Viides viikko
Elämä pentulaatikon ulkopuolella alkoi
suunnattomasti kiehtoa ja oli aika siirtää pennut väljempiin tiloihin
alakertaan. Pieni hetki uusia tiloja ihmeteltiin, mutta sen jälkeen vauhti
sen kun kiihtyi. Loppuviikosta oli aika jo ensimmäisen kerran tutustua koko
alakertaan ja siitä se riemu vasta löytyikin...
pe. 9.2. Pojat leikkivät kiskomista eli peitto sai kyytiä. Kyllä ne vaan kehittyvät huimaa vauhtia; juoksut, hypyt ja hyökkäykset. Hampaat ilmeisesti kutittavat, sillä vinkupupu saa kyytiä. Soman näköistä kun toinen kalusi sen etujalkaa ja samaan aikaan toinen takajalkaa. On ne vaan sellaisia sydämenmurskaajia.
ti. 13.2. Pojat nukkuivat kun tulin. Pienempi on ilmeisen kiinnostunut aitauksen ulkopuolisesta ympäristöstä - hurja kiljunta alkoi portilla. Isompi sen sijaan leikki pallolla ja pehmosiili on ihan pop. Pienempikin innostui siitä. Pojat ovat tosiaan kehittyneet. Ei kestä kauan kun ne kiipeävät ulos aitauksesta. Pesään menoa on mukava katsoa. Kumpikin hyppäsi ja vähän masut ottivat vastaan, mutta hienosti meni. Pojilta kuppi tyhjeni vauhdilla -tytöille ei juuri jämiä jäänyt. Oli muuten eka kerta kun näin poikien juovan vettä vuoron perään.
ke. 14.2. Pojilla leikkituokio meneillään kun tulin. Juoksu, hyppy ja selätys käynnissä. Sitten uni. Poikien syöntiä oli ilo katsella. Kuppi tyhjeni vauhdilla. Pieni painiottelu ja unta päähän kaulakkain. Poikien herätty hulabaloo taas alkoi. Nita ei antanut niiden imeä, käyttävät jo aikatavalla naskalihampaitaan.
to. 15.2. Poikien aamuleikkiä on kiva seurata. On se metkaa, että viidessä viikossa niistä silmättömistä pötkelöistä on tullut vankkoja pentuja jotka osaavat vaikka mitä. Pojat söivät reippaasti ja Nita kävi vielä vähän syöttämässäkin. Leikkien jälkeen pojat pötkähtivät jälleen nukkumaan.
