11.4.2018 Voihan nenä, edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo 2,5 kuukautta. Auts... Syy sivujen päivittämättömyyteen ei kuitenkaan ole, etteikö tässä olisi ollut päivitettävää tai etteikö itsellä olisi ollut motivaatiota. Syy on yksinkertaisesti helmikuussa tapahtunut elämänmuutos, kun palasin miltei vuoden kestäneeltä sairaslomalta takaisin töihin. Syöpähoidot ovat nyt toivon mukaan taaksejäänyttä elämää. :)  Sen verran tämä uusi arki on kuitenkin vienyt mehut, ettei sivujen päivittämiseen ole enää tahtonut riittää aikaa. Toki mietinnässä on ollut sekin, miten nämä vanhentuneella tekniikalla tehdyt sivut päivitettäisiin nykyaikaan. Pitäisikö uutiset ja kuvat siirtää facebookiin tai instaan, jolloin myös itse päivittäminen olisi helpompaa ja nopeampaa? Vai pitäisikö sittenkin pitäytyä vain tiiviisti omassa kotisivutilassa? No, asioilla on monta puolta, ja niinpä toistaiseksi pysytään siis vielä tässä vanhassa, kunnes keksitään jokin sopiva ratkaisu.

Parin viimeisen kuukauden aikana meillä on vietetty useammatkin synttärit ja ikäväksemme jätetty myös yhdet hyvästit - ihan liian aikaisin. Luca lähti sateenkaarisillalle ilmeisesti massiivisen niskassa olleen pullistuman vuoksi, joka aiheutti koiralle valtaisat kivut. Tilanne sai alkunsa nukutuksen jälkeen. Koira kastroitiin eturauhasvaivojen vuoksi, mutta nukutuksesta herättyään olikin totaalisen kipeä niskasta. Retkahtanut / pudonnut nukutuksen aikana vai jotain muuta, siihen ei saatu selvyyttä.  Alkuun akupunktiohoidot näyttivät auttavan ja Luca oli hetken jo miltei kunnossa, kunnes kunto otti ja romahti. :( Ei ollut paljon vaihtoehtoja...

Harrasterintamalla viimeiset parikuukautta ovat sisältäneet lähinnä muutamia näyttelykäyntejä. Itse olemme käyneet tänä vuonna jo ihan kertaalleen kehässä. :D Menestys on vaihdellut EH:n ja SA:n välillä. Meille on näistä jäänyt tähän mennessä kotiin se EH. :) No katsotaan, josko tässä tänä vuonna vielä jokusessa näyttelyssä pyörähdettäisiin. Nyt tosin lumien sulamisen myötä katse kääntyy myös metsään mejäilyyn ja taippareihin. Vähän olisi kiva viettää myös ihan lomaa, sillä se jäi viime kesänä oman sairastamisen takia täysin viettämättä...

Netan pennutkin täyttävät jo 4kk. ja ovat ilahduttaneet uusia kotejaan jo tuon parin kuukauden ajan. Pentujen oma sivu täytyy ottaa kyllä nyt seuraavaksi työn alle... Melkoisia pieniä piraijoja tuntuu kuitenkin olevan koko porukka. :) 

30.1.2018 Pennuilla on ikää nyt 6,5 viikkoa. Vauhti siis kiihtyy ja ääni kovenee... Jos elettäisiin kesäaikaa olisivat nämä naperot todennäköisesti jo melkoisia pikkupuutarhureita. Nyt kuitenkin puutarhani taitaa säästyä näiden kavereiden suunnittelutyöltä. ;) Ulkona olemme silti olleet melkein päivittäin. Lähimetsä on osoittautunut tällä kertaa hyväksi paikaksi, siellä kun ei ole ollut liukasta vaan hyvä pienten tassujen tepsutella. Ei siis muuta kuin osa pennuista ostoskoriin ja loput kainaloon ja retkelle. Eväskorinsa kullakin. ;) Alla oleva kuva on parin päivän takaa, sen jälkeen maisemat ovat metsässäkin muuttuneet lumisiksi. Kovin pitkään ei ulkona vielä pennut tarkene mutta muutaman minuutin ulkoilut ovat silti venyneet nyt jo noin varttitunniksi. Lisäksi sisätilojen valtaus etenee hyvää vauhtia. Olohuoneessa liikkuminen alkaa olla kaikille jo tuttua, ja tänään ensimmäiset löytyivät sisään tultaessa jo keittiöstä ja eteisestä! Maailma siis avartuu, ja niinpä meillä päivittäin pentuaitauksessa alkaa olla jo vaativaa porukkaa, jotka haluavat juoksentelemaan isompiin neliöihin.

Siinä missä pienimmät valloittavat maailmaa vielä huone kerrallaan on näiden isommat sisarukset valloittaneet maailmaa jo ihan toisella tavalla. Netan edellisestä pentueesta Sylvi ja Messi osallistuivat viime viikonloppuna Raahen näyttelyyn. Messille tulokseksi Käy EH/3, Sylville puolestaan Avo Eri 1 SA PN 1 Sert ja VSP. Wau ja onnea vielä kerran Sylville ja omistajalle! Kannatti lähteä kotinäyttelyyn, ja ehkä vaikka joskus johonkin muuallekin... ;)  Samasta sisarussarjasta velipoika Sulo puolestaan valmistui viime viikonloppuna Kennelliiton kaverikoiraksi. Onnittelut myös Sulolle ja kotijoukoille!

Pentujen myötä on myös unohtunut tammikuun synttärisankarit. 11.1. 11 vuotta täyttivät Nitan pojat Miro ja Jasu. Huomenna 31.1. synttäreitään puolestaan juhlivat Hetan kolmas pesue, eli Topi, Jätkä, Hilla ja meidän oma Netta. Tasapuolisesti rapsutukset kaikille. <3

19.1.2018 Kylläpä aika rientää... Pennut täyttävät huomenna jo viisi viikkoa. Viikko sitten niistä otettiin kyllä neliviikkos-kuvat, ja kamerasta löytyy liuta muitakin kuvia. Ei vaan ole kukaan niitä näköjään päivittänyt kotisivuille. No ehkä ei nyt enää kannatakaan, jos vaikka huomenna jo otettais uudet... Viikko sitten pennut muuttivat pentulaatikosta isompaan pentuaitaukseen, sillä laatikko alkoi näille viikareille käydä jo ahtaaksi. Uudet nurkat tulivat nopeasti tutuiksi, ja samalla hoitotätienkin määrä kummasti otti ja lisääntyi. Mummokoira Heta päätti heti tulla vierailulle, ja serkkulikka Kajan mielestäkin pennut ovat suorastaan valloittavia. Leikittäjiä siis riittää...

Pentujen elämässä on muutoinkin tapahtunut paljon. Kiinteä ruoka maistuu ja pillillä tehtävä ruokakutsu saa unisimmatkin havahtumaan hereille ja juoksemaan aitauksen portille. Lelujen kanniskelu ja sanomalehden repiminen ovat myös tulleet tutuiksi, ja tokihan niitä uusia hienoja naskalihampaita pitää kokeilla vähän varpaisiin ja housunlahkeisiin. ;) Meno on vielä aika kesyä, mutta tästä se vauhti vaan kiihtyy... Sääennusteita seuraamme nyt silmä kovana, sillä seuraava etappi olisi lähteä tutustumaan ulkoilmaan. Jos ennusteet pitävät paikkansa, niin ehkä jo huomenna käymme vähän nuuhkimassa. :)

Yksi pojuista on vielä omaa kotia vailla, mutta kuka on se koditon, sitä emme vielä tiedä. Odotellaan että lapsukaiset vähän vielä kasvaa, niin niiden luonteenpiirteet tulevat paremmin esille, ja on helpompaa miettiä mikä pentu mihinkin kotiin parhaiten sopisi. :)

7.1.2018 Uusi puhdas päiväkirja, ja katse kohti vuoden 2018 touhuja...  Näin vuoden alkuun niitä koiratouhuja ei tarvitsekaan kaukaa hakea. Isommat niistä pyörivät alati jaloissa ja pienimmät löytyvät vielä laatikosta kodinhoitohuoneesta. Pennut täyttivät eilen kolme viikkoa, saivat ensimmäisen matokuurin ja pääsivät myös maistelemaan kiinteää ruokaa. Raadin mielestä ruoka oli hyvää, mutta sitä tarjoiltiin ehdottomasti liian vähän! Tänään olemme jatkaneet harjoituksia ja evästäneet ruokaa myös ihan itse kupista. Hyvin maistui, mutta se syömisen siisteys... No se on oma lukunsa. :D Pian meillä on siis taas liuta niitä rasvaturkkeja. *huoh*

Aikuiset koirat puolestaan ovat viimepäivinä joutuneet tarmonpuuskan kohteeksi missiossa takkuturkeista salonkikelpoisiksi. Viimeviikkojen jatkuva sade ja kura olivat nimittäin saaneet ne luvattoman likaiseen ja takkuiseen kuntoon, ja asialle oli nyt tehtävä jotain - siitäkin huolimatta että karvakorvat itse olisivat olleet oikein tyytyväisiä metsittyneeseen Ransu-lookiin. Kaksi kolmesta on nyt siis kuurattu, harjattu ja siistitty. Kehtaa taas liikkua muutenkin kuin pimeällä. :) Äitikoira Netan olemus on vielä mallia turilas, mutta se sille nyt vielä sallittakoon. Se päätyy kuntoon laittamisen kohteeksi viimeistään siinä kohtaa kun äitikoiran hommat alkavat siltä vähän helpottaa. :)