Neljännen viikon alussa pentumäärä oli vielä viisi. Kaikesta yrityksestä huolimatta toisen liver roan tytön elämä kuitenkin hiipui kirjaimellisesti käsiin 3,5 viikon iässä. :( Todennäköisesti jokin rakenteellinen vika vei sen lopulta, tehohoidosta huolimatta, muutamassa päivässä. Loppunelikko kasvoi kuitenkin kohisten, nousi jaloilleen, sai hampaat suuhunsa, ryhtyi syömään kiinteää ruokaa, ja ennen kaikkea huomasi, että elämää on pentulaatikon ulkopuolellakin. :) Ensin pennut muuttivat pentulaatikossa olohuoneemme vieressä olevaan takkahuoneeseen, ja kun kuonot alkoivat pilkistellä pentulaatikon luukulla, rajattiin takkahuoneesta pennuille oma aitaus. Uusi tila otettiin nopeasti haltuun, ja liikkumisen ja leikkimisen taidot alkoivat viikon lopulla kehittyä suorastaan silmissä. 

Kuvia klikkaamalla suuremmaksi...