Poimintoja Lipen pentupäiväkirjasta

ma. 5.3. Oli ihan ikävä poikia, jotka portilla seisten ja kiljuen, hännät heiluen odottivat. Olivat ilmeisesti heränneet juuri ennen tuloani. Laskin ne aitauksesta. Voi hyvät hyssykät mikä leikki ja riekunta alkoi! Mattokäärö eteisessä kiinnosti, minun lenkkarit saivat osansa, samoin kaikki irtain. Nita ja Heta innostuivat myös. Välillä kaikki neljä painivat yhtenä sykkyränä. Kun paini yltyi liian rajuksi, pisti Nita pojat järjestykseen ja Hetakin sai osansa. Selvästi pojat jaksavat enemmän ja ovat valveilla pidempään kuin ennen. Kasvaneetkin ovat. Vähän tulee suru puseroon ajatuksesta että viimeinen hoitoviikko on menossa.

ti. 6.3. Pojat heräsivät tulooni. Hurja kiljunta alkoi. Päästin ne aitauksesta ja jälleen tytöt ja pojat painivat ja nahistelivat. Näytti että Nita kouli Miroa selättämällä sen useaan kertaan. Nita ja Heta olivat kaikessa mukana ja vauhti oli huikea.

ke. 7.3. Poikkeuksellinen aamu. Tytöt eivät olleet istumassa oven edessä. Nita haukkui säkkituolista ja Heta ahersi puruluun kimpussa. Pojat valppaina aitauksessa. Laskin ne ulos ja sähinä alkoi. Nita meni yläkertaan, eikä aikaakaan kun pojat painelivat peräkanaa portaita. Onneksi välitasanteella piti koota voimia. Hain toisen ja sillä aikaa toinen paineli ylös. Tätä jatkui jonkin aikaa. Nita tuli alas ja minä pyydystin molemmat yhtaikaa tasanteella ja kannoin ne alakertaan ja suljin portin. Sepä ei ollut herrojen mieleen ja verho sai kyytiä. Seuraavaksi revittiin keräyspaperipussi ja koko sisus levisi mukavasti lattialle. Ohimennen yritettiin pihistää Hetan puruluu - ei onnistuttu. Yritettiin vielä kiivetä sohvalle - ei onnistuttu. Pari epäonnistumista uuvutti. Nostin pojat aitaukseen ja molemmat painuivat pesään unille. Kyllä pojilla puhtia piisaa, eikä ne viihdy yhtään aitauksessa. Avara maailma houkuttelee.

to. 8.3. Aamu sujui normaalisti. Leikit ja nujakat saavat vain uusia muotoja. Eilisestä viisastuneena suljin portin, kun Jasu kiinnostui portaista. En huomannut että Nita oli mennyt ylös saadakseen edes hetken olla rauhassa. No osasihan se pyrkiä pois. On se vaan ihme kuinka pieni paperinpala saa aikaan hurjan juoksun ja jahtauksen. Koko letka Nitaa myöten juoksivat peräkanaa ympäri alakertaa Jasun perässä, jolla oli suussaan sanomalehden palanen. Miro kiinnostui kivi-tuikuista alahyllyllä. Ei se riiviö tahtonut millään uskoa, ettei niitä harota tassuilla. Sitten löytyi onneksi talouspaperirullan sisus ja taas mentiin. Kupit tyhjenivät tänään alta aikayksikön. Hyvää matkaa Miro! Kiitos että sain hoitaa sinua...

pe. 9.3. Tullessani tytöt napakasti eteisessä odottamassa ja uninen Jasu ilmestyi pesästä portille. Näki että sitä vielä nukutti, mutta aitauksesta pois huuto auttoi. Ensimmäiseksi viilipurkin kimppuun. Se liukui kivasti sanomalehden päällä ja sitä saattoi jahdata. Nita ja Heta tulivat mukaan ja juostiinkin hieman. Jotenkin oli hiljaisempaa ja rauhallista. Tottakai, olihan puolet pois ja Miron tenori puuttui. Jasu on kyllä puuhakas ja leikkii myös itsekseen. Hyss.. nyt tuli väsy ja se nukahti jalkaterieni päälle. Unien ja ruuan jälkeen Jasu suoritti katoamistempun. Kutsuin sitä ja etsin joka paikasta. Ei näkynyt, ei kuulunut. Huomasin verhon alakulman olevan mytyssä. Ja oikein, siellähän se yläkerrassa portaiden edessä. Portti sulkeutui välittömästi. Ilmassa on selvää haikeutta. Jasulla on ollut hemmottelupäivä, eli tavallista enemmän sylissä. Hyvää matkaa Jasu ja onnellista oloa uudessa kodissa.