|
|
|
|
|
Riiviö tai ei, joka tapauksessa se valloitti nopeasti niin naapureiden, sukulaisten kuin tuttujenkin sydämet. Tai no, ainakin melkein kaikkien... Hip Hip Hurraa hihkuivat Nitan nähdessään sisaren lapset, siinä missä samaa lausetta hoettiin hitaammin ja oktaavi alempaa ”mummolassa”, parketin puolesta pelkäävien sukulaisten toimesta. ;-) Rokotuksilla käydessämme vuosien varrella tutuksi tullut eläinlääkäri puolestaan sitä aikansa väänteli ja käänteli, ja totesi ykskantaan ”Kylläpä onkin tosi kivan oloinen otus tämä sun uusi koirasi.” …ja kivanoloinen otushan siitä tuli myös isona. Tosin todettakoon, että helppoa kotikoiraa haluavalle Nita olisi ollut ehkä todellinen kauhistus. Erityisesti murkkuiän kynnyksellä se koetteli ajoittain hermoja, yrittäessä pitkään ja hartaasti kyseenalaistaa kuka tässä talossa käskee ja ketä. Toisaalta emme olleet kuvitelleetkaan sohvapuudelia hankkineemme, joten meille Nitan luonne sopi erinomaisesti. Nita osoitti olevansa koira, jolla on itsepäinen ja toimelias luonne, mutta kuitenkin suuri sydän. Nita on avoin, iloinen ja ystävällinen kaikille ihmisille. Se pitää lapsista, eikä haasta riitaa toisten koirien kanssa, (ei tietenkään, koska Nitahan on ainakin omasta mielestään koko porukan pomo, eikä sen tarvitse moiseen ryhtyä. Alamaiset pysyköön ruodussa ihan pelkän katseen avulla...) mutta nuorempana useamman päivän toimettomuus näkyi kyllä pian, jos ei muuta niin huomion hakemisena ja tyhjän haukkumisena. Toisaalta myös rauhallista kotielämää Nita vietti jo nuorempana hyvin mielellään, kunhan vaan sitä ei tarvinnut viettää kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ja nyt iän myötä ihan se rauhallinen kotielämä on alkanut kelvata Nitalle entistä paremmin. :) Aktiivisina harrastusvuosina Nita oli pääsääntöisesti aina valmis toimintaan, yhdentekevää kenen kanssa ja mikä on laji - pääasia että toimintaa riitti. Välillä tosin Nitasta tuntui olevan mukavaa laittaa ohjaajaa ihan 6-0, jottei tuo ryhtynyt itsestään liikoja kuvittelemaan. Cockerspanieli mikä cockerspanieli... koskaan ei voi tietää mitä se tänään keksii. Pääsäätöisesti työskentely sen kanssa on kuitenkin ollut pelkästään mukavaa. Erään tokokilpailijan sanoin: ”Sen tekemisessä on sitä jotain. Näkee että se tykkää, yrittää tosissaan ja tekee sen kaiken vielä kokoajan iloisesti häntää heiluttaen.” Niinpä niin, koska täydellistä koiraa ei ole olemassakaan niin voisiko sitä paljon enempää enää yhdeltä koiralta toivoa… - Tai no voisi, hyvälle koiralle paljon paremman ohjaajan ;-) Nitan kanssa on touhuttu monessakin lajissa, ja välillä on Nitan kalenteri ollut suorastaan täynnä kisoja ja kokeita. Kuitenkin ensisijaisesti Nita on aina ollut meille rakastettu perheenjäsen. Nitan ollessa vajaa kymmenvuotias sen vatsasta löytyi ihan rutiinikäynnillä eläinlääkärissä epäilyttävä muodostuma. Tutkimuksista tuli moniosainen sarja, jossa tehtiin myös eläinlääkärin toimesta virhearvio. Niinpä tuo hyvänlaatuinen kasvain pääsi juoksujen aikana räjähdysmäisesti kasvamaan lähes kilon painoiseksi ja oli viedä Nitalta hengen. Hyvän pohjakunnon ansiosta Nita kuitenkin saatiin vielä siihen kuntoon, että leikkausta voitiin yrittää. Steriloinnilla kasvain saatiin kokonaan poistettua ja Nitan elämänilo palautettua. Koska lihaskunto ennen leikkausta ehti melkoisesti romahtaa, ei Nita toki enää ihan ennalleen leikkauksen jälkeen ole palautunut. Nyt 11,5 vuoden iässä se kuitenkin nauttii kotona hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Sadepäivinä se jää mieluiten loikomaan sohvalle, mutta muutoin Nita tekee edelleen reippaasti reilun tunnin lenkkejä siinä missä nuoremmatkin. ...Ja jos joku tarjoaa vaikkapa lintua noudettavaksi tai riistapukkia vedestä haettavaksi niin Nita on edelleen heti valmis! :)
Nitan sukutaulu:
|
|
