Kuulumisia vuodelta 2016

25.12.2016 Tänä vuonna meidän talossa valmistauduttiin jouluun 48 cockerintassun kanssa. ...Onneksi näistä suurin osa on vielä aika pieniä. :) Vähän meitä kuitenkin mietitytti miten mahtaa Iitu emo ottaa vastaan Joulupukin? Iskeekö päälle pentujen puolustushalu moisen punanutun saapuessa? Vaan mitä vielä, kovin tuttavallisesti ja häntää heiluttaen käytiin myös joulupukki eteisessä tervehtimässä. ...Ja olihan sillä joulupukilla hauvoillekin tuomisia. Pennut saivat ison kasan uusia leluja, aikuiset koirat herkkuja. Meidän kaksi vanhinta (Heta ja Netta) tosin olivat pahempia kuin lapset. Erityisesti Netta olisi halunnut alkuun avata saman tien ihan kaikki paketit, ennen kuin sille sitten löytyi säkistä ihan ihka omakin paketti.

Joulunaika kaikkine jouluvalmisteluineen ovat pitäneet sen verran kiireisenä, että kolmannen viikon kuvagalleriakin pennuista on nyt vasta työn alla. Toisen viikon galleria sentään löytyy jo pentusivulta. Muutama päivä sitten pennut ottivat ja muuttivat pentulaatikosta isompiin neliöihin, saivat ensimmäisen matokuurin ja pääsivät maistelemaan myös kiinteää ruokaa. Varovaisesti olemme tätä syömistä nyt aloitelleet, mutta hyvin tuntuu kaikille maistuvan. :)

Vähän ennen joulunpyhiä saimme myös viimeisetkin tutkimustulokset Kennelliitosta. Netan lapsista kolme kävi joulukuun alkupuolella Pevisa-tutkimuksissa, ja tuloksethan olivat varsin mainiot. Kaikilla Lonkat A/A, kyynärät puhtaat 0/0 ja silmät terveet. Muutamia ylimääräisiä ripsi löytyi kaikilta kolmelta.
 

15.12.2016 Hupsista, kuinka aika rientää... Vai olisikohan se ehkä tämä sitkeääkin sitkeämpi flunssa, joka meidän talossa on pyörinyt, jonka vuoksi tuntuu että ainakin yksi viikko on kalenterista suorastaan kadonnut?! Pennut täyttivät kuitenkin eilen jo kaksi viikkoa, ja kaikilla alkaa olla hienosti silmät auki ja jalat alla. Itse asiassa tänään katselin, että jalat ovat niin hyvin alla, että pentulaatikon kulkuaukon laitaa oli jo korotettava... Alkaa ehkäpä olla ajankohtaista tehdä pentulaatikossa hieman muutostöitä. Katsotaan sitten kuinka pitkään ylipäänsä pentulaatikossa tämä sakki pysyy. Voi olla että vielä ennen joulua on aika saada ne isompiin neliöihin, vaikka alunperin ajatus ehkä olikin, että joulunpyhät ovat vielä mukavasti laatikossa. :) Sen verran on nyt kuitenkin isompi pesue, ja reipashenkisiä pentuja että saapa nähdä kuinka käy... Pupsien tuoreet kuvat odottavat vielä sitä, että joku reipas ne ottaisi ja käsittelisi, ja laittaisi nettiin... Mutta tulossa ovat. :)

7.12.2016 Pennuilla ikää yksi viikko. :) Meno pentulaatikossa on vielä varsin rauhallista ja hiljaista. Iitu on omaksunut hienosti suurperheen äidin toimen, ja hoitaa jälkikasvuaan hellästi ja huolellisesti. Pennuista pienin (mutta vikkelin) painaa nyt viikon iässä vähän yli 300g, isommat lähentelevät puolen kilon rajaa.  Tällä hetkellä pennuista kaksi poikaa on vielä ilman omaa rakastavaa kotia, muut ovat alustavasti varattuja.

Näiden pentu-uutisten varjoon jäi muuten raportoimatta Netan vuoden viimeinen tokokoekin. Se tokoiltiin viikko sitten Kouvolassa. Ja kas MELKEIN tuli sitten taas se ykkönenkin. Tällä kertaa jäätiin pisteen päähän! Alo 2 159p. Ja se oli sitten vasta seitsemäs yli 150 pisteen kakkonen!! :D No se oli nyt silti tältä vuodelta tässä. Palataan asiaan ensi vuonna... :)

23.11.2016 Nellin toinen pentue täyttää tänään jo kaksi vuotta! Onnea Hessu, Hilma, Iiris, Iines, Lyyti ja Thelma. :)

13.11.2016 Voi Netta... Se on kyllä oikein varsinainen melkein harrastuskoira... :P Jo aikaisemmin on tullut todistettua että se melkein jäljestää. Ajoittain suorastaan äärettömän hyvin, mutta kuinka pitkään ja minä päivinä, niin se onkin sitten jo ihan eri juttu. Mutta siis melkein... Se myös melkein on näyttelykoira. - Pärjää ihan kivasti ja saa melkein serttejä... Yleensä on kuitenkin korkeintaan PN2 ja saa varasertin. ;) Toko puolestaan on vaikuttanut hyvinkin sen lajilta. - Ainakin melkein. ;) Viimeisen kolmen viikon aikana Netalla on nyt takana kolme tokokoetta ja kolme melkein ykköstä... Näistä kokeista ensimmäinen tosin olisi hyvinkin voinut olla ykkönen, sillä koira teki kokonaisuudessaan parhaan tokosuorituksensa hyvällä vireellä - mutta sai silti koko tokouransa heikoimmat pisteet. No toki on kyseessä arvostelulaji, mutta ikävä maku jää kokeesta silloin, jos kerta kaikkiaan kokee tulleensa täysin väärin arvioiduksi. Näin kävi Netalle tässä kokeessa mm. jo sen vuoksi, että tuomari otti ja nollasi sen paikallamakuun, koska kuuli omiaan. Tuomarin mukaan koiralle annettiin kolme maahanmenokäskyä, mikä ei pidä paikkaansa. Kukaan muukaan ei tätä mystistä kolmatta käskyä kuullut, mutta tuomari pysyi päätöksessään. Virheitä sattuu kaikille, mutta omissa silmissäni kyllä tuomarin arvostus murenee täysin, jos ei virhettään pysty myöntämään ja sitä korjaamaan, vaikka asia on selkeästi tuotu esiin. Tästä kokeesta Netalle siis Alo 3 117p. No tästä sisuuntuneena ilmoitettiin Netta seuraavana viikonloppuna Vantaalle sekä aamupäiväkokeeseen että iltakokeeseen. - Ajatuksella, että josko tällä taktiikalla nyt ottaisi jo aamulla sen puuttuvan ykkösen, kun kerran on jo koepaikka odottamassa. No joo näinhän siinä melkein kävikin... Vire ei ollut ollut ihan yhtä hyvä kuin viikkoa aikaisemmin ja parissa liikkeessä tarvittiin tuplakäskyjä. Myös kapula otti ja tipahti. Tuloksena Alo 2 157p. Pienestä oli kiinni, taas... Iltaan jäätiin kokeilemaan, josko se voisi mitenkään sen kolme pistettä tulostaan parantaa.  No melkein paransikin... Illan koesuoritus oli miltei uusinta aamusta, ja pisteitäkin tuli vähän enemmän, mutta ei tarpeeksi. Alo 2 158,5p. *puuh* Tiukassa tuntuu nyt olevan se 160 pisteen raja ja sitä myöten kolmas ykkönen ja koulutustunnus. Toki tasaisen varmaa suoritustahan se tekee, sillä on kilpailukirjassa jo kuusi!! yli 150 pisteen kakkosta! No onneksi kilpailukirjassa sentään riittää sivuja. ;) Tämän kuun lopulla on vielä yksi yritys Kouvolassa. Toivotaan, että siellä olisi vaikka jo vähän tuuriakin matkassa... Tai ehkä tuolla koiralla on vaan kieroakin kierompi huumorintaju. Alkaa jo pikkuhiljaa epäilyttää, että se osaa ehkä laskea... :D

Iitu puolestaan kasvattelee mahaansa, ja viettää koiranpäiviä. Ruoka maistuu sille enemmän kuin hyvin, ja rapsuttavia käsiä on ollut ainakin useimmiten riittävästi. Päivittäiset vajaan kymmenen kilometrin juoksulenkit ovat nyt kuitenkin vaihtuneet jo reippaiksi kävelylenkeiksi, mutta edelleen Iitu on hyvin reipas ja iloinen oma itsensä. :) Muutama päivä sitten kävin sitä sen omassa kodissa viimeksi moikkaamassa, ja ruokaa ja matokuurin toimittamassa. Nopeallakaan vilkaisulla ei jäänyt enää epäselväksi etteikö se olisi kantavana. Saapa nähdä kuinka suuri siitä tässä seuraavan vajaan kolmen viikon aikana vielä kasvaa... 

28.10.2016 Iitu on tänään ultrattu, ja todettu tukevasti kantavaksi. Ultrassa löytyi ainakin viisi cockerspanielin alkua. Pentuja on siis odotettavissa kuukauden päästä, marras-joulukuun vaihteessa. :)

12.10.2016 Myös Lyytin terveystulokset tulivat Kennelliitosta. Lonkat A/A ja kyynärät puhtaat 0/0. Hienoa!

4.10.2016 Terveystuloksia Kennelliitolta... Netan lapsista ensimmäinen on nyt kuvattu, ja tulokset tulivat ennätysnopeasti. Messin lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Myös Lyyti on käynyt terveystutkimuksissa. Polvet 0/0 muita tuloksia vielä odotamme.

Viime sunnuntaina "suklaa-pentusistamme" viisi teki ensidebyyttinsä kehässä Valkealan pentunäyttelyssä. Ihan turhaan ei viikko sitten pentutreffeillä treenattu, sillä hienosti  lapsukaiset kehässä esiintyivät. Eikä tuloksetkaan olleet hassumpia. Pojista Rudi Pek 3, Hessu Pek 2 ja Samppa Pek 1/KP, Pu 1, Rop-pentu, Ryp 2 pentu. Tytöistä Ruska Pek 2/KP ja Kaja Pek 1 /KP Pn 1, Vsp-pentu. Esitimme myös himpun vallattoman kasvattajaluokan, joka oli lopulta Bis 2 kasvattajaluokka.  Kasvattajaluokan arvostelu oli seuraava: "Yhdestä yhdistelmästä koostuva hyvin tasainen ryhmä, erittäin hyvän tyyppisiä cockereita. Pääsääntöisesti kaikki hyvin kulmautuneita. Hyvät ylälinjat ja karvanlaadut. Liikkeissä vielä toivomisen varaa, tarvitsevat aikaa." Pentujen arvostelut tulossa...

30.9.2016 Sijoituskoiramme Iitu on tänään astutettu. Toivomme cockerilapsia syntyväksi marras-joulukuun vaihteessa. :)

26.9.2016 Viime lauantaina Kaja oli kutsunut kaikki sisaruksensa kylään. Vietimme siis Hillan lasten pentutreffejä. Ensin meillä oli kahvipöytä katettuna, ja ipanat puolestaan saivat päästellä ylimpiä höyryjä pitkin pihaa. Se olikin tarpeen, sillä heti kahvittelun jälkeen oli vuorossa treffien haastavin osuus - asiallisesti oleminen. :D Pidimme siis näyttelytreenit, ja harjoittelimme niin aloillaan olemista kuin hihnassa asiallisesti neljällä tassulla liikkumista. :)
Näyttelytreenien jälkeen nämä pentutreffit menivät sitten ihan metsään... Siirryimme lähimaastoon tekemään kaikille lyhyen verijäljen, sekä tutustuimme myös pienen jäljen päästä löytyvään fasaaniin. Näyttäisi lupaavasti siltä, että meillä voisi olla tässä kasvamassa useampiakin jälkikoiran alkuja. :) Jälkiharkkojen jälkeen ohjelmassa oli vielä grillailua ja yhdessäoloa. Pennut ottivat toisistaan irti vielä viimeisetkin virrat... :) Lämmin kiitos teille kaikille, että tulitte treffeille! <3

18.9.2016 Viikonlopun ja kuluneen viikon koirakuulumisia... Tänään oli taas Netan vuoro tokoilla. Edellisellä kerralla kolmas ykkönen jäi harmittavan lähellä, ja nyt lähdettiin hakemaan revanssia. ...Noh, vielä päästään uudestaankin alo-luokkaan. On se nyt tiukassa *huoh* Tänään koko sarja hyvällä vireellä, mutta pieniä virheitä parissa liikkeessä ja nupiksi kapulan pudottaminen, josta tuo liike tipahti vitoseen. Ja kas lopputulos 158,5p. ja taas Alo 2. No eihän se sitten olisi taas kuin treeniä, treeniä ja kuono kohti uutta koetta. Kai se sieltä vielä joskus...

Uusimmasta pentueestamme Leela puolestaan aloitti tänään näyttelyuran, osallistumalla pentunäyttelyyn Helsingissä. Tuloksena hienosti Pek 2/KP ja varsin hieno arvostelu. Onnea Emilia ja Leela :) Leelan arvostelu löytyy täältä.

Kuluneella viikolla kuulumisia on tullut myös Jätkältä ja Viljolta. Molemmat pojat ovat olleet oikeissa lintukoiran töissä. Jätkälle tämä on jo ihan tuttua puuhaa, mutta Viljolle saatiin nyt pudotettua ensimmäinen lintu sen omasta ylösajosta. Alla olevat kuvat ovat koirien omistajien ottamia, kiitos teille niistä. :)

12.9.2016 Viikonloppuna näyteltiin Porvoossa. Meillä oli tällä kertaa matkassa mukana Netta ja Netan tytär Mila. Lisäksi Porvoossa esiintyi myös Milan velipoika Rufus.  Ja ihan mukavastihan meillä meni. Cockereita oli ilmoitettu 32, joten mitään sen suurempia odotuksia ei voinut näyttelylle asettaa. Lisäksi molemmat junnukoirat ovat vielä varsin keskenkasvuisia ja turkinkin puolesta tilanteessa, jossa pentuvilla on jo vahvasti lähtenyt, mutta uusi turkki vasta tuloillaan. Niille lähdettiinkin siis ensisijaisesti hakemaan kokemusta. Rufukselle luokkavoitto Jun Eri/1 ja Milalle isosta narttujen junnuluokasta Jun Eri/3. Molemmille varsin mukavat arvostelut, jotka löytyvät nimiä klikkaamalla. Netta-äiti sai myös SA:n, mutta ei sijoittunut enää paras narttu luokassa. Netalle Käy Eri1 /SA. Erityisen iloisia voimme nyt kuitenkin olla Netan esiintymisestä, joka tässä näyttelyssä oli palautunut parin edellisen näyttelyn laahustelun jälkeen taas normaaliksi iloiseksi Netaksi. Tämmöistä koiraa oli taas mukava esittää, kun ei tarvinnut perästä vetää. :) Jokohan sen hormonihuurut olisivat siis taas tältä vuodelta ohitse...      

Siskolikka Netta puolestaan koetti tavoitella viime lauantaina koulutustunnusta tokosta. Hyvällä vireellä kiva sarja, mutta valitettavasti mukaan lipsahti myös yksi nolla, kun liikkeestä maahanmeno menikin liikkeestä seisomiseksi. Näinpä Netalle tulokseksi Alo 2 151,p. Hessu puolestaan harrasti taippareita Lopella. No edellisestä viikosta jo melkein tiesimme, ettei sille haulle nyt muutamassa päivässä ehkä ihmeitä ole tapahtunut. Ja näinhän siinä kävi että treeniksi se hakuosuus Hessun kanssa meni. Muut osuudet kuitenkin hienosti läpi tälläkin kertaa. :)

Sunnuntaina puolestaan saimme uuden luonnetestituloksen, kun Jätkä kävi testissä Haminassa. Tulos oli hieno, Jätkä arvioitiin hermorakenteeltaan tasapainoiseksi, ja muutoinkin jakauma oli cockerille varsin mukava. Loppupisteet +191p.

30.8.2016 Elokuu vetelee viimeisiään... Kesäisten viikonloppujen toivossa päätettiin jo jonkin aikaa sitten varata joku viikonvaihde myös ihan mökillä käymistä varten. No viime viikonvaihde oli juuri sellainen. Ihanhan se nyt ei tosin mennyt niin kuin suunniteltiin. Ensin flunssapöpö yritti estää koko reissumme, ja sen jälkeen lauantainen myrsky ja sähkökatkot koettivat rajoittaa mökkeilyämme. Onneksi sunnuntaina sentään tyyntyi ja aurinkokin paistoi. :) ...Eikä sinänsä välillä on hyvä vaan ihan olla. Sunnuntaina muutama koiruus pääsi lisäksi vielä harkkajäljellekin, joten nyt voidaan sanoa että joskus on sentään treenattukin. :D

22.8.2016 Taas näköjään pari viikkoa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, vaikka tässä parin viikon aikana koiria on osallistunut niin näyttelyihin kuin kokeisiinkin. Viikonvaihteessa kävimme itse Kouvolan näyttelyssä. Mukana meillä oli kolme omaa koiraa ja lisäksi myös Hetan poika Jätkä oli ilmoitettu mukaan. Niinpä ruksasin myös ilmoittautumisen yhteydessä kasvattajaluokan, vaikkei se nyt kovin yhtenäinen tällä kertaa ollutkaan. ;) Hilma oli nyt toista kertaa näyttelyssä, mutta harmiksemme se ehti pudottaa turkkinsa ilmoittautumisen ja itse näyttelyn välillä. :-/ Tuloksena Nuortenluokan EH/1. No onneksi en nyt tullut ilmoittaneeksi sitä mihinkään muualle. Se saa siis nyt jäädä kotiin kasvattamaan karvojaan, katsellaan sen kohdalla tilannetta uudelleen ensi keväänä tai syksynä... Netta puolestaan otti ja hyytyi tyystin raviradan kuumassa pätsissä, eikä suostunut liikkumaan ollenkaan siten kuin se kehässä parhaimmillaan liikkuu. Sille tulokseksi Käy Eri/1. Saman tuloksen sai myös velipoika Jätkä. Sillä SA jäi saamatta, koska oli vähän pyöreässä kunnossa. Hetaa helle sen sijaan hillitsi sen verran, että se malttoi liikkua ravilla. ;) Hetalle Vet Eri1/SA, PN 2 Vasert, Rop-Vet. Neljästä eri väristä koostunut kasvattajaluokkamme puolestaan tuli toiseksi. ;) Sunnuntaina meidän poppoo otti suunnan kauaksi koiranäyttelyistä ja lähti lasten kanssa viettämään päivää Linnanmäellä. Jätkä ja Sanna kuitenkin suuntasivat Heinolan näyttelyyn, jossa Jätkälle hienosti Käy Eri/1 SA :)

Edellinen viikonloppu menikin sitten ihan metsässä... Lauantaina Netan poika Sulo kokeili taipumista Mikkelin taipparissa. Melkein taipui, mutta ei sitten ihan kuitenkaan... Nuoren koiran haku oli vielä vähän turhan suppeaa, joten sitä tulee vielä vähän harjoitella. Tai odotella että se iän mukana laajenee. :) Muut osa-alueet Sulo suoritti kaikin puolin hienosti. Sunnuntaina metsään menivät sitten Hilma, Iitu ja Hilla. Pyhtään mejä-kokeessa siis jäljesteltiin... Hilman jäljestys kaatui tällä kertaa marjastajiin, jotka olivat ilmeisen tehokkaasti koejäljen sotkeneet. Sen koejälki sijaitsi pienellä peltojen ympäröimällä metsäpalasella, ja jo lauantaina siellä oli ollut poimijoita. Sunnuntaina toisella kulmalla tuli sitten vastaan Thai-poimijoiden ryhmä. Kokeneempi koira olisi ehkä selvinnyt, mutta Hilma ei. Sille siis tulokseksi Avo 0 Voittajaluokassa Iitu puolestaan otti ja kompastui tällä kertaa ojiin. Kolme hukkaa niistä, joten tulokseksi Voi 0. Hillakin lähti alkuun liikkeelle melkoisesti pyörittäen, mutta toisen suoran jälkeen jäljestys muuttui selkeästi varmemmaksi ja tarkemmaksi. Maaliin tultiin ilman hukkia, tulokseksi Hillalle Voi 1 40p. :)   

9.8.2016 Onnea Villit Futarit! Netan kahdeksan lapsen lauma täyttää tänään jo yhden vuoden <3 Paljon on näillä ipanoilla jo vuoteen mahtunutkin. Pentunäyttelyissä useampikin kävi tienaamassa itselleen yhden tai useamman kp:n ja virallinen näyttelytulos löytyy jo kuudelta. Kaksi on lisäksi ehtinyt jo läpäistä taipparitkin. ...puhumattakaan siitä kuinka paljon vuoden aikana on tehty töitä mm. agilityn ja tokon saroilla! Kiitos teille kaikille aktiivisuudestanne. Ensimmäinen vuosi on ollut varsin hieno, katsotaan mitä futareiden seuraava vuosi tuo tullessaan. :)  

Viime viikonloppuna oli sitten mejäilyn vuoro. Virroilla ihan ihka ensimmäisessä mejä-kokeessa starttasivat sekä Nici että ohjaajansa Anu. Jännitystä ja jonkinasteista ramppikuumetta oli ohjaajalla ilmassa, mutta hienostihan siitä viikonlopusta sitten kuitenkin selvittiin, ja tuloskin tuli vielä kaupan päälle. :) Nicille hienosti Avo 2 32p. Nyt kun ensimmäisen kokeen peikko on pudotettu harteilta on hyvä lähteä rennommalla mielellä kohti uusia kokeita. Nicin koearvostelu löytyy täältä.

Samaan aikaan Luumäen Munteella starttasivat sitten Kimmo ja Iitu. Ja ihan hyvinhän se kulki. Iitu teki kauden parhaan koejälkensä. ...Harmi vaan ettei se sitä sitten pisteiden valossa kuitenkaan ollut. Lopputuloksena hukaton kakkonen, 39p. Kieltämättä se sunnuntaina harmitti siinä määrin, että mietin taas kerran josko vaihdettaisiin koko koiraharrastaminen johonkin vähemmän aikaa vievään. Ryhdyttäisiin keräämään vaikka postimerkkejä... :P Harmistus ei sinänsä johtunut koiran suorituksesta tai arvostelusta vaan puhtaasti siitä, että tähän kaikkeen uhrattiin taas yksi yhteinen viikonloppu. Jos sillä uhrauksella lopputulokseksi olisi saatu puuttuva ykkönen, olisi se tuntunut sen arvoiselta, mutta nyt nyt kävi kieltämättä mielessä jo koko harrastamisen lopettaminen. ...Sikäli hassua, sillä tuloshan oli oikeasti ihan hyvä. Kaikkea se viikonloppu yksin neljän lapsen ja kolmen koiran kanssa näköjään teettää. :) No mutta kun tämän viikonlopun jälkeen pääsin ihan ilman lapsia koirien kanssa iltalenkille, niin ajatuksetkin ryhtyivät onneksi pikkuhiljaa selkeytymään. Ei, ei me kuitenkaan taideta tätä harrastusta lopettaa, vaan mietitään ennemminkin, kuinka tätä toimintaa voisi vähän muuttaa itselle mielekkäämmäksi. Ehkä ensi vuonna haetaan entistäkin vähemmän muiden järjestämiin kokeisiin, ja järjestetään enemmän itse, mutta pienempiä kokeita. Näin saadaan ihan samalla vaivalla useampia koiria samaan kokeeseen. :) ...Ja idea on sitten ihan vapaasti jokaisen kopioitavissa. Tehkää muutkin samoin niin saatte vaikka kuinka monta omaa koiraa kokeeseen. ;) Iitun arvostelu löytyy täältä. 

Kotimatkalla mejä-kokeesta Kimmo poimi vielä kyytiin toisenkin koiruuden. Viimeisimmän pesueemme äitikoira Hilla tuli viikoksi luoksemme vierailevaksi tähdeksi. Tähän vierailuun kuuluu nyt tällä kertaa trimmi ja osallistuminen ensi viikonlopun mejä-kokeeseen. Pidetään peukkuja, ettei Hillan neljän ykkösen putki ensi viikonloppuna katkea... :) Trimmi tuli kuitenkin jo tehtyä, ja sieltähän kuoriutui esiin oikein kaunis cockerspanieli. Täydessä turkissa se nyt ei toki vielä ole, mutta ei kuitenkaan hassumpi tilanne vasta reilu 4kk. pentujen syntymän jälkeen! Alla tuoreet kuvat Hillasta, Juhon kuvaamina. :)
 

Yksi uutinen unohtui vielä edellisistä päivityksistä... Heinäkuussa saimme nimittäin vielä uuden luonnetestituloksen, kun Hippu kävi testissä. Ja mukavastihan se meni, loppupisteet +125. Pistejakauma löytyy täältä.

2.8.2016 Vajaa kolme viikkoa edellisestä päivityksestä, ja päivitettävää olisi vaikka millä mitalla! Aloitetaan tuoreimmista kuulumisista... :) Viime lauantaina kilpailemassa olivat äiti ja poika. Netan lajina oli tällä kertaa toko ja Messin näyttely. Netan kanssa odotuksena oli toki se kolmas vielä puuttuva ykköstulos alo-luokasta, mutta se jäi uupumaan vielä tämänkin kokeen jälkeen. Kuumuus, yli 2 tuntia myöhässä oleva kehä sekä ilmeisesti sitten kuitenkin melko vahva valeraskaus tekivät tehtävänsä. Kehässä nähtiin flegmaattinen snaapeli, joka otti ja nollasi kaksi liikettä. Mutta hei, kapulanpidosta, tuosta melkoisesta murheenkryynistä 10! :D Pisteitä 122,5 ja siis Alo 3. No onneksi sanonta pojasta polvi paranee piti kuitenkin paikkansa. Messi Kärsämäen näyttelyssä hienosti Jun Eri 2/SA PU 4. Onnea Sanna ja Messi!

Viime viikolla tulivat myös Minkan terveystulokset Kennelliitosta. Lonkat A/A, kyynärät puhtaat 0/0 :) Nyt on koko Tessan pesue tutkittu, ja sen myötä voimme ryhtyä miettimään Iitun mahdollista pennuttamistakin. Vastuullisia jalostusvalintoja lonkkien suhteen voi tehdä ainoastaan silloin, kun on riittävästi tutkimustuloksia käytössä. Iso kiitos siis kaikille koiransa tutkituttaneille kasvatinomistajillemme aktiivisuudestanne <3. Tällä hetkellä kaikista kuvausikäisistä kasvateistamme 84% on lonkkakuvattuja. Näistä A-lonkkaisia 70% (30 koiraa), B-lonkkaisia 21% (9 koiraa) ja C-lonkkaisia 9% (4 koiraa) On hyvä muistaa, että vaikka sitä omaa koiraa ei koskaan jalostuksessa käytettäisikään, on se kuitenkin aina yhden jalostusvalinnan lopputulos. Lisäksi koiran sisaruksia tai puolisisaruksia saatetaan jalostukseen käyttää, ja myös myös näiden kaikkien lonkkaindekseihin, ja indeksin arvosteluvarmuuteen myös se oman koiran kuvaustulos vaikuttaa. Tämä on siis haaste vielä kaikille kuvaamattomille, kuvausiässä oleville. Nostetaan yhdessä vielä tuota prosenttia eikö vaan. :)

Reilu viikko sitten meillä puolestaan mejäiltiin ja taivuttiin - tai oltiin taipumatta. :) Vuosia siitä puhuttiin... Siitä että jos joskus järjestettäisiin kokeet ihan vaan ensisijaisesti itsekkäästi itselle. Sellaiset ihan pienet ja ihan omalla aikataululla, ilman sen suurempia järjestelyjä... No tasen kolmekymmentä koetta myöhemmin sellaiset sitten reilu viikko sitten meidän mökillä pidettiin. :) Perjantaina neljän koiran iltapäivän mejä-koe ja lauantaina siihen päälle sitten taipparit. Alunperin meillä piti olla mejä-kokeeseen selvät osallistuja omista koirista, mutta lopulta meiltä ei sitten löytynytkään tähän kokeeseen kuin pari kokematonta avo-koiraa. Nelli ja Tessa kun kerran jo ehtivät valioitua, ja Lilli oli pois pelistä sairastumisen vuoksi. -Itseasiassa pelkäsimme jo vähän, ettei se olisi enää tuona koeviikonloppuna edes hengissä, niin pahasti sen kunto romahti edellisellä viikolla. Tällä hetkellä Lilli on nyt kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, pitkällä antibioottikuurilla. Näyttäisi vahvasti siltä, että se sairastui punkkivälitteiseen anaplasmoosiin. Tästä lisää jossakin toisessa päivityksessä. Lopputulemana meillä oli sitten kaksi valmista voi-luokan jälkeä, jotka nyt tietysti tarjosimme omille kasvateillemme. Avo-luokassa meillä oli ensikertalainen Hilma ja jo muutaman nollatuloksen tehnyt Netta. Netta lähti matkaan mukavasti ja selvisi ensimmäisen suoran marjastajistakin kunnialla. Kulmalla kuitenkin nopeasti kaksi hukkaa. Toisella suoralla taas mukavaa jäljestystä, kunnes jäljestys sitten vaan otti ja päättyi Netan jäädessä istuskelemaan. En tiedä kuinka paljon tuolla valeraskaudella nyt sitten on osuutta asiaan vai onko tämä nyt taas vaan tuon koiran norjalaista käänteistä logiikkaa, jota emme aina ymmärrä. :D No mutta joka tapauksessa Avo 0 tälläkin kertaa...  Samaan tulokseen päätyi myös Hilma, mutta jäljestyksessä oli paljon hyvän jälkikoiran piirteitä. Vähän lisää kokemusta niin eiköhän siitä hyvä tule. :) Voi-luokassa meillä oli sitten Hessu ja Hilla. Hessulla mejä-uraa oli tässä kohtaa takana vasta kaksi koetta ja kaksi ykköstä. Se oli siis ensimmäistä kertaa voi-luokan jäljellä. Tällä kertaa voi luokan jälki katkokulmineen oli kuitenkin Hessulle liian vaativa rasti. Tuloksena myös sille kolme hukkaa ja Voi 0. Tulostaso näytti siis pyöreää nollaa siinä kohtaa kun viimeisenä startannut Hilla lähti matkaan. Mitään täydellistä jäljestystä ei sekään tehnyt, mutta ykkösputki kuitenkin säilyi. Hillalle toinen Voi 1 40p. Yhtä uupuisi vielä. :)

Seuraavana aamuna meillä oli taipparit, ja mikä mukavinta olimme jo kaikkine lapsinemme ja koirinemme valmiina koepaikalla. :) Aloitimme kokeen taktisesti vasta kympiltä, jotta Leinosen perheen ainut aamuvirkku ehtisi kipaista muutaman kilometrin päässä paikallisessa leipomossa. (ja jotta me vähemmän aamuvirkut ehdittäisiin ylipäänsä nousta ylös… ;)) Aamukahvin ja tuoreen leivän jälkeen olikin sitten hyvä lähteä itse taipparisuorituksiin. Koirien lähtiessä maastoon, meidän pienimmäinen laitettiin päiväunille, vanhin puolestaan lähti Taavettiin pokejahtiin. Kaksi keskimmäistä touhuili mökillä omia juttujaan. Itsellä jäi siis hyvä tilaisuus poimia mökin pihalta piirakkamarjat. Iltapäivästä oli sitten tuloksia odotellessa tarjolla lämmintä mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. :)

Viimeinenkin koearvostelu oli luettu ennen puolta neljää. Sen sijaan, että tässä kohtaa olisi alkanut perinteinen tavaroiden pakkaaminen, siivoaminen ja lasten noutaminen hoidosta, laitoimmekin saunan lämpiämään ja jatkoimme mökkeilyä vielä sunnuntai iltaan. :) No, jokainen saa tietysti olla mitä mieltä vaan näistä pienistä, lähinnä itselle järjestetyistä kokeista. Ja ainahan meillä on näitä, jotka sen sijaan että itse järjestäisivät niitä kokeita, käyttävät aikaa ja energiaa pitämällä tilastoa siitä montako omaa kasvattia meillä missäkin kokeessa on ollut, ja kuinka epäreilua se onkaan. ;)  Mutta hitsit, kun itse emme tunne nyt tippaakaan huonoa omaatuntoa näistä. Sen verran olemme vuosien mittaan Kimmon kanssa järjestäneet kokeita ja koepaikkoja myös ihan ulkopuolisille, että välillä saa jotain tehdä helpommankin kautta. Ja hei, mekin ollaan tämän seuran jäseniä! ;) Nyt siis tästä koeviikonlopusta suorastaan voimaantuneena ,hyvillä fiiliksillä kohti seuraavan Pyhtään kokeen järjestelyitä, ja miettimään ensi vuoden kokeita…

Taipumuskokeessa viisi koiruutta sai tällä kertaa Spa 1 tuloksen. Hilman suoritus jäi tällä kertaa kiinni riistapukin noutamisesta, jota se kävi vain tökkäämässä, mutta ei suostunut tuomaan. Hessu puolestaan jäi kiinni hakuosuudesta. Alkuun nätti haku muuttui laukauksen jälkeen jaloissa pyöriväksi. Pientä treeniä molemmille, niin ottavat ja taipuvat kyllä nekin. :) Kasvateistamme Iines, Rufus ja Mila puolestaan ottivat ja taipuivat hienosti. Lisäksi Hillan pentueen isä Viski läpäisi taipparit, ja se saa nyt sen myötä nimensä eteen kirjanyhdistelmän C.I.B. Fin & EE Mva.  

14.7.2016 Kaapon lonkka- ja kyynärtulokset saapuivat eilen. Kyynärät puhtaat 0/0 ja lonkat A/A. Hienoa :) Pentueen kolmas, Minka, on lisäksi terveystutkittu tänään. Silmät kaikin puolin kunnossa, ja kyynärät ja lonkat näyttivät myös hyviltä. Niistä odotamme toki vielä Kennelliiton lausuntoa. 

10.7.2016 Eilen Oulun Kv-näyttelyssä toista kertaa junnuluokassa esiintyi Netan lapsista Messi. Messille hienosti Eri 1/SA. PU-kehässä ei enää pikkupojalle sijoitusta tullut, mutta hieno tulos hienolla arvostelulla. Onnea Sanna ja Messi. :)

Meidän perhe puolestaan on viimepäivinä viettänyt kesää lasten ehdoilla. Pari päivää meni kylpylässä polskien ja Muumimaailmassa retkeillen. Samalla reissulla käytiin myös kylässä Turussa, Nellin tytärtä Iiristä katsomassa. Kiitos, kun saatiin tulla käymään. On aina mielenkiintoista päästä näkemään kasvatteja aikuisiällä, niin saa kokonaiskuvan siitä minkälaisia pentueita on tullut kasvatettua. Osaa toki tulee tavattua näyttelyissä, kokeissa tai trimmien yhteydessä muutoinkin, mutta erityisesti kauempana asuvat perhekoirat jäävät helposti vieraiksi. Niinpä aina silloin kun lomareissulle johonkin päin Suomea suuntaamme, teen katsauksen kasvatteihimme, asuisiko matkan varrella joku sellainen koiruus, jota en aikuisiällä ole juuri tavannut.  Ja jos löytyy, niin ryhdyn kyselemään saataisko tulla käymään... :)

Meidän omat koiruudet puolestaan olivat reissun ajan hoidossa - eivätkä ne kyllä olisi edes autoon mahtuneetkaan. :) Heta ja Netta liittyivät sujuvasti Leinosen laumaan, kun taas Kaja kävi antamassa vähän vauhtia Panulle. ;) Luulen, että Panu huokaisi helpotuksesta, kun Kaja eilisaamuna pakkasi puruluunsa ja palasi kotiin. :D

Sivuille on nyt päivitetty jo osa puuttuneista mejä- ja näyttelyarvosteluista, sekä päivitetty uusia kuvia Netan lapsista. Ihan ajan tasalla kaikki ei nyt kuitenkaan vielä ole, mutta koetetaan lisäillä kuvia ja tuloksia tässä pikkuhiljaa. :)  

4.7.2016 Mejä-viikonloppu takana, ja järjestyksessään 30. mejä-koe järjestettynä. :)  Painostava ukkosellinen keli, välillä melkoista ukkosen jyrinää, ja iltapäivästä sadetta ihan maahan saakka. Siitä on tällä kertaa koepäivä tehty. Keliolosuhteista huolimatta kokeen tulostaso oli suorastaan erinomainen, eikä huonosti mennyt omilla kasvateillammekaan. Sisarpuolet Nelli ja Tessa saivat kokeessa kolmannet voi-luokan ykkösensä ja valioituivat molemmat. Molemmat ovat nyt jäljestämisvalioita jo kolmannessa polvessa. :) Eikä kaukana taida olla se neljäskään polvi, sillä Nellin poika Hessu oli kokeessa toista kertaa, ja otti ja nousi eilen voittajaluokkaan. Tessan tytär Iitu puolestaan jäljesti itselleen jo ensimmäisen voittajaluokan ykkösen. Avoimessa luokassa oli myös niin ikään valioituneiden koiruuksien sisarpuoli Jätkä, jolle nyt kuitenkin tuoreet sorkanjäljet ja jäljen lähellä ollut hirvien nuolukivi olivat liikaa. Riista vei Jäppisen mennessään, ja niinpä sille tällä kertaa tulokseksi Avo 0. Koearvostelut, sekä vielä puuttuvat näyttelyarvostelut ja kuvat päivittyvät sivuille jossakin vaiheessa, kunhan ehditään... :) Tässä kuitenkin kuvat uusista valioistamme <3

30.6.2016 Kesäloma jatkuu... Ja tänä kesänä olemme päässeet muutamaan otteeseen jo sinne mökillekin. :) Juhannuksena meillä oli mökillä oikein kunnon cockeriedustus, kun meillä oli samaan aikaan mökillä seitsemän lauma. Kolmen oman lisäksi mökkeilemässä olivat myös Nelli, Lilli, Hilma ja Mila. Mila ja Kaja ottivat ja oppivat molemmat juhannusviikonloppuna uimaan riistapukin perässä. Nyt siis tämä seitsemän porukka kokonaisuudessaan ui. Hilmalle uimisen salat avautuivat viime syksynä, joten tälle kesälle tavoitteena oli saada nuorison uinti kuntoon. No se kävikin nyt suorastaan yllättävän helposti. :)

Juhannusaattona omaan FB-ryhmäämme puolestaan tuli toinen toistaan ihanampia juhannusterveisiä kasvateiltamme. Tässä niistä alla kooste kaikille ihailtavaksi. Toivotaan, että kesäiset uimakelit jatkuvat, ja saamme nauttia lämpimästä valoisasta kesästä. :) Nyt tulevana viikonloppuna puolestaan on vuorossa vuoden toinen mejä-kokeemme. Tuleva viikonloppu menee siis ihan metsässä. :) Sääennuste lupailee aika lämmintä keliä ja sunnuntaille melkoisia ukkoskuuroja. No viime aikoina sääennusteet eivät kovin hyvin ole pitäneet paikkaansa, joten täytynee toivoa että ne olisivat vaikka vähän pielessä nytkin. Tilauksessa olisi nyt semmoista mukavaa puolipilvistä kesäsäätä... :D  

22.6.2016 Hmm... Melkein kuukausi edellisestä päivityksestä. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei meidän koirarintamalla olisi tapahtunut mitään, mutta päinvastoin. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut vaikka mitä, mutta niiden dokumentointi kotisivuille on vaan jäänyt puutarhan laittamisen varjoon. Valoisat illat houkuttelevat pistämään iltaisin sormet multaan ja hyörimään puutarhaletkun varressa, sen sijaan että istua nököttäisi koneen ääressä. No mutta tässä kuitenkin viimeisimmän kuukauden kuulumiset, tuoreimmista aloittaen. :)

Viime lauantaina meillä vietettiin Netan pentujen pentutreffejä. Tähän mennessä sää on aina meitä suosinut, mutta nyt kävi vähän ohraisempi tuuri... Tai no pieni sade ja tolkuton myrskytuuli olivat sitten ehkä kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto sille monsuunisateelle, mitä oikeasti ennustettiin. ;) Melkein siis päästiin näistä treffeistä kuitenkin kuivin jaloin. Koirista tosin ei voi sanoa samaa, siihen malliin ne peuhasivat pihalla, että treffien loppuvaiheessa puhtaat koirat olivat enää kaukainen muisto. :D Treffit alkoivat aamulla Kotkan koiranäyttelystä, johon kasvattejamme osallistui ennätykselliset 10 kappaletta! Eikä meillä nyt edes ihan hassummin mennyt. Tuloksena 1 x Sert & Rop-juniori, 1 x Varasert ja Rop-vet, 4 x Eri ja 4 x Eh. Kasvattajaryhmämme oli kahdesta ryhmästä ensimmäinen.

Näyttelystä siirryimme tekemään jälkiharjoituksia metsään ja sen jälkeen meille kotiin grillaamaan. Kuvagalleria pentutreffeistä tulee jossakin vaiheessa, kun sen ehdin tehdä, mutta tässä vähän maistiaisia treffeistä. :) Sen verran sää nyt koirien kuvaamista pilasi, että ajatukseni kauniista poseerauskuvista kauniilla näyttelypaikalla, meren äärellä, jäivät kyllä nyt vaan haaveeksi. Mutta ehkä joku toinen kerta. :)

Myös pari viikkoa aikaisemmin, toukokuun viimeisenä viikonloppuna, meillä oli koiraharrastusviikonloppu. Melkein täydellinen sellainen... ;) Eli siis hienoja tuloksia mutta ei sitten kuitenkaan ihan. Iitin näyttelyssä Heta oli melkein Rop-veteraani, kun oli VSP-veteraani. Netta puolestaan sai melkein sertin kun oli PN2 ja sai varasertin. Samaisessa näyttelyssä Jätkälle melkein Eri, kun tuli EH. Niin ja Iitu sitten puolestaan jäljesti Melkein ykkösen, mutta kun teki yhden hukan niin sai Voi 2 tuloksen... :D No mutta siis oikeasti hieno viikonloppu tämäkin. :) Toki aina kun läheltä käyttää niin vähän harmittaa, mutta toisaalta sitä siteen taas miettii että väliäkö sillä. Eipä ne koirat siitä miksikään muutu saavat sitten Sertit kasaan tai jäljeltä ykköset, tai eivät saa. Tittelit nimen edessä on loppujen lopuksi ihan samantekeviä, enkä henkilökohtaisesti jaksa nähdä niiden eteen sen enempää vaivaa. Saati, että lähtisin näitä valioksi tekemään vaikka vironmatkailun kautta. Jos niistä tällä lähialueen silloin tällöin harrastamisella valioita tulee niin kiva juttu, mutta jos ei tule niin olkoon tulematta. :)

24.5.2016 Viikonvaihteen menestyjät. :) Vaikka itse viime viikonvaihteessa vietimmekin ansaittua vapaata viikonloppua, ahkeroivat kasvattimme sekä agilityssa että näyttelykehässä. Tyhjin tassun ei tarvinnut Topin agikisoista kotiin palata tälläkään kertaan, vaan Kotkan amppelikisoista tarttui mukaan toisen ja neljäs sija, ja siis yksi amppeli. Onnea! Hessu puolestaan kävi näytillä Tuomarinkylän näyttelyssä, kun nyt kerran näyttelyn olivat sen kotinurkille tuoneet, vai miten se meni... ;)  Eikä mennyt hassummin Hessulla tälläkään kertaa. Seitsemän junnu-uroksen joukosta luokkavoitto Erillä, SA, Pu 2 ja Hessun ensimmäinen Sert!  Edellisen näyttelyn varasert siis kirkastui nyt ihan oikeaksi. Wau!

21.5.2016 Talo on hiljentynyt... Pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa, samoin Hilla-emo. Samaan saumaan myös Nita poistui luotamme :( Vaikka meillä täällä vielä elämää riittääkin, talo tuntuu silti käsittämättömän tyhjältä... Lisäksi Heta selvästi suree Nitan poismenoa. Kaksi viimeistä päivää se käytännössä nukkui Nitan vieressä, ja pysytteli sen lähellä. Uskon että se tiesi mitä oli tapahtumassa...

Elämän on kuitenkin jatkuttava. Uskon, että hetken hämmennyksen jälkeen vauhtia ja vaarallisia tilanteita vielä löytyy meidänkin talossa. Osaltaan siitä pitänee huolen pieni Kaja-neitonen, joka tästä pentueesta jäi meidän perheen täysivaltaiseksi jäseneksi. Suuret on saappaat pienelle täytettäväksi, niin suuret ettei niitä ehkä kukaan ihan lähivuosina täytä. Voi olla että sellaisen ihan oikeasti hyvän harrastuskoiran vuoro tulee vasta sitten, kun lapset ovat jonkin verran isompia. Vaan eihän sitä koskaan tiedä... Kajan suhteen kuitenkin minimitavoitteet täyttyvät, jos siitä tulee meidän lasten lemmikki. Nimikin on lasten antama, suositun Ryhmä Hau -lastenohjelman mukaisesti. Siellä esiintyy siis tästä pentueesta sekä Kajan että Sampan esikuvat... :) 

17.5.2016 Raskas päivä... Nitan takapää petti, eikä se päässyt enää omin avuin liikkeelle. Oli aika päästää se paremmille metsästysmaille, vaikka pahalta tuntuikin. Sanat eivät riitä. :( 14 yhteistä vuotta... Niihin mahtuu niin paljon, että sydämessä tekee varmasti vielä pitkään kipeää... :'( Onneksi muistoja meiltä ei kukaan voi viedä. <3 Lämmin kiitos vielä Tuirelle, joka kävi meillä kotona tekemässä Nitalle viimeisen palveluksen. Nita sai lähteä rauhallisesti omalta kotisohvaltamme.

16.5.2016 Aurinkoiset synttärionnittelut Hetan ensimmäiselle pesueelle, jotka tänään juhlivat veteraani-ikään pääsyä! Tahvo, Veeti, Donna, Hertta ja Nelli tänään 8v. <3

Kulunut viikko on ollut melkoista matalalentoa. Koirarintamalla on siis ehtinyt tapahtua paljon, mutta kukaan ei ole enää sitä kaikkea ehtinyt päivittää kotisivuille. :) Pentujen kohdalla saatiin tehtyä pentutestit ja eläinlääkärintarkastus, pesut, trimmit ja sitä rataa kaikki valmiiksi, jotta pienet kaverit olisivat valmiita tassuttelemaan uusiin koteihinsa. Viikonlopun aikana pennuista jo viisi ottikin ja pakkasi reppunsa, sanoi meille heipat ja lähti kohti uusia seikkailuja. :) Onnea ja menestystä uusiin koteihin Hessu, Rudi, Samppa, Leela ja Ruska! Kahden pikkutytön kanssa jatkamme nyt vielä yhteiseloa tämän viikon. :) Viimeiseltä yhteiseltä viikolta on räpsitty kuvia ja otettu kaikista lapsista vielä 8 viikon poseerauksetkin. Niitä on siis tulossa sivuille, kunhan ehditään. :)

Pentujen kotiinlähdön lisäksi tälle samalle viikonlopulle osui myös kauden ensimmäinen mejä-kokeemme Pyhtäällä. Sen järjestelyt ovat siis sujuvasti vieneet sitten sen kaiken "ylimääräisen" ajan perjantaista sunnuntaihin. Kunnialla kuitenkin selvittiin tälläkin kertaa kaikesta, ja koeviikonlopusta kaiken kaikkiaan taas hyvä mieli. Tälle päivälle riittää kyllä vielä kokeen jälkitöitä. Autotallissa meinaan tuoksuu melkoisen voimakas hirven aromi, paikoilleen laittamatonta mejä-tavaraa on kuution verran, ja koepöytäkirjat odottavat vielä tarkistusta ja piiriin postittamista. No loppuviikosta aukeaakin sitten jo seuraavan kokeen ilmoittautuminen. :)

Pyhtään riistarikkaat maastot olivat tälläkin kertaa varsin yllätykselliset ja se näkyi myös koko kokeen tulostasossa. Hienojakin suorituksia kuitenkin nähtiin. Omista koiristamme/kasvateistamme avo-luokassa olivat tällä kertaa mukana Jätkä ja Hessu. Jätkälle kulmalla työtapaturma, joka johti paluujälkeen, siitä hukka. Tulokseksi Avo 2 30p. Ensikertalainen Hessu puolestaan mennä porskutteli jäljen hienosti lähdöstä kaadolle. Huikaisen hieno aloitus pienelle miehelle; Avo 1 45p. Voittajaluokassa niinikään kaksi luokan ensikertalaista, Iitu ja Lilli, sekä jo porukan seniori, sitä viimeistä ykköstä yhä tahkoava Nelli. Iitua veti eilen jotkin ihan muut hajut ja niinpä koe päättyi sen osalta keskeyttämiseen Tulos siis sille Voi- Helppoa ei ollut Lillilläkään, se otti ja pyöritti melkoisesti ja makuidenkin merkkaaminen oli melko olematonta. Lillille kuitenkin ekasta voi-luokan kokeesta Voi 1 40p. Näinollen se pääsi siis mukaan voi-luokan ykköskerhoon. :) Niin ja Nelli... No ei tullut siitä vielä valiota, vaikka itse jäljestys varsin varmaotteista onkin. Ja kaadollekin se otti ja pysähtyi saaden kaatokäytöksestä täydet 3p.  Hyvä Nelli, sillä tähänhän sillä on monet ykköset tähän mennessä jo kariutuneet... Vaan nyt sitten kahdella kulmalla kävi Nellille kämmi, josta lopputuloksena paluujälki ja hukka. Lisäksi pisteitä siltäkin pudottivat olemattomat makuiden merkkaukset. Tulos Nellille Voi 3 21p.

Samaan aikaan harrasteltiin muuallakin. Nici kävi pyörähtämässä kehässä Seinäjoen ryhmiksessä, ensimmäistä kertaa Avo-luokassa. Tulokseksi tällä kertaa Avo EH. Topi puolestaan jäljesti Munteen mejäkokeessa. Ei ollut eilen Topin päivä, tulokseksi Voi 0, mutta hyvää harjoitusta kuitenkin. Edellisellä viikolla niitä nollia tuli sitten agilitysta Kirkkonummella. Kolmelta radalta Topille kolme palkintosijaa. Tuloksina kaksi nolla ja yksi vitonen. Kolmas luva jäi vielä hiuksen hienosti saamatta, mutta kukaties jo seuraavista kisoista. :) Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Ihan yhtä iloinen kuitenkin olen, kun joku kasvatti on taitojaan jossakin lajissa käynyt kokeilemassa. :)

2.5.2016 Niin ne vuodet vierii... Siitä on jo viisi vuotta, kun Nellin pennut syntyivät, pitkän 67 vrk. kestäneen odotuksen jälkeen. Ne oli silloin kyllä pitkiä vuorokausia, vaikka loppupeleissä pennut sitten kuitenkin syntyivät ihan normaalisti, ilman sen kummempia ongelmia. Onnittelut ja rapsutukset koko poikaviisikolle; Maunolle, Lucalle, Epulle, Taaville ja Joelle. :)

25.4.2016 Koiramaisen viikonlopun kuulumiset. :) Viime viikko on menty melkoista haipakkaa... Normaalin lasten harrastuskuljetusten täyttämän arjen lomassa tuli trimmattua viisi koiraa viikonlopun näyttelyä varten. Lauantai-iltana sitten aloitettiin jo auton pakkaus, sillä normaalin näyttelyrekvisiitan lisäksi sinne piti mahtua vielä matkarattaat ja kaukalo. Näyttelyremmin ja lihapullien kaveriksi piti puolestaan muistaa pienimmälle vaipat, soseet, vaihtovaatteet ja sitä rataa. Kolme vanhimmaista saatiin myytyä näyttelypäiväksi mummolaan (no ei ne enää autoon olisikaan mahtuneet... :D ) ja sen lisäksi erillinen "pennunhoitopartio" kävi meillä kotona ruokkimassa ja hoitamassa niin pennut kuin kotiin jääneet koiratkin. Kun siis lopulta sunnuntaiaamuna startattiin kohti näyttelypaikkaa olo oli jo kuin täyden työpäivän tehneellä. Niin siis miksi ihmeessä emme käy useammin näyttelyissä...? ;)

Itse näyttelyssä meillä meni kuitenkin aika mukavasti. :) Pentuluokassa meillä oli matkassa Netan lapsista ensikertalainen Elmo ja siskonsa Mila. Molemmille KP ja Elmosta Rop-pentu sekä Milasta Vsp-pentu. Junnuluokan uroksiin osallistui Nellin poika Hessu, jolle hienosti Jun Eri 2/SA, Pu 2 ja varasert. Junnunartuissa puolestaan Hessun siskolle Hilmalle Jun EH. Tämä olikin ihan odotettavaa. Niin karvaton on tämä neiti, että sen olisi melkein voinut ilmoittaa beagle-kehään. :) Mutta sen kohdalla tultiinkin hakemaan lähinnä näyttelytulosta mejämetsät silmällä pitäen. Jos vaikka sattuisi neiti hyvinkin jäljestämään niin ei sitten olisi voi-luokkaan nouseminen siitä näyttelypalkinnosta kiinni. Sitä paitsi turkkinsa puolesta se olisi kyllä oikein oivallisessa mejä-kunnossa. :) Käyttöluokassa meillä oli sitten Netta, joka samaiselta tuomarilta aikaisemmin oli saanut jo varasertin. Tavoite toki oli kirkastaa se sertiksi vaan siinä ei ihan onnistuttu... Käy Eri 2/SA, Pn 2 ja varasert ...taas. No mutta hieno sijoitus toki tämäkin. :) Veteraaniluokassa esiintyi vielä Heta, kun kerran yli 10v. pääsivät tähän näyttelyyn ilmaiseksi. ;) Hetalle Vet Eri/1 SA, Pn 4, Rop-vet ja Bis 4 veteraani! Bis-veteraanikisassa koiria oli melkoinen määrä, joten sijoittuminen siitä joukosta oli kyllä oikeasti aika hieno saavutus. :) Arvostelut löytyvät nimiä klikkaamalla.

Esitimme myös ensimmäistä kertaa ikinä kasvattajaluokan. Tämä meidän näyttelyissä käyminen kun nyt on mitä on, niin yleensä mukana on ollut korkeintaan pari kasvattia. Nyt niitä kuitenkin oli ihan tuo kokonaista neljä (virallisissa luokissa olevaa) joten otin ja ruksin ilmoittautumisten yhteydessä nyt sitten tuonkin. - Vähän tosin miettien, että onpahan värien puolesta kaikkea muuta kuin tasainen ryhmä, mutta menköön... Tämä rainbow-ryhmämme sai kuitenkin KP:n ja oli siis Rop-kasvattajaryhmä arvostelulla: "3 yhdistelmää. Ryhmä tyypiltään erinomaisia yksilöitä. Hyvät mittasuhteet ja kaunisilmeiset päät. Oikeat turkinlaadut ja hyvät liikkeet." Jäimme myös ryhmäkisaan, ja yllätykseksemme ryhmämme tuli kisassa toiseksi! Olin kyllä varma, että värijakauman takia porukkamme olisi ollut ehkä se joka ensimmäisenä putoaa, kaikki muut ryhmät kun koostuivat neljästä samanvärisestä koirasta. No mutta tässä sen taas näki, ei voi etukäteen tietää. Kannatti jäädä. :) 
 

Bis 2 kasvattajaryhmä vas. Heta, Netta, Hessu ja Hilma

21.4.2016 Eilen synttäreitään viettivät Hetan toisen pesueen lapsukaiset. Viisi veljestä ja Tessa täyttivät jo kuusi vuotta! Mihin ihmeeseen nämä vuodet näin nopeasti meneekään...? Arkistojen kätköistä kaivoin tästä pesueesta kuvan, kun olivat samanikäisiä mitä pentuaitauksessa olevat naperot tällä hetkellä ovat. Yläkuvassa siis Hetan 2010 lapsukaiset vajaan viiden viikon iässä. Alakuvissa puolestaan Hetan uusimmat lapsenlapset, jotka tänään kävivät ensimmäisen kerran nuuhkimassa ulkoilmaa. :)

17.4.2016 Eilen Helsingin pentunäyttelyssä ensidebyyttinsä näyttelykehässä tekivät sekä Netan lapsista Rufus ja Onni. Eikä mennyt näytelmät veljeksiltä ollenkaan hassummin. Rufus Pek 1 / KP, VSP-pentu ja Onni Pek 2 / KP Molemmille vallan hienot arvostelut, jotka löytyvät nimiä klikkaamalla. Onnittelut molemmille lapsukaisille. :) Kuvista kiitokset kuuluvat koirien kotijoukoille.
 

Pennut puolestaan muuttivat viikon alussa isompiin tiloihin, takkahuoneen pentuaitaukseen. Vielä meno on suhteellisen rauhallista, mutta päivä päivältä vauhti selvästi kiihtyy ja puruvoima hampaissa paranee. ;) Tuoreet kuvat pennuista löytyvät nyt pentusivulta. :) 
 

8.4.2016 Ihana keväinen päivä... Käytiin siis Hillan kanssa vähän ottamassa lomaa lapsista ja hömpöttelemässä kevätauringosta nauttien. Pitkälle ei päästy kun tarkkanenäinen koiruus otti vainun. No sorsiahan siellä lutakossa uiskenteli. Sen enempää miettimättä olisi Hilla epäilemättä heittänyt talviturkin ja ottanut mutakylvyn, mutta sattuipahan nyt olemaan narussa... ;) Sorsa päätti kuitenkin ottaa siivet alleen, ja kun kalenteria tutkailtiin niin todettiinpa, että taitaa olla vaakoteilla rauhoitusaikakin. Jatkettiin siis hömpöttelyä eteenpäin, mikä Hillaa kyllä kieltämättä melkoisesti harmitti. :)

4.4.2016 Lillin ja Tahvon lapset täyttävät tänään 2 vuotta! Nyt sitä ollaan sitten virallisesti ihan aikuisia, ettäs tiedätte. ;D Alla kuvat päivänsankareista Mimiä lukuunottamatta. Onnittelut ja rapsutukset kaikille! ja kiitos kuvista. :)

1.4.2016 Pennut kasvavat miltei silmissä... Suurimmat possunpoikaset painavat jo n. 900g. ja pienimmätkin lähes 600g. Pentulaatikossa on edelleen varsin tyytyväistä ja hiljaista porukkaa. :) Silmät ovat vielä kaikilla kiinni, mutta selvästi parin viimepäivän aikana on ollut huomattavissa, että korvat alkavat avautua. Mitkään pienet äänet eivät vielä saa pennuissa mitään reaktiota aikaiseksi, mutta äkkinäisiin ja kovempiin ääniin jo selvästi hieman reagoivat. No sunnuntaina tulee kaksi viikkoa täyteen. Se on mennyt pelkästään syöden, nukkuen ja kokoa kasvattaen. Seuraavat kaksi viikkoa ovat sitten jo ihan erilaisia kun aistit avautuvat, jalat ryhtyvät kantamaan ja ensimmäiset naskalihampaat ilmestyvät suuhun. Pienistä marsuista alkaa kasvaa oikeita koiria, ja niistä voi jo tehdä edes jonkinlaisia arvioita. :)

 27.3.2016 Hilla-emon valvovan silmän alla on tänään otettu kaikista pennuista ensimmäiset "poseerauskuvat." Kuvat löytyvät nyt pentusivulta, jonne tulevat myös viikoittaiset kuvagalleriat sitä mukaa kun ne aina valmistuvat. :)

 19.3.2016 Hillan vatsa kasvaa... Tänään on ollut ensimmäinen päivä kun se ei ole päässyt enää edes sohvalle. Yrittänyt se kyllä on, mutta kun ei onnistunut, katseli ilmeellä, että voitko nostaa? No, kun ei palvelua tullut siirtyi se sitten nukkumaan makuuhuoneeseen Nitan sohvalle. Nita on ollut hieman ihmeissään miten sinne nyt sitten Hillan kanssa yhdessä sopii, kun Hilla vie jo sohvasta 2/3 :D Myös pentulaatikko on nyt kasattuna ja Hilla sen käynyt myös ilmeisesti hyväksi toteamassa. Useampaan otteeseen on siis tänään lepäillyt jo sielläkin. No onneksi loppusuora on nyt jo alkamassa, sillä olo alkaa Hillalla olla selvästi jo tukala...

Siinä missä Hilla on joutunut tyytymään vaan näkemään unta viilettämisestä agiradalla, kävi velipoika Topi tänään spurttaamassa kolme rataa Kotkan kisoissa. Ensimmäinen rata hylyksi, toiselta radalta kakkos-sija tuloksella 12,63 ja kartturille suklaata. Kolmannelta radalta sitten hieno nollavoitto ajalla -8,36 ja Topin toinen LUVA Medi 2 luokasta! Onnea Katja ja Topi, olette te kyllä taitavia!

 15.3.2016 Hilla liittyi laumaamme viime lauantaina. Meno on jo aika tavalla rauhoittunut, eikä tämä parkouraaja enää pääse siis kiipeämään pöydälle. ;) Mutta uskomatonta mutta totta, sohvalle se silti tuntuu edelleen kampeavan. Alla olevat kuvat onnistuin nappaamaan eilis-iltana. Yleensähän näissä kohdin käy niin, että kun hiipii hakemaan kameraa, koira sen huomaa ja lirputtelee perässä. Nyt oli mammakoira kuitenkin niin sikeässä unessa, ettei huomannut. :) Ruoka maistuu Hillalle vaihtelevasti, mutta vatsa kasvaa ja pentujen liikkeet voi jo hyvin tuntea. Lähipäivinä on siis taas aika kaivaa pentulaatikon osat esiin varastosta, ja ryhtyä valmistautumaan pentujen syntymään. :)

 13.3.2016 Meidän 2000-luvun kasvattien kantakoira Nita (Fin Jva, TK 1 Raccoon's Hip Hip Hurraa) täyttää tänään 14v. <3 Olemus alkaa olla jo hauras, kuulo on mennyt jo ajat sitten, ja näkökin alkaa olla aika olematon. :/ Vielä kuitenkin häntä heiluu ja ruoka maistuu. Tutuissa ympyröissä kotona liikkuminen Nitalta vielä onnistuu, ja ruoka-aikoihin se on kellontarkasti kyllä keittiössä. :D Alla muutama tuore kuva tältä päivältä. :)

Eilen oli sitten taas Kimmon ja Netan tokopäivä... Toiveena toki oli, että parissa edellisessä kokeessa vuorotellen nollautuneet liikkeestä maahanmeno ja kapulan pitäminen sujuisivat nyt mallikkaasti, olihan niitä jopa vähän treenattukin. No aina ei vaan toiveet toteudu, ja niin kävi sitten nytkin. ;) Meni nollaksi molemmat ja nupiksi päälle tarvittiin vielä paikallamakuussakin toinen käsky kun ei ensimmäisellä käskyllä mennyt kyynärpäät kunnolla maahan saakka. Paikallamakuustakin siis vaan seiska. No, tulos nyt kuitenkin... Tällä kertaa Alo 3 126p. *plääh* No mutta nyt ei sitten muuta kuin sitä treeniä, treeniä ja treeniä, jotta nuo kaksi liikettä saataisiin niin varmoiksi, että ryhtyvät onnistumaan muuallakin kuin kotona... :) Pistejakauma löytyy täältä.

 7.3.2016 viikonvaihteen koirakuulumisia... Lauantaina Valkealan pentunäyttelyssä uusin tulokkaamme Mila teki ensidebyytin pentunäyttelyn pikkupentuluokassa. Mila esiintyi reippaasti, joskin olisi halunnut leikkiä kutakuinkin kaikkien näyttelypaikalla olleiden pentujen kanssa. :) Ekasta näyttelystä kuitenkin hienosti Pek 1/KP, PN 2. Arvostelu tällä kertaa vähän ympäri pyöreä ja tavallaan vähän hassukin... Jos liikkeet ovat baby-luokan koiralla kyynärpäistä löysät ja eturinnan tulee vielä täyttyä niin sepä onkin suorastaan yllätys. :D Olisin ehkä enemmän huolissaan jos se tässä iässä näyttäisi jo aikuiselta koiralta. No mutta juu, arvostelu löytyy nyt kuitenkin täältä.

Sunnuntaina olikin sitten synttäreiden vuoro. Meillä kotona vietettiin melkoisia Ryhmä Hau synttäreitä (ja jos nyt joltain vielä on mennyt ohi, niin Ryhmä Hau on siis tällä hetkellä lasten suursuosiossa oleva animaatiosarja, joka tulee mm. lauantaisin pikkukakkosessa...) Tuomaksen juhliessa 4v. synttäreitä. Synttärikutsujen kanssa samalle päivälle osui kuitenkin myös Lillin 5v. päivät ja tulipa ihan ensimmäisen pentueemme syntymästäkin kuluneeksi jo kokonaista 22 vuotta! 

 1.3.2016 Maaliskuu jo... Kylläpä viikot vierii nopeasti! Enää kolmisen viikkoa, niin meillä pitäisi olla pentuja. Hilla on voinut hyvin ja ruoka on maistunut. Vähän on kuitenkin kuulemma jo tahti ulkoillessa hidastunut, eikä tuo oikein enää kerällekään taivu. Sen verran on kuitenkin Hilla sosiaalinen koiruus, että oli tänään ajatellut piipahtaa naapurilla kylässä. Siinä meinasi siis emännällä mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun aamiaispöydästä tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta, ja havaitsi kohtuullisesti pyöristyneen cockerspanielin kipittävän tietä pitkin kohti naapuria... No, Hillan kyläilyreissu päättyi nyt tällä kertaa siihen. :D

 25.2.2016 Hau-Hau-Hauskaa synttäriä! Se olis nimittäin Hetalla 11v. mittarissa! Juu ei kyllä uskoisi, sen verran on mummokoira lapsenmielinen ja kunnonkin puolesta kaikkea muuta kuin mummo... :) Piti muuten oikein tänään käydä koiranetistä laskemassa, kuinka monella koiralle Heta oikeasti olikaan jo mummo... Sillä on kolmessa pentueessa ollut yhteensä 16 pentua, joilla on tällä hetkellä tasan 50 jälkeläistä. Eli kyllä... olen oikeastaan aika yllättynyt, mutta Hetalla tosiaan on 50 lapsenlasta! ...Ja lisää on vielä tulossa pääsiäisviikolla, sillä Heta on myös seuraavan pentueemme mummo. :)

...Vaan eipä sinänsä, että Heta on ollut kyllä tähän saakka niin terve kuin vaan olla ja saattaa. Lisäksi sillä on melko kivasti koetuloksia useammasta lajista, jopa sieltä metsästyskokeesta. Ja korvienvälistäkin se on luonnetestattu aikas hienolla tuloksella. Ehkäpä sillä siis on ollut ihan oikeasti myös jotain annettavaa meidän cockeripopulaatiolle. :) 

Onnea myös sisaruksille; Aapolle, Pyrylle ja Pamille! 

 17.2.2016 Lonkka- ja kyynärlausunnot saapuivat viimein tänään Kennelliitosta. Ja tuloksetkin olivat sitten ihan samat, mitä kuvannut eläinlääkäri niiden epäili olevan. Eli Hilma A/A ja Iitu B/B. Kyynärät molemmilla puhtaat 0/0 :)

Perjantaina olisi sitten seuraava jännittävä päivä. Hillalla on silloin ultra, joten sitten tiedämme onko meille pääsiäisviikolla pupseja tulossa. :)

 12.2.2016 Tänään Kaapo ja Iitu kävivät silmätarkastuksessa. Molemmilla silmät kaikin puolin terveet. :) ...Niin ja ne lonkkalausunnot. No niitä odotellaan Kennelliitosta edelleen. *huoh* Ilmeisesti kun lähtivät perinteisellä postilla niin kirjaaminen ja lausuminenkin sitten kestää perinteiseen malliin... No ei auta muu kuin odotella.

 31.1.2016 Netta, Hilla, Topi ja Jätkä tänään neljä vuotta. :) Onnittelut ja rapsutukset koko katraalle!

Kuluneella viikolla jatkettiin myös talkoilua lonkkakuvausten muodossa. Iitu ja Hilma kävivät molemmat kuvissa. Kyynärät vaikuttaisivat molemmilla olevan puhtaat ja lonkatkin varsin hyvät. Iitulla tosin hieman matalat lonkkamaljat, joten saas nyt sitten nähdä miten niiden kanssa käy. Tässä on nyt kuitenkin yhdet matalat maljat tulleet jopa C:nä takaisin, joten nyt ei varmaan parane muuta kuin odotella Kennelliiton kantaa.

 26.1.2016 Koiramäärä palautui taas kotona normaaliksi, kun reilun viikon verran meillä kyläillyt Hilla palasi sunnuntaina kotiinsa Lappeenrantaan. Ei sinänsä, että tähänhän se laumaan otti ja kotiutui tälläkin kertaa ihan samantien. Lähinnä siis sohvalla oli pikkukakkosen aikaan yksi karvakorva enemmän, ja keittiön pöydän alla jo suorastaan vähän tungosta. :) Viikon aikana myös opimme taas muistamaan kuinka ketterä Hilla olikaan. Sen lisäksi että se nyt nukkui sujuvasti kiikkutuolissakin niin vaivihkaa otti ja hävisi pöydältä aamiaissämpylän lisäksi myös yksi muumi piparkakkutalo ja ruispalapussi. :D Mokoma rontti kyllä tosiaan pääsee ihan mihin se haluaa, ja osaa sen tehdä vielä hyvin sujuvasti silloin kun silmä välttää. Varsin tyypillinen cockerspanieli siis... :)

Sunnuntaina meillä kävi trimmausvieraita Lappeenrannasta oikein kaksin kappalein, kun Nellin lapsista Iines ja Thelma tulivat parturiin. Samalla sai Hillakin kyydin kotiin, jossa sitä jo erityisesti perheen kaksivuotias oli jo kovasti ikävöinytkin. "Menikö isi töihin?", "Menikö autolla?", "Menikö tänään Kotkaan?" "Koska Hilla tulee kotiin?" -kysymyssarja on siis kuulemma tullut viikon aikana jo tutuksi. Pikkuneidin odotus on nyt kuitenkin tältä erää päättynyt, ja Hilla onnellisesti kotisohvalla. Nyt jäämme odottelemaan tuottiko meidän Kärkölän reissumme tulosta, ja alkaako Hillan vatsa muutaman viikon päästä pyöristymään. Jos näin käy, liittyy Hillan laumaamme seuraavan kerran maaliskuussa. :)   

 20.1.2016 Tänään on harrastettu reilut 300km. kotimaanmatkailua kipakassa pakkassäässä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka matkan puolivälissä auto ottikin ja ilmoitti ohjauksessa olevan ongelmia. No niinkin voi sanoa jos ohjaustehostin lakkaa tyystin toimimasta. 26,5 asteen pakkanen oli ilmeisesti tällä kertaa sille liikaa. Vähän myöhemmin moottorin kunnolla taas lämmettyä saatiin tehostinkin pelittämään, ja ajeltiin huojentuneina turvallisesti kotiin. Reissun seurauksena toivomme uusia cockerilapsia syntyväksi pääsiäisen alla, viikolla 12. :) 

 17.1.2016 Talven ilottelua. Täältä tulee Ryhmä Hau... Viimepäivinä pakkanen on paukkunut siihen tahtiin, ettei iltalenkit mitään valtaisan pitkiä ole olleet. Tänään kuitenkin aurinko paistoi ja pakkastakin oli vain -15 astetta. Siitäkös se riemu ratkesi. Oman laumamme lisäksi vierailevana tähtenä porukoissa mukana Hilla. :)

 12.1.2016 Uusi vuosi, puhdas päiväkirja. Tervetuloa vuosi 2016! Viimevuoden kuulumiset löytyvät nyt Arkistosta.

Tälle vuodelle on ehtinyt osua jo yhdet synttäritkin. Nitan pojat Miro ja Jasu täyttivät eilen jo 9 vuotta! Onnittelut ja rapsutukset molemmille. :)

Entä mitä meillä sitten oikein tapahtui viime vuonna? Tässä jo perinteiseksi muodostunut vuosikatsaus. :) Kasvatustyön suhteen vuosi 2015 oli jossain määrin historiallinen.  Edellisen vuoden marraskuussa syntynyt Nellin pentue oli 2000-luvulla syntyneistä pentueista kymmenes, ja vaadittava pentuemäärä Kennelliiton Vuolasvirtapalkintoon täyttyi. Pisteet tähän palkintoon täyttyivät siitäkin huolimatta, että näistä parista viimeisestä pentueesta ei vielä nuoren iän puolesta pisteitä kertynytkään. No täytyy tosin myöntää, etten vuosi sitten arvannut mikä tämän palkinnon vaikein rasti tulisi olemaan. ;) Vuolasvirtapalkintoon kun vaaditaan liitteeksi kennelneuvojan raportti, mutta sen saaminen kylään osoittautuikin sitten melkoiseksi projektiksi. Lopulta sitten naapurikennelpiiristä, reilun 100km:n päästä löytyi kennelneuvoja, joka meillä kävi näitä meidän kokonaista kolmea sohvalla loikovaa otusta rapsuttamassa. Sohva todettiin koirille riittävän pehmeäksi ;) ja saimme laitettua paperit ajoissa eteenpäin. Joulukuussa 2015 kävimme Messukeskuksessa palkinnon sitten lunastamassa. Yksi tavoite on nyt täyttynyt, mutta eiköhän tässä uusiakin helposti löydetä. :)

...Ja viime vuonnakin ehti tuossa palkinnon anomisen ja saamisen välissä tapahtua yhtä jos toista. Vuosi sitten tähän aikaa Nellin pennut olivat vielä seuranamme, joskin jo lähes pakkailivat puruluitaan tassutellakseen omiin koteihinsa. Pupsitonta elämää kestikin sitten elokuuhun saakka, jolloin Netan kahdeksikko syntyi. Itse asiassa meillä kotona se olikin pentue pitkästä aikaa. Nellin ja Lillin pesueet kun ovat kasvaneet kokonaisuudessaan niiden omassa kodissa Laitakadulla ja Tessankin 2,5 vuoden takainen pentue oli meillä vain pari ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen Tessa ja pennut palasivat Tessan omaan kotiin. Edellisestä meillä kotona kokonaan kasvaneesta pentueesta oli siis vierähtänyt viime elokuussa jo 3,5 vuotta!

Kun viime vuotta tarkastelee harrastusrintamalta katsottuna, niin yllätykseksi täytyy todeta, että mehän ollaan harrastettu koiranäyttelyitä suorastaan ihan urakalla! Ensimmäinen näyttelykäynti on jo heti helmikuulla ja toukokuun loppupuolella olimme jo neljättä kertaa näyttelyssä! Hei, se on oikeesti meille paljon... :) Ja kun loppuvuodelle kertyi vielä saman verran näyttelykäyntejä (no joo, osa oli kyllä pentunäyttelyitä mutta silti.... :) ) niin loppusaldo on varmaan enemmän kuin ties koska viimeksi. Eikä ne tuloksetkaan hassumpia olleet. Iitu kävi näyttelyssä kerran, saaden SA:n, Netta neljästi, saaden joka kerta ERI:n, ja kolmesti SA:n ja PN sijoituksen. Yhdestä näistä irtosi sitten vielä Sert ja Vara-Cacib. Hilma puolestaan kävi neljässä näyttelyssä ja oli neljästi ROP-pentu. Omien koirien lisäksi näyttelykehissä nähtiin viime vuonna myös useampia kasvattejakin. Hienoa! :)

Näyttelyiden lisäksi viime vuonna oltiin myös aika usein metsässä, ihan noin niin kuin kirjaimellisesti. :) Vuonna 2015 leivottiin yksi uusi jälkivalio: Crab Apple's Vanilla Latte "Hippu." Lisäksi kuusi muuta kasvattia/omaa koiraa starttasi vuonna 2015 koejäljellä vähintäänkin kerran. Kolme uutta koiraa nousi voittajaluokkaan (Iitu, Hilla ja Lilli)  ja Voittajaluokan ykkösiä Hipun lisäksi jäljesti myös Nelli ja Hilla. Tänä vuonna odotukset uusista valioita ovat siis melko suuret, niin lähellä se on nyt useammankin kasvatin suhteen. Taipumuskokeisiin puolestaan osallistui viime vuonna hienosti kuusi kasvattiamme, joista viisi sai myös hyväksytyn tuloksen. Uusia SPA 1 tuloksia Netalle, Iitulle, Minkalle, Kamulle ja Viljolle. Vähintään yhtä hyvää taipparivuotta toivomme toki nyt sitten myös tälle vuodelle.

Hienoja tuloksia on vuoden 2015 aikana suorastaan tehtailtu myös agilityssa (joista kunnia kuuluu kyllä ihan puhtaasti kasvatinomistajille) ja pienen tauon jälkeen loppuvuodesta myös yksi tokotulos, Kimmon ja Netan korkattua kisaura Alo 2 tuloksella. Agilityssa vuonna 2015 Matias starttasi kisoissa Kahdella koiralla. Lillille mini 1 luokasta SERT ja Mini 2 luokasta 1 x Luva, Hetalle puolestaan kertyi muutamia palkintosijoja. Riitta ja Tessa saivat Medi 1 luokassa SERT:n ja siirtyivät kakkosiin. Saman tempun tekivät myös Katja ja Topi; medi 1 luokasta SERT ja lisäksi vielä 1 x Luva medi 2 luokassa. Myös Jenni ja Hilla aloittivat kisauransa viime vuonna. Heille hienosti 2 x Luva medi 1 luokassa.

Näyttelyiden ja kokeiden lisäksi koirarintamalla on vuoden aikana tapahtunut yhtä jos toista muutakin. Alkuvuodesta Nitan ensimmäinen pesue vietti kaikki hyvävoimaisina kymppisynttäreitä. Loppuvuodesta kuitenkin hyvästelimme yhden, Sissin siirtyessä sateenkaarisillalle. :( Huhtikuussa puolestaan vietimme Nellin kakkospesueen pentutreffejä. Terveystulosten osalta viime vuonna saatiin tutkittua koko Lillin pesue ja Nellinkin pennuista jo ensimmäinen. Tänä vuonna urakka jatkuu Tessan ja Nellin pentujen kanssa. Loppuvuodesta kuvausikään tulevat myös Netan lapset. Melkoisen monta kasvattiamme olemme myös vuoden aikana tavanneet trimmaamisen merkeissä, ja kuvia ja kuulumisia saaneet FB-ryhmässä vielä sitäkin useammalta. Kiitos teille kaikille aktiivisuudestanne! :)

Koirailujen lisään on toki vuoteen mahtunut paljon muutakin. Arki-illat ovat täyttyneet sujuvasti lasten harrastuskuljetuksista, sillä kaikenlaisia kouluja on vuoteen mahtunut... On ollut ainakin hiihtokoulua ja uimakoulua, suunnistuskoulua ja urheilukoulua. :D Ja tähän sitten vielä päälle vähän musiikkiopistoa ja muskaria.

Viime kesänä otettiin pieni irtiotto arjesta, ja käytiin lasten kanssa ihmettelemässä leijonia ja kirahveja Kolmårdenissa. Pari viikkoa lomailtiin myös mökillä, ja loppuaika taidettiinkin harrastaa lähinnä ruohonleikkuuta kotona, sateisen kesän ansioista se kun tuntui joka päivä olevan pitkää... Leikkimökkikin sai listoitukset ja terassin kaiteet, ja saatiin mukavasti leikkikuntoon.

Lokakuussa perheemme täydentyi pienellä Minttu-tytöllä, ja loppuvuosi elettiin seesteistä vauva-arkea. Yhdet ristiäiset siinä nyt toki järjestettiin. Aina joskus joku kysyy miten neljän lapsen kanssa ehtii ja jaksaa vielä näitä koirailujakin. Noh oikein hyvin. :) Aina ei toki ehdi tai jaksa kaikkea, ja aina välillä jostain täytyy tinkiä. Meillä se tuppaa usein olemaan esim. imurointi tai lasten lelujen jatkuva siivoaminen oikeille paikoille. Sisustuslehtiä ei siis kyllä tarvitse tilata. Onneksi tasaisesti parin kuukauden välein on aina jonkun lapset syntymäpäivät tai joulu, niin tulee sentään aina välillä siivottua vähän perusteellisemminkin. :D  Mutta siis kaikkeen tottuu, neljä lasta menee ihan siinä samassa missä kaksikin, etenkin kun vanhimmasta päästä kuitenkin kokoajan järkevöityvät. :) Arki pyörii ja koirat pitävät huolen siitä, että iltalenkit tulee tehtyä oli sitten sää mikä hyvänsä. Ja se, että jonkun kerran vuodessa järjestää jotkin kokeet tai piipahtaa näyttelyssä on sitten eräänlainen henkireikä arkeen ja tilaisuus tavata koiraystäviä ympäri Suomen. :)