starttasivat ensimmäistä kertaa virallisesti agilityssa. Tällä kertaa 30 asteen hellekisoista tuloksena kaksi hylkyä, joista toinen kuitenkin varsin hieno sellainen. Vauhtia tuntuu riittävän, joten ei muuta kuin vähän kisakokemusta niin varmasti alkaa tuloksiakin tulemaan. :)

Sivuille on lisätty nyt myös muutamia uusia poseerauskuvia. Uusimman pesueen poseerauskuvat täydentyvät tämän kuun lopulla, kun tiedossa on pesueen pentutreffit. Luvassa on varmasti vauhtia ja hauskoja hetkiä, ja toki sitten myös kuvareportaasi kotisivuille. :) Meillä kotona koirailujen suhteen puolestaan jatkuu edelleen kesäloma. Kuumat kelit eivät ole oikein innostaneet harrastamaan muuta kuin uimista, ja Netta puolestaan nyt sitten lopulta myös otti ja aloitti ne juoksut, joten senkin tokoilut saavat nyt vähän aikaa odottaa.  

       26.7.2014 Lomailua... Viimeinkin paistaa aurinko ja on lämmintä. On siis hyvä sauma heittää vähän vapaalle ja viettää lomaa. :) Ja mikäs sen mukavampaa jos lomalla ehtii vielä tavata kasvattejakin. Muutama päivä sitten meillä kävi mökillä vieraita, kun Lappeenrannasta kylään saapuivat niin Nellin poika Joe kuin Lillin poika Viljo. Joen kanssa tehtiin pieni taipparitreeni, ja hyvin näytti koiruus toimivan kaikissa osa-alueissa. Ja vedestä noutamisesta se näyttäisi olevan enemmän kuin hyvä! Joe olisi halukkaasti noutanut vedestä kaiken mitä sinne olisi heitetty, ja mieluusti tehnyt sitä ihan vaikka koko illan... ;) Myös Viljo 4kk. ihastui riistapukkiin, ja melkein jo sen perässä lähti uimaan. Halukkaasti kahlaili vedessä, mutta vielä tassujen irrottaminen pohjasta vähän mietitytti. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin viesti, että nyt se ui riistapukin perässä. Hienoa Viljo! :) Myös fasaanijälki on Viljon mieleen ja varmoin ottein se selvitti mihin fasaani oli mennyt. Ja kun fasaani löytyi oli Viljo vahvasti sitä mieltä, että löytäjä saa kyllä varmaan pitää. Pienen härnäämisen jälkeen se otti ja iski naskalihampaansa tukevasti kiinni lintuun. :)

Jaa ai mitäkö omat koirat... No ne ovat myös uineet reilusti, ja sen lisäksi ottaneet aurinkoa omalla terassillaan, josta osa on varjossa mökin alla. Nitan uiminen on edelleen varsin vakuuttavaa, vaikka ikää onkin jo reilusti. Ja Hetakin tekee työtä käskettyä ja hakee damin käskystä niin kaukaa kun vaan jaksaa heittää. Mutta mitä tekee Netta... Hoh hoijaa. Vielä pari viikkoa sitten sen uiminen ja riistapukin noutaminen oli varsin vahvaa. Noh, nyt on neiti sitten kuitenkin keksinyt, että ei nyt varsinaisesti kiinnosta. Tai siis että uiminen on ihan jees, ja riistapukinkin voi noutaa vaikka 50 metristä jos nyt sattuu huvittamaan. Mutta paljon kivempaa on uida vesimittareiden tai vaikka västäräkin perässä. Ilmakuplat ja vesikasvitkin on kivoja - pois lukien ne lumpeet. Netta siis saattoi helposti uiskennella toista tuntia pitkin mökkirantaa ihan omineen, mutta ei sitä suuremmin mikään vesinouto kiinnostanut. Ajatteli ilmeisesti, että se hakekoon kuka pois heittää. Ilmeisesti se nyt todella vahvasti tekee juoksuja (No edelliset olikin vasta reilu 13kk sitten, että ehkä olis jo aikakin...) sillä neiti on nyt kerta kaikkiaan omapäinen. 

    22.7.2014 Viime sunnuntaina Pyhtään mejäkokeessa starttasi jäljelle Lilli ja neljä kasvattiamme. No sää olisi voinut olla aika reippaastikin viileämpi, eli melkoisen tukalat oltavat oli tällä kertaa metsässä ja se näkyi myös koko kokeen tulostasossa. Toisaalta myös muutamia onnistumisiakin nähtiin. Avoimessa luokassa startanneet Lilli ja Hilla olivat sikäli onnekkaita, että ne pääsivät molemmat jäljelle heti aamusta. Lillille valitettavasti viimeisellä osuudella paluujälki, joten tulos Avo 2 32p. Hilla puolestaan selvisi loppuun ilman hukkia, vaikka molemmilla kulmilla vähän jatkoa etsiskelikin. Hillalle kuitenkin hienosti ensimmäinen Avo 1 tulos ja 41p. Voittajaluokassa Aapolle ja Topille kertyi molemmille epäonnisesti kolme hukkaa ja näin ollen tulos molemmille Voi 0. Tessa puolestaan teki hienon jäljen, mitä nyt pellonlaidassa päätti kerran lähteä tarkistamaan hirvenjälkiä. *huoh* Tiukassa on nyt Tessan puuttuva ykkönen. Tällä kertaa tuloksena siis Voi 2 33p. No tämän vuoden koejärjestelyt on nyt järjestelty, ja nyt otetaan ja vedetään vähän aikaa henkeä koiratouhuista. Mietitään sitten jatkoa joskus syksymmällä, kun ilmat viilenee. :) 

    19.7.2014 Kuulumisia pitkästä aikaa... Heinäkuun alussa alkoi meidän perheellä loma niin, että olemme kaikki olleet yhtä aikaa kotona. Näinpä ohjelmassa on ollut niin mökkeilyä kuin kotona leikkimökin rakentamista, sekä iso liuta erilaisia kesäjuhlia, joita tähän kesään nyt tuntuu suorastaan kasautuneen. kotisivupäivitykset ovat siis nyt saaneet odottaa. Tälle viikonlopulle olikin sitten taas luvassa koiratoimintaa vähän ehkä liiankin kanssa. Viikonloppu menee komeasti eikä riitäkään, joten kyllä sitä taas huomenna on pohdinnan paikka mihin kaikkeen sitä ensi vuonna jaksaa ryhtyä. No, jos eilen olisi asiaa kysytty, olisi vastaus ollut valmiina; ensi vuonna ei ole ensimmäistäkään koetta! ...Niin paljon otti päähän kaikki vastoinkäymiset, joista suurin osa liittyi tähän kuluvaan koeviikonloppuun. Ja ehkä nupiksi näistä vastoinkäymisistä tehtiin päätös ettei Netta osallistunut tämän päivän taipumuskokeeseen. :( Se siis reilu viikko sitten onnistui mökkirannassa juuttumaan kiinni siihen rannan ainokaiseen lumpeeseen ja säikähti, sillä seurauksella että pelkää nyt uida lumpeiden joukossa. No kuinka ollakaan ainut järkevä taippariuintipaikka edes kohtuullisen matkan päässä koepaikasta oli veneranta, jossa tietysti niitä lumpeita... Ei siis mitään toivoa, että Netta suostuisi siellä uimaan, vaikka muuten uiminen ei ole sille mikään ongelma. Että järjestettiin sitten ihan itse taipparit, ja lopputuloksena joudutaan etsimään omalle koiralle taipparit jostain muualta. *huoh* ihan vähänkö tuntuu turhalta... No Netan veli Jätkä sentään osallistui näihin taippareihin, ja suoritti sen vielä kaikin puolin kunnialla läpi. Eli yksi uusi SPA 1 tulos kuitenkin, siitä on nyt hyvä mieli. :) Onnea ja kiitos, Sanna ja Jätkä. 

Ja nähtävästi silloin kun niitä hyviä rohkaisevia uutisia eniten tarvitsee, niin niitä tulee muualtakin. Haminan agikisoissa on tänään nähty sekä Riitta ja Tessa että Nelli ja Matias. Tessalle medi 1 luokassa toiselta radalta hienosti kolmas sija, kuten myös Nellille ja Matiakselle medi 2 luokassa ekalta radalta. Vaan mitä tekivätkään Nelli ja Matias tokalla radalla... Ottivat luokkavoiton, ja sen kaivatun viimeisen LUVA:n :) Nellille siis toinen AgiSert ja siirto medi 3 luokkaan. Ihan huippuhienoa. :D Toivotaan ettei huominen mejän suhteen mene ihan penkin alle niin voidaan ehkä kuitenkin vielä harkita ainakin jotain koetta ensi vuonna... ;) 

    6.7.2014 Onnea Kaapo, Iitu ja Minka, tänään tuli täyteen ensimmäinen vuosi! :)

    1.7.2014 Sataa, sataa ropisee... Ja niin satoi muuten viime sunnuntainakin, kun Pyhtäällä pidettiin mejä-kokeita. No sateesta huolimatta nenän toimivuutta olivat kokeilemassa avoimessa luokassa Lilli ja Jätkä, sekä voittajaluokassa Topi, Tessa ja Aapo. Avo luokassa Lillille 2,5 osuutta erinomaista jäljestystä, mutta sitten mammalomalta palanneen koiran kunto alkoi loppua ja Lilli väsyi. ..hukka. Lopputulos kuitenkin siis Avo 2 35p. Varsin hieno suoritus siis käytännössä täysin treenaamatta ja pitkän lomailun jälkeen. Jätkän kohdalla riistan jäljet johdattivat sen myös kerran hukkaan saakka ja tulos Avo 2 30p. Jätkä kuitenkin tuntuu myös parantavan suoritustaan kerta kerralta. Jäljestystapa on kokoajan enemmän jäljenpäällä pysyvää, ja jäljeltä poistumiset ovat harvassa, mutta ne harvat lenkit ovat kyllä edelleenkin vähän turhan laajoja. No ei muuta kuin harjoitusta ja kokemusta. :)

Voittajaluokan ensikertalaisena Pyhtäällä puolestaan starttasivat Katja ja Topi. Ennen koetta tosin oli pientä jännitysmomenttia ilmassa, sillä Topi oli perjantaina ottanut ja lähtenyt omatoimisesti jänisjahtiin. Se ehti olla yli 1,5 tuntia kateissa kunnes se lopulta löytyi pillin avulla. No kuinka ollakaan Topin jäljellä ensimmäiseltä suoralta sen edestä lähti jänis. Ohjaaja ehti nähdä koiran valtoimenaan pyörivän hännän ja tuomari jäniksen korvat, kun Topi meni ja lujaa... No siinä ei kiellot auttaneet vaan hukkahan siitä tuli. Kuin ihmeen kaupalla Topi kuitenkin onnistuttiin saamaan uudestaan jälkityöhön, ja se kykeni jatkamaan jäljestystä. Viimeisellä suoralla edestä lähti vielä metsäkanalintu, ja sen Topi pystyi jättämään kiellolla. Kaadolle tultiin, ja lopputulokseksi tuli Voi 2 33p. Hienoa Katja ja Topi! :) Jari puolestaan oli mastossa kahden koiran kanssa. Tällä kertaa ei ollut onnea matkassa sen enempää Aapolla kuin Tessallakaan. Pari työtapaturmaa molemmille ja sen lisäksi vähän heikkoa tuuria koirien tekemissä valinnoissa. Tällä kertaa molemmille Voi 0.

Kokeen nuorin osallistuja puolestaan oli 12 -viikkoinen sijoituskoiruutemme Mimi, joka oli viikon Leinosen perheen luona hoidossa, Mimin kotiväen viettäessä jalkapallolomaa Pärnuussa. No eihän Mimi toki itse kokeessa ollut, mutta koepaikan tunnelmat on nyt haisteltu, joten kunhan ikää karttuu niin tämä puoli on nyt sitten jo treenattu. ;) Mitä Mimin lomailuun muutoin tulee, niin se on viikon aikana hemmoteltu piloille ja opetettu pahoille tavoille. ;) Se on sujuvasti nukkunut niin sohvalla kuin sängyssäkin, ja osallistunut kaikkiin keittiöpuuhiin täysivaltaisena jäsenenä. ;)

    25.6.2014 Kuvaterkkuja pennuilta... Pian on jo kuukausi kulunut siitä kun ensimmäiset pennut lähtivät maailmalle. Reippaita ja rohkeita cockerinalkuja kuuluvat kaikki olevan. Puutarhatyöt ovat jatkuneet vähän joka osoitteessa ja jotain pientä ovat naskalihampaat ehtineet nakerrella. Ilmeisesti sen suurempia tuhoja ei vielä kukaan ole kuitenkaan ehtinyt tekemään. :) Hampaat ovat kuitenkin kaikilla kuin piraijoilla ja naskalihampaiden voiman on saanut yksi jos toinenkin tuta. Porukassa on myös aika voimakastahtoisia lapsukaisia, joiden kanssa saadaan kyllä vähän enemmänkin vääntää, ennen kuin yhteisymmärrys hampaiden käyttämisestä housunlahkeisiin, kantapäihin, lattiamoppiin jne. löytyy. No onneksi aika kultaa muistot, ja vuoden päästä moni asia on jo ehtinyt unohtua...ehkä. ;)  Alla sähköpostin tuomia kuvia, ja FB-ryhmästämme poimittuja. Myös puhelimestani löytyisi muutamia kuvia, vaan kun se oma luuri on mallia kaikkea muuta kuin äly, niin niiden kuvien siirtämiseen nettisivuille en nyt jaksanut ryhtyä. :)

    18.6.2014 Viime viikolla meidän omien haukkujen ohjelmaan kuului yhtä jos toista aktiviteettia. Maanantai alkoi Netalla viikoittaisten tokoharkkojen myötä - jossa se tosin oli ollut ihan pösilö. En tiedä näinkö se nyt jo lopultakin tekisi juoksuja? Netta on juossut viimeksi vuosi sitten ja olin aivan vakuuttunut että se olisi tehnyt juoksut Hetan perään toukokuussa. Mutta ei... Ei merkkejä juoksuista, muuten kuin että neiti on ehkä himpun ailahtelevainen sen suhteen mitä se haluaa tehdä. No maanantain tokoharkat eivät siis olleet menneet todellakaan putkeen. Tiistaina Netta pyydettiin lainaan match show:hun ja sinne se lähti ihan mielellään. Lopputulos taisi olla pienten punaisten toinen sija, ja koira oli kuulemma esiintynyt kaikin puolin kauniisti. Keskiviikkona olikin sitten vuorossa Kimmoja ja Netan ensimmäinen möllitokokoe. Maanantain tokoharkkojen perusteella ei tosin kovin suuria näistä kinkereistä odoteltu. Ja noh, lopputulos oli varmaan jonkin verran alle Netan keskitason. Möllikokeesta pisteitä 124,5 eli kolmostulos. Videolta katsottuna seuraamisen alut ottivat ja menivät ihan jäljestämiseksi ja perusasennot, hoh hoijaa, ei vissiin ensimmäistäkään kunnollista perusasentoa missään liikkeessä. Ei taas oikeasti uskoisi, että juuri niitä sen kanssa on opeteltu tyyliin 10vk:n iästä lähtien. Myös Netan varmin liike hyppy, menee melkoiseksi säätämiseksi. Tarvitaan käsimerkki, ja sen jälkeen koira on kuin sillä ei olisi aavistustakaan mitä esteen toisella puolella tehdään. No toisaalta myös paljon hyvää. Vaikka paikallamakuu meneekin lopussa nolliksi, on koira siihen saakka tyyni ja rauhallinen. Nitan paikallamakuussa aikanaan esittämien ääntelyiden jälkeen on tähän nyt enemmän kuin tyytyväinen. :) Myös liikkeestä seisominen ja maahanmeno on jo kohtuullisessa kuosissa, vaikka ohjaaja sitä nyt tässä vielä lisäkäskyllä vahvistaa. Ja luoksetulossa on iloisuutta, ja sen perusasennonkin se osaa kotona tehdä loppuun nätisti. ;) No joo harjoiteltavaa vielä on, mutta suurimmaksi osaksi se olisi nyt sitä että tarvittaisiin vaan runsaasti toistoja - eli käytännössä harjoittelemista myös kotona. :) Nyt on kuitenkin yksi möllikoe pohjalla. Jospa seuraavassa kokeessa sitten paremmin. :) Kiitos Jaanalla möllisuoritusten videoinnista. Tässä videolinkit: luoksepäästävyys ja paikallamakuu ja muut liikkeet

Torstaina oli sitten vuorossa seuraava Match show, ja sinne lähtivät Leinosen tyttöjen kanssa tällä kertaa sekä Heta että Netta. Heta taisi tulla veteraanien kolmanneksi ja Netta pienten punaisten neljänneksi. Lisäksi Netta ja Karoliina olivat voittaneet Junior handler kilpailun. Perjantaina olikin sitten vuorossa koirien tiskaamista, sillä lauantaina lähdimme neljän koiran voimin Kotkan Ruusu näyttelyyn. Näyttelyn suhteen fiilikset olivatkin sitten kovin kaksijakoiset. Kotkan uusi näyttelypaikka Katariinan meripuistossa oli hieno, ja näyttelyjärjestelyt kaikin puolin todella onnistuneet. Sää tosin ei juuri suosinut vaan kylmä oli, ja mitä pidemmälle iltapäivä meni sitä kylmemmäksi tuuli yltyi. Näpit kohmeessa ja nenänpää huurussa siis lopulta odotettiin kehään pääsyä. Vielä jäisempi oli kuitenkin vastaanotto kehässä. Kolme kehään ilmoitettu koiraa Iitu, Netta ja Tessa eivät ilmeisesti olleet kukaan tippaakaan tuomarin mielestä oikean tyyppisiä ja se ei kyllä jäänyt epäselväksi. Saimme siis tällä kertaa näyttelymaksuille vastineeksi niskojen nakkelua ja tiuskimista. Koiriin tämä tuomari ei puolestaan juuri edes koskenut. Lopputuloksena 3 x EH ja kaikille kolme riviä ympäripyöreää arvostelua. No tulipahan käytyä, onneksi en ollut näyttelykehässä ensikertalainen. Muuten olisi varmaan jäänyt näyttely ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Sen verran edelleen nousee niskakarvat pystyyn kun kohtelua kehässä ajattelee. Jos nyt kuitenkin jotain positiivista reissusta haluaa hakea niin Tessalle saatiin nyt kuitenkin hyväksyttävä tulos jälkivalion arvoa varten. Sen aikaisempi näyttelytulos kun siis on alla 15kk:n iässä niin sillä ei voi valioitua. Nyt puuttuu siis enää se yksi ykkönen jäljeltä. :)

...Ja vaikka rotukehässä menikin miten meni niin Junior Handler kisassa Karoliina kävi pokkaamassa palkinnot sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina Hetan kanssa neljäs sija, ja sunnuntaina Netan kanssa oman ikäsarjan voitto, ja koko junnukisan toinen sija. :)

           15.6.2014 Kuluneen viikon aikana on touhuiltu koiruuksien kanssa yhtä jos toista, virallista ja epävirallista. Myös uusimmista pentusistamme on kuvia ja kuulumisia. :) Näitä kuulumisia saatte nyt kuitenkin vielä tovin odotella, sillä meillä kotona juhlitaan nyt esikoisen 6v synttäreitä. Asiat tärkeysjärjestykseen, kotisivupäivitykset saavat siis nyt odottaa. :) Tässä kuitenkin jo linkit Kouvolan Agikisisojen ratoihin.

Matias ja Heta Rata 1, Rata 2, Rata 3

Matias ja Nelli Rata 1, Rata 2, Rata 3

    8.6.2014 Viikonlopun tulossatoa. Lauantaina Matias lähti Hetan ja Nellin kanssa Kouvolan agikisoihin, tavoitteena tällä kertaa kartuttaa Muumi-muki kokoelmaa. :) No kolmella mukilla se karttuikin. Nelli juoksi niistä kaksi, sijoittuen molemmilla radoilla kolmanneksi. Ja pienestä oli taas kiinni puuttuva luvakin, suorastaan pudonneen riman päässä. No kyllä se sieltä vielä tulee... Heta puolestaan juoksi Matiakselle yhden mukin, sijoittuen myös kolmanneksi, mutta puhtaalla radalla ja miinusajalla. Näin ollen Hetalle toinen LUVA-tulos. :) Hetken jo tosin näytti, että kontaktilta tuli virhe. Tuomari ehti jo käden nostaa, mutta kävi virheen radan jälkeen perumassa. Heta kun oli ymmärtänyt koskea kontaktipintaan takakäpälillään. Taitava koira! :)

Tänään jälkikokeissa puolestaan ovat ahkeroineet Sanna ja Jätkä. Nuori koira petraa jälkityötään koko ajan, mutta tänään toinen kulma osoittautui haastavaksi. Ensin kulmalta yli ja sitten paluujäljelle. Palautus ja uusia alku, mutta jäljestys ei lähtenyt käyntiin, toinen hukka. Loppuun saakka oli kuitenkin päästy, ja Jäppiselle tulos Avo 3 29p. Erinomaisen hyvä kolmonen siis. :)

Kouvolan agikisojen videot ovat vielä työn alla mutta tässä toissaviikon kukkaiskisojen satoa. Erityisesti kisojen kuulutus on näissä Matiaksen radoissa ihan mielenkiintoinen... ;)

Matias ja Nelli: Osa 1, Osa 2, Matias ja Heta: Osa 3, Osa 4, Osa 5 Matias ja Nelli: Osa 6, Osa 7

Riitta ja Tessa: Rata 1, Rata 2, Rata 3

     2.6.2014 Viikot ovat vierineet taas niin, että pennut ovat jo ehtineet luovutusikään. Kolme ensimmäistä lähti jo valloittamaan maailmaa, ja varsin hienosti onkin kaikilla alkanut elämä uusissa kodeissaan. :) Tästä olemme tietysti enemmän kuin tyytyväisiä. Se, että pennut ovat nähneet ja kokeneet viimeisten viikkojen aikana paljon erilaista elämää ympärillään on tehnyt niistä henkisesti varsin valmiita kohtaamaan uudet haasteet. Lisäksi runsas liikkuminen koko pihan alueella on antanut niille melkoisesti motorisia valmiuksia. Ne juoksevat, kiipeävät, hyppivät ja loikkivat sujuvasti, ja noh, tietysti sitten myös pääsevät joka paikkaan. ;) Puutarha on siis ehkä himpun kärsinyt... Tai sanotaanko nyt vaikka niin, että se mitä siitä vielä on jäljellä niin jäljellä oleva kolmikko varmaan kuluvan viikon aikana vielä viimeistelee työn loppuun. :D  Niillä on siis aivan hulvattoman hauskaa pihan suurimmassa kukkapenkissä, jossa voi juosta lujaa, kiipeillä isoilla reunakivillä, latvoa penkin kasvillisuutta sekä kaivaa upeita monttuja. :) No viikon päästä jäljellä olevat pikkupuutarhurit ovat kuitenkin jo  harventamassa kukkapenkkejä ympäri Suomen, ja puutarhuri saa taas palata puutarhansa herraksi. ;) 

Mitä sitten kuuluu pupseille? Niiden puutarhatieteen perusopinnot alkaa olla kaikilla tehtynä - tai ainakin siihen malliin on Leinosen perheen puutarha jo saanut naskalihampaista tuta... Pari mansikkapenkkiä alkaa olla jo todellakin entisiä, pensasmustikoiden latvonta hyvässä käynnissä ja luumu- ja päärynäpuustakin uhkaa lähteä alaoksat. Myös liljapenkki näyttää jotenkin tuhoutuneen. Mietin, että mahtaako siellä olla enemmänkin liljakukkoja, kun noin tehokkaasti oli kasvu tyssännyt. ;) Myös kasvihuoneen ovi on jostain kumman syystä saanut eteensä levyn, ja kesäkukat päätyvät penkkiin kuulemma vasta 8.6. jälkeen. No vanha kansahan kyllä sanookin, että vasta kesäkuun kymmenennen jälkeen niitä yöhalloja ei enää tule... ;) Myös uima-altaan pystyttämistäkin kuulemma oli harkittu, mutta vain hetken. Jostain syystä sekin projekti kuulemma siirtyy parin viikon päähän... :D

     17.5.2014 Kiireinen viikko takana, joten edelleen on paljon päivitettäviä asioita jonossa... Aloitetaan kuitenkin pennuista. :) Pennut kasvavat suorastaan kohisten, ja ovat viimepäivinä ulkoilleet pihalla useamman kerran päivässä. Niistä alkaakin päivä päivältä tulla ketterämpiä ja kerkeäväisempiä. Tänään illalla ne keksivät pensasmustikat, joiden latvonta aloitettiin porukalla tehokkaasti. Lisäksi pihalla oleva suihkulähde houkuttaa niitä kovasti. Tämä pihan juoma-automaatti on siis otettu ilolla vastaan, ja ulkoilun jälkeen onkin siis liuta märkiä ja multaisia pentuja pyrkimässä sisälle. Pennuilla on muutoinkin ollut tapahtumarikas loppuviikko. Torstaina ne kävivät tapaamassa eläinlääkäriä ja saivat samalla tunnistusmerkinnät. Lääkärintarkastuksesta ei kenestäkään löydetty mitään huomautettavaa, kaikilla kaikki siis kunnossa. :) Perjantaina vuorossa oli sitten ensimmäinen pesu ja trimmaus. Tarkoitus oli ottaa myös poseerauskuvat, mutta koko porukka otti ja simahti ns. käsiin. Tänään uusi yritys kaatui siihen, että illalla valo ei enää kunnolla riittänyt. ...ja ehkäpä pennut muutenkin olivat jo vähän väsähtäneitä aamupäivällä ja iltapäivällä vastaanotettujen vieraiden vuoksi. Eli jospa siis vaikka huomenna ne tuoreet kuvat... Viidennen viikon kuvagalleria nyt sentään tuli jo valmiiksi, ja se löytyy nyt pentusivulta. :)

Kaikessa hässäkässä unohtui eilen vielä yhdet synttäritkin. Pentujen isä Tahvo sisaruksineen täytti eilen jo 6 vuotta! Onnea tasapuolisesti kaikille; Veeti, Tahvo, Donna, Hertta ja Nelli :)    

     12.5.2014 Viikonvaihteen koirakuulumisia. Viime viikonlopun aikana on koiruuksia ehtinyt niin näyttelykehään kuin mejä-metsäänkin. Lisäksi olemme tavanneet uusia tulevia kasvatinomistajiamme. :) Haminan näyttelyyn meillä oli ilmoitettuna Iitu ensimmäistä kertaa junioriluokkaan ja lisäksi Netta avoimeen luokkaan. Iitun kohdalla tuomari takertui sen toiseen kulmahampaaseen, joka ottaa kärjestään aavistuksen kiinni yläikeneen. Tämän vuoksi sille arvosana Jun H. No eiköhän se hammas siitä vielä asetu. Se on koko ajan hakenut itseään parempaan asentoon ja nyt tarvittaisiin enää ehkä 2mm. niin se olisi kauniisti oikealla paikallaan. Netalle puolestaan Avo Eri/2 ihan mukavalla arvostelulla. Lisäksi Netta ja Heta osallistuivat viikonvaihteen aikana myös junior handler-kilpailuun. Lauantaina Karoliina ja Heta 10-13 sarjan 3. sija. Sunnuntaina Netan kanssa ei tullut sijoitusta.

No jos nyt näyttelymenestys olikin jokseenkin laimeaa niin mejä-metsästä saatiin sitten enemmän kuin hienoja uutisia! Topi on tämän kauden alussa vaihtanut ohjaajan jäljellä emäntäänsä, eikä parivaljakon ensimmäinen yhteinen koe kyllä olisi paljon hienommin enää voinut mennä. :) Topille Avo 1 45p. Tämä oli Topin toinen ykkönen, joten se siirtyi nyt Voittajaluokkaan. Onnea Katja ja Topi!!

Sunnuntaina iltapäivästä sää lopulta lämpeni ja kuivui sen verran, että saimme pennutkin ensimmäistä kertaa ulos. Ja voi että, kyllä niillä sitten oli hauskaa! :) Yleensä ensimmäinen ulkoilu on mennyt vielä melkoisesti ihmetellessä, mutta nämä ottivat nyt kyllä kaiken ilon irti heti ensimetreistä lähtien. Yllättävän rohkeasti ne lähtivät tutkimaan pihaa kukin omiin suuntiinsa. No arvatkaapa vaan tyytyvätkö ne jatkossa enää pelkkiin sisäneliöihinsä...? ;) Ulkoilun päätteeksi otettiin vielä uudet poseerauskuvat sisällä. No vähän pimeitähän noista kuvista nyt tuli, ja etenkin narttujen kanssa taas kerran otettiin mittaa seisoako aloillaan vai ei... ;) No on niistäkin nyt uudet kuvat pentusivulla, mutta ei niistä sen enempää. *hoh hoijaa...*

     9.5.2014 Oi voi... pentupäivitykset ovat nyt jääneet ihan viime viikon mejä-kokeen varjoon.  - Ja mejä-kokeen arvostelutkin uupuu sivuilta. Ne tulevat kyllä kun ehditään. Pentulaan kuuluu kuitenkin hiljaisuudesta huolimatta pelkkää hyvää. Kaikki pupsit kasvavat tasaisesti ja ovat mukavan reippaan oloisia cockerilapsia. Nyt vaan kovasti odotamme, että sää vähän lämpenisi, niin pennut pääsisivät myös ulkoilemaan. Toistaiseksi ne ovat vielä joutuneet tyytymään vielä sisätiloihin. Tämän viikonlopun aikana pennuille on luvassa myös vieraita, kun parikin cockerilasta miettivää perhettä tulee lapsukaisia katsomaan. Viikonlopun jälkeen olemme todennäköisesti viisaampia pentujen kotitilanteesta, ja tiedämme joko kaikilla on oma koti vai vieläkö jonkun pennun kohdalla tilannetta mietitään. :) Tuoreita poseerauskuvia pennuista ei vielä ole ehditty ottamaan, mutta neljännen viikon kuvagalleria on nyt sentään jo pentusivulla. :) 

     5.5.2014 Mejä-kausi korkattu, eikä ollenkaan hassummin. :) Mukaan mahtui niin onnistumisia, kuin muutama hukka ja yksi keskeytynyt suorituskin, mutta kokonaisuudessaan meillä oli mukava viikonloppu. :) Mejä-kokeiden suola on kuitenkin loppujen lopuksi se henki, joka koepaikalla vallitsee. Oli taas kiva nähdä tuttu porukka koepaikalle kokoontuneena. :) Tällä kertaa kokeeseen osallistujat saivat tutustua myös reviiritietoiseen ukkometsoon, joka kävi lauantaina ensin kahden jäljentekijän päälle, ja lopuksi hyökkäsi vielä auton kimppuun niin että puskuri vaan kolisi. Sunnuntaina metson vartioimalle jäljelle lähtijä varustautuikin pitkävartisen harjan kanssa, ja Kimmo lähti alueelle sitä varten, että hätistelee aamulla tien poskessa edelleen patsastelleen metson tarvittaessa kauemmas jäljestä, ja turvaa koiralle koerauhan... No metso päätti kuitenkin antaa lopulta meille koerauhan, eikä sitä enää aamun jälkeen näkynyt.

Voittajaluokassa puolestaan jäljestivät Tahvo, Nelli ja Tessa. Tahvon nenä oli vielä talven jäljiltä vähän ruosteessa, ja niinpä matkaan sattui kaksi hukkaa. Tuloksena sille Voi 3 23p. Nelli puolestaan otti ja teki yhden parhaimmista jäljistään... mutta sitten se rontti teki kaadolla saman tempun minkä niin monesti aikaisemminkin. Eli se vaan vähän haistoi sorkkaa ja jatkoi matkaa. Siihen meni siis Nellin ykkönen, sillä kaatokäytöksestä tuli vain yksi piste. Saadakseen ykköstuloksen pisteitä tulee tästä kohdasta saada vähintään 2. Loppupisteet 44 olisivat siis riittäneet ykköseen hienosti, mutta nyt tuloksena kuitenkin Voi 2 :( Hukattoman jäljen teki myös Tessa, joka sekin meinasi ottaa ja kävellä ohi kaadon, mutta onneksi kehotuksesta kuitenkin kääntyi ja palasi takaisin kaadolle. Tessalle Voi 1 43p. Yksi vielä uupuu... :)

     3.5.2014 Jäljet on nyt metsässä muhimassa, huomenna nähdään löytyykö sorkat. Tänään on kuitenkin kisattu agilityssa kahden koiran voimin. Riitalle ja Tessalle medi 1 luokassa kahdelta ekalta radalta hylky, mutta kolmannella sitten tärppäsi. Hyppyradalta hieno 0-tulos miinusajalla ja Tessan ensimmäinen LUVA-tulos!! Sijoituskin oli vielä toinen. Matias ja Nelli puolestaan tekivät medi 2 luokassa kolme rataa tasaisella sarjalla. Kaikilla radoilla vitonen radalta ja vähän yliaikaa, sijoitukset toinen, toinen ja kolmas. Kolme rataa, kolmesti palkinnoilla... ei pöllömmin. :) Huomenna samat koirat lähtevät sitten nuuhkuttelemaan verijälkeä. Toivoa sopii, että koiruudet huomenna muistavat missä lajissa olikaan tarkoitus kerätä niitä nollia ja missä ei... ;)

     2.5.2014 Kolme vuotta sitten päivänvalon näki Nellin poikaviisikko. Onnittelut koko koplalle; Mauno, Eppu, Luca, Taavi ja Joe. :)

Tulossa onkin sitten taas varsin koirapainotteinen viikonloppu. Cockereiden Pyhtään mejä-koe vie meidän perheen enemmän ja vähemmän täysipainoisesti metsään koko viikonlopuksi. Lisäksi huomenna Pyhtään agikisoissa starttaavat Riitta ja Tessa, sekä Matias ja Nelli. Toivotaan, että viikonlopun jälkeen kerrottavana olisi muitakin kuin kisakokemus kuulumisia. :) No, vaikka sitä tietysti toivoo, että kokeissa niitä onnistumisiakin nähtäisiin, niin ennen kaikkea mukavaa nähdä taas useampia kasvatteja mukana harrasteissa. Se, että lähdette mukaan on kuitenkin jo itselleni se paras palkinto. ...Ja samalla myös kannustin vuosi toisensa jälkeen kokeita järjestää. :)  

Pennut puolestaan ovat tänään muuttaneet uusiin tiloihin. :) Pentulaatikko on purettu, ja ipanat saivat oman aidatun alueen Karoliinan huoneesta. Ja jahka nyt ikää tulee vähän lisää niin aitauksesta on oma ovi suoraan takapihalle. :) Nyt kuitenkin riittää vielä ihmeteltävää tässä uudessakin avartuneessa maailmassa. Muitakin uusia juttuja on pentujen elämään tullut. Ne ovat saaneet maistella jauhelihaa ja piimää, ja ensimmäinen matokuurikin on pupseille annettu. Lisäksi tänään otettiin lapsukaisista ensimmäiset seisotuskuvat. ...Noh, yhteistyöhalu on toisilla heikkoa ja toisilla vielä vähän heikompaa. Lopputulokset eivät siis vielä ole kovin kummoisia, mutta siellä ne nyt pentusivulla kuitenkin ovat. :)

     24.4.2014 Pennut täyttävät huomenna kolme viikkoa ja alkavat pikkuhiljaa liikkua yhä enemmän neljällä jalalla. Ensi viikon aikana lienee jo tarve siirtää ne vähän väljempiin tiloihin. Jännä nähdä minkälaisia niistä alkaa sen jälkeen kehittymään. Tällä hetkellä kaikki ovat vielä kovin samanlaisia pötkylöitä, jotka lähinnä vielä syövät ja nukkuvat... Valveillaoloajat ovat vielä kovin lyhyitä. Mitä silloin tapahtuu, sen pääsee kurkistamaan parista videonpätkästä. :) Olkapa hyvät: Video 1 & Video 2

     17.4.2014  Pennut täyttävät huomenna kaksi viikkoa, ja ensimmäiset availevat jo silmiään. "Viljolla" on jo molemmat silmät auki, ja loputkin vähintään jo luomiraoista vähän kurkistelevat. Myös pyrkimys jaloilleen on jo kova. Lilli-emosta puolestaan on tullut samanlainen lusmu, kuin kaikista muistakin emokoiristamme. Se tuntuu siis täysin luottavan siihen, että a) kukaan ei tee mitään pahaa sen lapsille ja b) joku varmaan ne hoitaa joka tapauksessa... ;) Se siis lähtee jo mielellään vähän lenkille ja muutenkin himmailee pääsääntöisesti kaikkialla muualla kuin pentulaatikossa. Kaiken huippu tosin on jo se, että se on siirtynyt öisin takaisin sänkyyn nukkumaan. Ja kun pennut ryhtyvät yöllä kutsumaan emoa, siihen herää kuulemma ensin emäntä, joka sitten ottaa ja herättää tyynesti kuorsaavan emon. ;) 

     14.4.2014  Netan ja Topin eilisistä jälkiharkoista tuli otettua myös videokuvaa. Tässä sisarusten harkkajäljet. Topin jäljestä tosin tässä puuttuu nyt ihan alku, koska se oli kuvattuna puhelimella alkuun pystysuunnassa.  

     13.4.2014  Nellin agikisavideot löytyvät nyt seuraavista linkeistä: Rata A, Rata B ja Rata C

Tämän viikonlopun aikana on nyt sitten virallisesti avattu myös mejä-kausi. :) Ensimmäiset harkkajäljet on tehty ja tänään myös ajettu. Nitakin pääsi tänään vähän fiilistelemään jäljelle. Se oli ihan into pinkeänä, kun pääsi Netan ja Topin jälkiä purkamaan. :) Enpä muista että ihan viimevuosina olisimme näin aikaisin metsään päässeet. No mutta hyvä näin, sillä ensimmäinen mejä-koe kurkistelee suorastaan jo ovella. Ensimmäiset koejärjestelyt tehdään viikonvaihteessa 3.-4.5. jolloin Pyhtäällä jäljestetään Cockerspanielit ry:n kerhonmestaruudesta. Ilmoittautuminen päättyy muuten 15.4. eli vielä ehtii ilmoittautua... ;) Mejä-jälkien lisäksi eilen treenailtiin myös vähän jälkeä ja hakua taippareita varten. Kunhan tästä vielä vähän ilmat (ja vedet) lämpiävät niin koetetaan järjestää vielä jotkut toisetkin treenit. Jospa ensi kesänä nähtäisiin sitten mahdollisimman monta koiruutta itse taippareissakin. :)  

...Ja kun eilisiä taipparitreenejä varten tuli pakastimesta sulatettua yksi pieni fasaani niin pitihän sitä sitten tänään antaa koiruuksien vähän noutaakin. Nitan ja Hetan kohdalla kyse oli lähinnä koirien aktivoimisesta, Netan kohdalla sen sijaan tämä oli ehkäpä avaus tavoitteelliseen noutotreeniin. Tähän mennessä sen kanssa on noutoa harjoiteltu oikeastaan vain tokon noutokapulalla ja damilla, linnulla sen kanssa ei juurikaan ole treenattu. Siihen nähden näimme tänään Netaltakin jo ihan hyviä suorituksia. Alla kuvia kolmen sukupolven fasaaninoudoista; Nita 12v, Heta 9v & Netta 2v :)

     10.4.2014  Agilitytuloksia Kotkan iltakisoista. Maanantaina ykkösluokan radalla starttasivat pitkästä aikaa Tessa ja Riitta. Radalta vitonen ja yliaikaa +8,32 sek. Sijoitus 6/11. Toiselta radalta hyvä hylky. Tiistaina oli sitten Nellillä ja Matiaksella kolme rataa kakkosluokassa. ...Ja niinhän siinä taas kerran kävi, että tämä parivaljakko oli palkinnoille, ja jopa kolmesti!! Ensimmäiseltä radalta kepeiltä vitonen ja yliaikaa +4,18 sek. Tulos siis 9,18 ja sijoitus 3/10 Toiselta radalta hienosti puhdas rata, mutta harmittavasti yliaikaa +2,13 sek. Tällä tuloksella kuitenkin toinen sija. Kolmannelta radalta tuli kymppi ja aikavirhettäkin +11,45 sek. Muilla meni kuitenkin vielä huonommin, ;) ja niinpä toinen sija. Nellin radat on kuvattu, joten niistä on videoita tulossa...

Mitä sitten kuuluu pentulaan? No sinne kuuluu ihan hyvää. Pennut kasvavat tasaisen varmasti ja vaikuttavat kaikin puolin reippailta. :) Ensimmäinen viikko alkaa pian olla takana, ja pikkuhiljaa se kaikkein suurin huolen aika pentujen kanssa ohitettu. Vielähän sitä toki voi tapahtua vaikka mitä, mutta ensimmäisistä kriittisistä päivistä on nyt kuitenkin taas selvitty. Aika lailla viimeisen viikon aikana kaikki vapaa-aika on kuitenkin siellä pentulaatikon laidalla mennyt. Melkoisen monta sähköpostiakin on siis postilaatikossa odottamassa vastausta, sillä koneen ääressä on tullut roikuttua varsin vähän. Koetan viikonlopun aikana kiteytyä niihin... Alla pari tuoretta kuvaa lapsosista tältä illalta. 

      7.4.2014  Hei meillä valvotaan... Tai ehkä oikeammin Lillin kotona Laitakadulla. Pennut kasvavat ja voivat hyvin, mutta maitoa Lilliltä sopisi tulla vähän enemmänkin. Niinpä parin viimepäivän aikana on pennuille annettu lisämaitoa myös pulloruokinnalla. Ja kuinka ollakaan erityisen nälkäisiä pentuset ovat tietysti yöaikaan. ;) Krooninen väsymystila pehmittää tunnetusti pään ja niinpä ensimmäisen kerran myös meidän pennuilla on tässä kohtaa kaikilla jo työnimet. Ensimmäisenä syntynyt kaikkein tummin poika oli pennuista myös se kaikkein suurin (kuinkas muutenkaan) ja sen ulos saaminen oli Lillille kaikkein suurin ponnistus. Pennun synnyttyä totesimme, että no tämähän on ihan kunnon jytky. Jo samana iltana kun pentuja punnittiin väsymys alkoi olla niissä kantimissa, että tuosta jytkystä tuli sitten työnimeltä Timo Soini... Ja kun politiikkoihin päästiin niin toisena syntyneestä toiseksi tummimmasta pojasta tuli sitten tietysti Sauli. Viimeisenä syntynyt pentu oli heti alkuun vähän voimaton, ja sitä piti melko pitkään hieroa, jotta se otti ja ryhtyi imemään. Sitä myös ensimmäisen vuorokauden aikana sitten tietysti piti vähän erityistarkkailussa. Niinpä siitä tuli Viljo viimeinen. Tytöistä isompi puolestaan on tänään ollut saamaansa palveluun melkoisen tyytymätön. Se tuntuu olevan pienestä pitäen hyvin vaativa ja tahtova. Niinpä se sai tänään työnimen räyhä-Reetta. Vastaavasti pienempi ja vaaleampi narttu nimettiin siiten viileäksi Venlaksi. Enää oli ilman työ nimeä yksi poika, hyvin samannäköinen kuin Viljo viimeinen. Niinpä siitä tuli sitten Viljon kaveriksi Väinö. Pentulaatikossa meillä on siis nyt Soini, Sauli, Väinö, Viljo, Reetta ja Venla. ;-) Joopa joo, kaikkea se univelka teettää... :D      

      5.4.2014  Lillin pennut syntyivät aikaisin perjantaiaamuna. :) Jo torstaiaamuna näytti siltä, että tänään alkaisi tapahtua. Lilli oli levoton, lopetti syömisen ja lämmöt olivat alle 37. Kuljin töissä koko päivän puhelin taskussa ja valmiina lähtemään kesken työpäivän. No päivä meni ja ilta tuli... Kymmenen aikaan illalla, lähtiessäni Lillin luota kotiin, sanoin sillä että mun pitäis kuule olla perjantaina yhdeksältä töissä... No kahdelta yöllä meni ensin vedet ja kolmen aikaan syntyi ensimmäinen pentu. Sen jälkeen syntyi ripeässä tahdissa viisi lisää. Viimeinen pentu syntyi viiden aikoihin, ehdin siis hyvin sinne töihinkin. ;) No yöunet nyt tosin jäi vähän vähiin, mutta onneksi oli lyhyt työpäivä. :) Pentulaatikossa tuhisee nyt kuitenkin neljä pientä poikaa ja kaksi pientä tyttöä. Lilli ja pennut voivat hyvin. Toki täytyy taas muistaa kuinka kriittisiä ensimmäiset vuorokaudet ovatkaan... Kaikkien pentujen paino on kuitenkin lähtenyt nyt jo nousemaan, joten alku ainakin näyttää kaikkien osalta lupaavalta. :)

      2.4.2014  Odotus jatkuu... Taisi Lillin eilisaamun lämmöt ja syömättömyys olla sen järjestämä aprillipila. ;)  No saipahan se vajaan vuorokauden pidettyä puoli sukua varpaillaan, kunnes sitten iltapäivästä otti ja söi hyvällä ruokahalulla kupillisen evästä. ;) No ei ne lämmöt edelleenkään kovin korkealla ole, mutta sen verran nyt kuitenkin, että odottelemme niiden vielä laskevan. Tänä aamunakin ruoka kelpasi, ja aamutuimaan Lilli kävi pellon laidassa kurkkaamassa fasaanejakin. Ainakaan seuraavaan vuorokauteen siis tuskin tapahtuu vielä mitään... Pentulaatikon kasaamisesta huolimatta Lilli on tänään kaivanut kuopan myös hiekkalaatikkoon laivan alle. Koska kelit nyt kuitenkin on aika vilpoisat niin koetamme kuitenkin sinnikkäästi tarjota sille toistakin vaihtoehtoa. ;) 

      1.4.2014  Hmm... näyttää siltä, että pentujen syntymää ei ehkä tarvitse odotella enää pitkään. Lillin lämmöt alkavat jo olla varsin alhaalla ja tänään se on lisäksi syönyt tosi huonosti. Alamme siis olla Lillin suhteen ns. "hälytysvalmiudessa." :) Voi toki olla että vielä tässä se pari kolme päivää menee, mutta ihan yhtä hyvin voi alkaa tapahtumaan jo vaikka ensi yönä... No noin muuten Lilli vaikuttaa kuitenkin rauhalliselta ja hyvävoimaiselta. Lähtipä se eilen vielä ihan intopinkeänä iltalenkillekin. Tosin sadan metrin määrätietoisen lenkkeilyn jälkeen se taisi todeta, että ei sittenkään. Niinpä otettiin kurssi takaisin kohti kotia, sillä epäilimme, että muuten saatetaan saada kantaa se kotiin. ;)

      30.3.2014  Muutama kuva "virtahevosta." :) Ensimmäisestä astutuksesta on nyt kulunut 58 vrk. ja Lilli painaa reilun 17kg. Selkä notkottaa ja vatsa on laskeutunut alas. Pentujen liikkumisen voi myös jo tuntea laittamalla käden vatsan päälle. ...Ja kyllä siellä ihan useita pikkucockereita potkii. :)

      29.3.2014  Viikko vielä... tai ehkä vähän vajaa. Sen verran pitäisi Lillin vielä jaksaa vatsansa kanssa. Viimeisen viikon aikana Lilli onkin jo saanut lempinimen virtahepo, sen verran suuri se alkaa jo olla. Lenkkeilyksi Lillille riittää retki postilaatikolle - jonne on siis ulko-ovelta matkaa ehkä sen kymmenen metriä. ;) Tosin öiseen aikaan Lilli on sitten ulkoiluttanut kotiväkeään myös takapihalla. Aamuyöllä se siis nousee ylös, käy juomassa ja pyrkii pihalle.  ...ja siihen se kiire sitten loppuukin. Kaikessa rauhassa se haistelee kevään tuoksuja, tutkii kukkapenkistä nousevia krookusten alkuja, katselee tielle näkyykö jo aamupostinkantajaa ja sitä rataa...  Vasta siinä kohtaa kun joku kotiväestä on taatusti saatu hereille raittiissa ilmassa suvaitsee Lillikin tulla takaisin sisälle nukkumaan.

Lilli on aloittanut myös asuntoesittelyissä käynnin ja vahvin ehdokas pentujen majapaikaksi tuntuu silläkin olevan ns. laivan alunen. Pihalla siis lasten vanha hiekkalaatikko, johon on rakennettu laivan hytti. Hytin alla puolestaan on suojaisa kolo, johon Lilli juuri ja juuri mahtuu.  Kun Lillin laskee pihalle niin sinne laivan alle se siis sujahtaa. No huomenna olisi tarkoitus rakentaa Lillille pentulaatikko, ja esitellä se sille, jos nyt ei muuta niin edes kilpailevana vaihtoehtona. ;)
 

...Ja kun eilen laittelin kuvia Lillistä, niin illalla kotijoukot olivat sen vielä punninneet. Koiruli painoi 16,2 kg! Eli ihan pikkuisen on tullut lisää painoa, sillä lähtöpaino oli siinä n. 12kg.

      22.3.2014  Seitsemän viikkoa odotusta takana ja kaksi vielä edessä... Lilli kävi tänään kylässä, ja samalla siistittiin sitten vähän turkkiakin sillä ajatuksella, että pentulaatikossa on kohta mukava köllötellä. Lilli alkaa olla jo kohtuullisen iso, ja liikkuminen ja touhuaminen alkaa selvästi olla sille jo haasteellista. Pieni juoksupyrähdys parhaan kaverin Netan kanssa sentään vielä nähtiin, mutta muuten Lilli meni kyllä pitkin lattioita tai loikoi terassilla.  Jos vatsa kasvaa samaa vauhtia kuin viimepäivät, niin viimeisestä viikosta saattaa kyllä tulla Lillille melkoisen tukala. :-/ Tällä hetkellä Lilli voi kuitenkin vielä ihan hyvin. Ruoka maistuu ja pari kertaa päivässä se jaksaa myös käydä pienillä rauhallisilla lenkeillä. Tosin siinä missä se vielä reilu viikko sitten teki vajaan tunnin kevyitä iltalenkkejä, on lenkki supistunut nyt isompaan korttelikierrokseen. Viikon päästä ei ehkä päästä enää kuin pikkukortteli, jos edes sitä, siihen kun sattuu väkisinkin myös yksi ylämäki. ;) 

      15.3.2014  Kotkan agikisat. Matias ja Nelli olivat kisoihin jo suunnitelleetkin lähtevänsä, ja koska Lilli mammaloman takia oli estynyt osallistumasta sain houkuteltua Matiaksen myös Hetan kartturiksi. Niinpä tänään kisoissa starttasivat äiti ja tytär. Hetalla oli ollut intoa ja vauhtia, mutta hippusen enemmän olisi tarvittu vielä tarkkuutta. Ekalla radalla esteen ohitus ja suoritus väärään suuntaan -> hylky. Toisella radalla paha keppikulma teki ensin tepposet ja sitten pujottelu keskeytyi viimeisellä välillä, pyörimistä, ja aikaa paloi... peli oli siis jo ns. menetetty ja Matias päätti ottaa esteen alusta, ja taas virhe -> hylky kepeiltä. Muuten rata olikin mennyt sitten varsin kivasti. No joka tapauksessa kotiin palasi väsynyt ja tyytyväinen koira. Se oli tänään saanut jotain tosi kivaa ekstratoimintaa. :)

Nelli pisteli sen sijaan tänään ainakin miltei parastaan. Ekalta agiradalta puhdas rata ihanneajan puitteissa. Aika -0,01 mutta sehän riittää. :P Sijoitus toinen ja samalla Nellille toinen LUVA!! Yksi uupuu enää luokkanoususta. Se olisi ollut tarjolla jo vaikka heti seuraavasta startista, mutta siitä Nellille vitonen keppien sisäänmenosta, ja lisäksi muutama sekunti yliaikaa. Kaikki radat on tänään myös kuvattu, joten tässä olkaapa hyvät: Heta Rata1 ja Rata2 Nelli Rata1 ja Rata2

...Ja mitä kuuluu Lillille? Hyvää kuuluu :) Ulkomuodollisesti Lilli on viikossa muuttunut jo melkoiseksi lylleröksi, mutta ruoka on sentään ryhtynyt taas maistumaan. Nyt kun eväät vaihtuivat starter-muonaan, on sitä voinut ainakin toistaiseksi syödä hyvällä ruokahalulla ilman mitään sirkusteluja. Nyt sitten vaan toivotaan, että ruokahalu jatkuu odotuksen loppuun saakka.
  

      6.3.2014 Yhtä juhlaa... Tänään ensimmäisen cockeripentueemme syntymästä tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta! Tämä pentue ja pentueen emä ovat jo sateenkaarisillalla, mutta silti aina sydämessäni. <3 Kymmenen vuotta sitten juhlimme pentueen kymppisynttäreitä. Niin monta muistoa tulee mieleen näitä kuvia katsellessa. -> kymppisynttärit 

...Ja kuin jatkuvuuden merkiksi 6.3. on myös seuraavan, kymmenennen pentueemme emän oma syntymäpäivä. Lilli täyttää siis tänään kolme vuotta! Lilli onkin jo viimeisen viikon tainnut tehdä tilaa synttärikakulle, sillä niin huonosti sille on viimepäivinä ruoka maistunut. Epäilemättä Lilli olisi valmis kasvattamaan pentueensa vaikka pannukakuilla mutta olemme olleet aiheesta hieman erimielisiä, ja todenneet että ravitseva emokoiran eväs olisi nyt kuitenkin parempi vaihtoehto. No onneksi Leinosen perheessä on kokemusta kranttuilevasta emokoirasta, Nellihän harrasti samaa kolme vuotta sitten. Odottavan mammakoiran ala carte keittokirjalle, jonka vitsailimme Nellin kanssa syntyneen, on siis taas käyttöä. ;) Kranttuilusta huolimatta Lillin vatsa on kyllä kasvanut viikkoihin nähden jo melkoisesti, ja kaikenlainen liikkuminenkin on Lillin mielestä jo ihan jostain syvältä. Tai no kotiinpäin se kulkee kyllä ihan reippaasti, mutta kotoa poispäin sitä saa kutakuinkin vetää perässään. Myös sänkyyn hyppääminen alkaa jo selvästi olla Lillille vaikeaa, ja kerällä se ei enää nuku. (Niin siis ripsessa Lillihän siis toki nukkuu sängyssä, kuinkas muuten...) Nähtäväksi jää saako se yhtä hyvää palvelua kuin Nelli muutama vuosi sitten vai kokeeko Lilli ehdottamani kohtalon, ja saa häädön makuuhuoneesta. ;)

.
      1.3.2014 Näyttelyvuosi tältä vuodelta avattu. Tuloksena lähinnä kokemusta, mutta toisaalta eipä sen suurempia tavoitteita ollutkaan. Tärkeintä oli tutustuttaa pennut Iitu ja Kaapo näyttelyhulinaan, ja siinä tavoitteessa kyllä onnistuttiin. Pentujen lisäksi näyttelyyn oli ilmoitettu myös Nita (koska jo ilmaiseksi pääsee... ;-)) ja Netta ihan sillä ajatuksella, että käydään kokeilemassa meille uutta tuomaria. Suuren koiramäärä vuoksi pennut ja veteraanit oli sitten kuitenkin siirretty toiselle tuomarille. Kaapolle Pek 1 ja Iitulle Pek 2, mutta ei sitten muuta. Molemmille kuitenkin varsin kivat arvostelut, ja ennen kaikkea sitä kokemusta. Vaikka selvästi vähän jännittikin, molemmat esiintyivät kehässä reippaasti ja tosi kauniisti. Tuomari sen sijaan oli tainnut nousta ylös väärällä jalalla. Kokeneemmat koiranäyttelykävijät eivät ehkä ihan pienistä sähinöistä hätkähdä, mutta erityisesti pentuluokan koirien kanssa kehässä saattaa usein olla varsin kokemattomiakin esittäjiä (kuten tänäänkin). Ystävällinen ja kannustava suhtautuminen saattaisi silloin olla enemmän kuin paikallaan, ainakin jos toivotaan näiden ensikertalaisten tulevan myös toiste.

Nita esiintyi iloisen reippaasti veteraaniluokassa ja sai erityisesti tuomarilta kehuja eturinnastaan, joita ei kuulemma enää nykyajan cockereilla näyttelyssä näe. No ehkä tässä olisi rodussa parantamisen varaa, vaikea sanoa näillä meidän näyttelykäynneillä. ;) Nitalle tulokseksi tänään Vet Eri/2 

Netta oli sitten lopulta koirista ainut, joka oli etukäteen ilmoitetun tuomarin kehässä. Vaikka kehää kovasti koetinkin seurailla, vähän epäselväksi itselleni jäi minkälainen se ihannecockeri tänään olisi ollut. No, Netalle nyt joka tapauksessa tänään Avo EH/4. Nitan ja Netan arvostelut löytyvät niiden omilta sivuilta, Iitun ja Kaapon omat tässä:

Iitu: Feminiinisen kaunispäinen, jolla oikea purenta. Tummat silmät, hyvät pään sivulinjat. Kaunis kaula ja ylälinja. Hieman luisu lantio. Alhainen hännänkiinnitys. Voisi olla kulmautunut edestä paremmin. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu edestä vallattomasti, takaliike ok. Ikäänsä erinomainen turkinlaatu. Pek 2 

Kaapo: Voimakaspäinen, selvä sukupuolileima. Vahva kuono, oikea purenta, tummat silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Pitkähkö lanneosa. Hieman luisu lantio. Hyvät takakulmaukset. Riittävä rinnan syvyys. Vielä vallattomat liikkeet. Pek 1

      27.2.2014 Pian on kulunut neljä viikkoa Lillin ja Tahvon treffeistä. Tahvo on lopultakin asettunut, ja palaillut takaisin normaaliin arkeen. Se ei siis enää yritä kiivetä terassin aidan yli tai suunnittele pakoa ikkunasta. ...Tai edes ravaa etuoven ja takaoven väliä ja jollota mennessään. ;) Lenkkeilyt vapaana sujuvat siis taas, ja ruokakin kelpaa.

Lilli puolestaan on viime päivät nakerrellut ruokansa nappula kerrallaan, ja lenkkeily sitä nyt ei ole kiinnostanut pätkän vertaa. (paitsi kotiinpäin...) Selvästi se on myös pyöristynyt, joten epäilys siitä että kantavana olisi, on ollut jo viikon verran aika vahva. No tänään ultra sen sitten vielä vahvisti. Ultrassa löytyi useita cockerinalkuja, pentuja on siis odotettavissa noin viiden viikon päästä, viikon 14 lopulla. Nyt Lilli saa jäädä mammalomalle kaikista harrastuksista, ja keskittyä kasvattelemaan vatsaansa. :)

      13.2.2014 Voi Tahvo sentään... :D Vajaa pari viikkoa sitten Tahvolla ja Lillillä oli treffit, ja me vielä ennen sitä mietimme mahtaako vajaa 6v. uros, joka ei ennen ole päässyt astumaan, ymmärtää mitään juoksuisen nartun päälle. No se tuli varsin nopeasti selväksi että ymmärsi se, ja niinpä Tahvo sai sitten luvan astua Lillin ihan kolmesti. Tahvon lähtiessä kotiin, totesin sen kotiväelle, että nyt sitten Tahvo tietää mitä tehdään kaikille kylän juoksuisille nartuille. Ja kuinkas siinä sitten kävikään... Ei mennyt kuin pari päivää ja Tahvo oli jo toistamiseen kateissa. Seuraavana päivänä Tahvoa haettiin sitten kotiin jo autokyydillä, se kun oli ollut riiuureissulla juoksuisen kooikerhondje tytön luona. Harmi vaan Tahvon kannalta, että narttu oli sisällä ja Tahvo itsekin tuli teljetyksi nartun ulkotarhaan. Tältä istumalta kotiväki päätti, että Tahvo lenkkeilee siis ainakin tovin hihnassa. Vaan tästäpä ei Tahvo lannistunut... Viime maanantaina se otti ja karautti karkuun aamupissiltä. Tähän mennessä Tahvon ykkösprioriteetti on ollut ruoka, eikä ole ollut epäilystäkään etteikö se olisi aamulla tullut kiireen vilkkaa sisälle aamupalalle. Emäntä vielä otti ja huomasi koiruuden aikeet ja komensi sisälle, vaan mitä teki Tahvo... otti ja kiihdytti vaan vauhtia. ;-) Ei auttanut emännän muu kuin jättää omat aamuaskareet kesken ja lähteä  autolla ajelemaan ympäri kyliä, pohtien siinä samalla kaikki mahdolliset narttukoirien omistajat. Lopulta Tahvo löytyi reilua tuntia myöhemmin, mistäpä muualta kuin läheltä koikkerin kotia, josta hurmuri reteästi oli tulossa jo kohti kotia. Nyt siis vaan toivotaan, että juoksujen jälkeen tämä narttu ymmärtää näyttää Tahvolle hammasta, ja saa ehkä Tahvonkin asettumaan ruotuun. Ja jos kevään mittaan Korian suunnalla alkaa esiintymään luppakorvaisia yllätyspentuja, niin syyllisen taidamme tietää... Kukaanhan ei siis tosiasiassa tiedä, kuinka monta muuta juoksuista narttua Tahvo on ehkä reissuillaan jo ehtinyt tavata. ;)  

      2.2.2014 Meillä on muutaman päivän ollut kotona koiravieras, kun Tahvo otti ja asettui osaksi laumamme viime torstaina. Tahvolle oli suunniteltu treffit Lillin kanssa, ja koska Tahvolla ei entuudestaan ole jälkikasvua, ajattelimme että aikaa on nyt hyvä varata... No turhaan ajattelimme, sillä se oli sitten lopulta rakkautta ensi silmäyksellä. :) Tahvo palasi tänään kotiinsa, ja nyt jäämme sitten sormet ja varpaat pystyssä odottelemaan alkaako Lillin vatsa muutaman viikon päästä pyöristymään. Jos hyvin käy, huhtikuun ensimmäisinä päivinä on luvassa punakirjavia cockerilapsia. Kurkkaa tarkemmin pentusivulta. :)
 

      20.1.2014 Tammikuu taipuu jo loppua kohden, ja viimevuosi on yhä vetämättä yhteen. Mitä tapahtui meidän väellä viime vuonna? Tässä lopultakin vuosi 2013 sanoin ja kuvin, olkapa hyvät. :)

Alkuvuosi meni melkoista hiljaiseloa pidellen ja lumitöitä tehden. Maisemat olivat vuosi sitten vähän toisenlaiset kuin nyt... Koiraharrasteisiin kuuluivat viikoittaiset agiharkat sekä Kimmon ja Netan uusi yhteinen harrastus; tokoryhmä. Maaliskuussa treffasimme myös isommalla porukalla Hyvinkään koirakylpylässä. 

Kevät, kuten oikeastaan koko viime vuosi, oli myös aktiivista agikisaamisen aikaa. Tai siis tarkennettakoon, että Matias ja Riitta kisasivat ahkerasti, ja itsekin kävin ohjaamassa jopa ihan yksissä kisoissa. ;-) No mutta siis joka tapauksessa palkintosijoja kertyi niin Aapolle, Tessalle, Nellille, Lillille kuin Hetallekin. Palkintosijojen lisäksi Nellille vuonna 2013 Agi sert ja 1x LUVA medi 2 luokassa sekä Lillille 1x LUVA Mini 1 luokassa.  

Lumien sulamisen jälkeen starttasivat meillä taas pihaprojektit osa ties kuinka mones... :) Kevään ja kesän aikana syntyi niin terassia, aidanpätkää, kivetystä, rappuset, yhdistetty kompostikatos-puukuuri sekä mm. muutamia istutusalueita. ...Ja kyllä tulevana kesänä voidaan sitten taas jatkaa siitä mihin viimekesänä jäätiin. :)

Kesä oli kaikin puolin hieno muutenkin. :) Sen lisäksi että aurinkoisia ja lämpimiä päiviä riitti ihan kiitettävästi, saimme heinäkuun alussa maailmaan myös uudet cockerilapset. Lisäksi alkukesästä ehdimme myös leireilemään cockereiden harrastusleirille. ...Eikä se  jälkikokeidenkaan saldo kovin huonoksi jäänyt: kaksi uutta valiota ja useita kasvatteja kokeissa. :D Osalle kokemattomuuttaan tuloksena vielä pelkkää kisakokemusta, mutta vastaavasti myös hienoja onnistumisia. Näistä on hyvä ensi kesänä jatkaa. :) Taippareihin osallistui viime vuonna kolme kasvattia, joista kahdelle hyväksytty SPA1 tulos. Edellisen nollavuoden jälkeen suunta on oikea, mutta vielähän tässä parannettavaa jäi. Ehkä ensi keväänä hyvissä ajoin olisi siis taipparitreenille tilausta, otetaan siis menneistä vuosista opiksi ja koetetaan petrata viime vuodesta. :)

Kesän kääntyessä syksyyn, alkoi meidän perheessä taas ns. normaali arki. Hoitovapaani päättyi koulujen alkuun ja meidän koirilla alkoi taas arjen laatuaika. Pitkästä aikaa ne saisivat taas ihan omassa rauhassa nukkua päiväunensa kenenkään häiritsemättä. :) No toki arkirytmiin palaaminen on vaatinut myös veronsa harrastuspuolelta. Kaiken arjen pyörittämisen keskellä, iltasin ja viikonloppuisin, ei enää ihan hirveästi ole jaksanut harrastella. Koirien arkea ovat siis lähinnä olleet joka iltaiset iltalenkit, ja siihen päälle kerta viikossa Netan tokoharkat ja Hetan agiharkat. No paristi käytiin sentään syksyn aikana lähialueen näyttelyissä, joista loppuvuodesta Valkealasta  Netalle kotiin tuomisina varasert.

Näyttely- ja koetulosten lisäksi viime vuoteen mahtui myös iso määrä hienoja terveystuloksia. Kiitos kaikille aktiivisuudestanne. On hienoa, että kuvausikäisistä kasvateistamme peräti 89% on lonkkakuvattu! Näistä 69% A-A lonkkaisia (22koiraa) 25% B-B /B-A lonkkaisia (8 koiraa) ja 6% toinen lonkka C (2 koiraa)   

Vuosi 2014... Taitaa tämäkin vuosi mennä koiraharrastamisen saralla omalla painollaan. Harrastellaan siis sen verran kuin hyvältä tuntuu, ja mihin aika riittää. :) Useampiakin näyttelyitä näyttäisi lähialueilla kuluvan vuoden aikana olevan, joten ehkäpä ainakin joissakin niissä käymme kehässä pyörähtämässä. Lisäksi olemme viimevuoden tapaan anoneet järjestettäväksi kolme mejä-koetta ja yhden spanieleiden taipumuskokeen. Siinä siis kesäksi jo ihan ohjelmaa. :) Ja tietysti jos tässä nyt oikein ponnekkaaksi heittäytyisi niin ainahan sitä voisi jotakin koettaa saada aikaan myös agilityn ja tokon sarallakin, siitä metästyskoulutuksesta puhumattakaan... No aika näyttää, ei oteta näistä mitään paineita. :) Pentusuunnitelmia meillä on nyt tälle vuodelle ensisijaisesti Lillille. Se on juossut viimeksi kesäkuussa ja odottelemme seuraavia juoksuja helmikuulle. Jos suunnitelmat toteutuvat luvassa on punakirjavia cockerilapsia huhti-toukokuulla. :) 

      11.1.2014 Nitan pojat: Miro ja Jasu tänään 7v. Rapsutukset molemmille! :)

      7.1.2014 Agilitytuloksia heti vuoden alkuun. :) Sunnuntaina Kotkan kotikisoissa nähtiin Lilli, Nelli ja Tessa. Lillille radoilta 10 ja 15, molemmat miinusajalla. Kepit ja kontaktit olivat tällä kertaa Lillin kompastuskivet. Tessalle myös toiselta radalta kymppi ja vähän yliaikaa, toinen rata meni hylyksi. Mukava paluu kuitenkin tuloskantaan sitten viimekevään, jolloin Tessa viimeksi on agiradalla kisannut. Nellille toiselta radalta kymppi ja hitunen yliaikaa, toinen rata taas niin lähellä Luvaa että oikein harmittaa...  Vitonen kepeiltä pienestä pysähdyksestä, joka johtui siitä, että kartturi ryhtyi varmistelemaan oikeaa sisään menoa. Muuten puhdas rata miinusajalla. Ja se sijoituskin luokan kakkosena olisi siihen luvaan riittänyt. No se on usein niin pienestä kiinni... Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. :) Nellin ja Lillin radat oli myös kuvattu, ne pääsee katsomaan seuraavista linkeistä: Lilli A-rata, Lilli B-rata, Nelli A-rata, Nelli B-rata

      4.1.2014 Uusi vuosi, ja taas aika aloittaa uusi lehti päiväkirjaan. :) Viimevuoden päiväkirja löytyy nyt edellisten vuosien kaverina arkistosta. Vuosi vaihtui rauhallisesti kotona, ja koirat loikoivat lunkisti sohvalla. Varmaan ne olisivat ilotulitustakin lähteneet katsomaan jos vaan olisi mukaan otettu. Nyt saivat kuitenkin vartioida sisällä pienempien unta, kun itse kävimme vuoden vaihtumista ulkona kotikadulla katsastamassa. :)

Vuoden ensimmäiset päivät on kotona menneet vielä lomaillen ja kuraisia koiria päivittäin pesten. Voi että sitä jo oikeasti toivoisi lunta tai edes pakkasta... Kurakelit ovat saaneet myös monet katsastamaan koiransa turkkiin ja kutsumaan itsensä kylään. Trimmipöydällä on siis riittänyt tällä viikolla koiria lähestulkoon joka päivä. Vielä jos jossain välissä olisi aikaa ja intoa noille omillekin. Tässä se on taas nähty, suutarin lapsilla ei ole kenkiä... Omat koirat ovat siis tällä hetkellä kaikki vähän enemmän tai vähemmän luuhkalettejä. :) No muutoin kaikille kuuluu kuitenkin hyvää. Nitakin näyttäisi siis toipuneen jouluisesta episodista, ja olevan ihan entisellään. ...Joskin sitä(kin) aivan selvästä kismittää nämä jatkuvat kurakelit. Iltalenkillä se ensimmäisen puolituntia kulkee happamasti puoli metriä takana, ilmeellä "Mut on pakotettu ulos." Vasta kun lenkki kääntyy kotiinpäin, alkaa sitäkin ulkoilu kiinnostaa. Ja siis jos vain mahdollista niin siinä kohtaa kun lenkille ollaan lähdössä, se ottaa ja katoaa maisemasta tai ei ainakaan ole näkevinään ja kuulevinaan että joku tässä nyt jotain uloslähtöä olisi tekemässä... ;-)